Nimitetyt vanhimmat Jumalan lauman paimentajiksi
1. a) Millaiset miehet ovat valvojia Jehovan todistajien seurakunnissa? b) Mitä seurakunnan valvoja pääasiassa tekee?
JEHOVAN todistajien teokraattisen järjestön seurakunnissa ei ole palkattuja pappeja. Seurakunnasta itsestään nimitetään kypsiä, hengellisesti päteviä miehiä vanhimmiksi ja valvojiksi. (Tiit. 1:5, 7) Nämä miehet ovat kiinnostuneita koko huostassaan olevan lauman hyvinvoinnista. Sana ”valvoja” on käännös heprealaisesta sanasta paqidh ja kreikkalaisesta sanasta epískopos. Heprealainen sana tulee verbistä, joka merkitsee ’vierailla, kohdistaa huomio, tarkastaa’ ja myös ’nimittää tai valtuuttaa’. Kreikkalainen sana liittyy verbiin episkopéo, joka merkitsee ’katsoa päältä tai valvoa’. Kristillisen seurakunnan valvoja on siis sellainen, joka on nimitetty valvomaan seurakuntaa, vierailemaan sen yhteydessä olevien luona ja rakentamaan heitä. Kristityt ”valvojat” vastaavat niitä, jotka tunnettiin seurakuntien ”vanhimpina”, ja kaikilla nimitetyillä vanhimmilla on vastuu Jumalan lauman valvojina.
2. Minkä kannustavan neuvon Paavali antoi puhuessaan seurakunnan vanhimmille Efesossa, ja mikä oli sellaisen neuvon syynä?
2 Kun apostoli Paavali palatessaan yhdeltä lähetysmatkaltaan saapui Miletoon, niin hän lähetti sanan Efesoon ja ”kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat”. (Apt. 20:17) Kun nuo vanhimmat tulivat tapaamaan Paavalia, hän muistutti heidän mieleensä, kuinka hän oli kuluttanut itseään heidän hyväkseen, ja hän kehotti heitä tekemään samoin heidän huostaansa uskotun koko lauman hyväksi. Hän sanoi: ”Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta, . . . En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen. Ja nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, . . . minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa. Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä [omansa verellä, Um] on itselleen ansainnut.” (Apt. 20:16–28) Paavali suhtautui työhönsä hyvin vakavasti ja halusi painaa toisten vanhimpien mieleen, kuinka vakava heidän vastuunsa oli Jumalan edessä lauman valvojina.
3. a) Pidettiinkö ketään nimenomaista vanhinta Efesosta tärkeimpänä? b) Mitkä kiinnostavat kysymykset esitetään nyt?
3 Huomattakoon, ettei ketään vanhinta pidetty tärkeimpänä, seurakunnan päänä. Jumala on antanut sen aseman omalle Pojalleen Jeesukselle Kristukselle. (Ef. 1:22, 23; Kol. 1:18) Vanhimmat palvelivat joukkona Kristuksen alaisuudessa. He olivat samanvertaisten ryhmä, sikäli kuin heidän vastuunsa oli kysymyksessä. Paavali sanoi heitä ”vanhimmistoksi”; kaikkia vaadittiin antamaan sama erinomainen esimerkki seurakunnalle. (1. Tim. 4:14, Um) Miten nämä miehet olivat päteviä olemaan vanhimpia Efeson seurakunnassa? Jumalan laumalla täytyi varmasti olla jokin järjestö, jokin järjestys, jotakin opastusta. Mutta miksi juuri nuo miehet nimitettiin paimeniksi?
TARVITTIIN TARKOIN MAÄRITELTYJÄ PÄTEVYYSVAATIMUKSIA
4. Mistä kohdasta Raamattua löydetään valvojia eli vanhimpia koskevien pätevyysvaatimusten yksityiskohtia, ja miksi on tärkeätä pitää niistä tarkasti kiinni?
4 Saadaksemme tietää yksityiskohtia pätevyysvaatimuksista voimme katsoa ensimmäistä kirjettä, jonka Paavali kirjoitti Timoteukselle. Sen 3. luvussa on esitetty, millainen valvojan eli vanhimman täytyy olla. Näihin vaatimuksiin ei saa suhtautua kevyesti. Jumalan siunausta voidaan odottaa vain silloin, kun hänen Sanaansa noudatetaan tarkasti. – 1. Joh. 3:22.
5. a) Minkä täytyy pitää paikkansa henkilön moraalista, jotta hän olisi pätevä saamaan nimityksen vanhimmaksi? b) Mitä merkitsee lausunto: ”Valvojan tulee . . . olla nuhteeton”?
5 Kenen tahansa Jumalan kristillisessä seurakunnassa olevan miehen oli täysin sopivaa ’tavoitella valvojan virkaa’ (Um), yrittää täyttää vaadittu mitta, koska se osoitti hänen innokkaasti haluavan oivallista työtä. Mutta ennen kuin kristittyä miestä voitiin suositella tähän virkaan, hänen piti ehdottomasti ’osoittaa oivallisesta käytöksestään työnsä viisauteen kuuluvalla lempeydellä’, kuten Jaakob osoitti. (Jaak. 3:13, Um) Hänen on oltava mies, joka vihaa sitä, mikä on pahaa, muuten hänellä ei ole ”Herran pelkoa”, joka on ”viisauden alku”. (Sananl. 9:10; 8:13) Jotta mies olisi pätevä saamaan nimityksen vanhimmaksi, niin perustava seikka on, että hänen täytyy johdonmukaisesti pitää kiinni korkeimmista moraalimittapuista. Kuten saimme edellisestä kirjoituksesta tietää, ylhäältä tuleva viisaus on ennen kaikkea ”siveellisesti puhdas”. Vanhimman moraalin täytyy siis olla moitteeton ja täysin sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Kirjoittaessaan nuorelle miehelle Timoteukselle Paavali sanoi 3. luvun 2. jakeen alussa: ”Valvojan tulee sen tähden olla nuhteeton.” (Um) Nuhteeton merkitsee sitä, että on vapaa moitteesta tai soimauksesta. Hänen käytöksensä, hänen menettelynsä ihmisten kanssa ja hänen elintapansa eivät voi olla sellaiset, että ne voitaisiin asettaa kyseenalaisiksi. Hänen täytyy olla moitteeton käytökseltään seurakunnassa, maallisessa toimessaan ja kaikkialla muuallakin. Hänen täytyy olla korkeimmat moraalimitat täyttävä mies. – 2. Kor. 6:3, 4.
6. Mikä vaikutus paikallisilla tavoilla on vaatimukseen, että valvojan tulee olla ”yhden vaimon mies”?
6 Jos valvoja on naimisissa, niin hänen on oltava ”yhden vaimon mies”. Paikalliset tavat eivät muuta tätä vaatimusta. Hän ei voi olla moniavioinen ja pitää kahta tai useampaa vaimoa. – Matt. 19:3–9.
7–9. Mitä sisältyy siihen, että on a) ”kohtuullinen tavoissa”? b) ”tervejärkinen”? c) ”järjestystä noudattava”?
