Pätevien palvelijoitten virkaanasettaminen

1. Miten Jehovan pätevien palvelijoitten virkaanasettaminen esikuvattiin Jeremian tapauksessa?

PAAVALI sanoo: ”Meidän pätevyytemme tulee Jumalalta, joka on tosiaan tehnyt meidät päteviksi olemaan uuden liiton palvelijoita.” (2. Kor. 3:5, 6, Um) Tämä merkitsee sitä, että Jumalan täytyy asettaa eli määrätä joku palvelijakseen. Tämä esikuvattiin Jeremian tapauksessa, hänen, joka oli Israelin vanhan lakiliiton palvelija. Koska Jeremia kuului Aaronin papilliseen perheeseen, niin hän oli itsestään Jerusalemin temppelin tuleva pappi. Mutta ollakseen enemmän kuin pappi, nimittäin profeetta, joka saattoi ennustaa maan kaikista kansoista, Jeremia tarvitsi muutakin kuin että hän oli syntynyt pappi Hilkian poikana. Kukaan ihminen ei voinut tehdä hänestä tällaista profeettaa. Jumala, joka henkeyttää ennustukset, oli Ainoa, joka voi asettaa eli määrätä hänet profeetaksi tehden hänet päteväksi. Jeremia viittaa Jumalalta saamaansa virkaanasettamiseen eli -määräämiseen sanoessaan: ”Minulle tuli tämä Herran [Jehovan] sana: ’Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin [virkaan, As] kansojen profeetaksi’. . . . ’mene, kunne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua.’ . . . Ja Herra [Jehova] ojensi kätensä ja kosketti minun suutani. Ja Herra [Jehova] sanoi minulle: ’Katso, minä panen sanani sinun suuhusi. Katso, minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen.’” – Jer. 1:4–10.

2. Miksi Jeesuksen piti saada samanlainen virkaanasettaminen?

² Nasaretilaisen puusepän Jeesuksenkin piti saada tämä virkaanasettaminen Jehova Jumalalta. Jeesus ei ollut ihmisenä Israelin papillisesta perheestä. Juudan kuninkaallisen sukukunnan jäsenenä hän oli Daavidin maallisen valtaistuimen perillinen, mutta ei taivaallisen valtaistuimen ja kuninkuuden. Jotta Jeesus olisi voinut olla kuninkaallisen papin, kuningas Melkisedekin, kaltainen ylimmäinen pappi, niin Jehovan oli asetettava hänet virkaan, ja Jehova oli vannonut profeetallisesti, että Jeesus oli oleva tällainen kuninkaallinen pappi. Jotta Jeesus olisi voinut olla Jehovan omalla valtaistuimella hänen oikealla puolellaan istuva taivaallinen kuningas, niin hänet piti voidella jollakin muulla kuin jonkun ihmispapin tai -profeetan käsissä olevalla voiteluöljyllä. Hänet piti voidella ja siten asettaa eli määrätä virkaan Jehova Jumalan pyhällä hengellä. Niinkuin Paavali kirjoittaa: ”Kristus ei kohottanut itseään kunniaan tulemalla ylimmäiseksi papiksi, vaan hänet kohotti kunniaan hän, joka puhui hänestä: ’Sinä, olet minun Poikani, tänä päivänä on minusta tullut sinun Isäsi.’ Juuri niinkuin hän sanoo myöskin eräässä toisessa paikassa: ’Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin kaltaisuuden mukaan.’” – Hepr. 5:5, 6, Um.

3. Miten Jeesus osoitti, että hänen virkaanasettamisensa ei tullut Johannes Kastajalta, vaan Jehovalta?

³ Jeesus sai tarvittavan virkaanasettamisen Jumalalta. Kun Johannes, pappi Sakariaan poika, kastoi Jeesuksen Jordanin virrassa, niin hän ei asettanut Jeesusta papiksi eikä kuninkaaksi. Hän ei voinut tehdä sitä. Johannes ei tietänyt, miksi hän kastoi Jeesuksen. Hän ei ymmärtänyt silloin, että hän kastoi Jeesuksen pelkästään sen vertauskuvaksi, että Jeesus oli antautunut tekemään Jumalan tahdon, mitä varten hän oli tullut maailmaan. Vesikaste vertauskuvasi Jeesuksen antautumista, elämäntavan muutosta. Vasta sen jälkeen, kun Jeesus oli kastettu ja noussut vedestä, hänen taivaallinen Isänsä Jehova Jumala asetti eli määräsi hänet virkaan tunnustamalla kuuluvasti antautuneen Jeesuksen hengelliseksi Pojakseen ja voitelemalla hänet pyhällä hengellään. (Matt. 3:13–17) Kohta sen jälkeen meni Jeesus Nasaretin synagoogaan ja luki osoitukseksi siitä, että Jehova oli virkaanasettanut hänet eikä pappissukuun kuuluva Johannes Kastaja, seuraavan Jesajan ennustuksen kansalle: ”Jehovan henki on minussa, koska hän on voidellut minut julistamaan hyvää uutista köyhille, hän on lähettänyt minut saarnaamaan.” Jeesus sanoi sitten seurakunnalle: ”Tänään on tämä teidän juuri kuulemanne kirjoitus täyttynyt.” – Luuk. 4:16–21; 3:21–23.

