Mitä ”ministerinä” oleminen merkitsee uskonnon alalla?

1, 2. a) Mitä ajatuksia sana ”ministeri” tuo mieleen eri maissa? b) Mitä meidän on pantava merkille tämän sanan nykyaikaisesta käytöstä sen aikaisempaan käyttöön verrattuna?

KUN näet tai kuulet sanan ”ministeri” jollakin kielellä, niin mitä ajattelet? Suomessa samoin kuin monissa muissa kielissä tätä vastaava sana tarkoittaa ainoastaan poliittista virkamiestä, kuten ”oikeusministeri” tai ”pääministeri”. Mutta maissa, joiden kieli pohjautuu latinaan (mistä tämä sana on alkuisin) tai joiden kieleen latina on voimakkaasti vaikuttanut, sana ”minister” voi tuoda mieleen myös uskonnollisen virkailijan, yleensä protestanttisen tai evankelisen papin.

² Sanalla ”ministeri” on tosiaan useimpien ihmisten nykyään käyttämänä ja ymmärtämänä aivan eri merkitys kuin sillä oli ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla. Ja samalla tavalla sillä on merkitys, joka eroaa tyystin kreikkalaisen sanan diákonos merkityksestä sellaisena kuin sitä käytetään Raamatun henkeytetyissä kreikkalaisissa kirjoituksissa, joskin tämä kreikkalainen sana käännetään usein eri kielissä ”ministeriksi”. Mikä tämä ero on, ja miten se muodostui?

3, 4. a) Mikä oli latinalaisen sanan ”miníster” alkuperäinen merkitys, ja miten sitä näin ollen käytettiin käännettäessä Raamattua? b) Mikä muutos tapahtui tämän sanan käytössä ja millaisten olosuhteitten takia?

³ Ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla kreikkalainen sana diákonos ja latinalainen sana miníster merkitsivät pohjimmiltaan samaa: palvelijaa, esimerkiksi tarjoilijaa tai muuta henkilökohtaista palvelijaa. Ja kun Raamattua alettiin kääntää latinaksi, niin miníster oli se sana, joka yleensä valittiin vastaamaan sanaa diákonos. Mutta ajan mittaan alkoi nöyrän palveluksen ajatus hävitä tästä sanasta sellaisena kuin sitä käytettiin. Tämä johtui huomattavassa määrin tosi kristillisyydestä luopumisesta.

⁴ Puhuessaan Efesoksen vanhimmille apostoli Paavali varoitti ennalta heitä, että hänen poistuttuaan ”keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa”. Sellaiset itsekkäät miehet eivät suinkaan toimi sen periaatteen mukaan, että ”onnellisempaa on antaa kuin saada”. (Apt. 20:29, 30, 35) Heidän menettelynsä paljastaa, etteivät he olleet Jumalan vaan hänen vastustajansa palvelijoita. – 2. Kor. 11:12–15.

5. Mihin Raamatussa ennustettu luopumus johti, ja mikä vaikutus sillä oli kristillisten seurakuntien valvontaan ja johtamiseen?

⁵ Tämä ennustettu luopumus tuotti lopulta kristikunnan, jossa on monia uskontoja ja jako papistoon ja maallikkoihin. Mutta varhaisseurakunnassa ei ollut tällaisia erotuksia, kuten M’Clintockin ja Strongin tietosanakirja (Cyclopædia, VIII osa, s. 355, 356) osoittaa puhuessaan ”vanhimmista”:

”Koska heidän ensimmäisen nimityksensä tavasta ei anneta mitään nimenomaista selvitystä, niin meidät on jätetty tekemään se johtopäätös, että se on voinut olla luonnollisen arvonannon osoitus vanhemmuutta kohtaan . . ., jokseenkin samaan tapaan kuin vanhimman asema oli juutalaisten keskuudessa.”

Tämä tietosanakirja sanoo edelleen, että myöhemmin ”apostolit tunnustivat, mahdollisesti nimittivät” vanhimpia, ja lisää:

”Jokaisessa vanhimmistossa lienee ollut välttämättä puheenjohtajan tehtävä eli johtoasema yleisen valvonnan ja ohjaamisen vuoksi. Näin ollen joku joukosta todennäköisesti nimitettiin joko vanhemmuuden tai muodollisen valinnan perusteella olemaan primus inter pares [ensimmäinen vertaistensa joukossa], joka oli palveleva vanhimmiston ja sen alaisen lauman valvojana.”