7 Miehen, joka on pätevä valvojaksi, tulee olla myös ”kohtuullinen tavoissa”, ei äärimmäisyyksiin menevä. Hänellä tulee olla tasapuolinen näkemys vastuistaan kristittynä, ja hänen tulee suorittaa ne tavalla, joka saa toisten kristittyjen kunnioituksen.
8 Seuraava mainittu ominaisuus on, että hänen tulee olla ”tervejärkinen”. Jumalan sanan tulee aina hallita hänen katsantokantaansa. Se auttaa häntä olemaan tasapainoinen ajattelussaan. Hän tietää, mikä on sopivaa ja mikä sopimatonta, totta tai väärää, Raamatun perusteella. Hänen on siis oltava hyvin perehtynyt Jumalan sanaan. – Room. 12:2; Ps. 19:8.
9 Hänen täytyy olla samoin ”järjestystä noudattava”. Tämä merkitsee sitä, että hänen tulee olla täsmällinen. Hänen johtamiensa kokousten tulee olla hyvin harkittuja, ja hänen tulee säilyttää hyvä järjestys ja myöntää ainoastaan yhdelle henkilölle kerrallaan puheenvuoro, jos seurakunnan jäsenten on annettava selityksiä. (1. Kor. 14:26–33) Kaikkien muistiinmerkintöjen, joita pidetään, tulee olla siistit ja hyvässä järjestyksessä. Järjestyksellisyyteen sisältyy muutakin. Se vaatii, että hän tunnustaa teokraattisen järjestyksen, että hän ymmärtää tarpeelliseksi olla alamainen Kristukselle, seurakunnan päälle, ja että hän näkee oman asemansa suhteessa laumaan, paimenena, joka on täysin tilivelvollinen Jumalalle. – 1. Kor. 11:3; Jer. 23:1–4.
10. Miten henkilö, joka ”tavoittelee valvojan virkaa”, voi osoittaa olevansa ”vieraanvarainen”?
10 Valvojan on oltava myös ”vieraanvarainen”. Hänen on otettava vieraat tervetulleina vastaan ja saatava heidät tuntemaan olevansa iloisia sen johdosta, että ovat tulleet. Hänen tulee osoittaa olevansa erittäin onnellinen nähdessään niitäkin, jotka hän on tuntenut pitemmän ajan. Tätä silmällä pitäen hän tuottaa varmasti nähtäväksi vanhurskauden hedelmiä ja on rauhaisa kaikkien, seurakunnan nuorten ja vanhojen, kanssa. – Hepr. 13:1, 2.
”PÄTEVÄ OPETTAMAAN”
11, 12. a) Selitä tekijät, jotka sisältyvät määritelmään ”pätevä opettamaan”. b) Miksi on tärkeätä, että vanhimmat ovat todella päteviä Jumalan sanan opettajia?
11 Yksi erityisen tärkeä vanhimpien pätevyysvaatimus on se, että he ovat ’päteviä opettamaan’. (1. Tim. 3:2, Um) Miehen täytyy olla hengellismielinen ollakseen tällainen kristittyjen keskuudessa. Kokemus ja totuudessa olon vuodet auttavat tässä. Tarvitaan Raamatun tuntemuksen leveyttä ja syvyyttä, ja se saadaan olemalla säännöllisesti läsnä seurakunnan kokouksissa sekä vuosikausien ahkeralla henkilökohtaisella tutkimisella. Vanhimman tulee ehdottomasti kyetä lukemaan, sillä hän haluaa kääntyä Jumalan sanan puoleen ja kyetä sanomaan: ’Niin on kirjoitettu.’ Sen lisäksi hänen tulee kyetä soveltamaan lukemansa ja välittämään toisille selvästi ja nopeasti oikeat ajatukset. Opettaminen on taito.
12 Nimitettyjen vanhinten lisäksi seurakunnassa on varmasti muitakin miehiä, jotka ovat kypsiä kristittyjä, innokkaita evankeliuminpalveluksessa ja esimerkillisiä käytöksessä. Mutta vanhimpien täytyy olla päteviä opettajia. Se ei merkitse sitä, että he vain osallistuvat Raamatun opettamiseen vastakiinnostuneille. Siihen sisältyy enemmän. Vanhimmat ovat niitä, joita toiset kristityt pitävät Jumalan sanan opettajina. Heidän tulee kyetä nousemaan seurakunnan eteen jakamaan Raamatusta opetusta, joka rakentaa niitä, jotka ovat jo uskovia. Heillä täytyy olla totuuden täsmällinen tuntemus, niin että kun he johtavat seurakunnan kokouksissa, he tietävät, ovatko toisten esittämät selitykset oikeita, ja siten he voivat auttaa seurakuntaa ymmärtämään oikealla tavalla asiat. Jos he ovat päteviä vanhimmiksi, heidän tulee ymmärtää selvästi totuus, niin että he eivät kykene ainoastaan ”sanomaan” toisille, mikä on oikein, vaan myös pohtimaan sitä heidän kanssaan ja auttamaan heitä ymmärtämään sitä. – Ef. 4:11, 12.
13. Mihin henkilön täytyy johdonmukaisesti perustaa opetuksensa ollakseen pätevä vanhimmaksi, ja mitä hänen tulee välttää?
13 Kirjoittaessaan Tiitukselle ”vanhimpien” nimittämisestä Paavali mainitsi nimenomaan, että ollakseen pätevä miehen ”tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa”. (Tiit. 1:5, 9) Hänen ei pidä olla taipuvainen turvaamaan omaan mielipiteeseensä. Niin kuin Paavali neuvoi Timoteusta, hänen tulee pysyä Jumalan sanassa puhuessaan seurakunnalle; hänen tulee ’saarnata sanaa’. – 2. Tim. 4:2.
14. Miten tulee suhtautua opettajan työhön seurakunnassa?
14 Opettajana oleminen Jumalan seurakunnassa on suuri etu, mutta se on myös vakava vastuu. (Jaak. 3:1) Niiden, jotka ’tavoittelevat valvojan virkaa’, on hyvä ahertaa tullakseen päteviksi tässä suhteessa. Ja niiden, jotka ovat päteviä, tulee iloiten käyttää tätä ”lahjaa” seurakunnan rakennukseksi, ei pelokkaasti pidättyen vaan luottaen Jehovan ohjaukseen ja siunaukseen. (Room. 12:6–8) Kun he nöyrästi odottavat jatkuvasti Jehovan ohjausta, niin heitä autetaan suorittamaan työ tavalla, joka tuottaa kunniaa Jumalalle ja siunausta niille, jotka rakastavat häntä.
15. a) Miksei henkilö, joka käyttää liikaa alkoholia, ole pätevä vanhimmaksi? b) Miksei mies, joka on sotaisa tai itsepäinen, ole pätevä vanhimmaksi?
