Kaste – kristillinen vaatimus
KASTE on kuulunut kristillisyyteen sen alusta lähtien. Mikä on kasteen merkitys? Kuinka tärkeää on ihmisten kastaminen? Tarkastelkaamme joitakin kastetta ja sen merkitystä koskevia perustietoja Pyhän Raamatun näkökannalta.
Raamattu ilmaisee, että oikea kastamistapa on täydellinen upotus. Sana ”kastaa” on käännetty Raamatussa kreikkalaisesta sanasta baptízein, joka tarkoittaa ’upottamista’. Kun joku upotetaan veden alle, niin hän on väliaikaisesti haudattuna pois näkyvistä ja sitten hänet nostetaan ylös vedestä.
Ensimmäinen maininta kasteesta Raamatussa koskee Johannes Kastajan toimintaa. Vuonna 29 Jumala valtuutti Johanneksen kastamaan. Raamattu mainitsee, että Johannes ”tuli kaikkialle Jordanin ympäristöseutuun ja saarnasi katumuksen vertauskuvaksi kastetta syntien anteeksi antamiseksi”. – Luuk. 3:1–3.
Veden alle meneminen ja sieltä ylös tuleminen vertauskuvasi sitä, että henkilö oli vilpittömästi katunut synnin tekemistä Mooseksen kautta annettua Jumalan lakia vastaan tai pahoillaan sen johdosta. Hän oli niin sanoaksemme kuolemassa sellaisen menettelyn suhteen ja tulemassa eläväksi uudistuneitten ponnistelujen suhteen tuon Lain pitämiseksi. Koska Mooseksen laki toimi ”kasvattajanamme, joka johtaa Kristukseen”, Johanneksen kaste oli tärkeä askel israelilaisten valmistamisessa luvatun Messiaan kohtaamiseen. – Luuk. 1:16, 17; 3:4–6; Gal. 3:24.
Jeesus itse alistui Johanneksen kasteeseen. Siinä tilaisuudessa Jumalan pyhä henki laskeutui Jeesukseen ja voiteli hänet luvatuksi Messiaaksi. (Mark. 1:9–11) Vaikkei Jeesus ollutkaan katumusta tarvitseva syntinen, hän astui silloin uuteen elämänvaellukseen. (1. Piet. 2:22) Sen jälkeen hänen oli määrä tehdä Isänsä erikois”tahto”, johon sisältyi hänen elämänsä uhraaminen lunastusuhriksi ihmiskunnan syntien puolesta. – Ps. 40:7–9; Hepr. 10:5–10.
Jeesus ei lopettanut Johannes Kastajan kastamistoimintaa. Itse asiassa me luemme, että palveluksensa alussa ”Jeesus teki ja kastoi useampia opetuslapsia kuin Johannes – vaikka tosin Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa”. (Joh. 4:1, 2) Tämä Jeesuksen johtama kastaminen tapahtui katumuksen vertauskuvaksi Johanneksen kasteen tavoin.
MERKITYKSEN MUUTTUMINEN
Jeesuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseen nousemisen jälkeen Mooseksen laki tuli loppuunsa. (Room. 10:4; Ef. 2:15) Poistiko se kasteen tarpeen? Ei, mutta juutalaisille se vertauskuvasi nyt tarjoutumista Jehova Jumalalle Messiaan Jeesuksen sovitusuhrin perusteella. Mutta juuri ennen kuin Jeesus nousi taivaaseen, hän antoi opetuslapsilleen tehtävän: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” – Matt. 28:19, 20.
Huomasitko, että kaste ei koskenut nyt ainoastaan juutalaisia vaan myös ”kaikkien kansojen ihmisiä”? Jeesus oli maallisen elämänsä aikana ennustanut, että Jumalan erikoissuosio juutalaisia kohtaan lakkaisi. (Matt. 8:11, 12; 21:43) Tämä tapahtui vuonna 36, jolloin Jumala ohjasi apostoli Pietarin Korneliuksen, ei-juutalaisen, taloon julistamaan kristillistä sanomaa hänelle ja hänen huonekunnalleen. Näiden tapahtumien jälkeen pakanat ottivat vastaan totuuden Jeesuksesta Kristuksesta, saivat pyhän hengen ihmelahjan ja heidät kastettiin. – Apt. 10:1–48.