4. Mitkä raamatunpaikat osoittavat Jehovan asettaneen Paavalin virkaan?

⁴ Saiko Paavalikin tämän virkaanasettamisen eli -määräämisen Jumalalta? Hän sanoi: ”Tämän todistuksen vuoksi minut määrättiin [asetettiin, As] saarnaajaksi ja apostoliksi . . . kansojen opettajaksi uskon ja totuuden asiassa.” (1. Tim. 2:7, Um) ”Määrättiin” eli ”asetettiin” kenen toimesta? Paavali vastaa galatalaisille kirjoittamillaan sanoilla: ”Paavali, apostoli, ei ihmisistä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen ja Isän Jumalan, . . . kun Jumala, joka erotti minut äitini kohdusta ja kutsui minut ansaitsemattoman hyvyytensä kautta, katsoi hyväksi ilmaista Poikansa minun yhteydessäni, jotta minä julistaisin hyvää uutista hänestä kansoille, niin minä en ryhtynyt heti neuvottelemaan lihan ja veren kanssa. Enkä minä mennyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka olivat apostoleita ennen minua.” (Gal. 1:1, 15–17, Um) Paavalin kastoi todennäköisesti Ananias, joka käski häntä antamaan kastaa itsensä. Paavali ’täyttyi pyhällä hengellä’ sen jälkeen, mikä todisti, että Jehova oli asettanut eli määrännyt hänet virkaan Kristuksen kautta, joka oli valinnut hänet välineeksi kantamaan hänen nimeään. – Apt. 9:15–18.

5, 6. Minkä osan Pietari suoritti Korneliuksen, hänen sukulaistensa ja läheisten ystäviensä virkaanasettamisessa, jos hän suoritti lainkaan mitään osaa?

⁵ Ensimmäiset ympärileikkaamattomat pakanakäännynnäisetkin saivat tämän virkaanasettamisen eli -määräämisen Jumalalta olla hänen uuden liittonsa palvelijoita. Jos heidän virkaanasettamisensa ei olisi tullut Jumalalta, niin juutalaiset kristityt olisivat olleet valmistumattomia ja haluttomia tunnustamaan heitä silloin virkaanasetetuiksi kristityiksi palvelijoiksi. Ennenkuin apostoli Pietari lopetti saarnaamisen italialaiselle Korneliukselle ja hänen monille sukulaisilleen ja läheisille ystävilleen, niin nämä ympärileikkaamattomat ei-juutalaiset uskoivat ja ottivat vastaan Jumalan armon Kristuksen kautta, ja Jumala asetti eli määräsi heidät palvelijatodistajikseen. Raamatun historia sanoo: ”Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät siitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ’Ei kai kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?’ Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Pietari selitti myöhemmin Jerusalemissa juutalaisille kristityille tovereilleen: ”Kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niinkuin alussa meidänkin päällemme. . . . Koska siis Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä olin minä voidakseni estää Jumalaa?” – Apt. 10:44–48; 11:15–17.

⁶ Pietari kastatti siis heidät ei heidän virkaanasettamisekseen (Jumala oli tehnyt sen jo), vaan jotta he olisivat vertauskuvanneet uskonsa ja antaumuksensa, minkä Jumala oli jo hyväksynyt ilmaisten sen ihmeen kautta.

7, 8. Mikä todistus meillä on siitä, että Jumala on määrännyt nykyisen voideltujen todistajien jäännöksen?

⁷ Miten on Jehovan antautuneitten todistajien laita nykyään? Hekin luottavat hänen suorittamaansa virkaanasettamiseen eli -määräämiseen ollakseen hänen päteviä palvelijoitaan tässä mitä tärkeimmässä suhteessa. Nykyään on maan päällä ainoastaan jäännös niitä, joita Jehova Jumala on valinnut kuluneina tuhantenayhdeksänäsatana vuotena ja määrännyt eli asettanut uuden liiton voidelluiksi palvelijoikseen. Nämä muodostavat Jumalan vaimojärjestön jäännöksen eli ”jäljellä olevat”. (Ilm. 12:17, Um) Hän sanoo heille: ”Te olette minun todistajiani, sanoo Jehova, ja minun palvelijani, jonka minä olen valinnut.” (Jes. 43:10, As) Tämä jäännös muodostaa nyt ryhmänä palvelijajoukon eli orjajoukon. Se muodostaa Jeesuksen ennustuksessaan mainitseman ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan”, joka on ’määrätty valvomaan hänen huonekuntalaisiaan ja antamaan heille heidän ruokansa sopivaan aikaan’. Kuka on asettanut tai määrännyt jäännöksen tuohon toimeensa? Ei ihmiset, vaan Mestari, hallitseva Kuningas Jeesus Kristus. Tultuaan valtakuntaansa v. 1914 ja temppeliin v. 1918 tuomitsemaan ensin ”Jumalan huonetta” hän on tavannut tämän antautuneitten, voideltujen kristittyjen jäännöksen tekemästä, mitä heidät oli määrätty tekemään. Hän on sentähden tehnyt heille, mitä hän lupasi: ”Totisesti minä sanon teille: hän määrää hänet valvomaan kaikkea itselleen kuuluvaa.” – Matt. 24:45–47, Um.

⁸ Mitä todisteita meillä on siitä, että Jumala on määrännyt heidät näkymättömän, kirkastetun Kristuksen kautta ja että he ovat päteviä? Todistus on siinä, että he antavat hengellistä ”ruokaa sopivaan aikaan”. Jehova ei ennustanut heistä: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra [Jehova], jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran [Jehovan] sanojen kuulemisen nälän.” (Aam. 8:11) Tämä koski kristikunnan pappeja ja heidän seurakuntiaan. He hylkäävät sen ruoan, mitä tarjoillaan ”orja”-luokan käsien ja suun kautta, ja kärsivät sentähden hengellistä nälkää. Tämä kaikki johtuu siitä, että nämä eivät tunnusta ”uskollisen ja ymmärtäväisen orja”-luokan ’vääräoppista’ virkaanasettamista eli -määräämistä. Mutta on satojatuhansia muita, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan ja jotka löytävät paikan, mistä hengellistä ravintoa saadaan, ja jotka ottavat sitä Jehovan todistajain voidellun jäännöksen käsistä. Nämä ovat niitä rehellisiä, nöyriä, lammasmaisia ihmisiä, joita Jehovan Oikea Paimen Jeesus Kristus tuo lammastarhaan ”muiksi lampaikseen” tehden heistä ”yhden lauman” voidellun jäännöksen kanssa. – Joh. 10:16.