15 Jotta mies olisi tehokas opettaja, hänen täytyy käyttäytyä tavalla, joka ei sulje niiden mieltä ja sydäntä, joita hän yrittää auttaa. Ymmärrettävästi vaaditaan siis siltä, joka nimitetään vanhimmaksi, että hän ei ole ”juoppo rähinöitsijä, ei tappelija, vaan järkevä, ei sotaisa”. (1. Tim. 3:3, Um) Hänen ei tule olla paljon viinin käyttäjä. Hänen tulee aina hallita aistinsa ja järjenkykynsä tulematta koskaan päihtyneeksi. Hän ei saa olla sellainen, joka yrittää ratkaista asiat nyrkillään. Eikä hänen tule olla sellainenkaan, joka alituisesti huutaa ihmisille tai vastaa epäystävällisyyteen tylyin huomautuksin tai kieltäytyy puhumasta veljelleen, joka on saattanut loukata häntä. (Room. 12:17, 18) Joskus voi tapahtua jotain, mikä ärsyttää häntä, mutta niin kuin kaikilla kristityillä, hänellä tulee olla itsehillintää, joka on Jumalan hengen hedelmä. Hänen täytyy olla helposti lähestyttävä, ei itsepäinen, vaan halukas kuuntelemaan toisia, eikä hän saa loukkaantua, kun joku esittää hänelle ehdotuksen siitä, miten jokin voitaisiin tehdä paremmin. Hän saattaa kokemuksesta ja Raamatusta tietää, etteivät jotkin ehdotukset ole viisaita, mutta se ei ole syy suhtautua kärsimättömästi veljeen, joka yrittää olla avulias. Muista opetuslapsi Jaakobin sanoneen, että ”ylhäältä tuleva viisaus on . . . järkevä”. Se, joka ei ole sotaisa vaan järkevä, auttaa rauhaisan ilmapiirin edistämistä. Ja kuten Jaakob osoitti, ”vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille”. – Jaak. 3:18.
16. Miten kypsä kristitty osoittaa, ettei hän ole ”rahanhimoinen”?
16 Koska kypsä kristitty ymmärtää, mitä Raamattu sanoo aineellisen suhteellisesta arvosta, niin hän ei ole ”rahanhimoinen”. Hän ei ryhdy koskaan epärehellisiin liiketoimiin saadakseen rahaa. Eikä hän anna rehellisenkään maallisen työn työntää hänen evankeliuminpalvelustaan toiselle sijalle. Jehovan todistajien keskuudessa olevat valvojat eivät odota palkkaa seurakunnan lampaitten hyväksi suorittamistaan palveluksista. Apostoli Paavali, joka itse oli vanhin, ei odottanut seurakuntien maksavan hänelle siitä, mitä hän teki. Hänellä oli tapana ansaita elatuksensa tekemällä telttoja. Näin hän ei ollut koskaan taakkana seurakunnalle, vaan päinvastoin hänen ilonsa oli antaa itseltään heidän hyväkseen. (Apt. 20:33, 34) Hän antoi palveluksiaan ilmaiseksi, eikä hänellä ollut täten velvoitusta ketään kohtaan. ”Älkää olko vaelluksessanne [rahan]ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on”, kirjoitti apostoli Paavali. – Hepr. 13:5.
VALVOJAT OVAT ”VANHEMPIA MIEHIÄ”
17. Miksi miehen kotielämä vaikuttaa tärkeällä tavalla siihen, onko hän pätevä vanhimmaksi?
17 Jos vanhin on isä, niin hänen tulee olla ”mies, joka oivallisella tavalla johtaa omaa huonekuntaansa, joka pitää lapset alamaisuudessa kaikella vakavuudella”. Tämä osoittaa, että hän on järjestyksellinen henkilö ja saa kaikkien hänen kodissaan asuvien lasten kunnioituksen ja että he kuuntelevat ja tottelevat häntä. Jos mies huolehtii hyvin vastuistaan kodissa, niin hän voi auttaa toisia tietämään, mitä Raamattu sanoo näistä asioista. Hän voi puhua vapaasti eikä ole taipuvainen laimentamaan Raamatun neuvoja oman rauhattoman omantuntonsa tähden. (1. Tim. 3:12, 13) Mutta Paavali lisää: ”Jollei tosiaan joku tiedä, miten johtaa omaa perhettään, niin miten hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?” (1. Tim. 3:4, 5, The New English Bible) Huolen pitäminen Jumalan kansan seurakunnasta, jossa voi olla 25–200 henkeä, merkitsee hyvin painavaa vastuuta. Raamattu osoittaa, että miehen kotielämä on huomioon otettava seikka, kun ratkaistaan, onko hän pätevä vanhimmaksi.
18. a) Esittääkö Raamattu jonkin nimenomaisen ikävaatimuksen jonkun pätevyydelle vanhimmaksi? b) Mitkä varmat vihjeet se antaa ikäkysymyksessä?
18 Jos isällä on lapsia, jotka ovat alamaisia hänelle, niin hän ei ole itse teini-ikäinen. Raamatussa ei ole mainittu mitään nimenomaista ikävaatimusta, mutta kun otamme huomioon vaatimuksen, että heidän omat lapsensa ovat kaikella vakavuudella alamaisuudessa (kyllin iäkkäitä ilmaistakseen tällaista vakavuutta), niin voimme otaksua, etteivät vanhimmat ensimmäisen vuosisadan kristittyjen keskuudessa olleet vain 18- tai 19-vuotiaita, vaan heillä oli kokemusta elämässä ja he olivat näyttäneet olevansa ’viisaita ja ymmärtäviä’ miehiä. Heitähän sanotaankin ”vanhimmiksi” eli kirjaimellisesti käännettynä ”vanhemmiksi miehiksi”. Timoteus itse, jolle Paavali kirjoitti, oli mahdollisesti alun kolmatta kymmentä, kun ”hänestä veljet, jotka olivat Lystrassa ja Ikonionissa, todistivat hyvää”. (Apt. 16:2) Mutta Timoteus on saattanut olla yli 30-vuotias, kun hänelle sanottiin: ”Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana.” (1. Tim. 5:22) Timoteus oli tällöin täysin kykenevä hoitamaan nämä painavat vastuut ja osoitti viisautta uskoessaan toisille uskollisille miehille sen, mitä oli oppinut, niin että he olivat riittävän päteviä opettamaan toisia. Vaikka nuoret saattavat usein luulla tietävänsä kaikki vastaukset, niin viisauden saaminen vaatii aikaa, kokemusta, ihmisten parissa elämistä.
19, 20. a) Miksei vastakääntynyttä miestä tule suositella nimitettäväksi vanhimmaksi? b) Millaista taustaa sellainen henkilö tarvitsee, ennen kuin hänestä voisi tulla vanhin?