Tämä tietosanakirja sanoo edelleen valvojan asemasta:

”Mikään sen alkuperäisen luonteen mukaan ei estänyt useita vanhimpia hoitamasta sitä vuorotellen samassa kirkossa tai hiippakunnassa, mutta sen menestyksellinen hoito pyrki pysyttämään sen samalla yksilöllä. Siksi siitä tuli pian elinikäinen virka.”

Niin yhdelle vanhimmalle eli valvojalle tuli pysyvästi johtoasema toisiin nähden, mikä sulki pois toisilta sen edut. Tällä tavalla jäi vanhimmiston hoitama seurakunnan johtaminen vähitellen pois.a

6. a) Mitä ”monarkkisella” järjestyksellä tarkoitetaan seurakuntien ollessa kysymyksessä, ja mikä edisti tällaisen järjestyksen kehittymistä? b) Osoittaako Raamattu, että vallan keskittäminen yhdelle henkilölle on kristillinen tapa aidon uskon ja vakaumuksen säilyttämiseksi? Jollei, niin mikä on sitten keino, jolla tämä voidaan aikaansaada?

⁶ Näin kehittyi ”monarkkinen” järjestys, ts. järjestelmä, jossa hallinnollinen valta ja etu annettiin yhdelle henkilölle syrjäyttäen muut. (Vrt. 1. Kor. 4:8.) Hieronymuksen (4. vuosisadalta) mainitaan sanoneen, että yhden valvojan (episkopos) ylemmyyden synnyn syynä oli ’pikemminkin tapa kuin Herran varsinainen määräys’ ja että se oli keino jakaumien estämiseksi. Näin ollen näkökantana oli, että ykseys voidaan parhaiten säilyttää antamalla suuri määräysvalta yhdelle henkilölle, joka kykenisi lisätyllä vallallaan ’pitämään kurissa’ jokaisen eri mieltä olevan. (Vrt. 1. Sam. 8:4–7, 19, 20.) Mutta apostoli Pietari kehotti päinvastoin toisia vanhimpia kaitsemaan yhteisessä huolenpidossaan olevaa laumaa ei ”herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tulemalla laumalle esimerkeiksi” nöyrästi alistuen toistensa alaisuuteen. (1. Piet. 5:1–6) Apostoli Paavali osoittaa myös, että valvoja kykenisi ”sekä kehottamaan terveellisellä opetuksella että ojentamaan niitä, jotka väittävät vastaan”, ’pysymällä opetuksessaan lujasti luotettavassa sanassa’. Heidän oli osoitettava uskoa totuuden ja Jumalan pyhän hengen voimaan. – Tiit. 1:7, 9–11, 13; vrt. 2. Tim. 2:24–26.

7. Mikä vaikutus luopumuksella oli raamatullisten nimitysten käyttämiseen niistä, joilla on seurakunnallisia vastuutehtäviä? Miten tämä piti paikkansa kreikkalaisesta ”valvojaa” tarkoittavasta sanasta?

⁷ Raamatun nimitykset, joita käytettiin niistä, jotka palvelivat veljiään vastuullisissa asemissa seurakunnassa, saivat luopumuksen takia aikanaan eri merkityksen. Kreikkalainen sana epískopos, joka merkitsee ’valvojaa’, tarkoitti alkujaan kaikkia vanhimpia, joiden velvollisuus oli pitää silmällä eli valvoa seurakunnan etuja huolehtien sen jäsenten hengellisestä hyvinvoinnista kuin paimen. (Apt. 20:28) Mutta sana ”piispa” (joka tulee sanasta epískopos, latinaksi epíscopus) rupesi merkitsemään uskonnollista virkailijaa, joka hallitsi monia seurakuntia laajalla alueella. Tämä saavutti huippunsa paaviuden kehityksessä, missä yksi valvoja, Rooman piispa, vaati johtoasemaa ja yksinomaista oikeutta johtaa kaikkia kristillisiä valvojia ja seurakuntia kaikkialla.

