Lukijoiden kysymyksiä

● Sanoisitteko minulle, miten 1. Korinttolaiskirjeen 14:2 voidaan selittää. – J. M., Yhdysvallat.

Kyseessä oleva jae kuuluu: ”Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.” Tämä kohta voidaan ymmärtää saman luvun jakeiden 13–19 valossa, joissa sanotaan:

”Sentähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää. Sillä jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni [hengen lahjani, Um] kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön. Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni. Sillä jos ylistät Jumalaa hengessä, kuinka oppimattoman paikalla istuva saattaa sanoa ’amen’ sinun kiitokseesi? Eihän hän ymmärrä, mitä sanot. Sinä kyllä kiität hyvin, mutta toinen ei siitä rakennu. Minä kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan; mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä.”

Toisin sanoen jokainen, joka puhuu kielillä, puhuu Jumalalle eikä ihmisille, jos kukaan ei selitä hänen puheensa tarkoitusta kuulijoille. Puhe on merkityksetöntä kuulijoille, jotka eivät ymmärrä vieraskielistä sanomaa, minkä Jumalan pyhän hengen ihmeellinen voima on tehnyt mahdolliseksi. Siitä syystä apostoli Paavali sanoo, että ”ei häntä . . . kukaan ymmärrä”. Saattaa olla niinkin, että se, joka puhuu vierasta kieltä, ei ymmärrä omaa sanomaansa, sillä miksi apostoli Paavali muuten sanoisi, että sen, joka puhuu kielillä, tulisi rukoilla, että hän voisi selittää? Hän ei siten edes ymmärtäisi, mitä hän itse sanoo hengen vaikutuksesta, ellei toinen selittäisi sitä hänelle.

Ellei siis kukaan selitä eli tulkitse hänen sanomaansa, hän puhuisi varmastikin vain Jumalalle ennemmin kuin ihmisille. Siksi apostoli Paavali sanoo, että jos selittäjiä ei ole läsnä, niin sen, joka puhuu vieraalla kielellä, tulisi rukoilla, että hän voisi myös selittää ja kyetä siten puhumaan myös ihmisille rakentavalla tavalla ja Jumalan kunniaksi.

Miten paljon apostoli Paavali erosikaan nykyisistä lahkoista, jotka väittävät kykenevänsä puhumaan kielillä! He eivät ole lainkaan kiinnostuneita siitä, että heidän kuulijansa ymmärtäisivät, mitä he mutisevat, vaan he haluavat vain tehdä heihin suuren vaikutuksen käsittämättömällä puheellaan. Lisäksi Paavali ennusti, että ”kielillä puhuminen lakkaa”. Ja niin se on lakannutkin. Kielillä puhumisen ihmelahjaa tarvittiin pyhän hengen muiden ilmenemismuotojen rinnalla kristillisen seurakunnan vahvistamiseksi. Kun kristillinen seurakunta on saavuttanut kypsyyden, se on hylännyt ”sen, mikä lapsen on”. – 1. Kor. 13:8, 11.

● Joulukuun 15. päivän Vartiotorni 1960 sanoi, että kun kristillinen seurakunta alkoi helluntaina, niin ”sillä oli myöskin kuusi niistä kahdeksasta juutalaisesta uskovasta, joita käytettiin kirjoittamaan Pyhän Raamatun jäljellä olevat 27 kirjaa”. Yksi noista poissa olevista oli tietysti Paavali, mutta kuka se toinen oli? – M. W., Indonesia.

Apostolien tekojen 1:13, 14:nnestä käy ilmi, että Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat ja apostolit Matteus, Johannes ja Pietari olivat läsnä, koska se mainitsee kaikki uskolliset apostolit. Ja koska Jeesuksen veljien eli velipuolten sanottiin myöskin olleen siellä, niin Jaakob ja Juudaskin olivat mukana. On kaksi syytä uskoa, että Markus oli varhainen uskova: ensiksikin näyttää siltä, että hän oli se nuori mies, vähissä pukimissa, joka pakeni Jeesuksen pettämisyönä, koska Markus on ainoa, joka mainitsee tämän tapahtuman, ja jos se olisi ollut joku toinen kuin hän, niin hän olisi epäilemättä nimennyt hänet. Toiseksi käytettiin hänen äitinsä kotia varhaisseurakunnan palvontapaikkana, mikä näyttää ilmaisevan, että sekä äiti että hänen poikansa Markus olivat tulleet Jeesuksen seuraajiksi ennen hänen kuolemaansa. – Mark. 14:51, 52; Apt. 12:12.

Näin jää Luukas Paavalin ohella jäljelle. Se, että hän mitä todennäköisimmin ei ollut läsnä helluntaina, käy selväksi hänen evankeliuminsa johdosta, sillä hän puhuu tapahtumista ”sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita”, osoittaen siten, ettei hän itse ollut silminnäkijä. Lisäksi mainitaan Luukas ensi kerran, mutta ainoastaan käyttäen pronominia ”me”, vasta Sauluksen kääntymyksen jälkeen, hänen, josta myöhemmin tuli apostoli Paavali. – Luuk. 1:2; Apt. 16:10.

● Kun Jeesus asetti kuolemansa ja Valtakuntaa koskevan liiton muiston vieton seuraajilleen, niin osallistuiko hän leipään ja viiniin? – F. S., Yhdysvallat.

Jeesus sanoi näistä vertauskuvista: ”Ottakaa, syökää. Tämä merkitsee minun ruumistani.” ”Juokaa siitä, te kaikki.” Ei näytä sen tähden järkevältä päätellä Jeesuksen ottaneen leipää, mikä esitti hänen omaa liharuumistaan, eikä viiniä, mikä esitti hänen omaa vertaan. Vaikka ei siis olekaan mitään raamatunkohtaa, mikä ilmaisisi meille asian nimenomaisesti, niin on järkevää ja johdonmukaista tehdä tällainen johtopäätös. – Matt. 26:26, 27, Um.

● Vaaditaanko sisaria pitämään päänsä peitettynä, kun he pitävät kolmannen ja neljännen harjoituspuheen teokraattisessa palveluskoulussa. – D. H., Yhdysvallat.

Ei, sisarien ei tarvitse pitää päätään peitettynä pitäessään näitä puheita. He eivät opeta antautuneita miehiä, vaan esittävät vain näytteitä omasta opetuskyvystään, jotta heitä neuvottaisiin. Koska tämä on tarkoitus, kun he pitävät näitä puheita, ja koska koulu on miehen valvonnassa, niin sisaria ei vaadita käyttämään päähinettä. Samanlaisista syistä ei heitä vaadita pitämään päätään peitettynä silloinkaan, kun he osallistuvat palveluskokouksen näytteisiin.