19 Samoin kuin niiden, jotka ovat fyysisessä mielessä nuoria, myös henkilön, josta on vasta äskettäin tullut antautunut ja kastettu kristitty, tarvitsee saada kokemusta. Vie aikaa, ennen kuin joku saa riittävästi tietoa ja kokemusta soveltaakseen Raamatun periaatteita niin, että on ”pätevä opettamaan” näitä asioita toisille kristityille. Sen tähden ei valvoja voi olla ”äsken kääntynyt”. Paavali esittää erittäin hyvän syyn, miksi ”äsken kääntynyt” ei ole pätevä vanhimmaksi. Hän sanoo: ”Jottei hän pöyhistyisi ylpeydestä ja joutuisi Panettelijalle langetettuun tuomioon.” – 1. Tim. 3:6, Um.
20 Jos vastakastettu kristitty saisi vastuullisen aseman seurakunnassa, niin se voisi nousta hänelle päähän, niin kuin sanonta kuuluu. On paljon parempi antaa henkilön kasvaa tasaista vauhtia kypsyyteen. Henkilön täytyy kypsyä Jumalan sanan tuntemuksessa ja ymmärtämisessä. Hänen täytyy tulla viisaaksi ja ymmärtäväksi ja ’osoittaa oivallisesta käytöksestään työnsä viisauteen kuuluvalla lempeydellä’. Sitten hän voi jonkin ajan kuluttua olla pätevä avustavaksi palvelijaksi ja sen jälkeen pyrkiä vanhimmaksi seurakunnassa.
21. Miten henkilön maine seurakunnan ulkopuolella vaikuttaa siihen, onko hän pätevä vanhimmaksi, ja miksi?
21 Vieläkin on yksi seikka, joka ansaitsee huomiota, niin kuin Paavali sanoi Timoteukselle. Voitaisiin odottaa, että kristitty menettelisi ystävällisesti kristittyjä tovereitaan kohtaan ja osoittaisi heille rakkautta. Mutta jotta joku voisi olla valvoja Jumalan kansan seurakunnassa, niin ”hänellä tulee olla myös oivallinen todistus ulkopuolisilta, jottei hän joutuisi soimauksen alaiseksi ja Panettelijan ansaan” (Um). Kristityt joutuvat ehdottomasti yhteyteen ei-kristittyjen kanssa. Se kuuluu välttämättömänä osana heidän elämäänsä, koska heidän täytyy saarnata Valtakunnan hyvää uutista kaikkialla, kaikenlaisille ihmisille. Nuo ulkopuolella olevat ihmiset muodostavat mielipiteitä Jehovan todistajista ja puhuvat näistä kristityistä sen jälkeen, kun he ovat käyneet heidän kodeissaan yrittämässä auttaa heitä. Kiinnostuneita kutsutaan myös Jehovan todistajien valtakunnansaleihin, ja he tapaavat siellä valvojia ja muita seurakunnan jäseniä. Millainen mielipide näillä ihmisillä on siitä, joka on Jehovan todistajien valvoja? ”Hänellä tulee myös olla hyvä maine ulkopuolella olevilta, [ei-kristityn yleisön keskuudessa, The New English Bible] jottei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.” (1. Tim. 3:7) Hänen tulee noudattaa jokapäiväisessä elämässään sitä, mitä hän opettaa toisia tekemään. Niiden ihmisten, joille hän tekee työtä ja joiden kanssa hän työskentelee, tulee nähdä hänen rehellisyytensä, täsmällisyytensä, halukkuutensa antaa työnantajalleen täyden päivän työ olematta vetelehtijä. Hänen tulee osoittaa huomaavaisuutta lähimmäisiään kohtaan, eikä hänen moraalisen käytöksensä tule olla epäilyksenalainen. Kaikki nämä seikat vaikuttavat siihen, onko hän pätevä valvojaksi Jumalan seurakunnassa vai ei. – 1. Piet. 2:12; Dan. 6:4, 5.
22. Miten valvojan aseman vastaanottajan tulee suhtautua vastuuseen?
22 Mitta, joka niiden on täytettävä, jotka nimitetään vanhimmiksi, on korkea muttei tavoittamaton. Se vaatii aitoa rakkautta Jehovaa kohtaan ja halukkuutta olla hänen käytettävissään. Kun apostoli Pietari kirjoitti ensimmäisen vuosisadan seurakunnan vanhimmille, niin hän sanoi: ”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina.” (1. Piet. 5:1–3) Yksi seikka, jota Pietari painottaa, on: älkää omaksuko tätä vastuuta kenenkään pakotuksesta vaan tehkää se halukkaasti. Paimenen asemaan ei liity mitään kunniaa; päinvastoin siihen sisältyy paljon aikaa ja työtä. Älkää ottako vastaan tätä asemaa henkilökohtaisen hyödyn rakkaudesta vaan päinvastoin, kuten Uusi englantilainen Raamattu (The New English Bible) sanoo, ”pelkästä antaumuksesta”. – 1. Piet. 5:2, 3.
KYKENEVÄ SEKÄ KEHOTTAMAAN ETTÄ OJENTAMAAN
23. Mihin valvojien tulee perustaa antamansa kehotus ja ojennus, ja miksi heidän täytyy olla päteviä tekemään siten?
23 Tiitukselle lähetetyssä henkeytetyssä kirjeessä mainitaan myös tärkeä valvojien pätevyysvaatimus. Siihen sisältyy opetus, mutta se on sen erikoispiirre. Tässä raamatunkohdassa sanotaan: ”Valvojan täytyy olla . . . lujasti luotettavassa sanassa pysyvä opetustaitoonsa katsoen, jotta hän kykenisi sekä kehottamaan opetuksella, joka on terveellistä, että ojentamaan niitä, jotka väittävät vastaan.” (Tiit. 1:7–9, Um) Henkilön, jolla on hyvä totuuden tuntemus, ei ole tavallisesti vaikea käyttää Raamattua veljiensä kehotukseksi, heidän rohkaisemisekseen jatkuvaan uskolliseen palvelukseen. Mutta valvojien vastuu ei pääty siihen. Kun vaikeuksia syntyy, niin heidän täytyy käsitellä nekin. Heidän täytyy käyttää Raamattua ’ojentaakseen niitä, jotka väittävät vastaan’, totuutta vastaan. Jos sinut nimitettäisiin vanhimmaksi, niin olisitko halukas kantamaan tämän vastuun?
24. Mitä kysymyksiä ojentamisen suhteen on sen tarpeellista harkita, joka pyrkii pätevöitymään vanhimmaksi?
24 Kun Paavali kirjoitti toisen kirjeensä Timoteukselle, niin hän painotti tämän Timoteuksen valvojana omaaman velvollisuuden vakavuutta ja sanoi: ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.” (2. Tim. 4:1, 2) Kieltäytyisitkö sinä tai pidättyisitkö antamasta ojennusta eli nuhdetta tarvittaessa vai kääntyisitkö Jumalan sanan puoleen ja käyttäisit sitä auttaaksesi veljeäsi oikaisemaan ajatteluaan ja saattamaan käytöksensä jälleen sopusointuun sen kanssa, mitä siinä on kirjoitettu? Ollaksesi vanhin sinun täytyy olla halukas antamaan tarvittava ojennus. Väärintekijä ei ehkä jokaisessa tapauksessa arvosta sitä, mitä sinä teet, mutta jotkut ovat kiitollisia. ”Käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie.” (Sananl. 6:23) Vaikka ”kurittavan nuhteen” antaminen toisinaan olisi vaikeaa, niin ottaisitko sinä aloitteen sen antamiseksi auttaaksesi jotakuta pysymään ”elämän tiellä”? On todella siunaus seurakunnalle, että on miehiä, jotka ovat halukkaita ottamaan tämän vastuun. – 2. Tim. 2:24–26.
