Mikä on Raamatun kanta?

Tulisiko lapsesi kastaa?

KASTE on kuulunut kristillisyyteen sen alusta pitäen. Jeesus itse kastettiin, ja hän käski, että toisetkin tuli kastaa.

Jos saatte pian perheenlisäystä tai saitte sitä äskettäin, olette ehkä pohtineet, pitäisikö teidän lapsenne kastaa. Onko se välttämätöntä, jotta lapsenne saisi Jumalan hyväksymyksen?

Kristikunnan kirkoilla on tästä erilaisia mielipiteitä. Joissakin niistä on tapana kastaa pikkulapsia. Toiset sen sijaan kastavat vain niitä, jotka ovat kyllin vanhoja ilmaistakseen uskovansa kirkkonsa opettaman uskonnon periaatteisiin.

Ainoastaan Raamatusta voi saada luotettavaa tietoa kasteesta, sillä yksin Raamattu on ”Jumalan henkeyttämä”. (2. Tim. 3:16, Um) Puoltaako Raamattu lapsikastetta?

Jumalan sanan varhaisimmat viittaukset kasteeseen liittyvät Johannes Kastajan toimintaan. Mark. 1:5 sanoo hänestä: ”Koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.” Heidän täytyi tietenkin olla niin vanhoja, että he saattoivat tunnustaa syntisen tilansa.

Jeesuksesta luemme: ”Niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa. Ja heti, vedestä noustessaan, hän näki taivasten aukeavan.” (Mark. 1:9, 10) Tuolloin Jeesus oli ”noin kolmenkymmenen vuoden vanha”. – Luuk. 3:23.

Maallisen palveluksensa aikana Jeesus ei henkilökohtaisesti kastanut ketään. Mutta hänen ohjauksessaan hänen opetuslapsensa kastoivat monia ihmisiä. Kastoivatko he myös lapsia? Johanneksen evankeliumi kertoo: ”Jeesus sai ja kastoi useampia oppilaita kuin Johannes.” (Joh. 4:1, Uusi testamentti nykysuomeksi) Jeesus pani seuraajansa kastamaan siis vain sellaisia, joista oli jo tullut opetuslapsia.

Tämän tietäminen auttaa meitä ymmärtämään Matt. 28:19, 20:ssä (Um) olevan Jeesuksen käskyn: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” Jeesus ei tarkoittanut, että oli tehtävä opetuslapsia ihmisistä, jopa sylilapsista, kastamalla heidät. Tämä käsky merkitsee selvästi sitä, että ihminen kastettaisiin vasta sen jälkeen, kun hänestä oli tullut opetuslapsi.

Samoin oli Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Vuoden 33 helluntaina kastetut olivat ’ottaneet hänen [apostoli Pietarin] sanansa vastaan’. (Apt. 2:41) Joukko samarialaisia, jotka kastettiin, koostui ”miehistä ja naisista”, jotka olivat ’uskoneet’ kristillisen sanoman. (Apt. 8:12) Etiopialainen eunukki, jonka Filippus kastoi, oli jo Jehovan palvoja. (Apt. 8:27, 38) Korneliuksen taloon kokoontuneista pyhä henki tuli ”kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat”, ja heidät kastettiin. – Apt. 10:44.

Jeesuksen ja hänen kahdentoista apostolinsa päivinä kaste suoritettiin upottamalla kastettava kokonaan veteen, ja se oli vertauskuva jostakin, joka oli jo tapahtunut kastettavan sydämessä. Esimerkiksi Johanneksen kaste oli ”parannuksen kaste”, ’kaste katumuksen vertauskuvaksi’ (Um), ”kaste katumuksen merkiksi” (New English Bible [NE]). (Mark. 1:4) Kasteet, jotka Raamattu kertoo suoritetun vuoden 36 jälkeen, vertauskuvasivat henkilön antautumista tekemään Jehovan tahdon. Tämä ei voinut soveltua pikkulapsiin.

Nykyään on kuitenkin yleistä kastaa lapsia. Lisäksi monet kirkot kastavat pirskottamalla tai valelemalla täydellisen upottamisen sijasta. Mikä on aiheuttanut nämä muutokset?