Koska Jumala ei enää kohdellut mitään kansaa syntymästä asti erikoisesti hänelle antautuneena, kasteesta siitä lähtien tuli sopiva vertauskuva kokosydämisestä antautumisesta Jumalalle. Veden alle meneminen ilmaisisi, että ihminen oli kuolemassa häneen itseensä keskittyvän elämänvaelluksen suhteen. Vedestä nouseminen vertauskuvaisi eläväksi tulemista Jumalan paljastuneen tahdon asettamiseksi ensi sijalle. (Vrt. Matt. 6:33; Fil. 1:10.) Jeesus osoitti tämän olevan vaatimus, kun hän sanoi: ”Jos joku tahtoo tulla perässäni, hän kieltäytyköön omistamasta itseään ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti.” – Matt. 16:24.
Mikä ajatus sisältyy kastamiseen ”Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä”? (Matt. 28:19) Me voimme ymmärtää tämän paremmin tarkastelemalla Jeesuksen sanoja, jotka Matteuksen 10:41 esittää: ”Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan.” (Kirkkoraamattu) Tämä merkitsee profeetan tai vanhurskaan vastaanottamista sen tunnustukseksi, mikä hän on. Kristilliselle kasteelle aikovien täytyy tunnustaa Isä, Poika ja pyhä henki siksi, mitä nämä ovat: Isä korkeimmaksi Suvereeniksi, Poika lunastajaksi ja kuninkaaksi ja pyhä henki Jumalan toimivaksi voimaksi, joka auttaa ihmisiä tekemään Jumalan tahdon. – Ps. 83:19; Matt. 20:28; Ilm. 19:16; Joh. 14:16, 17.
KUINKA TÄRKEÄÄ?
Kuinka tärkeää ihmisten on alistua kristilliseen kasteeseen? Tarkastele neuvoa, jonka apostoli Pietari esitti helluntaina vuonna 33 juutalaisille, jotka olivat yhteisvastuussa Messiaan eli Kristuksen naulitsemisesta paaluun ja siten synnin tekemisestä ja jotka tarvitsivat puhdistusta tästä synnistä: ”Katukaa, ja kastettakoon kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksi antamiseksi, niin saatte pyhän hengen ilmaisen lahjan.” (Apt. 2:38) Raamatun mukaan ihmisten, jotka haluavat saada anteeksi syntinsä Jeesuksen Kristuksen kautta, täytyy katua ja tulla kastetuiksi.
Merkitseekö tämä, että kastevesi pesee pois synnit? Olisi väärin tehdä sellainen johtopäätös. Kun Pietari käsittelee Nooan ajan vedenpaisumusta, hän esittää kasteelle syvemmän merkityksen ja sanoo: ”Se, mikä vastaa tätä [kahdeksan ihmisen vedenpaisumuksen vesien läpi kulkemista arkissa], pelastaa nyt myös teidät, nimittäin kaste – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta –, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen välityksellä.” – 1. Piet. 3:21.
Kuinka me sitten pyydämme Jumalalta hyvää omaatuntoa? Menettelemällä Nooan tavoin, antautumalla ennen veden läpi menemistä. Nooan tavoin me antaudumme Jehova Jumalalle tekemän hänen tahtonsa ja ryhdymme siitä lähtien tekemään sitä. Se johtaa hyvän omantunnon saamiseen, sillä kun tiedämme tekevämme Jumalan tahdon, meillä on hyvä omatunto. Täten Jumalalle antautumisemme on todellisuudessa ”hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta”. Hyvä omatunto ei johdu omavanhurskaitten töitten tekemisestä vaan Jumalan määräämien töitten, Jumalan tahdon, tekemisestä. Sen tekemiseen me antaudumme.
