Todistajia maan ääriin asti

1. Mikä oli yksi ihmishistorian dramaattisimmista hetkistä?

YKSI ihmishistorian dramaattisimmista hetkistä oli epäilemättä käsillä. Liikuttavampaa eronhetkeä ei ollut nähty aikaisemmin. Jumalan Poika oli jättämässä jäähyväisiä maan päällä oleville seuraajilleen, eikä hän koskaan enää olisi näkyvänä lihassa läsnä heidän kanssaan. Aikaa oli enää vain yhdelle kysymykselle ja yhdelle vastaukselle. Mitä aihetta ne koskivat? Tämä viimeinen keskustelu koski Kristuksen seuraajia aina nykyisen asiainjärjestelmän loppuun saakka!

2. Mikä oli viimeinen Jeesukselle esitetty kysymys, ennen kuin hän lähti maan päältä kaikiksi ajoiksi, ja miksi hänen vastauksensa kiinnostaa kovasti meitä?

² Viimeinen Jeesuksen opetuslasten hänelle esittämä kysymys kuului: ”Herra, ennallistatko sinä Israelille valtakunnan tänä aikana?” Se, mistä vaikuttimista he oikein esittivät tämän kysymyksen, jää arvelun varaan. Mitä tahansa odotteita heillä olikin, yksi asia on selvä. He halusivat tietää, milloin Valtakuntaa koskevat Jumalan tarkoitukset täyttyisivät. Kuka voi moittia heitä? He eivät olleet ensimmäisiä eivätkä viimeisiä, jotka ovat osoittautuneet kärsimättömiksi lopullisen vapautuksen suhteen. Siksi Jeesuksen viimeiset sanat, jotka hän esitti ennen kuin hän lähti maan päältä ikiajoiksi, kiinnostavat meitä erittäin paljon nykyään.

KRISTUKSEN JÄÄHYVÄISIKSI ANTAMA TEHTÄVÄ

3, 4. a) Mitä Jeesus vastasi? b) Mitkä kaksi opetusta Jeesus esitti opetuslapsilleen?

³ Jeesus vastasi: ”Ei ole teidän asianne saada tietoa ajoista eikä ajanjaksoista, jotka Isä on omassa tuomiovallassaan asettanut, vaan te saatte voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” Lisäksi kertomus sanoo: ”Ja kun hän oli tämän sanonut, hänet kohotettiin heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet ylös heidän näkyvistään.” – Apt. 1:6–9.

⁴ Jeesuksen jäähyväissanoihin sisältyi kaksi opetusta. Ensin hän tahdikkaasti joskin lujasti sanoi opetuslapsilleen, ettei Jehovan tarkoitusten toteutumisen ajoittaminen ollut heidän asiansa. Siten hän vahvisti sen, mitä hän oli jo sanonut asiainjärjestelmän päättymistä koskevassa profetiassaan. (Matt. 24:36; Mark. 13:32–37) Sitten hän osoitti, mikä olisi siitä lähtien heitä koskeva asia. Heidän oli määrä olla kristittyjä todistajia ensin Jerusalemissa, minne heidän oli käsketty jäädä toistaiseksi (Apt. 1:4), sitten koko Juudeassa ja Samariassa ja lopulta ”maan ääriin asti”. Sitä varten he saisivat ”voimaa” pyhän hengen avulla.

5. Milloin Jeesuksen opetuslapsiin tuli ”voimaa”, ja mitä se sai heidät tekemään?

⁵ He saivat tätä ”voimaa” puolitoista viikkoa myöhemmin helluntaina. Apostolit ja muut opetuslapset olivat pysyneet tottelevaisesti Jerusalemissa, ja tuona juhlapäivänä ”he olivat kaikki yhdessä samassa paikassa”. Yhtäkkiä ”he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä ja alkoivat puhua eri kielillä, sen mukaan kuin henki soi heidän puhua”. Heidän puheensa ei ollut mitään käsittämätöntä molotusta, vaan he puhuivat ”Jumalan suurenmoisuuksista”. – Apt. 2:1, 4, 11.

