Miksi olla kiitollinen Luojalle?

SELLAISTA ihmistä, joka ei ilmaise arvostavansa häntä kohtaan osoitettua huomaavaisuutta, pidetään yleensä hyvin jurona tai huonosti kasvatettuna. Luonnollisesti kaikista niistä, jotka ovat osoittaneet meitä kohtaan huomaavaisuutta, ennen kaikkea vanhempamme ansaitsevat kiitollisuutemme. Kaikkialla maailmassa ymmärretään, että lasten tulisi olla kiitollisia vanhemmilleen siitä, että nämä ovat saattaneet heidät maailmaan ja hankkineet heille ruoan, vaatteet, suojan, koulutuksen jne.

Mutta vaikka olemmekin paljosta velkaa vanhemmillemme, olemme vielä suuremmassa kiitollisuudenvelassa Luojallemme. Miksi? Koska olemme saaneet häneltä paljon enemmän.

Valaisemme asiaa. Me olemme kiitollisia siitä, että vanhempamme ovat saattaneet meidät maailmaan. Mutta todellisuudessa elämämme ei perimmältään tullut heiltä. He vain siirsivät elämän meille, sillä Luojan tykönä on todellisuudessa elämän lähde. (Psalmit 36:10) Me arvostamme myös sitä, että vanhempamme ovat antaneet meille elämän välttämättömyydet. Mutta vaikka he hankkivat kaiken tarpeellisen joko rahallaan tai työllään, he eivät luoneet sitä. Siksi meillä on paljon enemmän syytä tuntea kiitollisuutta Luojaamme kohtaan.

Ilman Häntä, joka loi maan ja valmisti siihen kaikki edellytykset ihmiselämän ylläpitämiseen, ei mikään rahasumma tai vaivannäkö voisi pitää meitä hengissä. Kristitty apostoli Paavali osoitti sen painokkaasti puhuessaan kreikkalaisille muinaisessa Ateenassa: ”Hän [Luoja] itse antaa kaikille elämän ja hengityksen ja kaiken. Sillä hänessä meillä on elämä ja me liikumme ja olemme olemassa.” – Apostolien teot 17:25, 28.

Huolimatta kaikesta siitä, mitä Luoja on tehnyt ja tekee ihmiskunnan hyväksi, miljoonat ihmiset jättävät hänet nykyään täysin huomioon ottamatta eivätkä suinkaan kiitä häntä lukemattomista lahjoista, joita he ovat saaneet. Jotkut, jotka vastahakoisesti myöntävät, että täytyy olla Luoja, eivät juurikaan vaivaudu hankkimaan lisää tietoa hänestä tai hänen tahdostaan. Toiset, joiden luku kohoaa miljooniin, suorastaan kieltävät Luojan olemassaolon ja väittävät kaiken tulleen olemassaoloon itsestään. Se on todella pöyristyttävää kiittämättömyyttä! Sellainen arvostuksen puute osoittaa monien muiden seikkojen tavoin sen, että me elämme ”viimeisissä päivissä”. (2. Timoteukselle 3:1–5) Yksilöinä voimme siitä huolimatta olla ja meidän tulisi olla kiitollisia Luojallemme.

Luojan suurenmoiset lahjat

Mitä paremmin opimme tuntemaan Hänet, joka on tehnyt kaiken, sitä selvemmin ymmärrämme, että hän on ”jokaisen hyvän annin” Antaja. (Jaakob 1:17; Ilmestys 4:11) Käytännössä useimmat niistä, jotka eivät ilmaise kiitollisuutta Luojaa kohtaan, yrittävät puolustaa menettelyään väittämällä, että koska kukaan ei ole koskaan nähnyt Häntä, me emme voi olla varmoja siitä, että Hän on olemassa. Suuri Luoja on tosin meille näkymätön, koska hän on Henki ja koska silmämme eivät voi nähdä henkimaailmassa olevia persoonia tai kohteita. (Johannes 4:24) Ihmisen kyvyttömyys nähdä Luojaa ei todellisuudessa kuitenkaan riitä perusteeksi sille, että pidämme Hänen runsaita lahjojaan itsestään selvinä ja kieltäydymme tunnustamasta, että olemme kiitollisuudenvelassa Hänelle.

