Spiritistinen uskonto – miksi se vetoaa moniin. Onko se sinua varten?

Herätkää!-lehden Liberian-kirjeenvaihtajalta

MASSIIVINEN tuomiokirkko seisoo pimeänä ja tyhjänä, mutta sivukadulla sijaitsevasta pienestä kirkosta kantautuva laulun, rytmikkään kättentaputuksen, tamburiinien ja ”Kiittäkää Herraa!” -huutojen ääni halkoo illan pimeyttä. Kiihtyneellä äänellä pidettävä saarna erottuu tuon tuostakin muusta pauhusta. Yhtäkkiä käsiään heilutteleva hurmoksissa oleva johtaja puhkeaa puhumaan tuntemattomalla kielellä. Kun joku vastaa, yleisö vaistoaa, että on saatu yhteys yliluonnolliseen voimaan, ja se odottaa tapahtuvaksi ihmeparannuksia ja ennustelua.

Tämän erääseen afrikkalaiseen ”parantavaan” uskontoon liittyvän asetelman muunnelmat ovat tavallisia monissa maissa. Jotkut pitävät sitä ihmisen tehostunutta hengellistä tarvetta ilmentävänä laajalle levinneenä karismaattisena liikkeenä. Hyvin monet ihmiset ovat luopuneet pelkkiä tavanomaisia, vakiintuneita jumalanpalvelusmenoja sisältävästä sovinnaisesta uskonnosta ja kääntyneet yliluonnollisten asioiden ja ”hengellisen todellisuuden” puoleen.

Tyydyttävätkö tällaiset väkevät tunneperäiset kokemukset hengellisen tarpeesi, vai saavatko ne sinut alttiiksi vaarallisille vaikutuksille? Aikamme paine saa monet etsimään luotettavaa vastausta Jumalalta. Kun jotkut hakeutuvat ”parantaviin” uskontoihin, toiset etsivät vastausta ottamalla yhteyttä henkipersooniin meedioitten välityksellä, kuten vanhan ajan kuningas Saul. – 1. Sam. 28:4–8.

Mutta spiritistinen uskonto on petollinen ja vaarallinen, sillä se ei ole yhteydessä tosi Jumalaan, vaan ’koko asuttua maata eksyttävän’ Saatana Panettelijan hallitsemiin pahansuopiin henkiluomuksiin. (Ilm. 12:9) Se on Jumalan tuomitsemaa spiritismiä. (5. Moos. 18:10–12) Ja älä unohda, että vanhan ajan epäkristilliset pakanatkin saivat ”hengen”, jonka avulla he paransivat, puhuivat tuntemattomilla kielillä ja ’ennustelivat’! Uskonnot, jotka teeskentelevät lähestyvänsä Jumalaa nostattamalla kuulijakunnan hurmokseen tai hysteeriseen tilaan, jäljittelevät pakanoita. Ajattelepa, miten he tekevät sen.

Hurmokseen saaminen

Huumaavat aineet ovat yksi keino päästä hurmokseen, kuten alkukantaisen kulttuurin uskontoa käsittelevässä Tylorin kirjassa selitetään:

”Brasilialaisten heimojen noidat pääsivät hurmokseen polttamalla tupakkaa kouristuksenomaisissa orgioissaan, ja he näkivät henkiä . . . Pohjois-Amerikan intiaanit pitivät tupakan aiheuttamaa huumausta yliluonnollisena hurmoksena ja ihmisten tällaisessa tilassa saamia unia henkeytettyinä.” – Religion in Primitive Culture, 2. osa, s. 503.

Koska spiritistinen uskonto käytti tupakkaa demonien lähestymiseen, sitä pidettiin ”pyhänä kasvina”. Verratessaan huumaavien aineiden aiheuttamaa hurmosta siihen, mitä tapahtuu kirkoissa, Tylor tähdentää ”herätyskokousten” kiihkomielisten saarnaajien usein aikaansaavan ”aivan samanlaisia pyörtymiskohtauksia, joille villiheimot ovat antaneet uskonnollisen merkityksen ties kuinka kauan”.

Uskonnollisten menojen aikana voidaan luoda vähitellen sellainen kiihko, että jotkut joutuvat hysteeriseen tilaan ja heidän silmänsä kääntyvät ympäri ja kätensä puristuvat lujasti nyrkkiin peukaloitten sojottaessa ulospäin, minkä jälkeen seuraa lihaskouristuksia, rimpuilua ja ympäriinsä heittelehtimistä. Voidaanko tällaista tilannetta verrata ensimmäisellä vuosisadalla helluntaina tapahtuneeseen pyhän hengen vuodattamiseen?

Ei mitenkään! (Apt. 2:1–11) Jumalan hengen toiminta ei aikaansaa hillitöntä hysteriaa vaan täysin päinvastaista eli lempeyden ja itsehillinnän hedelmiä, kuten Raamattu sanoo Galatalaiskirjeen 5:22, 23:ssa. Hysteerisessä tilassa ihmiset menettävät itsehillintänsä ja tiedetään, että heitä ovat ahdistelleet ”näyt ja heidän mielikuvituksensa esiin loihtimat henget, joiden nimiä he kirkuvat”.