8. Mikä samanlainen muutos tapahtui sanan ”minister” suhteen?

⁸ Samoin on sanan ”minister” laita. Tätä sanaa käytettiin latinan kielessä kreikan diákonos-sanan käännösvastineena, joten se alun perin merkitsi ’palvelijaa’ ja uskonnollisessa mielessä yhtä niiden seurakunnan ”palvelijoiden” joukosta, jotka työskentelivät vanhimmiston apulaisina. Sen jälkeen ”minister” on ruvennut tarkoittamaan pappia tai kirkkoherraa, jolla yleensä on yksinomainen ja täydellinen hallintovalta seurakunnassa eli kirkossa (joskin suuremmissa ryhmissä saattaa olla ’apulaispappeja’). Häntä pidetään näin ollen Jumalan erikoispalvelijana siinä seurakunnassa. Sanaa ”minister” käytetään nykyään useissa maissa melkein yksinomaan protestanttisista papeista erotukseksi katolisista papeista (engl. ”priest”, joka johtuu kreikkalaisesta sanasta presby’teros [vanhempi] latinan presbyter välityksellä). Jos esimerkiksi latinalaisessa Amerikassa joku esittelee itsensä sanalla ”minister”, niin häntä pidetään usein protestanttisena pappina, joka opettaa seurakuntaa protestanttisen kirkkorakennuksen saarnastuolista.

9. Esitä sanan ”minister” sisältämä nykyinen ajatus sen vastakohtana, mikä merkitys tällä sanalla oli latinan kielessä ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina.

⁹ Näin on sanasta, joka alkujaan ilmaisi nöyryyttä ja vaatimattomuutta, tullut sellainen, joka merkitsee suhteellisen korkeaa asemaa yhteiskunnassa. Latinaa puhuva henkilö, joka ennen muinoin sanoi olevansa minister, saattoi tarkoittaa sillä sitä, että hän työskenteli jonkun palvelijana. Mutta nykyään arvonimi ”minister” merkitsee yleensä huomattavaa ylhäisyyttä ja arvovaltaa maailmassa suoden henkilölle aseman sellaisten kuin tohtoreitten ja lakimiesten sekä eri aloilla toimivien akateemisten ammattien harjoittajien joukossa. Tämä eroaa suuresti siitä merkityksestä, missä sanaa diákonos käytetään Jeesuksen lausunnoista otetuissa lainauksissa. Kuten olemme edellisistä kirjoituksista nähneet, diákonos (palvelija eli minister) sijoitetaan hänen lausunnoissaan ”orjan” rinnalle ja niiden vastakohdaksi, joita pidetään ’suurina’ tai ’ensimmäisinä’. (Matt. 20:26–28) Aivan samoin kuin sanan ”piispa” (epískopos, valvoja) ollessa kysymyksessä, kirkollinen käyttö on siis pimittänyt latinalaisen sanan miníster alkuperäisen merkityksen useimpien ihmisten mielessä.

10. a) Minkä nämä kirkolliset vääristelyt tekevät meille välttämättömäksi Jumalan sanan tutkijoina? b) Jos jokin raamatunkäännös käyttää sanaa ”minister” kreikkalaisen sanan ”diákonos” vastineena, niin minkä mielikuvan sanan pitäisi aiheuttaa meissä?

¹⁰ Mitä se merkitsee meille, jos olemme Jumalan sanan vilpittömiä tutkijoita? Se merkitsee sitä, että milloin tahansa luemme sanan ”minister” jostakin muunkielisestä raamatunkäännöksestä, meidän tarvitsee tarkistaa ajatteluamme ja muistaa tämän sanan alkuperäinen merkitys, sillä muuten emme käsitä Jeesuksen neuvon emmekä hänen apostoliensa ja opetuslastensa henkeytettyjen lausuntojen ydintä. Sen sijaan että saisimme mielikuvan hienossa tai sovinnaisessa puvussa olevasta henkilöstä, jolla on harvinainen puhumis- ja johtamiskyky, me saisimme sopivamman mielikuvan siitä, joka on diákonos eli minister (tämän sanan alkuperäisessä latinankielisessä merkityksessä), ajatellessamme häntä Jumalan vaatimattomana palvelijana, joka kulkee tomuista tietä auringon paahteessa, tai kenties jotakuta, jolla on esiliina, kun hän palvelee toisia pöydässä. – Vrt. 2. Kor. 10:10; 1. Kor. 2:1–5; Luuk. 17:8.

11, 12. a) Miten laaja on sanan ”minister” käyttö uskonnollisessa merkityksessä kautta maailman? b) Miten kirja ”Jehovan todistajat Jumalan päätöksissä” valaisee vaikeuksia, jotka voivat syntyä käännettäessä tätä sanaa?