UUDEN LIITON ALAISIA PALVELIJOITA

9, 10. Vaikka ”muut lampaat” eivät voi olla ”uuden liiton palvelijoita”, niin miksi hekin kuuluvat nykyisiin asianmukaisesti virkaanasetettuihin evankeliuminpalvelijoihin?

⁹ Koska ”muiden lampaitten” täytyy seurata Jehovan Oikeaa Paimenta, niin heidän täytyy myöskin olla ’uskollisia ja totisia todistajia’ niinkuin hänkin oli; heidän täytyy myös olla Jehova Jumalan päteviä palvelijoita. He eivät voi luonnollisesti olla ”uuden liiton palvelijoita” siinä merkityksessä kuin apostoli Paavali oli, joka oli uudessa liitossa hengellisen Israelin muodostaman ”pyhän kansan” jäsen ja siitä syystä pappispalvelija, ”kuninkaallisen papiston” jäsen, jolla oli taivaallinen kutsu. Mutta meidän täytyy muistaa, että muinainen luonnollinen Israel esikuvasi hengellistä Israelia. Luonnolliset israelilaiset olivat tuon valitun kansan jäseninä vanhassa lakiliitossa Jehovan, Jumalansa, kanssa. Mutta luonnollisten israelilaisten joukossa oli monta ei-israelilaista, jotka olivat tilapäisiä asukkaita eli muukalaisia oleskelijoita ja jotka palvelivat Israelissa eri tavoilla, olivatpa toiset temppeliorjinakin. Nämäkin palvoivat Jehovaa Jumalanaan, ja hänen lakinsa suojeli heitä ja tarjosi heille monia siunauksia ja etuja. Heidän, ”sinun tilapäisen asukkaasi, joka on sinun porttiesi sisäpuolella”, ei pitänyt tehdä työtä Israelin sapattipäivänä. (2. Moos. 20:8–10, Um) Heidän ei pitänyt tuottaa häpeää Jehovan nimelle, vaan heidän oli ylistettävä häntä luonnollisten israelilaisten mukana. Heidän piti osoittaa, miten hän oli siunannut heitä luonnollisen Aabrahamin-siemenensä kautta.

¹⁰ Sama koskee ”muita lampaita”, nykyistä ”tilapäistä asukasta”, joka on hengellisen Israelin ”porttien sisäpuolella”. He eivät ole uudessa liitossa olevia hengellisiä israelilaisia, mutta he elävät tämän uuden liiton siunausten ja huoltotoimenpiteitten alaisuudessa, ja heidän täytyy sopeuttaa elämänsä siihen. Heidän täytyy muodostaa uuden maailman yhteiskunta hengellisen Israelin jäännöksen kanssa. He ovat yhden yleisen lain alaisia: heidän on oltava Jehovan todistajia ja saarnattava Valtakunnan uutista todistukseksi kaikille kansoille, ennenkuin tämä maailmallinen asiainjärjestelmä loppuu täydellisesti. (Matt. 24:14) Jotta he voisivat tehdä näin, niin heidän on oltava myöskin päteviä, ja tämä vaatii heiltä ennen kaikkea, että Jumalan on täytynyt asettaa heidät virkaan. Tähän johtavana välttämättömänä askeleena he ovat halukkaasti ja rakkaudellisesti antautuneet Jumalalle hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, ja he ovat vertauskuvanneet tämän täydellisen alistumisensa hänen tahtoonsa vesikasteella, niinkuin Jeesuskin teki. Ottaen huomioon heidän asianmukaisen antautumisensa Jumala hyväksyy heidät Oikean Paimenensa Jeesuksen Kristuksen ”yhteen laumaan”, ei hengellisen Israelin eikä kuninkaallisen papiston jäseniksi, joilla on taivaallinen perintö, eikä uuden liiton pappispalvelijoiksi, vaan Jehovan todistajiksi ja uuden liiton alaisiksi päteviksi palvelijoiksi. Hän asettaa eli määrää heidät maallisiksi palvelijoikseen palvelemaan hengellisen Israelin voidellun jäännöksen kanssa. Kaikki tällaiset on asetettu eli määrätty virkaan, koska Jehova hyväksyy heidän antautumisensa uuden liiton Välittäjän Jeesuksen Kristuksen kautta. He ovat näin ollen kaikki hänen virkaanasettamiaan palvelijoita, olkootpa he sitten miehiä tai naisia lihan mukaan.

11. Miten raamatullisesti nähtynä maailman kansojen virkaanasettamissäännöt koskevat niitä palvelijoita, jotka Jehova asettaa virkaan?

¹¹ Yksistään tällä perusteella olisi sopivaa, että kaikki kansat, jotka väittävät ottavansa huomioon kristityt evankeliuminpalvelijat, tunnustaisivat heidät raamatullisesti virkaanasetetuiksi palvelijoiksi. Kansat ovat itsepäisiä ja omavaltaisia, kun ne asettavat omat sääntönsä ja vaatimuksensa sekä julistavat niiden mukaan, kuka on Jumalan hyväksymä todellinen virkaanasetettu palvelija. Kun kansat vaativat kirjoitettua valtuutusta joltakulta ihmiseltä, ihmisryhmältä tai uskonnolliselta järjestöltä tai jonkin ihmistekoisen muotomenon suorittamista, ennenkuin ne tunnustavat nämä antautuneet miehet ja naiset Jumalan palvelijoiksi, niin se ei ole Raamatun mukaan oikein. Tämän maailman henkeyttämättömät lainlaatijat eivät kirjoittaneet Raamattua, vaan Jumala kirjoitutti Raamatun henkensä vaikuttavan voiman välityksellä, ja hänen tosi palvelijoillaan on hänen henkeytetyn Raamattunsa todistus siitä, että hän on virkaanasettanut heidät, koska he ovat antautuneet hänelle. Todistus sen suhteen, millaisia hänen virkaanasetettujen palvelijoittensa tulee olla, on otettava Jumalan kirjoitetusta Sanasta, hänen, joka suorittaa tämän asettamisen, eikä ihmisten laatimista laeista ja tuomareitten niistä antamista lainselityksistä.