”JERUSALEMISSA”

6. Miten nämä voidellut kristityt alkoivat täyttää tehtäväänsä, mutta millaista vastustusta he saivat?

⁶ Nämä vastikään voidellut kristityt alkoivat heti suorittaa tehtävää, jonka he olivat saaneet ylösnousseelta Kristukselta. He saarnasivat ensin ”Jerusalemissa”. Mutta se ei tapahtunut vastustuksetta. Juutalaisten uskonnolliset ja maalliset johtajat juonittelivat heitä vastaan ja sanoivat:

”Mitä me teemme näille miehille? Sillä heidän välityksellään on tosiaankin tapahtunut huomion arvoinen tunnusmerkki [ramman miehen parantuminen], joka on ilmeinen kaikille Jerusalemin asukkaille, emmekä voi sitä kieltää. Mutta jottei se leviäisi laajemmalle kansan keskuuteen, niin kieltäkäämme uhkauksin heitä enää puhumasta tämän nimen [Jeesus] perusteella kenellekään ihmiselle.” – Apt. 4:16, 17.

7. a) Miten Kristuksen opetuslapset suhtautuivat siihen? b) Miten eräs uskonnollinen vastustaja todisti, että varhaiskristityt olivat uskollisia tehtävänsä suorittamisessa?

⁷ Kristus oli sanonut: ”Te tulette olemaan todistajiani.” Juutalaisten sanhedrin kielsi uhkauksin varhaiskristittyjä ”enää puhumasta tämän nimen perusteella”. Kumpaa he tottelivat? He sanoivat kunnioittavasti vainoojilleen: ”Me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” (Apt. 4:18–20) He jatkoivat todistamista. Vaikka apostolit vangittiin, niin päästyään ihmeen avulla vapaaksi yöllä ”he menivät temppeliin päivän koitteessa ja rupesivat opettamaan”. (Apt. 5:17–21) Mikä into! Jälleen heidät pidätettiin.

”He toivat heidät ja asettivat heidät seisomaan sanhedrinin saliin. Ja ylimmäinen pappi kuulusteli heitä ja sanoi: ’Me kieltämällä kielsimme teitä enää opettamasta tämän nimen perusteella, ja kuitenkin, katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne.’” – Apt. 5:27, 28.

Tietämättään tämä uskonnollinen arvohenkilö todisti, että nämä varhaiskristityt suorittivat uskollisesti ensimmäisen osan Kristuksen heille antamasta tehtävästä. He olivat hänen innokkaita todistajiaan ”Jerusalemissa”.

8. Miten nämä kristityt olivat ’täyttäneet Jerusalemin opetuksellaan’, ja millaisia tuloksia he saivat?

⁸ Kun näitä kristittyjä oli piesty ja heidän oli käsketty ”lakata puhumasta Jeesuksen nimen perusteella”, he ”lähtivät . . . sanhedrinin edestä iloiten siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häpäisyä hänen nimensä puolesta”. He eivät suinkaan masentuneet, vaan ”joka päivä temppelissä ja talosta taloon he jatkoivat herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista Kristuksesta, Jeesuksesta”. (Apt. 5:40–42) Huomaa, että he ”jatkoivat” todistamista ”talosta taloon”. (Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös; New International Version) Vaikka heidän lukumääränsä olikin suhteellisen vähäinen, niin sillä tavalla heidän onnistui ’täyttää Jerusalem opetuksellaan’. Tämä menettelytapa tuotti erinomaisia tuloksia. ”Sen johdosta Jumalan sana kasvoi kasvamistaan, ja opetuslasten luku lisääntyi yhä Jerusalemissa hyvin paljon.” – Apt. 6:7.

SAMARIAAN JA JUUDEAAN

9. Millaisissa olosuhteissa todistustyö siirtyi Juudeaan ja Samariaan?

⁹ Mutta varhaiskristityt eivät voineet pysähtyä sinne. Heidän piti olla Kristuksen todistajia myös ”koko Juudeassa ja Samariassa”. Todellisuudessa heidän innokkuutensa tehtävänsä ensimmäisen osan suorittamisessa johti heidät täyttämään kristillisen työnsä toisen osan. Heidän todistustyönsä vastustaminen Jerusalemissa huipentui Stefanuksen uskonnolliseen murhaan, ja tämä antoi sysäyksen vainoaallon nousemiselle kristittyjen todistajien seurakuntaa vastaan Jerusalemissa. Tämän väkivaltaisen vastustuksen tarkoitus oli vaientaa nämä Kristuksen todistajat. Mutta se antoikin uutta vauhtia todistamistyölle ja laajensi sen juuri sinne, mihin Kristus halusi sen laajenevan. ”Apostoleita lukuun ottamatta kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian seutuja.” Ja mitä hajaantuneet kristityt tekivät noilla alueilla? He ”kulkivat halki maan ja julistivat sanan hyvää uutista”. – Apt., 7. luku; 8:1, 4.