Miksi pikkulapsia alettiin kastaa?

Apostoli Paavali ennusti, että kahdentoista apostolin kuoleman jälkeen tapahtuisi yleinen ”luopumus” Raamatun kristillisyydestä. (2. Tess. 2:3, 6–12) 1. Tim. 4:1:ssä Paavali kirjoitti: ”Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien [mullistavia, NE] oppeja.”

Miten kasteeseen liittyvät ”mullistavat opit” ilmaantuivat? Ne ilmaantuivat omaksuttaessa käsityksiä pakanallisesta kreikkalaisesta (hellenistisestä) uskonnosta. Uuden testamentin teologinen sanakirja (Theological Dictionary of the New Testament) sanoo apostolien kuolemaa seuranneesta ajasta:

”Vieraita aineksia omaksuttiin ulkopuolisesta maailmasta. Tähän mennessä profeetallinen ja UT:n [Uuden testamentin] uskonto oli toiminut suodattimena, jonka avulla ne oli huolellisesti pidetty valvonnassa. Mutta nyt kun opit olivat tulleet ulkonaisesti yhdenmukaisiksi, niitä tuli tulvimalla. Kasteesta tuli synkretistinena salaisuus.”

Niinpä varhain toisella vuosisadalla pakanallinen ajatus, että kaste pesee pois synnit ja aiheuttaa ”uudestisyntymisen”, hiipi kristilliseen seurakuntaan. Tätä valaisevat toisella vuosisadalla eläneen Justinus Marttyyrin lausunnot kasteelle valmistautuvista: ”Viemme heidät sinne, missä on vettä ja he uudestisyntyvät.” ”Me voimme . . . saada vedessä sovituksen aikaisemmin suoritetuista synneistä.”

Mihin tämä pakanallisten uskomusten sekoittaminen kastetta koskevaan Raamatun opetukseen johti? Kreikan kielen tutkija A. T. Robertson selittää:

”Tästä kasteen vertauskuvallisuuden vääristymisestä kasvoi veden vuodattamisen toimitus ja lapsikaste. Jos kaste on välttämätön pelastumiselle tai uudestisyntymisen keino, silloin sairaat, kuolevat ja lapset täytyy kastaa.”

Kolmanteen vuosisataan mennessä lapsikasteesta oli tullut kirkon yleinen tapa. Kolmannella vuosisadalla elänyt Origenes kirjoitti: ”Pikkulapsia kastetaan, koska kaste poistaa synnynnäisen saastuneisuuden.” Origenes väitti jopa virheellisesti, että pikkulasten kastaminen oli ’apostoleilta saatu perinne’.

Lasten auttaminen saamaan Jumalan hyväksymys

Vaikka Raamattu ei hyväksykään pikkulasten kastamista, se kylläkin osoittaa, mitä vanhempien täytyy tehdä auttaakseen lapsiaan saamaan Jumalan hyväksymyksen. Sananl. 22:6:ssa Raamattu kehottaa vanhempia: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.”

Tämän kasvatusohjelman tärkein piirre käy ilmi apostoli Paavalin Ef. 6:4:ssä vanhemmille esittämistä sanoista: ”Älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran [Jehovan, Um] kurissa ja nuhteessa.” Tämä merkitsee sitä, että vanhempien täytyy perehdyttää lapsensa Pyhään Raamattuun, joka esittää Jehovan mielen asioista. – 1. Kor. 2:16.

Raamattu ei opeta lapsikastetta. Se juontuu pakanallisesta taikauskosta, jonka mukaan kaste ”uudestisynnyttää” ihmisen ja puhdistaa hänet entisistä synneistä. Raamattu opettaa kuitenkin, ettei kaste vaan ’Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä’. (1. Joh. 1:7; Apt. 22:16) Ei myöskään kaste vaan ”Herran kuri ja nuhde” tekee lapsesta sellaisen, että hän voi saada Jumalan hyväksymyksen. (Ef. 6:4) Jos olet isä tai äiti, varmistaudutko siitä, että lapsesi saa sellaista kasvatusta?

[Alaviitteet]

”Vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta.” – 1. Piet. 3:21.