On selvää, että kiihkeät ja hurmioituneet uskonnolliset tunteet voivat helposti riistäytyä valvonnasta, kun inhimilliset rajoitukset työnnetään syrjään. Ei ihme, että Hastingsin tietosanakirja (Encyclopædia of Religion and Ethics) myöntää, että kristillisyydellä on vastuu pitää ”hurmostila taka-alalla, sillä se on vaaraksi mielelle ja tahdolle”.

Mielen kiinnittäminen johonkin kohteeseen

Raamattu neuvoo kristittyjä ’olemaan hellittämättömiä rukouksessa’ ja pitämään mielensä ”kohdistettuna siihen, mikä on ylhäällä”. (Room. 12:12; Kol. 3:2) Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että ihmisen pitäisi keskittää mielensä yhteen ainoaan asiaan tai kohteeseen pitkäksi ajaksi jonkin tunneperäisen kokemuksen saamisen toivossa. Joissakin kirkkokunnissa tulevat käännynnäiset polvistuvat tuntikausiksi ”katumuspenkille” rukoilemaan ”herätystä”. Mutta tässä piilee suuri vaara, sillä mielensä kiinnittäminen yhteen asiaan, samalla kun rukoilee jatkuvasti samaa asiaa, on juuri se tapa, jonka Jeesus tuomitsi. (Matt. 6:7) Se voi johtaa transsitilaan tai itse aiheutettuun hypnoosiin. Sellaisessa tilassa ihmismieleen saattaa tulla ehdotuksia tai tunneperäinen vastavaikutus voi olla niin väkevä, että hän luulee Jumalan olleen yhteydessä häneen. Tällainen tilanne muistuttaa joogan, erään spiritismin muodon, keskitettyjen asentoharjoitusten aiheuttamia aisteista riippumattomia vaikutuksia.

Vaikka Raamattu lupaa Filippiläiskirjeen 4:6, 7:ssä, että Jumala vastaa rukoukseen ’varjelemalla teidän mielenkykynne’, ne jotka etsivät ”herätystä” paastoamalla ja kiinnittämällä mielensä johonkin kohteeseen, huomaavat, että heidän täytyy tyhjentää mielensä ja heittää pois mielenkykyihin sisältyvän johdonmukaisen ajattelun hillikkeet. ”Mielesi on liian järkevä. Et voi onnistua, ellet päästä tunteitasi valloilleen ja anna Pyhän Hengen kulkea lävitse”, tunnustaa Marcus Bach kirjassaan The Day I Spoke in Tongues – the Inner Ecstasy.

Tällaista ’tunteiden valloilleen päästämistä’ suositeltiin kerran seuraavin sanoin:

”Sinun täytyy kyetä alistamaan mieli valtaasi, vaientamaan se. . . . Anna mielesi vaeltaa tai vain tyhjentyä. . . . Erehdyksiä voidaan välttää kuulostelemalla huolellisesti sisäistä ääntä päivittäisen mietiskelyn aikana . . . ja korkeammilta tasoilta tulevalla avulla.”

Onko tällainen neuvo peräisin Raamatusta? Ei lainkaan. Sen sijaan demoninen ”ääni” sanoi näin eräälle aakkoslautaa käyttäneelle naiselle. Tämä tapaus valaisee sitä, että kun mieli tyhjennetään sopimattomalla keskittymisellä siksi, että kuultaisiin ääniä tai tultaisiin tunneperäisesti liikutetuksi, se on kutsu demoneille rynnätä sisään. Se on juuri sellainen ”puhtaaksi lakaistu” mieli, jota ei ole täytetty hengellisesti terveellisillä ajatuksilla ja josta Jeesus sanoi, että demonit valtaisivat sen. – Luuk. 11:24–26.

Spiritistinen parantaminen

Käyttämällä noituudessa yleisiä periaatteita psykometrinen parantaja hankkii hiuksia, palan sormenkynttä tai jopa sylkeä paperinpalalle käytettäväksi yhdistävänä siltana taudinmäärityksessä ja parantavassa vaikutuksessa. Tällaiset tavat samoin kuin sekä joogan henkisten voimien että esimerkiksi Harry Edwardsin englantilaisen spiritistisen parannusliikkeen aikaansaamat parannukset johtivat erään tutkijan sanomaan: ”Maaginen parantaminen on yleisin muoto, jonka kohtaa nykyään.”

Afrikassa maaginen parantaja suorittaa työnsä fetissien tai amulettien avulla. Joillakin seuduilla käytetään Saatanalle vihittyjä esineitä, kuten esimerkiksi kiviä. Kun siis ”kristilliset” kirkkokunnat soveltavat nykyään tällaista maagista periaatetta, voimmeko sanoa, että sen takana oleva voima tulee nyt Jumalasta eikä Saatanasta?

