”Kahden on parempi kuin yksin”

JOTTA voisimme olla onnellisia, meidän tarvitsee tuntea, että meitä arvostetaan ja että olemme haluttuja – niin, että meitä rakastetaan. Ja jotta meitä rakastettaisiin, meidän itsemme täytyy ilmaista rakkautta. Meidän pitäisi olla halukkaita ottamaan toisia mukaan toimintoihimme. Viisas kuningas Salomo mainitsi: ”Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka.” – Saarn. 4:9.

Mikä tämä palkka on? Salomo jatkaa: ”Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös. Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin? Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa.” (Saarn. 4:10–12) Työskentelemisestä yhdessä hyvän toverin kanssa saa siis palkaksi apua, rohkaisua ja suojelua. Oletko sitä paitsi huomannut, että tehtävän suorittaminen yhdessä ystävän kanssa tekee sen helpommaksi ja aika tuntuu suorastaan lentävän? Vaikka tehtävä olisi epämiellyttäväkin, raatamisen tunne häipyy taka-alalle.

Luotettava ystävä ei ole siunaus ainoastaan maallisissa toiminnoissa. ”Hyvän uutisen” saarnaamisen tärkeä työ on myös toimintaa, jossa ”kahden on parempi kuin yksin”. Tämän vahvistaa se, mitä Jeesus Kristus sanoi, kun hän antoi niille 70:lle tehtävän julistaa: ”Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.” Hän ”lähetti heidät kaksittain”. Tämä oli hyvä järjestely heidän rakentumistaan ja keskinäistä auttamistaan silmälläpitäen. – Luuk. 10:1, 5–9.

KUN ”HYVÄÄ UUTISTA” SAARNATAAN

Jeesuksen ylösnousemuksen ja taivaaseen nousemisen jälkeen osoittautui usein hyödylliseksi, että hänen opetuslapsensa työskentelivät tovereitten kanssa. Kun apostolit saivat tietää, että Samariassa monet olivat suhtautuneet suopeasti Filippuksen saarnaamiseen, niin he lähettivät sinne Pietarin ja Johanneksen, jotta uskovat samarialaiset olisivat saaneet ”pyhää henkeä”. (Apt. 8:14, 15) Vaikka Barnabas lähetettiin Jerusalemista yksin auttamaan Antiokian seurakuntaa, hän huomasi pian tarvitsevansa toverin avuksi ”hyvän uutisen” edistämisessä siellä. Niinpä hän lähti hakemaan Saulusta (Paavalia) Tarsoksesta. Sen jälkeen molemmat miehet työskentelivät yhdessä tehdessään ja opettaessaan opetuslapsia Antiokiassa. Heidän yhteisponnisteluaan siunattiin runsaasti lisäyksellä. (Apt. 11:22–26) Myöhemmin pyhä henki ohjasi Paavalin ja Barnabaan osallistumaan ”hyvän uutisen” julistamiseen Kyproksen saarella ja Vähässä-Aasiassa. – Apt. 13:2.

Huomaa, että Barnabas ponnisteli melkoisesti löytääkseen toverin, josta hän ajatteli olevan hänelle apua. Jos hän kulki maitse, hän matkusti noin 200 kilometriä päästäkseen Tarsokseen ja etsi sitten siellä ahkerasti Paavalia. Vaikkei sinun ehkä tarvitsekaan ponnistella niin kovasti löytääksesi toverin, kun menet saarnaamaan ”hyvää uutista” lähimmäisillesi, niin oletko Barnabaan kaltainen siinä suhteessa, että todella haluat toverin? Keiden kanssa haluaisit tehdä tätä työtä seurakunnassa, jonka yhteydessä olet? Oletko tehnyt aloitteen jonkun tai joidenkuiden pyytämisessä?

ÄLÄ ODOTA LIIAN PALJON

Meidän ei tietenkään pitäisi odottaa liian paljon tovereiltamme eikä meidän pitäisi luovuttaa, kun järjestelyt eivät suju niin hyvin kuin toivoisimme. Vaikka Paavali ja Barnabas olivat useita vuosia yhdessä evankelistoina, he eivät jatkaneet tovereina olemista. Sen jälkeen kun he olivat olleet mukana perustamassa monia uusia seurakuntia, Paavali ehdotti, että he palaisivat uudelleen niihin. Barnabas oli samaa mieltä, mutta halusi ottaa mukaansa serkkunsa Markuksen. Paavali ei kuitenkaan halunnut kuulla sellaista, sillä Markus ei ollut pysynyt heidän mukanaan heidän ensimmäisellä lähetysmatkallaan. Niinpä Barnabas päätti lähteä Markuksen kanssa Kyprokseen, kun taas Paavali valitsi toverikseen Silaan ja matkusti Syyrian ja Kilikian halki ”vahvistaen seurakuntia”. – Apt. 15:36–41.

Kuten Apostolien tekojen kirja Raamatussa osoittaa, tämä muutos ei ehkäissyt ”hyvän uutisen” julistusta. Jos sinulle kävisi samoin, että menettäisit toverin, jonka kanssa työskentelemisestä todistustoiminnassa olet jonkin aikaa nauttinut, niin älä masennu. Toiset seurakunnan jäsenet voivat täyttää paikan, jos haluat tehdä sijaa heille. Saatat hämmästyä, kuinka mieltä ylentävää voi olla saarnaaminen talosta taloon toisten uskovien kanssa. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että meillä täytyy aina olla joku toinen toverina. Yksin työskentelemällä voidaan saada paljon aikaan, sillä välin kun toverimme saattavat antaa todistusta jossakin lähistöllä.