25. Mihin saakka on toisinaan tarpeellista mennä niiden ojentamisessa, jotka harjoittavat syntiä?
25 Valvojilla täytyy myös olla mielenlujuutta tehdä jotain julkisesti, milloin se on välttämätöntä. Paavali kehotti Timoteusta: ”Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät.” (1. Tim. 5:20) Toisinaan jotkut Jumalan seurakunnan yksilöt eivät ota vastaan ojennusta. Pelkäisitkö sinä silloin mahdollisesti tapahtuvan näin: ”Kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä apua ole.” (Sananl. 29:1) Eräs käännös esittää sen näin: ”Mies, joka on yhä uppiniskainen paljon ojennuksen jälkeen, muserretaan äkisti parantumattomaksi.” Voisitko mennä näin pitkälle koko seurakunnan hengellisestä tilasta huolehtimisen takia, vai jättäisitkö huomioon ottamatta yksilön uppiniskaisuuden ja sulkisit silmäsi hänen väärintekonsa alusta pitäen? Valvojan täytyy kyetä ”sekä kehottamaan opetuksella, joka on terveellistä, että ojentamaan niitä, jotka väittävät vastaan”. – Tiit. 1:9, Um.
26. Millaiset henkilöt eivät kuulu kristilliseen seurakuntaan, ja siis mitä vanhinten täytyy olla valppaat tekemään?
26 Jumalan henki pani Paavalin kirjoittamaan etukäteen, että oli oleva henkilöitä, jotka väittävät olevansa kristittyjä, mutta jotka haluavat palvella Jumalaa omalla tavallaan eivätkä Raamatun mukaan. Hän sanoi: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia [terveellistä opetusta, Um], vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” (2. Tim. 4:3, 4) Valvojalla ei ole sijaa sovittelulle. Jos hän todella rakastaa seurakuntaa ja on päättänyt auttaa sitä, niin hänen täytyy osoittaa mielenlujuutta ja puhua totuutta ja vanhurskautta. Seurakunta tarvitsee ”terveellistä opetusta”. Olisitko sinä vanhimpana toisten seurakuntasi vanhinten kanssa kyllin valpas noudattaaksesi Paavalin neuvoa, jossa hän kirjoittaa: ”Harhaoppista [lahkoa edistävää, Um] ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut”? Paavali sanoo edelleen tästä asiasta: ”Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. . . . ’Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.’” – Tiit. 3:10, 11; 1. Kor. 5:11, 13.
27. a) Minkä tapahtumisesta Paavali varoitti, koska kaikenlaisia ihmisiä tulee kristillisen seurakunnan yhteyteen? b) Tapahtuuko sellaista meidän aikanamme? c) Mitä vanhinten on näin ollen välttämättä tehtävä?
27 Seurakunnassa syntyy epäilemättä pulmia. Seurakuntaan liittyy kaikenlaisia ihmisiä, ja he tulevat kristityiksi. Mutta kaikki heistä eivät pysy kristittyinä, ja jotkut jopa yrittävät horjuttaa toisten uskoa ja houkutella heidät huonoon käytökseen. Paavalihan sanoi: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” Sitä ei ollut mieluista ajatella, mutta Paavali odotti vaikeuksia syntyvän Jumalan silloisessa seurakunnassa. Niin kävikin. Miksi meidän pitäisi ajatella asian olevan toisin nyt, jolloin maailmassa on niin paljon levottomuutta ja ihmisiä kaikista kansoista ja kielistä erilaisine elämänihanteineen pakenee ”Suuresta Babylonista”, väärän uskonnon maailmanmahdista, ja etsii turvaa Jehovan teokraattisesta järjestöstä? Siksi on niin välttämätöntä nimittää vanhimmat seurakuntaan paimentamaan heille uskottua Jumalan laumaa ja pitämään seurakunta puhtaana. Todellinen paimen suojelee laumaa susimaisilta aineksilta. – Apt. 20:29, 30.
28. Miten Jumalalle antautuneen ihmisen tulee suhtautua kuriin ja miksi?
28 Jehova Jumalalle antautunut ymmärtää syntyneensä synnissä ja vääryydessä. Jokainen tekee erehdyksiä toisinaan. Kun valvoja seurakunnassa yrittää auttaa ketä tahansa meistä oikaisemaan jotain, mitä me ehkä teemme ja mikä on väärin, niin meidän tulee siis ymmärtää, miksi hän sen tekee. Jehova ei halua nähdä yhdenkään lampaistaan menevän harhaan. Siksi meillä on kehotus: ”Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.” (Hepr. 12:5, 6) Jokaisella, joka kestää kurin, minkä hän saa Jehovan järjestön välityksellä, on varmasti todistus siitä, että Jumala toimii hänen kanssaan. ”Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?’ (Hepr. 12:7) Niin kuin oli muinoin Jumalan toimiessa juutalaisen kansan kanssa, samoin Jumala käyttää nytkin ”vanhimpia” kansansa joukosta pitämässä kuria. (5. Moos. 22:18) Suhtaudutko sinä arvostavasti siihen kuriin, joka tulee niiden taholta, jotka vanhimpina paimentavat Jumalan laumaa? – Sananl. 8:33; 12:1–3; Hepr. 12:11.
RAKKAUDELLINEN KIINNOSTUS LAUMAAN
29. Millaista rakkautta meidän kaikkien tulee ilmaista, ja keiden tulee olla esimerkillisiä sen osoittamisessa?
29 Huomattavana jokaisen tosi kristityn elämässä täytyy olla rakkaus toisia kristittyjä kohtaan. Tämä ei ole pelkästään miellyttävästi esiintymistä toisia tervehdittäessä. Rakkaus on epäitsekästä kiinnostusta, joka panee asettamaan toisten hyvinvoinnin omien etujensa edelle ja työskentelemään toimeliaasti heidän hyväkseen. Herra Jeesus sanoi tosi seuraajilleen: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Ja hän lisäsi: ”Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.” (Joh. 13:35; 15:12) Onko tämä ominaisuus vallitsevana siinä seurakunnassa, jonka kanssa sinä kokoonnut palvomaan? Onko se ilmeinen omassa elämässäsi? Vanhinten täytyy olla esimerkillisiä tällaisen rakkauden osoittamisessa toisia kohtaan seurakunnassa.
30. Keille Paavali osoitti Filippin seurakunnalle lähettämänsä kirjeen, ja mitä hän sanoi siitä vaikutuksesta, joka rakkaudella tuli olla heidän keskuudessaan?