Kuvittele, että havaitsisit jonakin päivänä kotiin tullessasi, että joku on jättänyt sinulle suuren pussillisen herkullisia hedelmiä. Seuraavana päivänä sinua odottaisi korillinen tuoreita vihanneksia, ja sitä seuraavana saisit hyviä lihapaloja. Näin jatkuisi kokonaisen viikon ajan, etkä saisi kertaakaan viestiä, jossa olisi lahjan antajan nimi. Päättelisitkö, että kaikki nämä lahjat olivat tulleet ”luonnostaan”, vain siksi, ettet ollut nähnyt kenenkään jättävän noita elintarvikkeita? Etkö pikemminkin kyselisi uutterasti ystäviltäsi ja sukulaisiltasi asiaa saadaksesi selville, kuka tuo huomaavainen antaja on, ja voidaksesi ilmaista hänelle vilpittömän arvostuksesi?

Sama pitää paikkansa Luojastamme. Vaikka hän on ihmissilmille näkymätön, niin hänen rakkautensa, huomaavaisuutensa ja anteliaisuutensa ihmiskuntaa kohtaan käyvät runsain määrin ilmi hänen suurenmoisesta luomakunnastaan, joka kaikin tavoin tyydyttää tarpeemme. Apostoli Paavali osoittikin tämän painokkaasti muinaisen Lystran asukkaille sanoessaan: ”[Jumala] ei ole ollut antamatta itsestään todistusta tehdessään hyvää, antaessaan teille sateita taivaasta ja hedelmällisiä aikoja ja täyttäessään sydämenne ruoalla ja hyvällä mielellä.” (Apostolien teot 14:17) On ehdottomasti oikein, että tunnustamme olevamme kiitollisuudenvelassa Luojalle ja riippuvaisia siitä, että hän ylläpitää elämäämme. Eikö meidän sen lisäksi pitäisi etsiä häntä vielä uutterammin kuin etsisimme kuvauksessamme mainittua tuntematonta lahjan antajaa? – Apostolien teot 17:26, 27.

Arvostuksen kehittäminen Luojaa kohtaan

Vasta se, että olemme tulleet tuntemaan Luojan ja voimme todella arvostaa sitä mitä hän on tehnyt meidän hyväksemme, panee meidät rakastamaan ja tottelemaan häntä. Vaikka miljoonat ihmiset nykyään väittävät uskovansa Jumalaan, useimpien elintavasta paljastuu selvästi, ettei heillä ole aitoa, sydämestä lähtevää arvostusta Tekijäänsä kohtaan. Meidän ei kuitenkaan tarvitse olla yhtä kiittämättömiä. Meitä pitäisi kiinnostaa, miten voimme kehittää syvää arvostusta Suurenmoista Luojaamme kohtaan.

Ensinnäkin meidän on hyvä miettiä niitä lukuisia lahjoja, joita olemme saaneet Luojalta. Hän antoi meille elämämme, vaikka ihmisikä onkin nykyään rajallinen. (Psalmit 90:10) Arvostustamme lisää myös sen miettiminen, miten runsaita lahjoja Jehova Jumala on antanut ihmisten ja muiden elollisten ylläpidoksi maan päällä. Psalmista sanoikin arvostavasti: ”Sinun [Jumalan] töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa. Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän – – Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.” – Psalmit 104:10–24.