12, 13. Miten vastataan sopivasti niille maailman ihmisille, jotka sekaantuvat sellaisen evankeliuminpalvelijoitten seuran muodostamiseen ja toimintaan kuin Jehovan todistajat, ja miksi?

¹² Jumalalla, Kaikkeuden Yksinvaltiaalla, on oikeus päättää, miten hänen kansansa näkyvä järjestö tulee muodostaa ja miten sen on toimittava ja ketkä ovat hänen palvelijoitaan siinä sekä millä ehdoilla. Kristikunnan uskonnolliset lahkotkin tunnustavat tämän lahkojärjestönsä oikeuden. Amerikan Yhdysvaltojen presbyteerisen kirkon toimeenpaneva päävirkailija laski viime vuonna puhuessaan 400:lle maailman presbyteerisen liiton edustajalle Princetonissa, New Jerseyssä, näihin uskonnollisiin perusvapauksiin ’vapauden päättää jonkin kirkkokunnan sisäisestä hallinnosta ja sen olosuhteista’. Hän sanoi sitten: ”Kun valtio tai yhteiskunta rajoittaa olennaisesti jonkin kirkon harkitussa ja hartaassa näkökannassa omaamaa vapautta noudattaa näitä vastuuvelvollisuuksia, niin kirkon velvollisuus on sanoa ’ei’ valtiolle ja ’ei’ yhteiskunnalle.” (New Yorkin Times, heinäkuun 29. 1954) Jehovan todistajat pitävät teokraattisesti kiinni Hänen säännöistään ja määräyksistään sen suhteen, miten hänen uuden liittonsa järjestön tulee olla rakennettu ja miten sitä on hoidettava. He sanovat ’ei’ maailman ihmisille, jotka sekaantuvat asiaan.

¹³ He eivät tarvitse keidenkään uskonnollisten miesten kättenpäällepanemista ollakseen virkaanasetettuja. Heidän virkaanasettamisensa tulee Jumalalta ja on tulos siitä, että he omistavat iankaikkisen olemassaolonsa hänelle Kristuksen kautta. Heitä ei virkaanaseteta siten, että se, joka kastaa heidät vedessä heidän antautumisensa kuvaamiseksi, panee kätensä heidän päälleen. Mutta koska heidän vesikasteensa on yhteydessä heidän Jumalalta saamansa virkaanasettamisen kanssa, niin he voivat asiakirjoja varten esittää kastepäivänsä likimääräisenä virkaanasettamispäivänä täyttääkseen sen maan lain, missä kysytään virkaanasettamispäivää. Jehovan todistajat haluavat pätevyydekseen Jumalan käden laskeutuvan ylleen, Hänen kätensä, joka kosketti Jeremian suuta ja sanoi: ”Katso, minä panen sanani sinun suuhusi.” (Jer. 1:9) He haluavat Hänen kättään, joka toi pappi Esran turvallisesti Jerusalemiin, ”koska Jumalan hyvä käsi oli hänen päällänsä”; samaa kättä, josta Jerusalemin muurien rakentaja Nehemia sanoo: ”Kuningas myönsi minulle sen, koska minun Jumalani hyvä käsi oli minun päälläni.” (Esra 7:6, 9, 28; Neh. 2:8, 18) Psalminkirjoittaja sanoo: ”Kätesi suojelkoon sinun oikean kätesi miestä, ihmislasta, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten.” (Ps. 80:18) Jehovan käden tulee olla ensimmäisenä meidän päällämme meidän asettamiseksemme eli määräämiseksemme päteviksi palvelijoiksi. Jollei hänen kätensä ole ensinnä päällämme, niin ihmiskätten panemisella päällemme jälkeenpäin ei ole mitään voimaa, vaan se on pelkkä muodollisuus.

14. Missä tärkeässä suhteessa hengelliset israelilaiset ja heidän antautuneet toverinsa eroavat kristikunnan papeista?

¹⁴ Jehovan käsi asettaa hänen hengellisen Israelinsa voidellun jäännöksen ja sen antautuneet toverit eroon, erottaa heidät muista. Kuningas Salomo sanoi profeetallisesti Jumalalle temppelin vihkiäisissä Jerusalemissa: ”Sinä itse erotit heidät omaisuudeksesi kaikista maan kansoista, niinkuin sinä olet puhunut palvelijasi Mooseksen kautta, kun sinä toit esi-isämme pois Egyptistä, oi Herra Jehova.” (1. Kun. 8:53, Um) Apostoli Paavali osoitti kirjeensä johdannossa, että he kaikki ovat erotettuja tästä maailmasta saarnaamaan hyvää uutista Jumalan valtakunnasta: ”Paavali, Jeesuksen Kristuksen orja ja kutsuttu apostoliksi, erotettu Jumalan hyvälle uutiselle, jonka hän lupasi ennen muinoin profeettojensa kautta pyhissä Kirjoituksissa Pojastaan.” (Room. 1:1, 2, Um) Koska heidät on siten asetettu eroon, erotettu, niin heidän velvollisuutensa on harjoittaa puhdasta, saastatonta palvontamuotoa, puhdasta uskontoa, mihin sisältyy mm. ’itsensä varjeleminen niin, ettei maailma saastuta’. (Jaak. 1:27) He ovat sentähden erilaisia kuin kristikunnan ”tavalliset evankeliuminpalvelijat” eli papit, jotka väittävät olevansa asetettuja erilleen ja joille laki suo eristetyn aseman, mutta jotka sekaantuvat kuitenkin kansojen politiikkaan ja riitaisuuksiin ja saastuttavat itsensä kauttaaltaan tällä maailmalla.