HYÖTYÄ RAAMATULLISISTA ESIMERKEISTÄ

Raamatulliset esimerkit niistä, jotka työskentelivät uskollisesti toisten kanssa ”hyvän uutisen” edistämisessä, voivat auttaa meitä nykyään näkemään ’hyvän palkan vaivannäöstämme’. Barnabas oli lämminhenkinen, myötätuntoinen mies. Siitä syystä apostolit antoivatkin hänelle lisänimen Barnabas, joka merkitsee ’lohdutuksen poika’. (Apt. 4:36) Vaikka hänellä oli hyviä ominaisuuksia, niin vaikuttaa siltä, että Paavalilla oli joitakin parempia lahjoja. ”Hyvää uutista” esitettäessä Paavali ilmeisesti ”johti puhumista”. (Apt. 14:12) Mutta missään ei esitetä vihjaustakaan siihen suuntaan, että tämä olisi koskaan herättänyt mustasukkaisuuden tunteita tai kilpailuhenkeä. Voidaksemme siis nauttia palvelemisesta toisten kanssa, meidän tarvitsee ymmärtää, että Jehova Jumala käyttää kaikkia seurakunnan jäseniä tekemään työtään. (1. Kor. 3:9) Me voimme oppia toinen toiseltamme ja saada rohkaisua ja rakennusta toinen toiseltamme. Apostoli Paavali ymmärsi tämän ja voi siksi kirjoittaa roomalaisille: ”Kaipaan nähdä teitä voidakseni antaa teille jonkin hengellisen lahjan, jotta lujittuisitte, tai pikemminkin, että keskuudessanne kukin saisi keskinäistä rohkaisua toisen uskon välityksellä, sekä teidän että minun.” – Room. 1:11, 12.

Kun todella arvostamme toisten uskovien kykyjä ja hyviä ominaisuuksia, niin se saa meidät käyttämään paremmin myös omia lahjojamme. Joku voi esimerkiksi ajatella olevansa ystävällinen ja huomaavainen ihmisiä kohtaan, joita hän tapaa todistamistoiminnassaan. Mutta työskenneltyään myötätuntoisen isoisän tai isoäidin kanssa, hän saattaa tulla ymmärtämään, että hänen ystävällisyytensä on vain pinnallista. Olemalla jonkun sellaisen mukana, joka tutkii huolellisesti Raamattua ja jonka suusta sanat tuntuvat virtaavan vuolaasti, voi oppia ymmärtämään, että tarvitsee kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä sanoo. Sen lisäksi että autamme toinen toistamme esimerkillämme, työskenteleminen toverin kanssa merkitsee usein sitä, että käytämme enemmän aikaa todistamiseen, koska emme halua jättää toveriamme yksin.

Jehova Jumala ja Herra Jeesus Kristus ovat nähneet hyväksi käyttää tavallisia ihmisiä erittäin tärkeän työn suorittamiseen maan päällä. Tämä työ on toisten auttaminen tulemaan Korkeimman uskollisiksi palvelijoiksi hänen Poikansa uskollisina opetuslapsina ja pysymään sellaisina. (Matt. 28:19, 20; 1. Kor. 1:26, 27) Koska se on Jumalan työtä, me emme tiedä, millä keinoin Jehova Jumala avaa ihmisten sydämiä. Se ei riipu pelkästään puhutusta sanasta. Erityisen tärkeää on se, missä hengessä sanoma esitetään. Kun kaksi työskentelee yhdessä, niin kumpikin antaa osansa tähän henkeen. Kuukausia tai jopa vuosia myöhemmin saamme ehkä tietää, ettei joku kuulija jäänyt kuuntelemaan meitä siksi, että pidimme sujuvan esityksen Jumalan sanasta. Sen sijaan se saattoi johtua toverimme säteilevästä hymystä, kun tämä oli vasta äskettäin ryhtynyt julistamaan ”hyvää uutista”.

Koetko parhaillaan sitä siunausta, joka saadaan todistamisesta toverin kanssa? Oletko huomannut, että se on auttanut sinua omistamaan enemmän aikaa ”hyvän uutisen” levittämiseen ja että nautit siitä enemmän? Jos toisaalta teet paljon todistamistyötä yksin, muista evankelista Filippusta. Jerusalemissa nousseen vainon takia hän pakeni Samariaan ja kastoi uskovia samarialaisia. Myöhemmin Jehovan enkeli lähetti hänet käännyttämään ja kastamaan etiopialaisen eunukin. Sen jälkeen ”Jehovan henki johti Filippuksen nopeasti pois, . . . Filippuksen todettiin olevan Asdodissa, ja hän kulki alueen läpi ja julisti jatkuvasti hyvää uutista kaikille kaupungeille, kunnes hän tuli Kesareaan.” (Apt. 8:1–40) Samoin nykyään monet alueet ovat avautuneet Valtakunnan todistamistyölle, kun rohkeat todistajat ovat työskennelleet yksin Jumalan hengen avulla.