-
Varjoja menneisyydestäVartiotorni 1952 | 15. syyskuuta
-
-
tämän tosi vapauden. Kristityn evankeliuminpalvelijan tehtävä on sama kuin Jeesuksenkin, kun hän sanoi lainaten Jesajasta: ”Jehovan henki on minussa, koska hän voiteli minut julistamaan hyvää uutista köyhille, hän lähetti minut saarnaamaan vapautusta vangeille.” (Luuk. 4:18, Um; Jes. 61:1) Saarnatessamme Kristusta Jeesusta ihmisen ainoana lunastajana me kehoitamme vankeja ja orjia tulemaan esiin ja ottamaan vastaan vapauden. ”Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo [Jehova], älkääkä saastaiseen koskeko.’” – 2. Kor. 6:17.
26 ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ’Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.’” (Ilm. 18:4) Tämä merkitsee sitä, että kaikkien vapautettujen täytyy murtautua selvästi pois Saatanan vanhan maailman järjestöstä. Heidän täytyy säilyttää ruumiillinen, moraalinen, yhteiskunnallinen ja hengellinen ero siitä. Kun tulee Saatanan orjuuden huoneen perusteellisen hävittämisen hetki Harmagedonissa, ei vapautettujen kristittyjen havaita olevan siellä vankeina kärsimässä yhteistä kohtaloa vapauttamattomien kanssa, kun Jumala tuhoaa tuon saastaisen järjestön. Kun nämä varjot hämärästä muinaisuudesta varoittavat meitä nykyisen vaelluksemme suhteen, niin älköön meitä löydettäkö niiden joukosta, jotka jättävät huomioonottamatta ne selvät varoitukset, mitkä on esitetty Kirjoituksissa ja mitkä koskevat meidän nykyistä ja tulevaa hyvinvointiamme.
-
-
Lukijain kysymyksiäVartiotorni 1952 | 15. syyskuuta
-
-
Lukijain kysymyksiä
● Miten Paavali voi saarnata kristityille, jotka eivät olleet ”lain alla, vaan armon alla”, ja kuitenkin päättää lupaukset suorittamalla Mooseksen lain menoja temppelissä? – M. C., Tennessee.
Paavali oli saarnannut pakanoille osoittaen heille, että pelastus tulee Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä eikä Lain teoista. Mutta Paavali ei taistellut kumminkaan Lakia eikä sen menoja vastaan, hän vain osoitti, ettei se ole Jumalan kristityille asettama vaatimus. Mutta ne kertomukset, mitkä saapuivat Jerusalemiin ennen Paavalia, maalasivat hänet Mooseksen Lain jyrkäksi vastustajaksi ja ympärileikkauksen kieltäjäksi, mikä oli väärin, koska hän itse oli ympärileikannut Timoteuksen. Se ei ollut kristillinen vaatimus, mutta se ei ollut pahakaan eikä vastustettava asia. Huhut olivat vääristelleet kovasti Paavalin asenteen, ja niitä suurenneltiin lisää joka toistamisella. Siksi ylistivät Jaakob ja Jerusalemin vanhemmat miehet Jumalaa, kuultuaan Paavalin menestyksestä evankeliumin saarnaamisessa kansojen keskuudessa, ja sanoivat hänelle:
”Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaisista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita. Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? . . . he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä.” ”Silloin Paavali otti ne miehet luokseen, ja kun hän seuraavana päivänä oli puhdistanut itsensä heidän kanssaan, meni hän pyhäkköön ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä tulisivat päättymään, jota ennen heidän kunkin edestä oli tuotava uhri.” – Apt. 21:20–26.
