eikä kielteistä hyvyyttä. Hän tuomitsi useammin ihmisiä hyvän tekemättömyydestä kuin pahan tekemisestä. Oli esimerkiksi pappi ja leeviläinen, jotka menivät toiselle puolelle tietä ja jättivät ryövärien uhrin avuttomaksi, ne vuohimaiset, jotka pidättyivät tekemästä hyvää Kuninkaan veljille, sekä rikas mies, joka ei tehnyt mitään Lasarus-kerjäläiselle. Jeesus varoitti opetuslapsiaan väärästä tiestä, mutta painotti Jumalan tietä. Hän jätti esimerkin kristittyjen opettajien seurattavaksi. – Matt. 7:17, 18, 21.

21. Mikä vaikutus hänen saarnallaan oli hänen kuulijoihinsa, ja mikä luo lisävaloa häntä koskeviin raamatullisiin tapahtumiin?

²¹ ”Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.” Miten kirjanoppineet opettivat? Keitä he olivat? Mitkä muut uskonnolliset ryhmät toimivat Palestiinassa Jeesuksen opettaessa siellä? Palestiinassa Jeesuksen saarnaamisaikaan vallinneen tilanteen tunteminen jossain määrin auttaa meitä ymmärtämään paremmin monia Raamatussa kerrottuja tapahtumia. (Matt. 7:28, 29) Me käsitämme myös paremmin, miksi kuuntelevat kansanjoukot olivat hämmästyneitä Mestarin Jeesuksen opetustavan erilaisuudesta.

Uskonnollisia suhtautumistapoja Mestarin saarnaamisen aikaan

1. Mitä essealaiset uskoivat ja harjoittivat?

PAITSI Johannes Kastajan innokasta toimintaa oli olemassa joukko juutalaisia ryhmiä, jotka muodostivat erilaisia uskonnollisia näkökantoja Palestiinassa, kun Jeesus aloitti evankeliuminpalveluksensa. Yksi näistä ryhmistä oli essealaiset, joita ei mainita Jeesuksen apostolien ja opetuslasten henkeytetyissä kirjoituksissa. He uskoivat, että jumalisuus vaati heitä rankaisemaan ruumista, paastoamaan ja elämään kieltäytyvästi, joten he halveksivat kaikkea, mikä oli mieluista lihalle. He erottautuivat pieniin yhdyskuntiin. Essealaiset eivät muodostaneet suurta uskonnollista ryhmää Jeesuksen saarnaamista vastaan, vaikka heidät onkin äskettäin tehty tunnetuiksi Raamatun kirjojen Kuolleen meren käsikirjoitusten löytämisen johdosta.

2. Mistä kiivailijat olivat kiinnostuneita, ja missä tilaisuudessa heidän vaikutuksensa näyttää selvältä?

² Sitten oli kiivailijoitten eli kansallismielisten ryhmä. He halusivat jonkun juutalaisen nousevan johtamaan heitä Roomaa vastaan ja murskaamaan Rooman ikeen heidän niskaltaan. Galilea oli kapinallisuuden pesäpaikka, ja Jeesus oli kasvanut siellä. Erästä Jeesuksen opetuslasta sanottiin ”kiivailijaksi”, ja hän on saattanut olla tuon kiivailijoitten puolueen jäsen. Mutta hän ei kuitenkaan lietsonut kansallista eli itsehallinnon henkeä heti sen jälkeen kun Jeesus oli ihmeen avulla ruokkinut viisituhatta miestä. ”Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he: ’Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva’. Kun nyt Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä.” Nämä kansallismieliset halusivat asettaa hänet kuninkaaksi, siis Rooman hallitusta vastaan. He tahtoivat vetää Jeesuksen ihmevoimineen omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa. Mutta Jeesus kieltäytyi lujasti tulemasta syrjäytetyksi siitä työstä, mitä hänen taivaallinen Isänsä oli lähettänyt hänet tekemään. Hän todisti Pilatuksen edessä: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta.” – Joh. 6:14, 15; 18:37; Luuk. 6:15; Apt. 1:13.