¹¹ Kannattaa myös mainita, että monissa, itse asiassa useimmissa kielissä ei ole sanaa, joka vastaisi latinalaista sanaa ”minister” sen uskonnollisessa merkityksessä. Latinaan pohjautuvissa kielissä, kuten englannissa, italiassa, ranskassa, espanjassa ja portugalissa, on tällainen sana. Mutta sellaisissa kielissä kuin suomessa tai saksassa tai hollannissa tai skandinaavisissa (norjan, ruotsin ja tanskan) kielissä ja slaavilaisissa kielissä (puolassa, venäjässä ym.) sekä Aasian ja muiden maailman osien kielissä ei uskonnollisessa kielenkäytössä ”minister”-sanalla ole vastinetta. Saksassa pappisvihkimyksen saanutta kutsutaan ”uskonnon palvelijaksi”, Suomessa häntä voidaan kutsua ”sananpalvelijaksi”.

¹² Käännösvaikeuksia valaisee seuraava esimerkki: Kirjassa Jehovan todistajat Jumalan päätöksissä sanotaan sivulla 223, että ”kaikki Jehovan todistajat, jotka opettavat ja saarnaavat säännöllisesti ja tavanmukaisesti evankeliumia, ovat evankeliuminpalvelijoita eli pappeja [ministers].” Tämän kirjan englantilaisessa laitoksessa lukee vain: ”are ministers”, mikä aivan kirjaimellisesti käännettynä kuuluisi: ”ovat ministereitä”. Kun samalle sivulle on lainattu osa Yhdysvaltain kutsuntaviraston tiedonannosta, missä on käytetty englanniksi nimitystä ”ministers of religion”, niin tämän kirjan suomalainen painos käyttää sanontaa ”uskonnon evankeliuminpalvelijat”.

13, 14. a) Mitä sanoja on käytetty ”minister” ja ”ministry” -sanojen sijasta Uuden maailman käännöksessä niissä kielissä, jotka eivät perustu latinaan tai joihin latina ei ole vaikuttanut? b) Mitä ilmauksia eräät näistä käännöksistä käyttävät sanojen ”ministerial servant” asemesta?

¹³ Samalla tavalla toisissakin tapauksissa, kun Raamatun Uuden maailman käännöstä käännettiin suomen, tanskan, saksan, hollannin ja japanin kielille, kaikissa kohdissa, joissa oli käytetty englantilaisia sanoja ”minister”, ”ministry” ja verbin ”to minister” eri muotoja, nämä oli tarpeellista kääntää sanoilla ”palvelija”, ”palvelus” tai ”palvella”-sanan eri muodoilla näissä kielissä.

¹⁴ Esimerkiksi japanin kielessä käytetään yhdyssanaa hoshi-sha (”nöyrästi palveleva henkilö”) vastaamaan sanaa diákonos. Englantilaisessa Uuden maailman käännöksessä oleva ilmaus ”ministerial servants” on käännetty tanskaksi tanskalaisella sanalla, joka merkitsee ’seurakuntapalvelijoita’; ruotsiksi ja suomeksi käytetään ilmausta ”avustavat palvelijat”, kun taas saksalaisessa käännöksessä esiintyy sana Dienstamtgehilfen, joka merkitsee kirjaimellisesti ’palvelusvirka-apulaisia’.

15, 16. a) Vaikka kristityt eivät harjoitakaan sanasaivartelua, niin mistä heidän tulisi pitää asianmukaisesti huoli Raamatun sanojen käyttämisessä? b) Miten he ilmaisevat tämän esittäessään hyvää uutista kaikkien kansojen ihmisille?

¹⁵ Sanat ovat vain välineitä, joita käytetään ajatusten siirtämiseksi mielestä toiseen. On tärkeätä, että siirretään oikea ajatus. Erityisesti kristittyjen keskuudessa on ajatuksen yhtenäisyys ja näkemyksen sopusointuisuus tärkeä. Henkeytetty apostolihan sanookin 1. Korinttolaisille 1:10:ssä: ”Että puhuisitte kaikki yhtäpitävästi ja ettei keskuudessanne olisi jakaumia, vaan että olisitte sopeutuvasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa.”