10. Mitä apostolit tekivät, kun he kuulivat, että ”Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan”, ja mitä ’avainta’ Pietari käytti?

¹⁰ Pian ”apostolit kuulivat Jerusalemissa, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan”. Tilanteen asettamien vaatimusten täyttämiseksi apostolit lähettivät joukostaan kaksi, Pietarin ja Johanneksen, vahvistamaan sitä hyvää työtä, jota nämä hajaantuneet kristityt, joiden joukossa oli evankelista Filippus, olivat tehneet. Käyttäen Kristuksen hänelle suomaa etuoikeutta Pietari avasi samarialaisille tien tulla hengestä siinneiksi, voidelluiksi kristityiksi, jotka on kutsuttu Kristuksen kanssa osallisiksi ”taivasten valtakuntaan”. (Matt. 16:18, 19; Apt. 8:14–17) Apostolien teoissa oleva kertomus jatkaa: ”Kun he siis olivat antaneet perusteellisen todistuksen ja puhuneet Jehovan sanaa, he . . . julistivat hyvää uutista monille samarialaisten kylille.” (Apt. 8:25) Se Samariasta!

11. Mistä tiedämme, että ”koko Juudea” sai hyvän todistuksen?

¹¹ Juudean ollessa kysymyksessä epäilemättä monet juudealaiset olivat läsnä Jerusalemissa helluntaina ja kuulivat vastavoideltujen kristittyjen, varsinkin Pietarin, esittämän hyvän todistuksen. (Apt. 2:9, 14–36) Me tiedämme myös, että ennen kuin vainoaalto nousi Jerusalemin kristittyjä vastaan, ”Jerusalemin ympärillä olevien kaupunkien väkijoukko tuli jatkuvasti koolle kantaen sairaita ja epäpuhtaitten henkien vaivaamia, ja heidät kaikki parannettiin”. (Apt. 5:16) Kaikki nämä Juudean asukkaat saivat todistuksen Jeesuksesta. Paavalin kääntymyksen jälkeisestä ajasta Luukas kirjoitti: ”Seurakunta astui kaikkialla Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauhan kauteen ja rakentui.” (Apt. 9:31) Noin viisitoista vuotta myöhemmin Paavali saattoi kirjoittaa Tessalonikan kristityille: ”Sillä teistä, veljet, tuli niiden Jumalan seurakuntien jäljittelijöitä, jotka ovat Juudeassa.” (1. Tess. 2:14) Ei siis ole epäilystäkään siitä, että varhaiskristityt suorittivat innokkaasti Kristuksen heille antaman tehtävän olla hänen todistajiaan ”sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa”.

”MAAN ÄÄRIIN ASTI”

12. Miten vastaisen laajennuksen siemeniä kylvettiin helluntaina?

¹² Mutta Jeesuksen jäähyväisikseen antama tehtävä käsitti vielä enemmän. Siinä sanottiin: ”Te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” (Apt. 1:8) On olemassa todisteita siitä, että Kristuksen nimestä todistettiin diasporajuutalaisillea jo varhaisessa vaiheessa, jopa ennen vuotta 36, jona vuonna Pietari jälleen käytti Kristuksen hänelle antamaa etuoikeutta ja avasi tällä kertaa ympärileikkaamattomille pakanoille pääsyn Valtakuntaan. (Matt. 16:18, 19; Apt., 10. luku) Ensiksikään ne 3 000 juutalaista ja käännynnäistä, joista tuli kastettuja kristittyjä helluntaina vuonna 33, eivät olleet ainoastaan Jerusalemin ja Juudean asukkaita. Monet heistä olivat tulleet niin kaukaa kuin Parthiasta, Meediasta, Elamista ja Mesopotamiasta (nykyisistä Iranista ja Irakista), Vähästä-Aasiasta (nykyisestä Turkista), Pohjois-Afrikasta ja Italiasta. (Apt. 2:8–11) Palattuaan kolmella mantereella, Aasiassa, Afrikassa ja Euroopassa, sijaitseviin kotimaihinsa nämä vastakääntyneet kristityt epäilemättä todistivat Kristuksen nimestä ainakin toisille juutalaisille ja käännynnäisille omissa maissaan. Siten vastaisen laajennuksen siemeniä kylvettiin heti helluntaina.

