”Meidän Jumalamme palvelijat” raivaavat tietä tärkeässä jälleenrakennustyössä
”Vieraat ovat teidän laumojenne paimenina, muukalaiset teidän peltomiehinänne ja viinitarhureinanne. Mutta teitä kutsutaan Herran papeiksi, sanotaan meidän Jumalamme palvelijoiksi.” – Jes. 61:5, 6.
1. Minkä hyväksi valtion palvelijat nykyään ponnistelevat kovasti ja missä mielentilassa?
VALTION palvelijat eli virkamiehet osallistuivat suureen jälleenrakennustyöhön, jonka ensimmäinen maailmansota teki välttämättömäksi. Suuren osan siitä, minkä jälleenrakentamisessa he olivat mukana, hävitti uudelleen paljon tuhoisampi sota vuosina 1939–1945. Jälleenrakennustyö oli taas tarpeen, mutta paljon suuremmassa mittakaavassa. Nykyään valtion virkamiehet ponnistelevat kovasti, jottei tilanne menisi niin pahaksi, ettei sitä voi korjata. Hallitusten palvelijat ovat hämmentyneitä.
2, 3. a) Mikä toisenlaatuinen ja tärkeämpi jälleenrakennustyö on edistynyt toisesta maailmansodasta huolimatta? b) Millaisella kuvakielellä se ennustettiin Jesajan 61:4–6:ssa?
2 Mutta toisenlaatuinen ja paljon tärkeämpi jälleenrakennustyö alkoi sodanjälkeisenä vuonna 1919. Se jatkui päättäväisesti ja lannistumattomasti toisen maailmansodan tuhoisuudesta huolimatta. Se oli laadultaan hengellistä jälleenrakennustyötä ja sitä tukemassa oli sellainen voima, jota ihmishallitusten ministeriöstöillä ei ollut. Tosin Roomalaiskirjeen 13:4:n mukaan tämän maailman esivallat palvelevat Jumalan julkisina palvelijoina jopa kristittyjen hyväksi. Mutta ne, jotka ovat raivanneet tietä hengellisessä jälleenrakennustyössä, ovat olleet korkeatasoisempia Jumalan julkisia palvelijoita. Työn, jossa tällaiset palvelijat ovat raivanneet tietä, ennusti Jumalan henkeyttämä profeetta Jesaja seuraavasti:
3 ”Ja he rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, kohottavat ennalleen esi-isien autiot paikat; ja he uudistavat rauniokaupungit, jotka ovat olleet autiot polvesta polveen. Vieraat ovat teidän laumojenne paimenina, muukalaiset teidän peltomiehinänne ja viinitarhureinanne. Mutta teitä kutsutaan Herran papeiksi, sanotaan meidän Jumalamme palvelijoiksi; te saatte nauttia kansain rikkaudet.” – Jes. 61:4–6.
4. Minä muutoksen aikana Jesajan ennustus oli toteutuva, ja miten ja missä Jeesus Kristus ilmaisi sen?
4 Ensimmäisen vuosisadan jälleenrakennustyön tekijä Jeesus Kristus osoitti, milloin nämä Jesajan ennustuksen sanat alkaisivat toteutua. Sen toteutumisen aika olisi silloin, kun satoja vuosia vanha kansa lakkaisi olemasta ja uusi ja parempi kansa saatettaisiin olemassaoloon. Uusi kansa muodostuisi Jeesuksen Kristuksen opetuslapsista, jotka olisivat Jumalan hengellä siitettyjä. Se olisi hengellinen Israel. Mutta miten Jeesus Kristus ilmaisi edellä lainatun Jesajan ennustuksen täyttymisen ajankohdan? Hän teki sen lainatessaan sanat, jotka olivat tämän ennustuksen johdantona ja jotka hän sovelsi itseensä. Jeesus oli silloin käymässä kotikaupunkinsa Nasaretin synagogassa jolloinkin vuoden 30 pääsiäisen jälkeen. Hän nousi lukemaan. Hän avasi Jesajan ennustuksen kirjakäärön siltä kohdalta, joka nykyään jaksotellaan 61. luvuksi, ja luki ainakin osan jakeista 1 ja 2. Sitten hän sanoi kuulijakunnalleen: ”Tänään tämä raamatunkohta, jonka juuri kuulitte, on täyttynyt.” – Luuk. 4:16–21.