¹⁶ Tämä korostaa lisää sitä, miksi meidän on syytä pitää mielessämme Raamatun ajatus nöyrästä palvelijasta mieluummin kuin yleinen ajatus uskonnollisesta saarnaajasta, jos luemme sanan ”minister” tai käytämme sitä kreikkalaisen diákonos-sanan vastineena. Maailmanlaajuiseen seurakuntaan kuuluvina me emme yritä muodostaa ajatuksiamme kristillisyydestä tai sen mittapuista minkään sanan perusteella varsinkaan, jos se sana on ominainen joillekin kielille, mutta sitä ei ole toisissa kielissä. Me koetamme aina käyttää ilmaisuja, jotka ovat ymmärrettäviä ja jotka selvästi esittävät oikean ajatuksen. Näiden ilmaisujen tulee olla mahdollisimman suuressa määrin ja sikäli kuin käännös sallii sellaisia, että kaikenlaiset ihmiset käsittävät ne helposti, asuvatpa he missä hyvänsä tai puhuvat mitä kieltä tahansa. Apostoli Paavalihan sanoi: ”Jos tekään ette . . . esitä kielellä helposti ymmärrettävää puhetta, mistä tiedetään, mitä puhutaan? Tehän puhutte ilmaan.” – 1. Kor. 14:9.

MILLOIN ON SOPIVAA PUHUA ”NIMITTÄMISESTÄ”?

17. Mitä sana ”ordinoida” merkitsee?

¹⁷ Sana ”ordinoida” (englanniksi ”ordain”), joka tavallisesti on suomennettu ilmauksella ”asettaa virkaan” tai ”valtuuttaa tehtäväänsä”, merkitsee ”vihkiä papillisiin tehtäviin; nimittää kristillisen palveluksen [ministry] virkaan käsien päälle panemisella tai muulla tavoin; määrätä johonkin vihkimysmenoin”. – Webster’s Third New International Dictionary.

18, 19. a) Missä merkityksessä voitaisiin Kristuksen Jeesuksen kaikista tosi opetuslapsista käyttää sanaa ”minister”? b) Saavatko kaikki, joista tulee Jumalan kastettuja palvelijoita, ’nimityksen’ johonkin nimenomaiseen palvelus- ja vastuutehtävään seurakunnassa?

¹⁸ Kaikista niistä, joista tulee Kristuksen Jeesuksen aitoja opetuslapsia, tulee Jumalan ”palvelijoita”. Heistä kaikista voitaisiin latinalaisen sanan vanhan merkityksen mukaan käyttää eräissä nykyisissäkin kielissä sanaa ”minister”, sillä tuo latinalainen sana merkitsi alun perin samaa: ’palvelijaa’. Mutta kuten olemme nähneet, Raamattu osoittaa joidenkuiden olevan nimitettyjä ”palvelijoita”, heillä on seurakunnassa ’nimitys’ palvella erityisessä palvelustehtävässä, kuten esimerkiksi vanhimpina tai avustavina palvelijoina. – Tiit. 1:5; 1. Tim. 3:1–13.

¹⁹ Nämä eivät saa sellaista nimitystä kasteen välityksellä. Apostoli Paavali ei viitannut kasteeseen, kun hän kirjoitti Timoteukselle: ”Älä koskaan pane käsiäsi hätäisesti kenenkään päälle”, vaan hän tarkoitti miehen nimittämistä palvelustehtävään seurakunnassa sekä sen mukana tulevaan vastuuseen. (1. Tim. 5:22; vrt. 1. Tim. 3:1–15.) Paavali oli itse Barnabaan ohella ’erotettu’ pyhän hengen ohjauksesta tiettyyn työhön. Käsittäen tämän Antiokian vanhimmat sitten ”panivat kätensä heidän päälleen”. – Apt. 13:1–5; vertaa apostolien toimenpiteeseen, kun he ’nimittivät’ ’seitsemän miestä, joista oli hyvä todistus’, hoitamaan erään palvelustehtävän, kuten Apostolien tekojen 6:1–6 kertoo.

20, 21. Miten Paavalin, Timoteuksen ja Arkippuksen esimerkit valaisevat sitä, että jotkut seurakunnan jäsenet on nimitetty ”palvelijoiksi” johonkin tehtävään seurakunnassa?