30 Kirjoittaessaan Filippin seurakunnalle Paavali osoitti, kirjeen ”kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille [valvojille ja avustaville palvelijoille, Um]”. Hän sanoi heille: ”Sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi, täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.” Myöhemmin hän lisäsi samassa kirjeessä: ”Tehkää minun iloni täydelliseksi, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä.” (Fil. 1:1, 9–11; 2:2–4) Rakkaus on pääasia, sillä Jumala on rakkaus, ja meidän täytyy muistaa, että meidät tehtiin hänen kuvakseen.
31. Miten Jehova on osoittanut rakkauttaan ihmiskuntaa kohtaan, ja mitä tämä näin ollen vaatii niiltä, joilla on hengellisiä edellytyksiä tehdä siten silloinkin, kun syntyy pulmia?
31 Jehova kiinnitti huomiota syntiseen ihmiskuntaan, koska hän rakastaa luomuksiaan. ”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” (1. Joh. 4:8–11) Jumala ei lakannut rakastamasta ihmiskuntaa, kun synti ilmaantui. Eivätkä vanhimmat saa lakata rakastamasta laumaa, kun syntyy pulmia. Gal. 6:1, 2:ssa (Um) annetaan seuraava neuvo: ”Veljet, vaikka ihminen ottaa harha-askeleen ennen kuin huomaakaan sitä, niin koettakaa te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa ennalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä, samalla kun pidät silmällä itseäsi siltä varalta, että sinuakin voidaan kiusata. Kantakaa jatkuvasti toistenne taakkoja ja täyttäkää siten Kristuksen laki.”
32. Miten valvoja voi osoittaa rakkautta, kun syntiä tehnyt tulee hänen luokseen saamaan apua?
32 Joskus väärintekijä itse tekee aloitteen saadakseen apua. Hän voi mennä valvojan luo tunnustamaan rikoksensa. Hänen halunsa muuttaa tapansa on kiitettävä. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.” (Sananl. 28:13) Valvoja, joka rakastaa laumaansa, varaa aikaa kuunnellakseen henkilön rikkomuksen ja käyttää Raamattua auttaakseen häntä oikaisemaan ajattelunsa ja käytöksensä. Juuri senhän vanhin haluaa nähdä, että henkilö tunnustaa virheensä ja luopuu niistä, toisin sanoen, että henkilö muuttuu, kääntyy pois väärinteostaan ja kulkee oikeaa tietä. Vanhin voi tällöin Sananl. 28:13:n mukaan osoittaa armoa eli laupeutta. Vanhin voi kuitenkin haluta väärintekijän käyvän hänen luonaan joka kuukausi varmistuakseen siitä, että väärintekijä tekee polut suoriksi jaloilleen. Rakastava valvoja osoittaa näin ylimääräistä huomiota laumassa olevia kohtaan.
33. Mitä vanhimman täytyy käyttää oppaanaan kaikissa asioissa, ja miten hänen tulee suhtautua hänelle uskottuihin ”lampaisiin”?
33 Vanhimman täytyy uskoa Jumalan sanaan – kokonaisuudessaan! Hänen täytyy käyttää sitä oppaanaan ja osoittaa rakkautta veljiä kohtaan, jotka ovat hänelle uskottuja lampaita, ja ymmärtää heidän olevan Jumalan lampaita. Silloinkin, kun vanhimmat kehottavat, varoittavat, rohkaisevat, nuhtelevat ja kurittavat, he osoittavat rakkautta, koska he yrittävät auttaa veljiään ottamaan oikean suunnan elämässä. Onko sinun seurakunnassasi tällaisia sinusta huolehtivia vanhimpia?
34. Miten Paavali todisti kiinnostuksensa veljiinsä?
34 Paavali tiesi varmasti, mitä valvojana, vanhimpana, oleminen merkitsee. Hänellä oli syvä rakkaus seurakuntia kohtaan. ”Kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.” (2. Kor. 11:28) Rakkaudellista kiinnostusta osoittaen Paavali kehotti Efesosta tulleitten vanhimpien joukkoa: ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä [omansa verellä, Um] on itselleen ansainnut.” – Apt. 20:28.
35. Vaikka kristityillä valvojilla on paljon tehtävää, niin millainen heidän kokemuksensa on sopusoinnussa sen kanssa, mitä sanotaan Apt. 20:35:ssä?
35 Kaikkien valvojien on ehdottoman välttämätöntä pysyä valveilla ja työskennellä ahkerasti jokaisen seurakunnassa olevan hyväksi, ja he tekevät niin mielellään. Heidän kokemuksensa on sopusoinnussa sen kanssa, mitä sanotaan Apt. 20:35:ssä: ”Näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ’Autuaampi on antaa kuin ottaa’.”
VANHIMPIEN NIMITTÄMINEN
36. a) Miten vanhinten nimitykset suoritettiin ensimmäisen vuosisadan kristillisessä seurakunnassa? b) Miten sellaiset nimitykset suoritetaan nykyään ja mitä käytetään mittapuuna?
36 Kuka nimittää vanhimmat? Apostolien tekojen 14. luvun 23. jae kertoo Paavalin ja Barnabaan lähetysmatkan yhteydessä: ”Kun he olivat valinneet [nimittäneet, Um] heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat.” Seurakunnassa ei pidetty vaaleja. Paavali ja Barnabas, jotka olivat hallitsevan elimen edustajajäseniä, suorittivat nimitykset. Samaten Timoteus ja Tiitus ilmeisesti suorittivat sellaisia nimityksiä Paavalilta saamiensa ohjeiden mukaisesti. (1. Tim. 5:22; Tiit. 1:5) Nykyään, jolloin on seurakuntia ympäri koko maapallon, noissa seurakunnissa olevat vanhimmat harkitsevat asiaa rukouksen hengessä ja tekevät suositukset päätoimistossa olevalle hallitsevalle elimelle toisista, jotka täyttävät raamatulliset pätevyysvaatimukset, lähettäen nuo suositukset Vartiotorni-seuran haaratoimistoon. Hallitseva elin suorittaa sitten nimitykset. Mutta tätä ei tehdä jonkin sen pystyttämän mittapuun mukaan. Se tehdään sopusoinnussa sen kanssa, mitä on esitetty Jumalan henkeytetyssä sanassa, joten näille vanhimmille eli valvojille voidaan totuudenmukaisesti sanoa: ”Pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi.” – Apt. 20:28, Um.
37. a) Miten monta vanhinta seurakunnassa voi olla? b) Selitä, miten ja milloin suositellaan lisää vanhimpia seurakuntaan. c) Miten kauan joku voi jatkaa palvelemista vanhimpana seurakunnassa? Jos hän muuttaa toiseen seurakuntaan, niin soveltuuko hänen nimityksensä vanhimmaksi siellä? Miksi niin?