5, 6. a) Minkä käännöksen mukaan kreikaksi kirjoittava historioitsija Luukas esitti Jeesuksen Jesajan kirjasta ottaman lainauksen? b) Miten Jesajan 61:1–3 kuuluu alkuperäisen heprealaisen tekstin mukaan?
5 Historioitsija Luukas, joka merkitsi tämän tapahtuman muistiin, esitti Jeesuksen Jesajan ennustuksesta ottaman lainauksen sen mukaan kuin se esitetään Septuaginta-käännöksenä tunnetussa kreikankielisessä raamatunkäännöksessä. Mutta miten tämä ennustus kuuluu alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä, josta Jeesus palestiinalaisena juutalaisena epäilemättä sen luki? Tällä tavalla:
6 ”Suvereenin Herran Jehovan henki on minun päälläni siitä syystä, että Jehova on voidellut minut kertomaan hyvää uutista nöyrille. Hän on lähettänyt minut sitomaan murtunutsydämisiä, julistamaan vapautusta vangiksi otetuille ja silmien täyttä avautumista vangeillekin, julistamaan Jehovan hyvän tahdon vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia surevia; määräämään Siionia sureville, antamaan heille päänkoristeen tuhkan sijaan, riemun öljyn surun sijaan, ylistysvaipan masentuneen hengen sijaan; ja heitä täytyy kutsua suuriksi vanhurskauden puiksi, Jehovan istutukseksi hänen kaunistuksekseen.” – Jes. 61:1–3, UM.
7. Mitkä jälleenrakennustyötä koskevat sanat sitten seuraavat?
7 Sitten seuraavat jälleenrakennustyötä koskevat sanat: ”Ja he rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, kohottavat ennalleen esi-isien autiot paikat; ja he uudistavat rauniokaupungit, jotka ovat olleet autiot polvesta polveen.” – Jes. 61:4.
8. Millaisia tunteita ihmisillä oli oleva ennustuksen täyttymyksen aikaan, ja miksi oli kiireellisen tärkeää kiinnittää huomiota heihin?
8 Pankaamme merkille, että Jesajan ennustuksen täyttymisaikaan olisi ”nöyriä”, ”murtunutsydämisiä”, ”vangiksi otettuja”, myös ”vankeja” sekä ”Siionia surevia”. Nämä tarvitsisivat kipeästi sopivaa huomiota. Aika sitä varten olisi kypsä, koska oli ajanjakso, jota sanottiin ”Jehovan hyvän tahdon vuodeksi”. ”Suvereenin Herran Jehovan hengellä” voidellun saapuminen aloittaisi tämän Hänen hyvän tahdon vuotensa. Tätä vertauskuvallista ”vuotta” seurasi ”meidän Jumalamme kostonpäivä”. Tämä teki todella hyvin tärkeäksi sen hengellävoidellun työn, joka julisti vapautusta ja vapautta.
9. Mistä vaihdoksesta Jeesus ilmoitti nasaretilaiselle kuulijakunnalleen, ja millä tavalla hänen kuulijansa osoittivat, etteivät he olleet tarpeeksi ”nöyriä” ottaakseen vastaan ”hyvän uutisen”?
9 Jeesus oli vaihtanut maallisen ammattinsa. Hän oli ollut puuseppänä Galilean Nasaretissa 30-vuotiaaksi asti. Siellä oli synagoga, jossa Jeesus luki Jesajan ennustuksen merkittävät sanat. Hän ilmoitti tämän ammatin vaihdoksen nasaretilaiselle kuulijakunnalleen, kun hän lopetti Jesajan 61:1, 2:n lukemisen ja sanoi: ”Tänään tämä raamatunkohta, jonka juuri kuulitte, on täyttynyt.” Sitten hän todisti sen pitämällä raamatullisen puheen, jollaista hänen maanmiehensä eivät ajatelleet entisen puusepän kykenevän pitämään. He olivat kuulleet, että Jeesuksesta oli tullut lääkäri. Niinpä he halusivat hänen ’parantavan itsensä’ suorittamalla parannustekoja ’kotiseudullaan’ oman kaupunkinsa asukkaille. Jeesus selitti Raamatun kuvausten välityksellä, miksi hän ei menettelisi siten. Siitä he suuttuivat kovasti ja yrittivät tappaa hänet. He todistivat voimakkaasti olevansa ihmisiä, jotka eivät olleet tarpeeksi ”nöyriä” ottaakseen vastaan ”hyvän uutisen”. – Luuk. 4:21–30.