ERIKOISMÄÄRÄYKSET

15. Miten käytettiin määräämisvaltaa varhaisissa kristillisissä seurakunnissa?

¹⁵ Koko hengellisen Israelin kansa ja sen antautuneet toverit ovat erotettuja, ja heillä on erillinen asema tähän maailmaan nähden. He kaikki ovat pätevien evankeliuminpalvelijoitten muodostama uuden maailman yhteiskunta. Heidän keskuudessaan on kuitenkin eräitä jäseniä, jotka on erotettu erilaisiin vastuunalaisiin palvelusasemiin, joihin heidät on asetettu eli määrätty. Ensimmäisellä vuosisadalla oli esimerkiksi kristittyjä profeettoja ja opettajia (Syyrian) Antiokian seurakunnassa, ja ne kaikki palvelivat noissa vastuunalaisissa asemissa. Kertomus sanoo sitten: ”Heidän toimittaessaan palvelusta Herralle [Jehovalle] ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: ’Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut’. Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään.” (Apt. 13:1–3) Tuo käsien päällepaneminen, minkä seurakunta suoritti sitä edustavien miesten välityksellä, oli erityiseen palvelukseen asettamisen eli määräämisen muoto. Paavali ja Barnabas asettivat myöhemmin toiminnassaan vanhempia miehiä vasta muodostettuihin seurakuntiin vastuunalaisiin palvelusasemiin: ”he asettivat vanhempia miehiä hoitamaan virkaa heidän puolestaan seurakunnassa, ja rukoillen ja paastoten he uskoivat heidät Jehovan huomaan, johon uskovia heistä oli tullut.” (Apt. 14:23, Um) Kun apostoli Paavali luovutti määräämisvallan nuorelle Timoteukselle, niin hän sanoi: ”Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, . . . Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana.” – 1. Tim. 4:12; 5:22.

16. Miksi nykyään teokraattisesti määrätyt erikoispalvelijat eivät muodosta uuden maailman yhteiskunnassa pappisluokkaa?

¹⁶ Erityisten palvelijoitten määräämisen ei tule tapahtua uuden maailman yhteiskunnassa demokraattisesti, vaan teokraattisesti; sen suorittaa hallitseva elin tai hallitsevan elimen toimivat edustajat toisissa maissa. Mutta näiden erityisten evankeliuminpalvelijoitten eli valvojien määrääminen seurakunnassa ei merkitse kuitenkaan erikoisen pappisluokan muodostamista, niin että kaikki muut seurakunnan jäsenet eivät olisi Jumalan päteväksi tekemiä palvelijoita. Me kaikki saamme pätevyytemme Jumalalta niin kauan kuin me tutkimme ja palvelemme uskollisesti Jehovaa hänen todistajinaan.

17. Mikä oli todellisuudessa muinaisina aikoina seurauksena ’apostolien kätten päälle panemisesta’, ja miksi se ei ole nykyään asiaankuuluva menettely?

¹⁷ Seurakunnan vastuunalaisten palvelijoitten muinaisella käsien päällepanemisella oli virkaanasettamis- eli määräämisteho. Tuolla menettelyllä oli jokin todellinen vaikutus noina varhaisina päivinä, jolloin ”Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä”. Ne, jotka panivat kätensä Paavalin ja Barnabaan päälle, eivät antaneet sitä henkeä, vaan henki käski heitä erottamaan heidät erityiseen työhön. Henki ei puhu nykyään kuuluvasti meille, eivätkä apostolit ole ruumiillisesti luonamme panemassa käsiään päällemme antaakseen meille hengen ihmelahjoja. Ei ole myöskään maan päällä nykyään ketään kristityksi tunnustautuvaa, joka voisi Raamatulla todistaa olevansa apostolien seuraaja, jolla olisi tuollainen voima. Nuo hengen ihmelahjat ovat hävinneet samoin kuin apostoliset kanavatkin. Paavali luokitteli siitä syystä ”kätten päällepanemisen” ”Kristuksen opin alkeisiin” kuuluvaksi. (Hepr. 6:1, 2; Apt. 8:18; 1. Kor. 13:8–11) Kirjaimellisella kätten päällepanemisen muodollisuudella jotakuta henkilöä virkaanasetettaessa ei ole nykyään mitään erikoista vaikutusvoimaa.

18. Miten asianmukainen määräys voidaan sopivasti ilmoittaa määrätylle?

¹⁸ Tärkeä on itse valtuutetun hallitsevan elimen antama selvä määräys. Tämä määräys voidaan antaa suullisesti tai kirjeessä, muodollisessa määräyskirjeessäkin. Tässä on tärkeä se, että määräys tulee tunnustetulta hallitsevalta elimeltä, joten määräyskirjeen tai -paperin täytyy osoittaa, että se tulee sellaiselta arvovaltaiselta elimeltä. Asiaa ei muuta eikä heikennä eikä määräystä tee tyhjäksi, onpa nimi sitten kirjoitettu käsin tai leimattu. Jos leimasin on tuon hallitsevan elimen ja jos sen on painanut henkilö, jolla on valta käyttää sitä leimasinta, niin määräys on arvovaltainen ja sitova.

19, 20. Mitä muinaisia esimerkkejä tällaisesta menettelystä on esitetty Raamatussa?

¹⁹ Tämä pitää paikkansa, vaikka kumileimasimella vahvistettu tavallinen tai painettu määräyskirje ei ehkä olekaan niin juhlallinen eikä vaikuttavalta näyttävä kuin se, että miehet panevat kirjaimellisen muodollisesti kätensä virkaanmäärätyn henkilön pään päälle. Virallisen kirjeen leimaaminen on hyvä raamatullinen tapa.