3. Keitä saddukeukset olivat, ja miten he suhtautuivat Roomaan, Heprealaisiin kirjoituksiin ja perimätietoihin?

³ Kolmannen ryhmän muodostivat saddukeukset, joihin kuului kirjanoppineita ja sanhedrinin jäseniä sekä kaksi ylimmäistä pappiakin. (Joh. 11:47; Apt. 5:17; 22:30; 23:6) He eivät välittäneet Messiaan tulosta, vaan olivat halukkaita säilyttämään vallitsevan asiaintilan. Heillä oli työsopimus Rooman kanssa. Heidän piti hoitaa temppelin asiat, papilliset palvelustehtävät, kymmenysten kokoaminen, lahjoitukset, jotka annettiin temppeliin, uhrieläinten myyminen pakanoiden esipihalla sekä rahanvaihtaminen, mitä siellä harjoitettiin. Saddukeukset eivät hyväksyneet kaikkia Heprealaisia kirjoituksia eikä fariseusten perimätietojakaan, he uskoivat todellisuudessa ainoastaan Mooseksen lakiin.

4. Miten Jeesus vastasi saddukeuksille ylösnousemuksesta ja miksi?

⁴ Sen tähden saddukeukset tulivat Jeesuksen luo esittämään ylösnousemukseen kohdistuvan vastalauseen, koska Mooseksen laki ei heidän mielestään antanut mitään perustetta tälle opille. Jeesus kävi heitä vastaan heidän omalla maaperällään lainaten Mooseksen kirjoituksista: ”Mitä siihen tulee, että kuolleet nousevat ylös, ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta, kertomuksessa orjantappurapensaasta, kuinka Jumala puhui hänelle sanoen: ’Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien. Suuresti te eksytte.” (Mark. 12:18–27) Tämä merkitsi sitä, että nuo miehet, jotka olivat kuolleet, tulevat elämään jälleen ylösnousemuksen avulla. Samoin kuin joistakuista, jotka elivät vieraantuneina Jumalasta, puhuttiin kuolleina Jumalan kannalta katsoen, niin näitäkin hyväksyttyjä kuolleita pidettiin elävinä hänen näkökulmastaan katsottuna. – Ef. 2:1; 1. Tim. 5:6; Luuk. 20:38.

5. Mikä tieto saddukeuksista ilmaisee heidät niiksi, jotka huusivat: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari”?

⁵ Sen työsopimuksen takia, mikä saddukeuksilla oli Rooman kanssa, he eivät halunneet kenenkään kiihottavan levottomuutta, mikä saattaisi tuoda Rooman legioonat asettamaan rajoituksia. He halusivat päästä Jeesuksesta. Pilatus itse tiesi sen ja sanoi Jeesukselle: ”Oma kansasi ja ylipapit [saddukeukset] ovat antaneet sinut minun käsiini.” Johdonmukaisesti ajatellen juuri he olivat niitä, jotka halusivat tehdä hänen asiastaan kuuliaisuuskysymyksen keisaria kohtaan: ”Jos päästät hänet, et ole keisarin ystävä; jokainen, joka tekee itsensä kuninkaaksi, asettuu keisaria vastaan.” Ja kun Pilatus kysyi, pitäisikö hänen paaluunnaulita heidän kuninkaansa, niin ylipapit eli saddukeukset huusivat: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” – Joh. 18:35; 19:12–16.

KIRJANOPPINEET JA FARISEUKSET

6. Keitä kirjanoppineet olivat?

⁶ Jotkut kirjanoppineet olivat saddukeuksia, mutta useimmat heistä olivat fariseuksia, ja Jeesus puhui epäilemättä siitä syystä kirjanoppineista ja fariseuksista niin usein yhdessä Matteuksen 23. luvussa. Pappiskirjanoppineet lukivat, jäljensivät, opettivat ja selittivät lakia. He osoittivat, miten sitä piti sovelluttaa jokapäiväiseen elämään. – Matt. 23:2, 13, 15, 23, 25, 27, 29.

7. Mitä fariseukset uskoivat?

⁷ Fariseukset, jotka olivat uskonnollisia perimätiedon kannattajia, ajattelivat pelastuksen tulevan ainoastaan perimätietojen eli niin sanotun suullisen lain pitämisen avulla. He odottivat Messiaan tuloa omalla tavallaan. He hyväksyivät kaikki Heprealaiset kirjoitukset, mutta he lisäsivät niihin suulliset perimätiedot. He halusivat