10. Missä tilaisuudessa Jeesus oli voideltu pyhällä hengellä?
10 Kotikaupungissaan saamastaan kohtelusta huolimatta Jeesus meni suoraan eteenpäin toteuttaakseen ”Suvereenin Herran Jehovan hengellä” voitelunsa tarkoitusta. Vuoden 29 syksyllä hän oli lähtenyt Nasaretista ja mennyt Jordanille Johanneksen, pappi Sakarjan pojan, kastettavaksi. Heti kun Jeesus oli noussut ylös kastevedestä, Johannes Kastaja näki pyhän hengen laskeutuvan hänen päälleen kyyhkysen hahmossa. Samanaikaisesti hän kuuli Jehovan äänen taivaasta sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” (Matt. 3:13–17; Luuk. 3:21, 22; Joh. 1:29–34) Sama henki sai Jeesuksen vetäytymään Juudean erämaahan 40 päiväksi.
11. Miksi Jeesuksella oli edelleen voitelun henki silloin, kun hän esitti puheensa Nasaretin synagogassa?
11 Kun Jeesus oli paastonnut ja ollut läheisessä yhteydessä Isänsä Jehovan kanssa noiden 40 päivän ajan, Saatana Panettelija asetti hänen eteensä kolme kiusausta. Jos Jeesus olisi antanut perään näille kiusauksille, hän olisi menettänyt voitelun hengen. Mutta vastustamalla Kiusaajaa hän säilytti hengellisen voitelun. Niinpä hänellä oli se yhä, kun hän esitti puheensa Nasaretin synagogassa. – Matt. 4:1–13; Luuk. 4:1–21.
12. Mitä kysymyksiä herää Jeesuksen voitelun aikaisista juutalaisista sen huomioon ottaen, mitä tapahtui juutalaisten maassa vuodesta 537 eaa. lähtien?
12 Jeesuksen voiteleminen pyhällä hengellä vuonna 29 tapahtui 565 vuotta sen jälkeen, kun Jeesuksen kansa oli vapautettu Babylonian vankeudesta vuonna 537 eaa. ja oli palannut autioitettuun kotimaahansa, Juudan maakuntaan. He olivat ’uudistaneet rauniokaupungit’ maassa, mukaan luettuna Jerusalem, jonka temppelin he rakensivat uudelleen. He olivat ’kohottaneet ennalleen autiot paikat’ niiden oltua autioina edelliset 70 vuotta ja muuttaneet maan paratiisia muistuttavaksi. Juutalaisten kolmen vuosittaisen juhlan aikana Siionissa eli Jerusalemissa tungeksi miljoonia palvojia. Miksi siellä sitten piti olla murtunutsydämisiä juutalaisia eli israelilaisia silloin, kun Jeesus voideltiin? Miksi siellä olisi ”vangiksi otettuja”? Miksi ”vankeja”? Miksi ”Siionia surevia”? Miksi keitään ”hyvää uutista” tarvitsevia köyhiä, ”nöyriä”? Miksi mitään tällaista vuonna 29?
”Hyvää uutista”, vapautusta ja lohdutusta tarvitsevat
13. Millaiseen orjuuteen juutalaiset ”vangit” joutuivat sen jälkeen, kun heidät vapautettiin Babylonista ja he palasivat kotiin?
13 Se johtui siitä hengellisestä tilasta, johon Israelin kansa oli joutunut. Jehova oli tosin pannut toimeen ”kostonpäivän” Babylonian valtakunnalle, jonka hallitsijat ’eivät päästäneet vankejansa kotiin’. (Jes. 14:17; Jer. 50:15, 28; 51:6, 11, 36) Kun nuo juutalaiset ”vangit” oli sen jälkeen palautettu kotimaahansa, he eivät joutuneet epäjumalanpalveluksen ja kirjaimellisten kaiverrettujen kuvien orjuuteen. Mutta he joutuivat suurempaan orjuuteen, juutalaisuuden uskonnollisen järjestelmän orjuuteen. Se oli järjestelmä, jota hallitsivat ihmisten määräykset ja perinteet, jotka tekivät Lain ja Jehova Jumalan käskyt pätemättömiksi. Virallisista kirjanoppineista ja fariseuksista tuli huomattavia tässä uskonnollisessa järjestelmässä. He sokaisivat ihmiset näkemästä totuutta ottamalla pois ”tiedon avaimen”, estämällä heitä pääsemästä Jumalan valtakuntaan ja rasittamalla tavallista kansaa raskailla taakoilla, joihin he itse eivät edes koskeneet. – Luuk. 11:52.