²⁰ Kun kuningatar Iisebel halusi antaa ohjeita Jisreelin vanhemmille miehille, niin mitä hän teki? Allekirjoituttiko hän kuningas Ahabilla ohjekirjeet? Kuuntele: ”Hän kirjoitti kirjeet Ahabin nimessä ja sinetöi ne hänen sinetillään ja lähetti kirjeet vanhemmille miehille ja niille ylimyksille, jotka olivat hänen kaupungissaan asuen Naabotin kanssa.” Vanhemmat miehet ja ylimykset tunsivat painetun sinetin ja täyttivät ohjeet, mitkä tulivat näennäisesti kuninkaalta. (1. Kun. 21:8–11, Um) Kuningas Ahasveros osoitti arvovaltaisen leiman eli sinetin arvon ja voiman, kun hän sanoi kuningattarelleen Esterille ja pääministerilleen Mordokaille: ”Kirjoittakaa itse juutalaisten puolesta sen mukaan, mikä on hyvin teidän omissa silmissänne, kuninkaan nimessä ja sinetöikää [se] kuninkaan sinettisormuksella, sillä kirjoitusta, mikä on kirjoitettu kuninkaan nimessä ja sinetöity kuninkaan sinettisormuksella, on mahdoton kumota.” Pääministeri Mordokai teki siten: ”Hän kirjoitti sitten kuningas Ahasveroksen nimessä ja sinetöi kuninkaan sinettisormuksella ja lähetti kirjoitettuja asiakirjoja pikalähettien välityksellä.” Kaikkien Persian maakuntien maaherrat samoin kuin juutalaisetkin tunsivat tuosta yhdenmukaisesta leimasta noiden kirjoitettujen asiapapereitten sitovan voiman ja toimivat niinkuin niissä oli neuvottu. – Est. 8:8, 10, Um.

21. Miksi ei tule aliarvioida sitä menettelytapaa, mitä Vartiotorni-Seura käyttää ilmoittaessaan Jehovan todistajain seurakuntiin määrätyt palvelijat?

²¹ Älköön siis kukaan aliarvioiko asianmukaisesti leimatun kirjeen arvoa: leima tekee siitä painavan ja vaikuttavan. Yksi painettu kirje, missä on tällainen luotettava, virallinen leima, voi määrätä nyt useampia kuin yhden palvelijan seurakuntaan, mutta kenelle hyvänsä virkaanmäärätylle asetetut velvollisuudet ratkaisevat tuon määrätyn henkilön vastuun suuruuden, onko hänellä enemmän vastuuta kuin toisilla palvelijoilla. Mitä muuta tuo kirje saattaa sanoa tai kenet tahansa muun sama kirje saattaa määrätä eri palvelukseen, se ei vähennä mitään tuon palvelijan erikoisasemasta. Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura ja sen monet haaratoimistot käyttävät sentähden nykyään leimattuja määräyskirjeitä (useissa tapauksissa painettuja) kätevänä keinona määrätä palvelijat Jehovan todistajien yli 14 000 seurakuntaan ympäri maailmaa. Kaikkien näiden seurakuntien jäsenet tuntevat leiman ja hyväksyvät määräyksen. Kenellä on sentähden oikeus asettaa kyseelliseksi virkaanasettamisen eli -määräämisen voimaa? Voit olla varma, että Seuran hallitseva elin pitää kätensä kaikkien tällaisten leimatuilla määräyskirjeillä virkaan asetettujen erikoispalvelijoitten päällä, ei kirjaimellisesti, mutta tukien, vahvistaen ja ylläpitäen heitä tai poistaen heidät työn yleiseksi eduksi.

KIRJOITETTU SUOSITUSKIRJE

22–24. Miten Paavali kuvaili ne suosituskirjeet, joita hänellä oli?

²² Apostoli Paavali itse herätti pätevyyskysymyksen. Hän sanoi: ”Ja kuka on pätevä tähän? Me olemme, sillä me emme ole Jumalan sanan kaupustelijoita, niinkuin monet ovat, vaan me puhumme kuin vilpittömyydestä, niin, kuin Jumalan [ei ihmisten] lähettäminä.” (2. Kor. 2:16, 17, Um) Mutta oliko Paavalilla mukanaan myöskin leimattu tai sinetöity määräys- tai suosituskirje Jerusalemissa olevalta hallitsevalta elimeltä tai niiltä, jotka panivat kätensä hänen ja Barnabaan päälle Antiokiassa? Voiko hän näyttää tällaisen kirjeen synagoogille, joissa hän vieraili saarnaamassa, tai seurakunnille, mitkä hän perusti, tai maaherra Feliksille tai maaherra Festukselle tai kuningas Agrippalle tai keisari Nerolle, kun hän lopulta tuli hänen eteensä tutkittavaksi Roomassa? Mikään ei osoita hänellä olleen tällaista kirjettä! Paavali ei tarvinnut sellaista kirjettä. Hänellä oli parempaa kuin ihmisen kirjoitustauluille tai paperille laatima ja allekirjoittama kirje. Hänellä oli Damaskossa todistajia, jotka todistivat, että hänet oli kastettu vedessä kuvaukseksi hänen antaumuksestaan tai uskostaan, mikä hänellä on Jehovaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän myöskin ’täyttyi pyhällä hengellä’ ja sai tuon hengen ihmelahjat. Ja lisäksi hänellä oli valta panna kätensä kastettujen uskovien päälle ja antaa heille hengen lahjoja. Tästä hän tiesi, että hänen pätevyytensä oli lähtöisin Jumalasta. Miksi hän olisi siis tarvinnut leimattua tai sinetöityä kirjettä keneltäkään maan päällä? Painavin todistus siitä, että joku on pätevä palvelukseen, on hänen työnsä tuote, mitä hän on aikaansaanut. Paavalilla oli tämä todistus, ja se oli kaikkein vaikuttavin suosituskirje, mikä todisti hänet virkaanmäärätyksi.

²³ Hän sanoi Korinttoon perustamalleen kristilliselle seurakunnalle: ”Alammeko me jälleen suositella itseämme? Vai tarvitsemmeko me kenties, niinkuin eräät, suosituskirjeitä teille tai teiltä? Te itse olette meidän kirjeemme, joka on kirjoitettu meidän sydämeemme ja jonka koko ihmiskunta tuntee ja lukee. Sillä te osoittaudutte Kristuksen kirjeeksi, jonka me olemme palvelijoina kirjoittaneet, jota ei ole kirjoitettu musteella, vaan elävän Jumalan hengellä, ei kivitauluihin, vaan lihatauluihin, sydämiin.” (2. Kor. 3:1–3, Um) Myöhemmin sai vastaopetettu Apollos tällaisen suosituskirjeen Efeson kristityiltä veljiltä Korinton seurakunnalle, mutta Paavali ei tarvinnut sellaista kirjaimellista suosituskirjettä. (Apt. 18:24–28, 1–11) Juuri ne opetuslapset, jotka hän oli tehnyt puolitoista vuotta kestäneen kiihkeän saarnaamis- ja opettamistoiminnan kautta Korintossa, olivat itsessään voimakas kirje.