²⁰ Vaikka siis kaikki tosi kristityt (niin veljet kuin sisaretkin) palvelevat, niin ainoastaan jotkut heistä on nimitetty johonkin palvelukseen seurakunnassa. Mutta tämä ei merkitse sitä, että ne veljet ja sisaret, joilla ei ole tällaista nimitystä, muodostaisivat maallikkoluokan. Kun apostoli Paavali sanoi: ”En kuitenkaan pidä sieluani mistään syystä itselleni kalliina, jos vain voin viedä päätökseen juoksuni ja sen palveluksen [diakonía], jonka sain Herralta Jeesukselta: perusteellisen todistuksen antamisen . . . hyvästä uutisesta”, niin hän ilmeisesti tarkoitti sitä erityistä palvelustehtävää, jonka hän sai: Jeesuksen ’nimen kantamista kansoille [eli pakanoille]’. (Apt. 20:24; 9:15; vrt. Apt. 21:19; 1. Tim. 1:12; Kol. 1:25.) Roomalaisille 11:13:ssa hän sanoo: ”Koska minä olen todellisuudessa kansojen apostoli, niin pidän palvelustani [diakonía] kunniassa.” – Vrt. myös Apt. 1:15–17, 20–25.

²¹ Samoin Paavali kirjoittaessaan Timoteukselle: ”suorita palveluksesi (diakonía) täydelleen”, tarkoitti sitä erityistä palvelustehtävää, joka Timoteukselle uskottiin Efesoksessa, mihin hänet jätettiin auttamaan eräitten seurakuntapulmien oikaisemisessa. (2. Tim. 4:5; 1. Tim. 1:3, 4) Kolossalaisille 4:17:ssä Paavali käski sanoa Arkippukselle: ”Valvo jatkuvasti sitä palvelusta [diakonía], jonka otit vastaan Herrassa, että täytät sen.” Vaikka kaikki muutkin opetuslapset Kolossassa olivat Jumalan palvelijoita, niin Arkippus oli ilmeisesti saanut jonkin nimenomaisen palvelustehtävän, jota oli seurannut epäilemättä vanhimmiston kätten päälle paneminen.

”NIMITETYT” PALVELIJAT SEURAKUNNISSA

22. Keihin sana ”vihkiä” eli ”asettaa virkaan” soveltuu siinä merkityksessä kuin sitä käytetään nykyään sopusoinnussa Kristuksen Jeesuksen ja hänen apostoleittensa raamatullisten ennakkotapausten kanssa?

²² Mitä me siis näemme? Vaikka Jeesuksella oli useita opetuslapsia, niin hän valikoi kaksitoista ’valiten’ ja ’asettaen’ heidät apostoleiksi. (Mark. 3:14, 15; Luuk. 6:12, 13; Joh. 15:16) Me näemme, että Paavali ja Barnabas erikoisesti ’asetettiin’ Antiokian opetuslasten joukosta viemään hyvää uutista kansoille. (Apt. 13:47) Ja Paavali sanoi Efesoksen vanhimmille, että pyhä henki oli ”nimittänyt” heidät palvelemaan muita seurakunnassa olevia. (Apt. 20:17, 28) Kaikissa näissä tapauksissa nimitys eli ”virkaan asettaminen” tuli heidän kasteensa jälkeen eikä sen tapahtuessa. Niin nytkin on Jumalan kansan seurakunnissa (tavallisesti jo jonkin aikaa sitten kastettuja) miehiä, jotka nimitetään palvelemaan seurakuntaa joissakin määrätehtävissä. Niiden, jotka ovat saaneet seurakunnassa tällaiset nimitykset nimenomaisiin palvelustehtäviin, voidaan sanoa olevan ”virkaan asetettuja” eli ”vihittyjä” siinä merkityksessä, missä tätä sanaa nykyään käytetään.b

23, 24. a) Mitä viranomaiset voivat ymmärtää ”virkaan asetetun evankeliuminpalvelijan” tarkoittavan, ja jos meille esitetään kysymyksiä siitä, niin miten pitäisi vastata? b) Olisiko järkevää, että joku sanoisi sillä alueella olevia ihmisiä, missä julkista todistamista suoritetaan, ”seurakunnakseen” ja noiden ihmisten kynnyksiä ”saarnastuolikseen”?