14. Miksi juutalaisten jäännöksellä oli Jeesuksen aikana syytä ’surra Siionia’?
14 Sitä paitsi nuo juutalaisuuden johtajat johtivat kuin sokeat oppaat sokaistut juutalaiset tielle, joka päättyisi kansallistuhon hautaan. He ohjailivat Siionin eli Jerusalemin hylkäämään tosi Messiaan Jeesuksen ja surmauttamaan hänet paalussa, ikään kuin hän olisi väärä Kristus. Nuo uskonnolliset johtajat pitivät Jerusalemin profeettojen tappajana ja niiden kivittäjänä, jotka Jumala sen luo lähetti. (Matt. 23:1–37) Oliko siis tarpeen, että sellaisen kansan ”nöyrille” olisi kerrottu ”hyvää uutista”? Tarvitsiko ”vangiksi otetuille” julistaa vapautusta? Oliko siellä ”vankeja”, jotka tarvitsivat ”silmien täyttä avautumista” siten, että heidät olisi tuotu ulos uskonnollisen pimeyden vankityrmästä? Oliko Siion eli Jerusalem Jehovan palvonnan keskuksena sellaisessa uskonnollisesti autiossa tilassa, että oli todella aihetta surra sitä? Oli todella! Ja voideltu Jeesus näki, että sellaisten ”surevien” jäännös oli silloin juutalaisten keskuudessa.
15. Millä tavalla Johannes Kastaja palveli tienraivaajana, ja miten Jeesuksesta tuli elämän ja pelastuksen tienraivaaja?
15 Jeesus täytti noiden ’surevien, noiden ”vangiksi otettujen”, noiden ”vankien”, noiden köyhien ”nöyrien” tarpeet. Hän lohdutti noita surevia saarnaamalla hyvää uutista ”taivasten valtakunnasta” sekä parantamalla sairaita ja jopa herättämällä kuolleita. (Matt. 4:17; 11:4–6) Mutta vielä suurempi lohdutus ja vapautus odotti Siionia surevia. Se tapahtui, kun Jeesus kuoli ja sai ylösnousemuksen ja nousi taivaaseen esittämään synnitsovittavan uhrinsa arvon Jumalalle. Kun Jeesus Kristus tällä tavalla täytti häntä koskevat Raamatun ennustukset, hänestä tuli elämän ja pelastuksen tienraivaaja niille, jotka ottivat vastaan hänen elämään johtavan palveluksensa. Johannes Kastaja oli ollut Jehovan Messiaan edelläkävijä ja oli valmistanut tien, ja siksi myös Johannesta voitiin sanoa tienraivaajaksi. (Luuk. 1:76, Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös, engl. 1950) Jeesus teki kuitenkin enemmän kuin Johannes tien raivaamiseksi elämää ja pelastusta varten.
16. Mitä nimitystä Pietari käytti Jeesuksesta Jerusalemin temppelissä Moffattin käännöksen mukaan Apostolien tekojen 3:15:stä?
16 Apostoli Pietarihan sanoi rohkeasti juutalaisille Jerusalemin temppelissä joitakin viikkoja sen jälkeen kun Jeesus oli noussut taivaaseen: ”Te tapoitte Elämän tienraivaajan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista, kuten me [Pietari ja Johannes] voimme todistaa.” – Apt. 3:15, Moffatt.
17. Mitä nimitystä kaksitoista apostolia käyttivät Jeesuksesta Jerusalemin sanhedrinin edessä Apostolien tekojen 5:31:n mukaan?
17 Saddukeuksista, fariseuksista ja kirjanoppineista siihen aikaan koostuvan verivelkaisen sanhedrinin edessä Jerusalemissa todistivat Jeesuksen Kristuksen kaksitoista apostolia myöhemmin: ”Jumala kohotti hänet oikealle puolelleen tienraivaajanamme [kreikaksi: arkhegós] ja pelastajanamme suodakseen katumuksen ja syntien anteeksiannon Israelille.” – Apt. 5:31, Mo.
18, 19. Miten apostoli Paavali nimitti Jeesusta Heprealaiskirjeen 2:10:ssä ja 12:2:ssa?
