Miten Jeesus pelastaa maailman?
HUOLIMATTA siitä, että ihmiskunnan tulevaisuus näyttää monien asioista perillä olevien maailman (ja joidenkuiden Yhdistyneiden Kansakuntienkin) johtajien mielestä varsin synkältä, henkeytetty Raamattu vakuuttaa meille, että Jumala aikoo puuttua asioihin pelastaakseen maailman. Jokainen meistä haluaa kuitenkin luonnollisesti tietää, miten me liitymme asiaan ja miten me voimme hyötyä tuosta pelastuksesta. Vastausten saamiseksi meidän täytyy tarkastella sanan ”maailma” käyttöä Raamatussa.
Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa käytetään sanaa kosmos, joka yleensä käännetään vastineella ’maailma’, 187 kertaa. Tuolla kreikkalaisella sanalla on erilaisia merkitysvivahteita, ja sitä voidaan näin ollen käyttää eri tavoin. Kun ymmärrämme joitakin näistä merkityksistä, voimme paremmin tajuta, missä mielessä Jeesus on ”maailman pelastaja”. (Johannes 4:42) Siten voimme myös paremmin käsittää, mitä ihmisen pelastumiseen sisältyy.
Johanneksen evankeliumin alusta löytyy seuraava mielenkiintoinen jae: ”[Jeesus] oli maailmassa, ja maailma tuli olemassaoloon hänen välityksellään, mutta maailma ei tuntenut häntä.” (Johannes 1:10) Tässä jakeessa ei selvästikään puhuta maapallosta, auringosta, kuusta tai tähdistä, joiden jotkut katsovat sisältyvän sanaan ”maailma”. Johannes kirjoitti sen sijaan ihmisistä, ihmismaailmasta yleensä. Jeesus syntyi tähän maailmaan, mutta ihmiset yleensä eivät hyväksyneet häntä eivätkä tutustuneet häneen. Kuitenkin myös se pitää paikkansa, että ”maailma tuli olemassaoloon” Jeesuksen välityksellä. Kuinka niin? Koska hän oli kauan ennen ihmiseksi tuloaan toiminut taivaassa Isänsä, Jehova Jumalan, työtoverina. Isänsä Esikoispoikana hän oli ollut mukana suurenmoisessa työssä, luomassa ensimmäistä ihmisparia, josta tuli koko ihmiskunnan, myös meidän nykyään elävien ihmisten, vanhemmat. – 1. Mooseksen kirja 1:26; Sananlaskut 8:22, 30, 31; Kolossalaisille 1:15–17.
Huomaa, että puhuessaan opetuslapsilleen siitä, mitä hänen kuolemassaan tapahtuisi, Jeesus käytti sanaa ”maailma” erilaisessa, suppeammassa merkityksessä: ”Te tulette itkemään ja vaikeroimaan mutta maailma tulee iloitsemaan.” – Johannes 16:20.
Tässä jakeessa Jeesuksen opetuslapset ja ”maailma” esitetään vastakohtina. Tässä sanalla ”maailma” tarkoitetaan ilmeisesti ainoastaan niitä ihmiskuntaan kuuluvia, jotka ovat vieraantuneet Jumalasta. Tältä pohjalta voimme ymmärtää myös, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan, että hänen seuraajansa ”eivät ole osa maailmasta”. (Johannes 17:14, 16) Vaikka kristityt ilman muuta ovat osa ”maailmasta”, joka koostuu ihmisistä yleensä, he eivät Jeesuksen sanojen mukaan ”ole osa maailmasta”, joka on vieraantunut Jumalasta. Unohtamatta kirjoituksemme ydintä, sitä että Jeesuksen hyväksyminen on pelastumisen keskeinen edellytys, meidän tulisi tarkastella, mitä merkitystä meidän kannaltamme on sillä, ettemme ”ole osa maailmasta”.
”Mitä minun täytyy tehdä, jotta pelastuisin?”
”Herrat, mitä minun täytyy tehdä, jotta pelastuisin?” kysyi ensimmäisellä vuosisadalla elänyt pelästynyt vanginvartija, kun hän näki että kaikki hänen vankinsa, myös apostoli Paavali ja hänen toverinsa Silas, oli ihmeen kautta päästetty vapaiksi. Vastaus kuului: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin tulet pelastumaan, sinä ja huonekuntasi.” (Apostolien teot 16:30, 31) Mitä ’Herraan Jeesukseen uskomiseen ja pelastumiseen’ sitten sisältyi? Oliko kyse vain uskomisesta siihen, että Jeesus on ”maailman pelastaja”, ja tuon uskon ilmaisemisesta? Tarkastelemalla Raamatun kertomusta niistä tuhansista ihmisistä, jotka pelastuivat ensimmäisellä vuosisadalla, voimme saada selville, mitä tuohon kehotukseen sisältyi.
Apostolien tekojen henkeytetyssä kirjassa mainitaan joitakin välttämättömiä askeleita, jotka tuohon aikaan pelastuneiden täytyi ottaa. Me luemme: ”He ottivat sanan vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin.” ”Sen tähden ne, jotka omaksuivat hänen sanansa halukkaasti, kastettiin – – Ja he omistautuivat jatkuvasti apostolien opetukseen.” – Apostolien teot 17:11; 2:41, 42.
