palvontaan on myös kielletty näillä sanoilla: ”Mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?” Eivät mitenkään. ”Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaan!’.” Jumalaton pakanuus on osa tästä saastaisesta maailmasta, ja kristityn täytyy ”varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta”. – 2. Kor. 6:14–18; Jaak. 1:27.

Niin, miten häpeällistä onkaan liittää sellaisia pakanallisia lisiä kuin kuumia ristisämpylöitä, munia, jäniksiä, iankaikkista tulta yms. suurimpaan kaikista ihmeistä, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan ylösnousemukseen, yhteen kristillisyyden päätotuuksista! On totta, että lapset tarvitsevat huvia – ja aikuiset myös – mutta on varmasti olemassa parempia muotoja kuin ne, jotka tekevät Jumalan sanan suurista totuuksista pakanallisia irvikuvia!

Kristityt osoittavat arvostusta Kristuksen ylösnousemusihmettä kohtaan, mutta eivät viettämällä jotain päivää, minkä muinainen ihmisten kokous on asettanut, siihen kuuluvine pakanallisine lisineen, vaan hyväksymällä uskossa Jeesuksen ylösnousemuksen ja sallimalla sen antaa heille toivoa heidän kuolleitten omaistensa ja heidän itsensä suhteen ja antamalla sitten tämän toivon kannustaa heitä palvelemaan Jehova Jumalaa kaikesta sydämestään, mielestään, sielustaan ja voimastaan. – Mark. 12:30; 1. Kor. 15:58.

LÄHDEAINEISTOA

¹ ”New York Times”, 24.4.1962.

² ”The Encyclopedia Britannica” (1959:n painos), 4. osa, s. 381.

³ Hastings: ”Encyclopedia of Religion and Ethics”, 4. osa, ss. 147, 148.

⁴ Douglas: ”The American Book of Days”, ss. 200–202.

⁵ 5. osa, ss. 225–227.

⁶ ”The Encyclopedia Britannica” (1959:n painos), 7. osa, s. 531. Ks. myös Rantasalo: ”Arkea ja juhlaa vuodenaikojen vaihdellessa”, ss. 23, 24.

⁷ ”The Catholic Encyclopedia”, 7. osa, s. 438.

⁸ 9. painos, 7. osa, s. 531.

⁹ Neander: ”History of Christianity – The First Three Centuries”, 1. osa, ss. 523–537.

¹⁰ ”The Encyclopedia Americana”, 9. osa, s. 507.

¹¹ Sokrates: ”Ecclesiastical History” (Bohn’s Edition), ss. 37, 38.

¹² Frazer: ”The Golden Bough”, s. 361.

Lukijain kysymyksiä

● Oliko se kyyhkynen, joka laskeutui Jeesuksen päälle hänen kastetilaisuudessaan, aineellistunut näyte vai ainoastaan kangastus tai tyyneys, mikä valtasi tienoon? Ja miksi valittiin kyyhkynen, kun otamme huomioon sen käytön pakanauskonnoissa? – F. C., Yhdysvallat.

Jeesusta kastettaessa laskeutui tosiaan aineellistunut lintu, kyyhkynen, taivaalta ja jäi Jeesuksen päälle. Johanneksen 1:32–34:ssä kerrotuista Johannes Kastajan sanoista käy ilmi, että havaittiin jotain aineellista: ”Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä’. Ja minä olen sen nähnyt ja ollen todistanut, että tämä on Jumalan Poika.”

Tarkoitus sillä, että tämä aineellistunut kyyhkynen tuli alas, oli saada Johannes Kastaja vakuuttuneeksi, että Jeesus oli tosiaan Messias, Jumalan Poika, ja tehdä se hänen näkökykynsä avulla. Sen piti sen tähden olla yhtä todellinen hänen silmilleen kuin hänen korvilleen sanat: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” – Matt. 3:17.

Tämä pyhän hengen esittäminen kyyhkysenä tuo mieleen pyhän hengen ilmestymisen helluntaina, mikä on kerrottu Apostolien tekojen 2:1–4:ssä. Silloin se otti sellaisen muodon, että oli ”ikäänkuin tulisia kieliä”, jotka tulivat näkyviksi ja lepäsivät kaikkien niiden 120:n päällä, jotka olivat läsnä Jerusalemin ylähuoneessa. Ne eivät olleet luonnollisestikaan polttavia liekkejä, vaan ”ikäänkuin tulisia kieliä”, sillä muutenhan