37 Joissakin seurakunnissa voi olla enemmän vanhimpia kuin toisissa. Raamattu ei mainitse mitään nimenomaista lukua. (Fil. 1:1) Mutta se esittää melko yksityiskohtaisesti vanhimmiksi nimitettävien pätevyysvaatimukset, ja on tärkeätä pitää kiinni tästä Jumalan antamasta mittapuusta. Joka vuosi seurakuntien vanhinten on syyskuun 1. päivän vaiheilla sopivaa harkita, onko seurakunnassa nyt keitään muita, jotka soveltuvat Raamatun kuvaukseen niistä, jotka ovat päteviä vanhimmiksi. Jos on, niin heitä voidaan suositella hallitsevalle elimelle, että he saisivat nimityksen, ja kun heidät on nimitetty, he voivat alkaa osallistua kaikkien toisten vanhinten kanssa vastuuseen lauman paimentamisesta siinä seurakunnassa. Niin kauan kuin he täyttävät Raamatun vaatimukset, he ovat edelleen vanhimpia siinä seurakunnassa. Mutta jos he muuttaisivat toiseen seurakuntaan, eivät sen yhteydessä olevat pitäisi heitä siellä vanhimpina eli valvojina, koska he ovat uusia tulokkaita alueelle ja itse asiassa seurakunnalle tuntemattomia henkilöitä. Heidän olisi todistettava hengelliset edellytyksensä kristillisellä toiminnallaan siellä, ja aikanaan paikalliset vanhimmat suosittelisivat epäilemättä heitä nimitettäviksi vanhimmiksi siihen seurakuntaan. Jos joku vanhin sekaantuisi jolloinkin epäkristilliseen käyttäytymiseen, joka olisi sitä laatua, että hänet erotettaisiin tai hänet pannaan rajoitusten alaiseksi, niin hallitsevalle elimelle annettaisiin luonnollisesti ilmoitus ja hänet poistettaisiin vanhimman asemasta, koska hän ei ilmeisestikään olisi hyvä esimerkki laumalle. Mutta jos hän ei vain kykenisi suorittamaan jotain valvojan työtä sairauden tai vanhuuden takia, niin se ei kumoaisi hänen nimitystään vanhimmaksi.
38. a) Missä asemassa vanhinten tulee palvella seurakunnassa mikäli suinkin mahdollista ja miksi? b) Missä työssä toisia voitaisiin pyytää auttamaan vanhimman vapauttamiseksi keskittämään ponnistelunsa opettamiseen seurakunnan hyödyksi?
38 Vanhimmilla on täytettävänä tiettyjä virallisia tehtäviä seurakunnassa. Jos vanhimpia on riittävästi, niin heistä tulee nimittää seurakunnanpalvelija, apulaisseurakunnanpalvelija, raamatuntutkistelunpalvelija, Vartiotornin tutkistelun palvelija ja teokraattisen palveluskoulun palvelija. Mikäli mahdollista, heidän tulisi olla myös seurakunnan kirjantutkistelunjohtajia ja esitelmien pitäjiä, koska nämä ovat opettajia. Jos vanhimpia on vain kaksi tai kolme, niin heidät nimitettäisiin aina kolmeen ensimmäiseen edellä mainittuun asemaan. Jos vanhimpia on vain kaksi, toinen heistä voi täyttää kaksi asemaa. Tavallisesti kolme eri vanhinta, jotka täyttävät nämä asemat, muodostavat seurakunnan tuomiovaltaisen komitean. (1. Kor. 5:12, 13; 6:1–4) Olisi myös mitä hyödyllisintä, että ne, jotka ovat vanhimpia, johtaisivat kaikkia seurakunnan kokouksia, missä se vain on mahdollista. Sielläkin, missä on ainoastaan yksi vanhin seurakunnassa, olisi edullista, että hän johtaisi Vartiotornin tutkistelun, palveluskokouksen ja teokraattisen palveluskoulun sekä yhden seurakunnan kirjantutkistelun, jos hän on halukas ja kykenevä tekemään niin. Toisia voidaan pyytää auttamaan yksityiskohtien järjestämisessä, kuten ohjelmaluonnosten valmistamisessa ja kenttäpalvelusjärjestelyjen hoitamisessa, mutta vanhin on ”pätevä opettamaan”, joten siellä, missä on seurakunnan vanhin säännöllisesti läsnä kokouksessa, olisi hyödyllisintä seurakunnalle, että hänet nimitettäisiin johtamaan. Tietysti saattaa ymmärrettävästi olla tapauksia, joissa tämä ei ole mahdollista sairauden tai korkean iän vuoksi.
39. Selitä tehtävien vuorottelu vanhimpien keskuudessa. Mikä tulee näin ollen pitää mielessä, kun suositellaan miehien nimittämistä vanhimmiksi?
39 Vanhimmiston puheenjohtajan tehtävässä vuorotellaan. Jos siis seurakunnassa on enemmän kuin yksi vanhin, niin uusi seurakunnanpalvelija eli vanhimmiston puheenjohtaja ryhtyy työhönsä joka vuoden lokakuun 1. päivänä. Tavallisesti tämä uusi seurakunnanpalvelija on se mies, joka oli apulaisseurakunnanpalvelija edellisenä vuonna. Nekin vaihtuvat, jotka on nimitetty muihin vanhimpien hallussa oleviin ensisijaisiin asemiin. Kun seurakunnan ”vanhimmat” suosittelevat jotakuta vanhimmaksi, niin heidän tulee näin ollen muistaa, että häntä pyydetään aikanaan huolehtimaan kaikista näistä eri tehtävistä. Pystyykö hän tekemään sen? Onko hän halukas tekemään sen?
40. Keille ilmoitetaan, kun vanhimmat nimitetään, ja mitkä ovat heidän tehtävänsä seurakunnassa?
40 Kun hallitseva elin nimittää vanhimpia, niin se tulee ilmoittaa koko seurakunnalle. Jokaisen seurakunnan yhteydessä olevan tulee tietää, ketkä ovat vanhimpia, jotta he voisivat täysin hyötyä heidän palveluksistaan. Vanhimmat eivät ole pomoja; heitä ei ole nimitetty hallitsemaan herroina ketään. Heidän on oltava rakkaudellisia paimenia, esimerkkejä laumalle, kristittyjen veljiensä halukkaita palvelijoita. (Matt. 20:25–28; 1. Piet. 5:1–3) Heidän on asettauduttava niiden käytettäviksi, jotka tarvitsevat apua, oltava helposti lähestyttäviä, halukkaita kuuntelemaan, kun syntyy pulmia, ja annettava rakkaudellista rohkaisua kaikille.
AVUSTAVIEN PALVELIJOITTEN ANTAMA APU
41. Minkä mahdollisuuden Raamattu mainitsee, niin että veljet voivat auttaa vanhimpia?
41 Mutta otaksukaamme, ettei seurakunnassa ole riittävää määrää veljiä, jotka ovat päteviä vanhimpina täyttämään kaikki palvelijakunnan ensisijaiset asemat seurakunnassa. Tai vaikka vanhimmat voisivatkin ottaa hoitaakseen useamman kuin yhden aseman, niin he voivat tarvita apua työn joidenkin yksityiskohtien hoitamisessa. Mitä on tehtävä silloin? Raamattu mainitsee avustavat palvelijat, diákonoi.