Tämän henkeytetyn kertomuksen perusteella on ilmeistä, että pelastumiseen sisältyi Jumalan sanan totuuden oppiminen, Raamatun säännöllinen tutkiminen ja sen soveltaminen elämäänsä. Ne jotka silloin pelastettiin, eivät ajatelleet päivittäisen Raamatun tutkimisen osoittavan, että he olisivat olleet kiihkoilijoita tai tasapainottomia ihmisiä. Sen sijaan Raamatun tutkimisen ansiosta heidän elämänkatsomuksensa, tapansa ja tottumuksensa muuttuivat täysin. Se merkitsi aivan uutta, onnellista elämäntapaa.
Apostoli Paavali esitti asian myöhemmin tähän tapaan: ”Teidän tulee panna pois vanha persoonallisuus, joka mukautuu entiseen käytöstapaanne ja – – teidän tulee uudistua mieleenne vaikuttavassa voimassa ja pukea yllenne uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa.” (Efesolaisille 4:22–24) Toiset huomaavat muutoksen kristityn jokapäiväisessä elämässä. Niinpä apostoli Pietari kirjoittikin: ”Sillä riittää, että kuluneen ajan olette toteuttaneet kansojen tahtoa kulkiessanne irstaissa teoissa, himoissa, liiallisessa viininkäytössä, mässäilyissä, juomingeissa ja lainvastaisissa epäjumalanpalveluksissa. Koska ette enää juokse heidän kanssaan tähän suuntaan – – he oudoksuvat ja pilkkaavat teitä jatkuvasti.” (1. Pietari 4:3, 4) Tällä tavalla varhaiskristityt vapautettiin siitä pahasta asiainjärjestelmästä, jossa he elivät.
Näiden pelastettujen täytyi kuitenkin mennä vielä pitemmälle. He tajusivat, että ”koko maailma on paholaisen vallassa”, toisin sanoen Saatana Panettelijan, ”tämän asiainjärjestelmän jumalan”, vallassa. (1. Johannes 5:19; 2. Korinttolaisille 4:4) He halusivat auttaa muitakin vapautumaan hänen vallastaan. Mitä he siis tekivät? ”Joka päivä temppelissä ja talosta taloon he jatkoivat herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista Kristuksesta, Jeesuksesta.” He ”kulkivat halki maan ja julistivat sanan hyvää uutista”. ”Samalla Jehova liitti jatkuvasti heihin pelastuvia päivittäin.” – Apostolien teot 5:42; 8:4; 2:47.
Se, etteivät nuo varhaiskristityt ’olleet osa maailmasta’, merkitsi heille hyvin paljon. Eri historiankirjoista voimme lukea seuraavanlaisia selostuksia varhaiskristittyjen käytöksestä: ”He elivät rauhaisaa, moraalista, todella mallikelpoista elämää. – – He olivat esimerkillisiä kansalaisia kaikessa muussa paitsi yhdessä asiassa, [isänmaalliseen epäjumalanpalvelukseen liittyvän] suitsutuksen polttamisessa.” ”Kristityt kieltäytyivät osallistumasta Rooman kansalaisten tiettyihin velvollisuuksiin. – – He eivät tahtoneet pitää poliittista virkaa.” ”Innokkaat kristityt eivät palvelleet asevoimissa eivätkä suostuneet ottamaan vastaan poliittisia virkoja.”
Selittäessään syytä tähän voimakkaaseen muutokseen kristityiksi tulleiden elämässä apostoli Paavali kirjoitti: ”Hän vapautti meidät pimeyden vallasta ja siirsi meidät rakkautensa Pojan valtakuntaan.” (Kolossalaisille 1:13) Raamatusta samoin kuin varhaiskristittyjen esimerkistä käy siis selvästi ilmi, että nykyisestä asiainjärjestelmästä pelastuminen edellyttää kristityltä täysin puolueettoman asenteen omaksumista poliittisiin ja sotilaallisiin asioihin nähden. Jeesus sanoi: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Johannes 18:36) Pitääkö tämä mielestäsi paikkansa niistä miljoonista ihmisistä, jotka nykyään väittävät olevansa pelastettuja? Havaitsetko, että sinun pitäisi tämän perusteella tehdä elämässäsi joitakin muutoksia?
Jeesuksen osuus pelastumisessasi
Pelastetulla ihmisellä on uusia toiveita ja päämääriä. Hän ei kohdista toiveitaan tämän asiainjärjestelmän saavutuksiin, vaan odottaa sen sijaan luottavaisesti Pelastajansa, Jeesuksen Kristuksen, hänelle antamien lupausten toteutumista. Hän tajuaa Raamatun perusteella, että koska kaikki ihmismaailmaan kuuluvat ovat tahallisen synnintekijän, Aadamin, jälkeläisiä, heidät on tuomittu synnin ja kuoleman alaisuuteen. Tehdessään syntiä Aadam ”myi” kaikki jälkeläisensä synnin ja kuoleman orjuuteen. – Roomalaisille 3:23, 24; 5:12.