13. Mikä ilmaisee, että kristillistä todistusta annettiin jo varhain kauempanakin kuin Juudeassa ja Samariassa?

¹³ Luemme edelleen Apostolien tekojen 11:19:stä: ”Ne, jotka olivat hajaantuneet Stefanuksen takia syntyneen ahdistuksen johdosta [jonkin aikaa helluntain jälkeen mutta ennen Paavalin kääntymystä vuonna 34 tai 35], kulkivat aina Foinikiaan ja Kyprokseen ja [Syyrian] Antiokiaan asti, mutta eivät puhuneet sanaa keillekään muille kuin vain juutalaisille.” Tämä osoittaa selvästi, että jo ennen kuin saarnaaminen ulotettiin ei-juutalaisille, Kristuksesta todistettiin paljon kauempanakin kuin Juudeassa ja Samariassa.

14. Missä järjestelmällinen todistaminen ei-juutalaisten keskuudessa ilmeisesti alkoi? Selitä.

¹⁴ Kun Pietari oli käyttänyt vielä yhtä ”taivasten valtakunnan avaimista” avatakseen Valtakunnan tilaisuudet ei-juutalaisille vuonna 36, oli tie avoinna kristillisen todistuksen antamiseen kaikille kansoille, niin, ”maan ääriin asti”. Ilmeisesti järjestelmällinen todistaminen ympärileikkaamattomien pakanoiden keskuudessa lähti alkuun Syyrian Antiokiassa, joka siihen aikaan oli maailman kolmanneksi suurin kaupunki Rooman ja Aleksandrian jälkeen. Se tapahtui tällä tavalla: Jolloinkin vuoden 36 jälkeen mutta ennen vuotta 44 ”oli . . . muutamia Kyproksesta ja Kyrenestä [Pohjois-Afrikasta] olevia [kristittyjä] miehiä, jotka tulivat Antiokiaan ja rupesivat puhumaan kreikankielisille julistaen hyvää uutista Herrasta Jeesuksesta. Lisäksi Jehovan käsi oli heidän kanssaan, ja suuri määrä niitä, jotka tulivat uskoviksi, kääntyi Herran puoleen.” – Apt. 11:20, 21.

15. a) Mitä Jerusalemin seurakunta teki tämän uuden tilanteen johdosta, ja miksi heidän valitsemansa menettely oli käytännöllinen? b) Mitä Paavali oli tehnyt useiden kuluneitten vuosien ajan? c) Miksi Antiokian alkuseurakuntaa koskeva tapaus on erikoisen kiinnostava?

¹⁵ Jehova siunasi näiden Kyproksesta ja Kyrenestä olevien kristittyjen innokkaan saarnaamistoiminnan ei-juutalaisten keskuudessa. ”Jerusalemissa oleva seurakunta” lähetti erikoisedustajan pohjoiseen Syyriaan käsittelemään tätä uutta tilannetta. Se valitsi Barnabaan, joka itse oli kreikkaa puhuva juutalainen Kyproksesta. Rohkaistuaan näitä uusia Kristuksen opetuslapsia Barnabas meni Tarsokseen noutamaan Paavalia, joka itse oli juuri käyttänyt useita vuosia ’hyvän uutisen julistamiseen uskosta’ Syyriassa ja Kilikiassa, nykyisessä Kaakkois-Turkissa. (Vrt. Apt. 9:26–30:tä Gal. 1:18–23:een.) ”Niin tapahtui, että he [Barnabas ja Paavali] kokoontuivat kokonaisen vuoden [todennäköisesti noin vuonna 45] heidän kanssaan seurakunnassa [joka nyt koostui sekä juutalaisista että pakanoista] ja opettivat melkoista ihmisjoukkoa, ja Antiokiassa ensiksi kutsuttiin Jumalan sallimuksesta opetuslapsia kristityiksi.” – Apt. 11:22–26.

16, 17. a) Miten todistustyö laajeni Syyrian Antiokiasta? b) Mitä profetiaa Paavali ja Barnabas lainasivat osoittaakseen toimintansa oikeaksi, ja kehen tämä profetia alun perin soveltui? c) Miten tämä luo valoa Apostolien tekojen 1:8:aan?