Ihmiskunnalla on vielä suurempi syy kiitollisuuteen Jumalaa kohtaan siksi, että ihmisille on annettu paljon enemmän kuin eläimille. Kaikista maan luomuksista ainoastaan ihmisillä on kyky järkeillä, arvostaa kauneutta ja hengellisiä arvoja ja ennen kaikkea oppia tuntemaan Luoja ja palvoa häntä. Tämä johtuu siitä, että ainoastaan ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja hänelle on annettu Jehova Jumalan ominaisuuksia heijastavia piirteitä. (1. Mooseksen kirja 1:27) Siksi me pystymme fyysisen mielihyvän lisäksi kokemaan myös henkistä mielihyvää, joka on paljon syvempää ja kestävämpää. Vain ihminen osaa arvostaa hyvää musiikkia, kirjallisuutta, runoutta, maalausta ja lukuisia muita taiteita. Vain ihminen tietää, miten suuren ilon miellyttävä ja rakentava keskustelu tuottaa ja miten tyydyttävä on aikaansaamisen tunne, kun on tehnyt jotakin todella arvokasta.

Ihmiselle ainutlaatuista on myös ikuisen elämän kaipuu. Tämä on halu, jonka rakkaudellinen Luoja on istuttanut ihmisen sydämeen. (Saarnaaja 3:11) Kysymyksessä ei kuitenkaan ole turha toivo, jota olisi mahdoton täyttää. Suuressa rakkaudessaan ihmiskuntaa kohtaan Luoja on jo tehnyt kaikki tarpeelliset järjestelyt, niin että ihmiset voivat nauttia ikuisesta elämästä maan päällä miellyttävissä paratiisioloissa. Jumala on tosiaan rakkaudellisesti tehnyt tämän mahdolliseksi Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, lunastusuhrin välityksellä. – Roomalaisille 5:12; 6:23; 1. Johannes 2:1, 2.

Vaikka saammekin paljon mielihyvää siitä, että fyysiset, henkiset ja tunneperäiset tarpeemme tyydytetään, niin suurimmat siunaukset tulevat hengellisen tarpeemme täyttämisestä. (Matteus 5:3) On aivan luonnollista, että haluamme tietää, mistä olemme tulleet, mihin olemme menossa ja mikä on Luojan tarkoitus maan ja ihmiskunnan suhteen. Sen lisäksi haluamme tuntea Tekijämme ja päästä hyvään suhteeseen hänen kanssaan. Onneksi ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan ja toimivat tyydyttääkseen sen oikealla tavalla, voivat kokea syvää ja kestävää iloa, jollaista lihallismieliset ihmiset eivät ole koskaan tunteneet. – 1. Korinttolaisille 2:6–16.

Hengellisen tarpeemme tyydyttäminen tuottaa meille todellista sydämen ja mielen rauhaa ja paljon onnellisuutta, vaikka elämmekin maailmassa, jossa on ennennäkemättömiä vaikeuksia. Mikä vielä tärkeämpää, tietoisuus hengellisestä tarpeestamme voi johtaa suurimpaan siunaukseen, mitä kukaan ihminen voi kokea: ikuiseen elämään Jumalan uudessa vanhurskaassa asiainjärjestelmässä. – Johannes 3:16; Filippiläisille 4:6, 7; 2. Pietari 3:13.

Miten voimme tutustua paremmin Luojaamme

Jos olemme vakuuttuneita siitä, että on olemassa rakkaudellinen ja antelias Luoja, niin eikö olekin johdonmukaista, että haluamme tuntea hänet paremmin ja osoittaa arvostustamme hänen rakkaudellista huomaavaisuuttaan kohtaan tekemällä sellaista mikä miellyttää häntä? Tarkkailemalla Jumalan suurenmoista luomakuntaa voimme havaita sen heijastavan joitakin hänen erinomaisia ominaisuuksiaan, esimerkiksi rakkautta, anteliaisuutta, huomaavaisuutta, viisautta ja voimaa. (Roomalaisille 1:20) Me tarvitsemme kuitenkin Jumalalta kirjallista kertomusta voidaksemme saada tietoa hänen ajatuksistaan ja tarkoituksistaan ihmisten suhteen. Sellaisesta kertomuksesta saisimme lisäksi tietää, mitä Jumala on tehnyt menneisyydessä ja mitä hän tekee tulevaisuudessa ihmiskunnan siunaukseksi.