²⁴ Nuo opetuslapset olivat Paavalin kirje, joka oli kirjoitettu hänen sydämeensä, sillä hän kuljetti heitä mukanaan tietoisuudessaan ja kirjoitti heille kirjeitä, koska hän huolehti heistä. Hän oli samalla opettanut ja valmentanut heitä Jehovan ja Kristuksen saarnaaviksi todistajiksi, ja niin nuo Korinton kristityt olivat avoimesti nähtävä Paavalin kirje, ”jonka koko ihmiskunta tuntee ja lukee”. He eivät olleet ihmiseltä eikä Jerusalemissa olevalta hallitsevalta elimeltäkään tullut kirje.

25, 26. Mitkä muut Raamatun todistukset osoittavat, miten Paavalin suosituskirjeet syntyivät?

²⁵ He ”osoittautuivat . . . Kristuksen kirjeeksi”, ja Jeesus Kristus, joka oli valinnut Paavalin erityiseksi välineeksi viemään hänen nimeään ei-juutalaisille kansoille, käytti Paavalia itseään palvelijanaan tämän kirjeen kirjoittamisessa. Paavali itse ei olisi voinut kirjoittaa tätä ihmiskirjettä, sillä – niinkuin Jeesus sanoi opetuslapsilleen – ”ilman minua te ette voi mitään tehdä”. (Joh. 15:5) Hän käytti Paavalia paljon vaivalloisemmalla tavalla kuin vain panemalla hänet istuutumaan ja kirjoittamaan kirjaimellisella kynällä ja musteella paperille suositellen itseään kirjoitetuin sanoin eikä työläin teoin. Jeesus käytti Paavalia kirjoittamaan tätä ihmissuosituskirjettä antaen hänen puhua juutalaisten synagoogassa joka sapatti sekä juutalaisten että kreikkalaisten voittamiseksi, sen ohella että Paavali työskenteli viikonpäivinä teltantekijänä Akvilan ja Priskillan kanssa. Ajan mittaan hän ”oli kokonaan antautunut [Jumalan] sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus”, ja hän viipyi siellä kaiken kaikkiaan puolitoista vuotta ”opettaen heidän keskuudessaan Jumalan sanaa”.

²⁶ Kun Paavali lähti lopulta Korintosta, niin hän jätti jälkeensä työnsä hedelmät. Mitkä? Kristillisen seurakunnan, johon kuului Krispus, synagoogan entinen esimiesvirkailija, ja koko hänen huonekuntansa, jotka Paavali itse kastoi. Tämä seurakunta oli suosituskirje, ”jota ei ole kirjoitettu musteella, vaan elävän Jumalan hengellä”, sillä se tapahtui Paavalin kautta toimivan Jumalan hengen avulla, kun hän tuli heidän luokseen ’osoittaen henkeä ja voimaa, jotta heidän uskonsa ei olisi ihmisten viisaudessa, vaan Jumalan voimassa’. Paavalissa ilmenevä Jumalan henki aikaansai eli kirjoitti tuon seurakuntakirjeen luettavat sanat. Sitä kirjettä ei ollut kirjoitettu mihinkään kylmiin kivitauluihin, vaan lämpimiin, rakkaudellisiin ”lihatauluihin, sydämiin”. Ne sydämet olivat luettavia, sillä ne kertoivat ensi sijassa Jumalaan kohdistuvasta rakkaudesta, ne kertoivat vakaumuksesta, vanhurskaudeksi omatusta uskosta, ja ne olivat ylitsevuotavat, niin että ne panivat korinttolaisten suut antamaan julkista julistusta pelastumiseksi. (Apt. 18:1–11, 1. Kor. 2:4, 5; 2. Kor. 3:1–3, Um; Matt. 22:37, 38; Room. 10:10) Jokaiselta, joka voi aikaansaada tällaisen kirjoittajansa elävän, puhuvan suosituskirjeen, vaadittiin ehdottomasti, että Kaikkivaltias Jumala oli tehnyt hänet päteväksi.

27. Mitkä nykyiset luonnolliset tosiasiat todistavat Jehovan todistajain evankeliuminpalvelijan aseman aitouden?

²⁷ Miten on nyt? Niitä määräyskirjeitä lukuunottamatta, jotka lähetetään seurakunnille tai joita Jumalan näkyvän järjestön erityisesti määräämät palvelijat saavat, Jehovan todistajat eivät käytä määräys- eikä suosituskirjeitä osoittaakseen, että he ovat antautuneina miehinä ja naisina raamatullisesti virkaanasetettuja Jumalan palvelijoita, jotka palvelevat hänen Välittäjän Jeesuksen Kristuksen kautta tekemänsä uuden liiton yhteydessä. Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuraa palvelijanaan käyttävien Jehovan todistajien muodostama uuden maailman yhteiskunta ei tarvitse tällaisia määräys- eli virkaanasetuskirjeitä, tällaisia suosituskirjeitä, enempää kuin Paavalikaan tarvitsi. Kristikunta ei tunnusta Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuraa Jumalan kädessä olevaksi välineeksi. Mutta nykyään The Watchtowerissa julkaistu ”Jehovan todistajain nykyinen historia” esittää luotettavan asiakirjoihin perustuvan historian siitä, kuinka Korkein Jumala ja hänen Poikansa Jeesus Kristus ovat käyttäneet Seuraa ja sen julkaisemaa virallista lehteä siitä lähtien kuin kumpikin näistä aloitti vaikutuksensa. Tätä raamatullista lehteä painetaan nyt vähintään 2 275 000 kappaletta joka numeroa neljälläkymmenelläyhdellä kielellä, ja sitä julkaisevalla Seuralla on seitsemänkymmentäviisi haaratoimistoa eri puolilla maailmaa. Tämä tosiasia on kirje, jota ei voida pyyhkiä pois ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat, ja se suosittelee jokaisen hyvälle omalletunnolle näitä kahta välinettä, joita Jumala käyttää loistavan päätöksensä toteuttamiseksi tänä epävarmuuden, epäilyn ja pelon mitä ratkaisevimpana aikana.