Jeesus Kristus uhrasi kuitenkin täydellisen ihmiselämänsä kidutuspaalussa ostaakseen takaisin sen, minkä Aadam oli menettänyt, ja näin hän lunasti ihmiskunnan. Jeesus maksoi täsmälleen vaaditun hinnan – täydellisen ihmiselämän täydellisestä ihmiselämästä – ei enempää eikä vähempää. Paavali totesi: ”Sillä on yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen, Kristus Jeesus, joka antoi itsensä vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta.” (1. Timoteukselle 2:5, 6) Sinulla on siis syytä toivoon. Jos otat vastaan Jeesuksen lunnaat, sinut voidaan ’vapauttaa synnin ja kuoleman laista’. (Roomalaisille 8:2) Pelastetulla ihmiskunnalla on siten uusi elämän toivo. Se on ikuisen elämän odote, sillä olihan Aadamillakin alun perin mahdollisuus elää ikuisesti paratiisimaassa.
Jeesuksen Kristuksen kautta saatavan pelastuksen suurenmoiset siunaukset eivät lankea kenellekään luonnostaan. Paavali osoittaa Heprealaiskirjeen 7:25:ssä, että Jeesus ’voi pelastaa ne, jotka lähestyvät Jumalaa hänen välityksellään’. Tämän mukaisesti ihmisen täytyy siis pelastuakseen ymmärtää ero Jumalan ja Kristuksen välillä. He eivät ole kolmiyhteisen Jumalan tasavertaisia osia vaan erillisiä persoonia. Jehova Jumala on Korkein. Hän järjesti Poikansa suorittaman lunastuksen. Jotta ihminen siis todella pelastuisi, hänen täytyy erottautua kristikunnan uskonnoista, jotka opettavat valheellisesti, että Jeesus ja Jumala ovat yksi ja sama persoona. Jeesus itse sanoi: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” – Johannes 17:3.
Pelastuminen edellyttää sinulta kuitenkin muutakin. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Kun hänet [Jeesus] oli tehty täydelliseksi, hän tuli vastuunalaiseksi kaikkien häntä tottelevien ikuisesta pelastuksesta.” (Heprealaisille 5:9) Tällainen tottelevaisuus ei ole helppoa tässä Jumalasta vieraantuneessa maailmassa. Jeesus sanoi: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne.” (Johannes 13:34) Tämä merkitsee aivan ilmeisesti sitä, että ne jotka ovat saaneet pelastuksen, eivät varasta toisilta, eivät elä moraalittomasti, eivät valehtele eivätkä petä toisiaan. Ikuinen pelastuksemme riippuu siitä, tottelemmeko Jumalaa näissä asioissa.
Pelastus uuteen järjestykseen
Pelastukseen liittyy vielä eräs seikka, joka koskee erityisesti nykyistä sukupolvea. Raamattu osoittaa nykyisen asiainjärjestelmän päättyvän pian Jeesuksen mainitsemassa ”suuressa ahdistuksessa, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu”. (Matteus 24:21) Tämä tapahtuu ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa”. (Ilmestys 16:14–16) Silloin Jeesus ei toimi suurena saarnaajana ja opettajana, vaan Jehovan Kuninkaana ja Kunniaansaattajana. Hän hävittää Jumalan viholliset, mutta jättää eloon pelastamansa ihmiset, joita Ilmestyksen 7:9:n mukaan tulee olemaan ”suuri joukko”. Ne jotka ovat säilyneet elossa ja jotka on katsottu arvollisiksi läpäisemään tuo ”suuri ahdistus”, huutavat kovalla äänellä: ”Pelastuksesta saamme kiittää Jumalaamme – – ja Karitsaa.” (Ilmestys 7:10) Heidät on silloin pelastettu tuhosta ja heidän edessään on odote elää ikuisesti paratiisimaassa. – Vrt. Ilmestys 7:16, 17; 21:1–5.
Etkö sinäkin haluaisi saada osaksesi tuota suurenmoista pelastusta? Voit saada sen hankkimalla täsmällistä tietoa siitä, mitä pelastuminen todellisuudessa edellyttää. Noudata niin tehdessäsi niiden varhaiskristittyjen esimerkkiä, joita kannustettiin ’työskentelemään jatkuvasti omaksi pelastuksekseen peläten ja vavisten’. (Filippiläisille 2:12) Hanki lisätietoja siitä, miten Jeesus pelastaa tällä hetkellä. Tämä ei ole pelkästään lyhytaikainen tunnepitoinen kokemus, vaan siihen sisältyy se, että otamme hänet vastaan ja noudatamme sen jälkeen uutta elämäntapaa tehden Jumalan tahdon. Vaikka kohtaisitkin vaikeuksia ja vastustusta kulkiessasi kapealla elämäntiellä, muista Jeesuksen sanat: ”Joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu.” – Matteus 10:22; 7:13, 14.
[Kuva s. 6]
Filippiläinen vanginvartija kysyi Paavalilta: ”Mitä minun täytyy tehdä, jotta pelastuisin?”
[Kuva s. 7]
Jeesus antoi ”vastaavat lunnaat”