Jerusalemissa oleva hallitseva elin punnitsi pulmaa ja päätti toimia tällä tavalla Paavalia vastaan nostettujen juutalaisten ennakkoluulojen vastapainoksi. Nuo menot, pään ajeleminen määrättyjen uhrien yhteydessä, osoittivat, että lupaus oli pidetty uskollisesti, ja kun Paavali oli noiden neljän mukana tässä maksaen heidän uhrikulunsakin, niin se todisti, ettei hän vastustanut Mooseksen Lakia. (4. Moos. 6:13–21) Hän oli sopusoinnussa Lain tarkoituksen kanssa samoin kuin mekin olemme nyt sopusoinnussa kymmenen käskyn ja toisten Lain periaatteitten kanssa, vaikka emme olekaan Lain alaisia. Jos sen menot eivät loukanneet uusia kristillisiä totuuksia, niin ei niihin mukautumista vastaan ollut mitään tosi syytä. Paavali teki näin ympärileikkausasiassa vetäen rajan sitä vastaan ainoastaan silloin, kun jotkut vaativat sitä pelastumisen ehtona. (Apt. 16:3; Gal. 5:2–6) Jos tätä lupausten päättämismenetelmää olisi puolustettu välttämättömänä pelastumiselle, niin Paavali olisi epäilemättä vastustanut sitä, koska se olisi ollut omiaan saattamaan kristittyjä Lain orjuuteen. (Gal. 5:1; Jaak. 2:10) Mutta koska sitä ei otettu välttämättömäksi ehdoksi kristilliselle uskolle, niin Paavali ei pannut vastaan. Näissä menoissa ei ollut mitään vastustettavia piirteitä enempää kuin pakottomassa ympärileikkaamisessakaan. Jumala oli säätänyt ne, ne olivat sopivia ja Raamatullisia tapoja lupausten päättämiseksi eivätkä tulleet yhtäkkiä pahoiksi siksi, ettei niitä enää vaadittu. Ne eivät loukanneet mitään kristillisiä periaatteita eivätkä aiheuttaneet sovittelua minkään uuden määräyksen suhteen. Paavali oli tehnyt aikaisemman lupauksen itsekin vapaaehtoisesti, ilman mitään painostusta, mikä olisi saattanut herättää sovittelusyytöksen. – Apt. 18:18.
Tämä oli käytännöllinen näkökanta, mikä teki sen mahdolliseksi, että kristityt juutalaiset voivat kulkea vapaasti ympäri ja saarnata toisille juutalaisille temppelissäkin, koska he olivat menojen mukaisesti puhtaita. (Apt. 5:42) Niin kauan kuin ei ollut kyseessä mikään sovittelu kristillisessä periaatteessa, oli mukautuminen näihin menoihin viisasta oven pitämiseksi avoinna juutalaisille saarnaamiseksi. Paavali teki halusta tällaisia myönnytyksiä: ”Olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia – vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa – voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia. Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi.” (1. Kor. 9:20–23) Toiset juutalaiskristityt tekivät samoin, ja se koitui hyödyksi. Kun esimerkiksi Paavalia syytettiin myöhemmin Feeliksin edessä, niin hänen vastustajansa Tertullus väitti, että hän ”on koettanut pyhäkönkin saastuttaa”, mutta Paavali saattoi sanoa, että he ”tapasivat minut puhdistautuneena pyhäkössä”. Hän pystyi täten tukahduttamaan riidan pienemmästä asiasta, sikäli kuin oli kyseessä kristillisen todistuksen antaminen, ja valaisi ylösnousemusta koskevaa tärkeää oppitotuutta. – Apt. 21:27–29; 24:6, 18–21.
Samoin siis kuin me voimme antaa lupauksia nyt, ei ainoastaan antautumislupauksia, vaan muunkinlaisia, niin Paavalikin voi tehdä ja teki niitä kauan sitten, eikä se, että hän saattoi ne julkiseen päätökseen raamatullisella tavalla, sisältänyt mitään sovittelua kristillisten periaatteitten suhteen. Paavali saattoi puhtain omintunnoin totella teokraattisen järjestön antamia ohjeita.
-