¹⁶ Noin kymmenen vuoden ajaksi Syyrian Antiokiasta tuli keskus, josta käsin suoritettiin voimaperäistä lähetystyötä pyhän hengen ohjauksessa. (Apt. 13:1–4; 14:26; 15:35, 36; 18:22, 23) Paavali teki yhdessä eri lähetystyöntekijätovereitten kanssa kolme laajaa todistusmatkaa, joilla kristillisyyttä levitettiin kautta Vähän-Aasian ja Kreikan. He saarnasivat Kristusta sekä juutalaisille että pakanoille. Kerran Paavali ja Barnabas osoittivat oikeaksi tämän toimintamuodon joukolle vihastuneita juutalaisia ja sanoivat:

”Oli välttämätöntä, että Jumalan sana puhuttiin ensiksi teille. Koska te työnnätte sen pois luotanne ettekä katso itseänne ikuisen elämän arvoisiksi, katso, me käännymme kansojen puoleen. Jehova onkin antanut meille käskyn näillä sanoilla: ’Minä olen asettanut sinut kansojen valoksi ollaksesi pelastuksena maan ääreen asti.’”

Luukas lisää: ”Sen kuultuaan kansoista olevat alkoivat iloita ja kirkastaa Jehovan sanaa, ja kaikista niistä, jotka olivat asetetut ehdolle ikuiseen elämään, tuli uskovia.” – Apt. 13:46–48.

¹⁷ Lainaamalla messiaanista Palvelijaa koskevia profetioita (Jes. 42:6; 49:6) ja soveltamalla niitä omaan toimintaansa Paavali ja Barnabas osoittivat, että he ja heidän kristityt toverinsa toimivat todellisuudessa ”Kristuksen sijasta”, jonka tehtäväksi Jehova oli antanut tuoda ”valoa” ja ”pelastusta” ”maan ääreen asti”. Kristus puolestaan oli antanut seuraajiensa tehtäväksi olla hänen todistajiaan ”maan ääriin asti”. – 2. Kor. 5:20; Apt. 1:8; vrt. Jes. 49:5–9:ää Luuk. 2:25–32:een.

PITKÄAIKAINEN TEHTÄVÄ

18. Mitä me tiedämme varhaiskristittyjen ponnisteluista olla todistajia ”maan ääriin asti”?

¹⁸ Kuten olemme nähneet, Apostolien tekojen kirja osoittaa, miten innokkaasti apostolit ja varhaiskristityt pyrkivät suorittamaan Kristuksen heille antamaa todistamistehtävää Jerusalemissa, Juudeassa, Samariassa ja kauas ”maan ääriin asti” sikäli kuin he kykenivät sinne menemään. Me tiedämme esimerkiksi, että apostoli Pietari oli Kristuksen uskollinen todistaja idässä aina Babyloniin asti ja että Paavali todisti lännessä Italiassa ja ehkä jopa Espanjassa asti. – 1. Piet. 5:13; Apt., 28. luku; Room. 15:23–28.

19. Mikä kuitenkin osoittaa, että Kristuksen jäähyväisikseen kristityille antama tehtävä ulottuisi nykyaikaan saakka, ja mikä kysymys herää?

¹⁹ Mutta on aivan ilmeistä, että Kristuksen jäähyväisikseen antama tehtävä olla todistajia ”maan ääriin asti” oli paljon kauaskantoisempi. Jeesuksen oman profetian mukaan se ulottui apostolista aikakautta pitemmälle aina ”asiainjärjestelmän päättymiseen” asti. (Matt. 24:3, 14) On kuitenkin ollut hyvin vahvistavaa ja uskoa elvyttävää tarkastella varhaiskristittyjen antamaa hyvää esimerkkiä. Nyt herää kysymys: ketkä nykyään suorittavat apostolien aloittamaa hyvää työtä, ja millä keinoin he ovat olleet Kristuksen ja hänen taivaallisen Isänsä todistajia kirjaimellisesti ”maan ääriin asti”? Saamme tietää sen seuraavasta kirjoituksesta.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 14]

”Katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne”

[Huomioteksti s. 15]

’He julistivat hyvää uutista samarialaisille’

[Kuva s. 13]

”Te tulette olemaan todistajiani . . . maan ääriin asti.” – Apt. 1:8.

SAMARIA

JERUSALEM

JUUDEA