18 Kirjoittaessaan heprealaisten (juutalaisten) jäännökselle, joka otti Jeesuksen vastaan Messiaana eli Kristuksena ja johon kuuluvista tuli Jumalan hengellisiä poikia, heprealainen apostoli Paavali sanoi: ”Sillä oli sopivaa että hänen jota varten ja jonka kautta kaikki on olemassa, saattaessaan monia poikia kirkkauteen piti tehdä heidän pelastuksensa tienraivaaja [arkhegós] täydelliseksi kärsimisen kautta.” – Hepr. 2:10, Revised Standard Version; myös Moffatt.
19 Myös: ”Katsoen Jeesukseen uskomme tienraivaajana [arkhegós] ja täydellistäjänä, häneen joka hänen eteensä asetetusta ilosta kesti ristin, halveksien häpeää, ja on istuutunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” – Hepr. 12:2, RS; Mo.
20. Millä tavalla Jeesuksesta tuli ”uskomme tienraivaaja” samoin kuin sen täydellistäjä?
20 Jeesuksen selitetään tällä tavalla olevan opetuslastensa ”tienraivaaja”, elämän tienraivaaja, pelastuksen tienraivaaja ja uskomme tienraivaaja. Hän saattoi sadat Messiasta eli Kristusta koskevat Raamatun ennustukset toteutumaan. Tällä tavalla hän lisäsi uuden ja välttämättömän aineksen Jehova Jumalaan kohdistuvaan uskoomme. Siten hänestä tuli sellaisen täydellistyneen uskon tienraivaaja, jollainen tosi kristityillä nykyään on. Aivan oikein häntä siis sanotaan ”uskomme tienraivaajaksi”. (Hepr. 12:2, RS; Gal. 3:24, 25) Samalla Jehovan Messiasta koskeva uskomme saa täydellistymisensä eli lopullisen muotonsa Jeesuksessa Kristuksessa. Niiden juutalaisten usko, jotka hylkäsivät Jeesuksen Kristuksen ja pitivät kiinni vain Mooseksen laista, jäi vaillinaiseksi.
”Suuret vanhurskauden puut”
21. Missä määrin Jeesuksen opetuslapset kokivat hengellisen kasvun sen johdosta, että Jeesus näyttäytyi heille ja lohdutti heitä ylösnousemuksensa jälkeen?
21 Vahvistaakseen opetuslastensa uskoa Jeesus Kristus näyttäytyi heille monta kertaa ylösnousemuksensa jälkeisten neljänkymmenen päivän aikana. Hän lohdutti niitä, jotka surivat toivottua Messiasta. Mitä tapahtui niille, joita kuolleista herätetty Jeesus Kristus lohdutti? Jesajan 61:1–3:n (UM) ennustuksen mukaan voideltu Jeesus oli ’määräävä’ heille ”päänkoristeen tuhkan sijaan, riemun öljyn surun sijaan, ylistysvaipan masentuneen hengen sijaan”. Tämän johdosta he kokisivat sellaisen hengellisen kasvun, että heitä kutsuttaisiin ”suuriksi vanhurskauden puiksi, Jehovan istutukseksi hänen kaunistuksekseen”.
22. Millä tavalla Jesajan ennustuksessa mainitut sanat ”päänkoriste”, ”tuhka”, ”öljy” ja ”vaippa” on ymmärrettävä, ja miten ne sopivat opetuslapsiin helluntaista eteenpäin?
22 Meille ei ole kerrottu, paniko kukaan Jeesuksen apostoleista tai opetuslapsista tuhkaa päänsä päälle tai pukeutui säkkikankaaseen. Ilmeisesti profeetallisilla ilmauksilla ”päänkoriste”, ”tuhka”, ”öljy” ja ”vaippa” oli kuvaannollinen merkitys. Kun Jeesus ylösnousseena näyttäytyi opetuslapsilleen, niin se todella muutti heidän tunteensa päinvastaisiksi. Niin, mutta seuraavana helluntaipäivänä Suvereeni Herra Jehova käytti Poikaansa Jeesusta Kristusta vuodattamaan pyhää henkeään Jerusalemissa odottaviin opetuslapsiin. Vuodatetun hengen ilmaukseksi leijui heidän päänsä päällä ihmeen välityksellä tulenliekkejä. Tämä ilmaus oli vain väliaikainen, ei pysyvä ”päänkoriste”, josta ennustettiin Jesajan profetiassa. Sen sijaan heidän päänsä kruunattiin Jumalan hyväksymyksen ilolla, joka oli kuin sulhaspapin ilo hääpäivänä. (Jes. 61:10) Oli kuin heidän päähänsä olisi kaadettu rauhoittavaa öljyä, joka virkisti heitä niin, että he riemuitsivat. Masentunut henki oli tipotiessään, ja Jehova Jumalan ylistykset olivat heillä tunnusmerkkinä ikään kuin heillä olisi ollut yllään ”ylistysvaippa”. Helluntain tapahtumien havainnoitsijat sanoivat: ”Me kuulemme heidän puhuvan omilla kielillämme Jumalan suurenmoisuuksista.” – Apt. 2:1–11.