Onneksi meillä on sellainen kertomus ihmishistorian laajimmalle levinneessä kirjassa, Jumalan sanassa, Raamatussa. Luojan tahto on, että hänen luomuksensa voivat hankkia täsmällistä tietoa hänestä ja kehittää syvää rakkautta häntä kohtaan tutkimalla hänen Sanaansa ja mietiskelemällä sitä. Siten he voivat saada tietoa Jumalan monista suurenmoisista teoista ja alkaa arvostaa hänen loistavan persoonallisuutensa eri piirteitä. – Joosua 1:8.

Arvostuksemme osoittaminen Jumalalle

Jumalan sanan ahkera tutkiminen on välttämätöntä, jos haluamme kehittää syvää arvostusta Luojaa kohtaan. Mitä enemmän opimme Jehovasta ja hänen monista erinomaisista ominaisuuksistaan, sitä enemmän tunnemme vetoa häneen. Sydämemme täyttää väistämättä rakkaus ja ihailu sellaista huomaavaista, rakkaudellista ja suurenmoista Jumalaa kohtaan. Se voi panna meidät myös ilmaisemaan tunteitamme psalmistan tavalla, joka sanoi: ”Minä muistelen Herran [Jehovan] tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi. Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi. Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala? Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä.” – Psalmit 77:12–15.

Miten sitten voimme osoittaa sydämestä lähtevää arvostusta Suurta Luojaa kohtaan? Rakkautemme häntä kohtaan ja kiitollisuutemme hänen rakkaudellisen huomaavaisuutensa vuoksi pitäisi saada meidät palvelemaan häntä vapaaehtoisesti. Meidän ei tulisi pitää tätä vain velvollisuutena, vaan pikemminkin ilona. Jehova haluaa sellaista iloista, halukasta palvelusta, sillä psalmista henkeytettiin sanomaan: ”Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.” – Psalmit 100:2.

Eikö meille tuotakin suurta mielihyvää palvella sellaista ihmistä, jota todella rakastamme? Varmasti tuottaa. Ja sama pitää tosiaan paikkansa Jehovalle, Suurelle Luojalle, suorittamastamme palveluksesta.

Jehovan palvelemiseen sisältyy tietysti enemmän kuin puhtaan elämän viettäminen ja pidättyminen sellaisen tekemisestä, mikä on pahaa hänen silmissään. Jumalinen käytös on olennaisen tärkeää, mutta Luojan palvelukseemme sisältyy myös se, että ylistämme häntä toimeliaasti ja iloisesti. Se merkitsee sitä, että kerromme toisille Jehovan suurista teoista ja suurenmoisista tarkoituksista, jotka on paljastettu Pyhässä Raamatussa.

Siksi kaikki, jotka tosiaan arvostavat suurenmoista Luojaamme, noudattavat hyvin mielellään tätä psalmistan onnellista kehotusta: ”Veisatkaa Herralle, ylistäkää hänen nimeänsä. Julistakaa päivästä päivään hänen pelastustekojansa, ilmoittakaa pakanain seassa hänen kunniaansa, hänen ihmeitänsä kaikkien kansojen seassa. Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä.” (Psalmit 96:2–4) Suorittamalla sellaista iloista palvelusta sinäkin voit monien muiden tavoin osoittaa vakuuttavasti, että tosiaan arvostat sitä, mitä Luoja on tehnyt hyväksesi.

[Kuvat s. 5]

Ilmaise että arvostat Jehovan huolenpitoa

Jumalan sana

pyhä palvelus

sopivat nautinnot

terveellinen ruoka