²³ Kun otamme kaiken tämän huomioon, niin mitä tulee tehdä, jos, kuten toisinaan tapahtuu, joku viranomainen tiedustelee kansalaisten ammattia tai asemaa? Englanninkielinen ilmaisu ”ordained minister” samoin kuin siitä suomen kielessä käytetty käännös ”virkaan asetettu evankeliuminpalvelija” saattaa heistä tarkoittaa henkilöä, joka on nimitetty hengellisten asioitten hoitajaksi seurakuntaan ja joka toimii seurakunnan vihittynä pappina, ”pastorina” eli paimenena. Suomen kielellä olisi tällöin selvempää käyttää sanaa ”saarnaaja”. Viranomaiset tuskin ymmärtävät sanojen ”virkaan asetettu” viittaavan kasteen ajankohtaan. Tiedusteluihin olisi siis järkevää vastata sen mukaisesti, mitä nuo tiedustelevat viranomaiset koettavat saada tietää, eikä tyrkyttää omaa määritelmää tällaisista sanoista.

²⁴ Ihmiset eivät odottaisi esimerkiksi talosta-taloon-julistajan sanovan, että se ”seurakunta”, jota hän palvelee, koostuu sillä alueella olevista perheistä, missä todistamista suoritetaan, koska sillä alueella asuvat ihmiset eivät ehkä itse tunnusta tai hyväksy todistustyötä suorittavaa ”saarnaajakseen” eli ”papikseen” ja saattavat todellisuudessa kuulua johonkin muuhun uskontoon. Ymmärtäisivätkö he samoin oikein vastausta, jos me puhumme alueen ihmisten kynnyksestä hyvän uutisen viejän ”saarnastuolina”, vaikka hän pitäisikin ns. kolmen tai viiden minuutin ”saarnan”? Tällaisen ”saarnastuolin” ymmärretään tavallisesti olevan koroke siinä rakennuksessa, johon yleisöä yleensä kutsutaan tulemaan.

25. Jos jollakulla on palvelusnimitys seurakunnassa, niin minkä ajankohdan hän ilmoittaisi ”virkaan asettamisensa” ajaksi?

²⁵ Jos asianmukaisesti valtuutetut miehet ovat nimittäneet todella jonkun erityiseen palvelusasemaan, niin hän voi tietysti vastata siten ja ilmoittaa ”virkaan asettamisensa” ajaksi – ei kastepäiväänsä – vaan sen ajan, jolloin kristillinen nimittävä elin todella ’pani kätensä hänen päälleen’ antaen hänelle sellaisen nimityksen.

26. Oliko kaikilla varhaiskristityillä nimitys (eli ”virkaan asetus”) johonkin nimenomaiseen palvelustehtävään seurakunnassa, ja vaikuttiko tämä heidän ykseyteensä?

²⁶ Varhaiskristillisessä seurakunnassa olivat kaikki kastetut uskovat ”voideltuja” pyhällä hengellä, ja heillä oli taivaallinen kutsu. Kaikki eivät olleet kuitenkaan apostoleita, profeettoja, opettajia, vanhimpia tai avustavia palvelijoita. Kaikki eivät siis saaneet virallista nimitystä johonkin erityiseen palvelukseen kasteensa jälkeen. Kaikki palvelivat kuitenkin yhdessä, samoin kuin ruumiissakin on paljon jäseniä, jotka kaikki ovat yhteistoiminnassa keskenään, ja ne pitävät ”samaa huolta toisistaan”, niin kuin apostoli osoittaa 1. Korinttolaisille 12:12–30:ssä.

27. Mikä terve asenne meidän kaikkien tulee sen tähden omaksua iloisesti nykyään kysymyksen ollessa Jumalalle ja lähimmäisellemme suorittamastamme palveluksesta?

²⁷ Olemmepa siis pätevöityneet ja saaneet tällaisen virallisen nimityksen johonkin nimenomaiseen palvelukseen ja vastuuseen tai emme, niin palvelkaamme kaikki yhdessä olka olkaa vasten toteuttaaksemme sen, mikä Jumalan tahto on meidän aikanamme. Pitäkäämme kaikki suuressa arvossa ja käyttäkäämme innokkaasti yhteistä etuamme puhua totuutta toisille, jaella muille hyvää uutista, joka on tuonut valon ja toivon elämäämme!

[Alaviitteet]

Myös Jerusalem Bible sanoo Tiitukselle 1:5:n alaviitteessään, että ”varhaisimpina päivinä kutakin kristillistä yhdyskuntaa hallitsi vanhimmisto”, ja viittaa ”ryhmän hallitseman paikallisseurakunnan muuttumiseen . . . yhden piispan [valvojan] hallitsemaksi seurakunnaksi.”