Jopa eräät kristikunnan uskonnotkin käyttävät erilaisia loitsuja parantamisen yhteydessä. Hastingsin edellä mainittu tietosanakirja sanoo: ”Länsimaisessa kristillisyydessä apostolinen uskontunnustus on samanlaisessa asemassa kuin Isä meidän -rukous. Sitä käytetään parantamisessa ja erityisesti pahojen henkien pois manaamisessa.” Rukouksia, uskonnollisia kaavoja ja raamatunlauseita on muutettu maagisiksi loitsuiksi aivan samaan tapaan kuin pakanauskonnoissa. Christian Science -liikkeen parantajat käyttävät raamatunlauseita itsesuggestion yhteydessä. Monet pitävät yhä taikauskoisesti ristinmerkkiä varmimpana aseena demoneja vastaan ja lääkkeenä kaikkiin sairauksiin”, sanoo tri Kurt Koch kirjassaan Demonology Past and Present.

Magneettiset ja ”kuumalla kädellä” parantajat

Sitten on olemassa väkeviä voimia omaavia magneettisia parantajia, jotka väittävät palauttavansa terveyden vain tekemällä hyväileviä liikkeitä käsillään. Mutta eräs magneettinen parantaja selittää itse: ”Jokainen jonka magneettinen parantamisvoima riittää useamman kuin kahden ihmisen hoitamiseen päivässä, on yhteydessä manalaan.” Onko meidän sen tähden otaksuttava, että demonit eivät vaikuta sellaisiin, joilla on ”luonnollinen” heikko magnetismi? Ehkä tällaiset parantajat eivät harrasta suoranaisesti spiritismiä ja he saattavat toimia ”Jeesuksen nimessä”. Tri Koch luo tähän seikkaan hieman valoa, sillä käsiteltyään 30 vuotta okkulttiseen riippuvaisuuteen liittyviä tapauksia hän totesi, että aina kun hän tapasi magneettisen ”lahjan” omaavan ihmisen, niin joko tämän vanhemmat, isovanhemmat tai vielä heidän vanhempansa olivat harrastaneet magiaa tai spiritismiä!

Saksassa eräs kirkkoon kuuluva huomasi, että hän voisi ”parantaa kuuman kätensä” avulla. Kirkon pappi ylisti tätä kykyä ”Jumalan lahjana”. Mutta mitä on sanottava eräästä filippiiniläisestä magian harjoittajasta, joka saa okkulttisen voiman avulla kätensä ”kuumaksi”, aina kun hän sitä haluaa? Ja myös muuan joogataituri pystyy itsensä suggeroimalla eli henkisellä keskittymisellään aikaansaamaan elimistössään sellaisen muutoksen, että verenkierto voimistuu kädessä ja veri pursuaa ulos huokosista. Ylistäisikö pappi myös näitä viimeksi mainittuja spiritistisiä ilmiöitä ’Jumalan lahjoina’? Tällainen uskonnollinen johtaja tarjoaa heikon turvan vaarallista spiritististä uskontoa vastaan.

Suggestiolla parantaminen

Monet uskolla parantajat käyttävät suggestioperiaatetta. Todellisuudessa se ei ole lainkaan Jumalan avulla parantamista, vaan se riippuu siitä, missä määrin ihmisen tunneperäinen tila kykenee muuttamaan hänen ruumiillista tilaansa. Tällaiset ”parantumiset” eivät yleensä ole pysyviä. Voimakkaan tunnelatauksen vallitessa herätyskokouksessa parantaja vakuuttaa niveltulehdusta sairastavalle rullatuolissa olevalle ihmiselle, että hänet on parannettu. Tällaisen kovan suggestion voimasta vapiseva invalidi seisoo ja kävelee, vain vaipuakseen myöhemmin takaisin entistä kurjempaan ruumiilliseen tilaan.

Vaikkei parantaja olisikaan tällaisessa tapauksessa demonien vallassa, hän esittää uskonnollisen suggestion petollisesti väärin pyhän hengen voimalla aikaansaaduksi jumaliseksi parantamiseksi. Sen, joka on osallisena tällaisessa, on otettava selvää parantajan lausunnoista nähdäkseen, ovatko ne todella alkuisin Jumalasta. (Vrt. 1. Joh. 4:1.) Tosi palvonta ei perustu valheelle, vaan ”tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa”. – Joh. 4:23.

Hengellisen tarpeen tyydyttäminen

Jos olet hapuillut Jumalaa, mitä enempää voisit pyytää kuin sen lähteen löytämistä, jossa ”täyttyisitte hänen [Jumalan] tahtonsa täsmällisellä tuntemuksella kaikessa viisaudessa ja hengellisessä käsityskyvyssä”? Silloin hengelliset tarpeesi tullaan täysin tyydyttämään. Se vaatii sitä, että hengellisestä tarpeestaan tietoinen ihminen ponnistelee voimakkaasti tutkiessaan vilpittömästi ja ennakkoluulottomasti nimenomaan Raamattua. Jos teet niin, tulet tuntemaan totuuden, jonka Jeesus sanoi ’vapauttavan teidät’. – Kol. 1:9; Joh. 8:32; Matt. 5:3.