23. a) Millaisen työn tienraivaaja Jeesus oli opetuslapsilleen? b) Mitä opetuslapset saivat tehtäväkseen, kun heidät voideltiin hänen välityksellään?
23 Mitä me nykyään havaitsemme kaikesta tästä? Sen, että oman voitelunsa kanssa sopusoinnussa Jeesus Kristus raivasi tietä jälleenrakennustyössä niiden hyväksi, joista tuli hänen opetuslapsiaan. Jehova käytti häntä vuodattamaan pyhää henkeä kastettuihin opetuslapsiinsa, niin että näistä pyhän hengen saajista itsestään tuli Suvereenin Herran Jehovan hengellä voideltuja. (2. Kor. 1:21; 1. Joh. 2:20, 27) Nyt heille annettiin myös tehtäväksi kertoa ”hyvää uutista” Israelin kansassa oleville ”nöyrille”, julistaa vapautusta vangiksi otetuille ja vangeille ja lohdutusta kaikille Siionia sureville. Tällä tavalla he voivat auttaa niitä toisia, joiden lohduttamiseen ja vapauttamiseen heitä käytettiin, riemuitsemaan ”Jehovan hyvän tahdon vuodesta” ja ylistämään häntä siitä, että heidät oli palautettu hänen suosioonsa ja palvelukseensa hänen voideltujensa välityksellä.
24. Miten Jeesuksen opetuslasten hengellinen tila koristettiin helluntaista lähtien samalla tavalla kuin paratiisi oli koristettu ja kenen kaunistukseksi?
24 Hengen vuodattamisella oli valtavan suuri vaikutus sillä voideltuihin. Sen sijaan että he olisivat olleet kuin hentoja, ravinnon puutteesta kuihtuvia kasveja, heistä tuli kuin ”suuria vanhurskauden puita”, jollaisia vain Jehova voi istuttaa ja kasvattaa Kristuksen välityksellä. Ihmisen alkuperäistä ”mielihyvän paratiisia” olivat kaunistaneet monenlaiset puut. (1. Moos. 2:7–9) Mutta helluntaista lähtien Jehova istutti ’suuria puita’ antautuneen kansansa hengelliseen tilaan, jonka sen viholliset olivat hävittäneet ja autioittaneet. Sellaiset kuvaannolliset ’suuret puut’ olivat vahvoja, lujia, järkkymättömiä kristittyjä, jotka kohottautuvat korkealle Jehova Jumalan vanhurskauden puolesta. Heidän läsnäolonsa vasta perustetussa kristillisessä seurakunnassa koitui hänen, heidän Istuttajansa, ”kaunistukseksi”.
25. Minkä velvoituksen alaisiksi helluntaina kastetut tulivat, ja missä työssä heidän täytyi palvella tienraivaajina?
25 Noin 120 opetuslapsen muodostaman alkuperäisen seurakunnan lisäksi tuli helluntaipäivänä tuhansia muita voidelluiksi sen jälkeen, kun he olivat katuneet, ottaneet vastaan Messiaan ja heidät oli kastettu vedessä kahdentoista apostolin toimesta. (Apt. 2:37–42) Nämäkin tulivat niiden velvoitusten alaisiksi, joita Kristuksen välityksellä tapahtuva Jehovan hengellä voiteleminen edellytti. Heidän johtajansa Jeesus oli raivannut heille tien täydellistettyyn uskoon ja elämään ja pelastukseen pääsemiseksi. Heistä tuli ”meidän Jumalamme palvelijoita”. (Jes. 61:6) Sellaisina heidän täytyi nyt raivata tietä vielä toisille, jotka pyrkivät pääsemään suhteeseen Jumalan kanssa tullakseen sovitetuiksi hänen kanssaan Kristuksen välityksellä. (2. Kor. 5:20) Tällä tavalla heillä olisi iloinen osuus Jumalan jälleenrakennustyössä.