Näin ollen antautumisemme Jumalalle Kristuksen kautta on ”hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta”. Itsessämme, epätäydellisessä, syntisessä tilassamme, me emme ole otollisia Jumalalle. Niinpä, koska me kadumme syntiä ja teemme täyskäännöksen ja antaudumme, Jehova soveltaa Kristuksen sovitusuhrin puhdistavan veren meihin ja vapauttaa meidät siten synnin langettavasta tuomiosta ja antaa meille hyvän omantunnon Häntä kohtaan. Sen tähden tottelevainen kulkemisemme kasteveden läpi vertauskuvaa antautumistamme Jehova Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta.
Antaako tämä aihetta ajatella, että kasteen jälkeen ihmisen ei enää pitäisi tunnustaa olevansa syntinen? Ei suinkaan. Paavalikin, kastettu kristitty ja Jeesuksen Kristuksen apostoli, valitti: ”Niinpä minä itse olen siis mielellä Jumalan lain orja, mutta lihalla synnin lain.” (Room. 7:25) Mutta antautuneilla, kastetuilla kristityillä voi olla hyvä omatunto, koska he tietävät, että Jeesuksen uhrin synnitsovittava arvo peittää menneet synnit ja ne, joita he mahdollisesti tekevät päivästä toiseen inhimillisen epätäydellisyyden takia. (1. Joh. 2:1, 2) Sen tähden kristittyjen ei tarvitse tuntea olevansa syyllisyyden tunteiden painamia entisen elämänvaelluksensa ja perinnöllisen synnintilansa takia.
VASTA ALKU
Tulisiko ihmisten pitää kastettaan todisteena siitä, että he ovat lopullisesti ”onnistuneet” ja ovat valmiita saamaan ikuisen elämän? Se olisi epäviisasta, sillä Raamattu esittää kasteen vasta aluksi sille, että ihminen antautuu Jumalan pyhään palvelukseen. Muista, että Jeesus kastettiin messiaanisen palveluksensa alussa. Myös hänen apostoleilleen ja muille varhaisille opetuslapsilleen se oli alkuaskel. Huomasitko apostoli Pietarin lausunnon, että kaste ”pelastaa nyt myös teidät”? (1. Piet. 3:21) G. F. C. Fronmüllerin raamatunselitysteos mainitsee tästä kohdasta: ”Preesensiä [kreikan kielessä sanassa ”pelastaa” esiintyvää aikamuotoa] käytetään, koska pelastaminen on vasta alkanut eikä sitä ole vielä saatettu päätökseen.” – Matt. 10:22; Room. 13:11; Fil. 2:12; Ilm. 2:10.
Seuraavat apostoli Paavalin sanat osoittavat, että pelastumiseen tarvitaan enemmän kuin vain kaste: ”Sillä jos sinä julkisesti julistat ’tämän omassa suussasi olevan sanan’, että Jeesus on Herra, ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut. Sillä sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi.” (Room. 10:9, 10) Tämän perusteella on ilmeistä, että uskon ja kasteen lisäksi pelastukseen tarvitaan sitä koskevaa ”julkista julistusta”, että Jeesus Kristus on Herra ja että Jumala herätti hänet kuolleista.
Vaikka tällainen julkinen julistus annetaan kasteen aikana, niin se ei merkitse, ettei sen jälkeen ole tarpeellista julistaa edelleen toivoaan toisten edessä. Päinvastoin Raamattu osoittaa, että meidän täytyy jatkaa sellaista julistamista seurakunnan kokouksissa, hallitus- tai oikeusviranomaisten edessä, jotka saattavat vaatia selitystä kristilliseen toivoomme, ja julistettaessa julkisesti Jumalan valtakunnan ”hyvää uutista”. – Hepr. 10:23; 1. Piet. 3:15; Matt. 24:14.
On selvää, että kaikilta, jotka haluavat saada hyväksytyn aseman Jumalan edessä, vaaditaan kristillistä kastetta. Kun otetaan huomioon, mitä kaste vertauskuvaa, niin siihen ei ole aiheellista suhtautua kevyesti eikä kasteelle tulisi mennä ilman huolellista valmistautumista. Aiotko mennä pian kasteelle? Jos aiot, niin harkitse vakavasti sen merkitystä. Päätä elää aina Jumalalle antautumisesi mukaan, jota se edustaa.