28. Miten ovat voidellun jäännöksen jäsenet vahvistaneet vuodesta 1919 lähtien todistuksen asemastaan pätevinä palvelijoina?

²⁸ Kristikunta ja sen nimellisesti kristilliset hallitukset kieltäytyvät tunnustamasta Jehovan antautuneitten todistajien raamatunmukaista virkaanasettamista. Siksi ne eivät anna heille uskonnon virkaanasetettujen evankeliuminpalvelijoitten arvoa eikä merkitystä. Jehovan todistajia ei kunnioiteta pätevinä evankeliuminpalvelijoina, vaan sen sijaan heille on tunnusomaista, että he täyttävät Jeesuksen ennustuksen: ”Te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.” (Matt. 24:9) Mikään paperikirje, minkä te todistajat voisitte näyttää heille, ei muuttaisi maailman asennetta teihin nähden. Mutta teillä on kirje, ja teitä itseänne on käytetty sen kirjoittamisessa, ja se puhuu arvovaltaisemmin kuin mikään leimattu ja sinetöity käsin tai koneella kirjoitettu tai painettu kirje osoittaen, että Jumala on asettanut eli määrännyt teidät virkaan. Se on elävä kirje, jonka sisällys leviää yli maailman useampaan kuin 160:en maahan ja alueeseen useammalla kuin 100:lla kielellä luettavaksi. Uuden liiton pätevien palvelijoitten voideltu jäännös on saarnannut hyvää uutista Valtakunnasta kaikille kansoille vuodesta 1919 lähtien maailmanlaajuisesta vihasta välittämättä. Tällä tavalla he ovat kirjoittaneet Jumalan hengellä lihatauluihin, sydämiin, ja nyt on Oikean Paimenen Jeesuksen ”yhteen laumaan” kokoontuneitten muiden lampaitten ”suuri joukko” todistus siitä, että he olivat Jumalan virkaanasettamia. Se on ihmissuosituskirje, mikä todistaa, että he ovat Jumalan ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” -luokka.

29. Ketkä muut ovat varsinkin vuodesta 1931 lähtien kiistattomasti todistaneet olevansa Jumalan uuden liiton alaisia virkaanmäärättyjä palvelijoita?

²⁹ Muiden lampaitten ”suuri joukko” on erityisesti vuodesta 1919 lähtien liittynyt saarnaamaan voidellun jäännöksen kanssa. He eivät voi jäädä pois historiasta. Hekin ovat kirjoittaneet historiaa palvelemalla uskollisesti jäännöksen kanssa Jehovan todistajina, kärsien heidän kanssaan, kuollen heidän kanssaan, säilyttäen kristillisen nuhteettomuuden heidän kanssaan tähän saakka. Kristikunta on asettanut kyseelliseksi ja hylännyt pitkin aikaa sen, että hekin ovat Jumalan virkaanasettamia, päteviksi tekemiä evankeliuminpalvelijoita. Mutta mitä täyttyneen historian ääni todistaa nyt? Ovatko he Jumalan lähettämiä, pätevästi virkaanasetettuja evankeliuminpalvelijoita Jumalan uuden liiton alaisuudessa? Onko heillä mitään kiistatonta suosituskirjettä, mikä vaientaa kaikki kysymykset epäoikeutettuina ja kaikki syytökset ennakkoluuloisina ja väärinä? Ei mitään musteella paperille kirjoitettua tai kivitauluihin kaiverrettua kirjettä, vaan Jumalan hengen avulla lammasmaisiin ihmisiin kirjoitettu elävä kirje. Tämä suosituskirje on kirjoitettu niiden toisten miesten ja naisten ”lihatauluihin, sydämiin”, jotka ovat lisääntyneet vuodesta 1931 lähtien paljon vähemmästä kuin 100 000:sta nyt yli 550 000:een uuden maailman yhteiskunnassa olevaan Jehovan todistajaan.

30. Mitä meidän täytyy ja mitä me tahdomme tehdä täyttääksemme perusteellisesti Jumalan meille antaman palveluksemme?

³⁰ Hävittäköön tai pyyhkiköön Perkeleen taivas ja maa pois tämän elävän, hengen täyttämän kirjeen, jos se voi! Harmagedonin sodan tuhoavat tulvavedet huuhtovat pois Perkeleen taivaat ja maan ja niiden verentahriman historian, mutta se ei huuhdo koskaan pois kaikkien Jehovan todistajien hänen hengellään kirjoittaman elävän kirjeen sisällystä. Kaikki Harmagedonissa varjeltuvat ovat meidän suosituskirjeemme koko maailmankaikkeuden edessä! Tämän suosituskirjeen tulevat lukemaan kuolleetkin, kun heidät herätetään Harmagedonin jälkeen. Tämän kirjeen sisällys tulee vielä pitemmäksi, kun useampien ihmisten sydämeen kirjoitetaan Harmagedoniin asti. Kun maailman uskontojärjestelmät on tuhottu tuossa sodassa, niin se leviää sen jälkeen yli koko puhdistetun maanpinnan elävänä todistuksena Jehovan voimasta ja hengestä, mikä vaikuttaa nyt hänen päteviksi tehdyissä palvelijoissaan. Kirjoita siis edelleen tätä ”Uuden maailman yhteiskunnan” kirjettä suorittaen perusteellisesti palvelustasi, saarnaten tätä hyvää uutista voittoisasta valtakunnasta todistukseksi kaikille kansoille, kunnes tämä maailma loppuu!