42. Miten ne raamatulliset vaatimukset, jotka avustavien palvelijoiden on täytettävä, suojelevat seurakuntaa?
42 Se, että tällaisten avustavien palvelijoitten on täytettävä tietyt pätevyysvaatimukset, varaa suojan kaikkia aiheellisia syytöksiä vastaan, joita voidaan tehdä seurakunnalle niistä miehistä, joille se uskoo vastuun. Nämä pätevyysvaatimukset, jotka 1. Tim. 3:8–10, 12, 13 (Um) esittää, ovat seuraavat: ”Avustavien palvelijoiden tulee samoin olla vakavia, ei kaksikielisiä, ei paljon viiniä nauttivia, ei epärehellistä voittoa ahnehtivia, vaan jotka pitävät uskon pyhän salaisuuden puhtain omintunnoin. Näitäkin koeteltakoon ensin soveliaisuudeltaan, sitten toimikoot palvelijoina, koska ovat vapaat syytöksestä. Olkoot avustavat palvelijat yhden vaimon miehiä, jotka johtavat oivallisella tavalla lapsia ja omia huonekuntiaan. Sillä miehet, jotka oivallisella tavalla palvelevat, hankkivat itselleen oivallisen aseman ja suuren puhumisvapauden uskossa Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.”
43. a) Mitä Raamattu ilmaisee näiden avustaviksi palvelijoiksi nimitettyjen iästä ja kokemuksesta? b) Ovatko avustavat palvelijat tarkoitetut seurakunnan paimeniksi ja opettajiksi, ja mistä me sen tiedämme? c) Missä määrin asianomaisen täytyy täyttää raamatulliset vaatimukset, ennen kuin häntä suositellaan hallitsevalle elimelle nimitettäväksi avustavaksi palvelijaksi?
43 Vaikkei nimenomaista ikävaatimusta olekaan pantu ehdoksi, niin on ilmeistä, että näiden avustavien palvelijoiden piti olla varttuneita miehiä, niin vanhoja, että he voivat olla naimisissa ja että heillä saattoi olla lapsia. Heidän ei pitänyt olla aloittelijoita seurakunnassa, vaan henkilöitä, jotka oli ’koeteltu soveliaisuudeltaan’. Ennen kuin heidät nimitetään avustaviksi palvelijoiksi, olisi hyödyllistä, jos he olisivat olleet antautuneita ja kastettuja ainakin jonkin aikaa, mikä olisi sallinut heidän soveliaisuutensa tulla koetelluksi. Ei vaadita, että he olisivat ”päteviä opettamaan” seurakunnassa. Raamatun esittämät pätevyysvaatimukset osoittavat, ettei heitä ollut tarkoitettu määrättäviksi lauman paimeniksi ja opettajiksi. Heidän tulee ehdottomasti olla innokkaita evankeliuminpalveluksessa, toimeliaita siinä työssä, jonka Jeesus määräsi opetuslapsilleen, nimittäin Valtakunnan sanoman saarnaamisessa ja opetuslasten tekemisessä. Mutta Raamatussa esitetyt vaatimukset osoittavat sen lisäksi, että niiden, jotka ovat avustavia palvelijoita, täytyy olla esimerkillisiä yksityiselämässään ja suhteissaan toisiin. Siis ennen kuin ketään suositellaan hallitsevalle elimelle nimitettäväksi avustavaksi palvelijaksi, tulee huolellisesti harkita jokaista noista Raamatun vaatimuksista; mitään niistä ei pidä jättää huomioon ottamatta eikä käsitellä vähämerkityksisenä.
44. a) Miten monta avustavaa palvelijaa seurakunnalla voi olla? b) Miten heidät nimitetään, ja miten kauan he voivat jatkaa palvelemista?
44 Samoin kuin menetellään silloin kun joku tulee vanhimmaksi seurakunnassa ne, jotka jo ovat vanhimpia, tekevät suosituksia hallitsevalle elimelle niistä, jotka ovat päteviä avustaviksi palvelijoiksi. Hallitseva elin suorittaa sitten nimityksen. (Apt. 6:3–6) Niiden henkilöiden lukumäärää, jotka voivat olla avustavia palvelijoita seurakunnassa, ei ole määrätty. (Fil. 1:1) Joka vuosi syyskuun 1. päivän vaiheilla vanhinten olisi sopivaa harkita, onko seurakunnassa keitään muita, joita pitäisi suositella tällaiseen palvelukseen, ja tämä suositus voidaan tehdä Jehovan todistajien hallitsevalle elimelle. Nämä täten nimitetyt jatkavat palvelemista niin kauan kuin he täyttävät Raamatun vaatimukset, samoin kuin asia on vanhimpienkin suhteen. Kuitenkin on näiden avustavien palvelijoiden hyvä menetellä niin kuin ehdotetaan 1. Tim. 3:1:ssä (Um), ’tavoitella valvojan virkaa’. Ja kun joku on nimitetty vanhimmaksi, valvojaksi, niin hän ei ole tietenkään enää avustava palvelija, vaikka hän saattaakin jatkaa osittain saman työn hoitamista, mitä hän teki aiemminkin.
AVUSTAVIEN PALVELIJOIDEN VELVOLLISUUDET
45, 46. a) Mitkä ovat eräitä velvollisuuksia, joita avustava palvelija voi suorittaa seurakunnassa? b) Ketkä määräävät avustavat palvelijat siihen nimenomaiseen työhön, jota he suorittavat seurakunnalle? c) Voidaanko avustavia palvelijoita siirtää toisiin tehtäviin vuodesta toiseen?
45 On paljon työtä, jota avustavat palvelijat voivat suorittaa seurakunnassa. Meillä on ensimmäiseltä vuosisadalta esimerkki Jerusalemin seurakunnassa työstä, jota avustavat palvelijat voivat tehdä. Ruokavarojen jakelu seurakunnan puutteenalaisille leskille luokiteltiin ”välttämättömäksi toimeksi”, vaikkei se ollutkaan yhtä tärkeä kuin ”sanan palvelus”. Nähtävästi oli paljon tehtävää, koska sitä kaikkea ei määrätty yhdelle henkilölle, vaan ”seitsemälle taatulle miehelle”. – Apt. 6:1–6, Um.
46 Jehovan todistajain seurakunnissa on nykyään samaten paljon ”välttämätöntä tointa”, johon ei kuulu suoranaisesti ”sanan palvelus”. Tähän sisältyy kirjallisuusvarastojen hoito, saarnaamisalueen määrääminen ja seurakunnan tilien pito. On suoritettava välttämätöntä työtä valtakunnansalin kunnossa pitämiseksi, sen puhdistamiseksi joka viikko, tuolien järjestämiseksi, tuuletuksesta huolehtimiseksi, äänilaitteiden hoitamiseksi suurissa saleissa, läsnäolijamäärän merkitsemiseksi muistiin, uusien tulijoiden lausumiseksi tervetulleiksi ja heidän esittelemisekseen seurakunnan vanhimmille. Joissakin seurakunnissa voi olla riittävästi avustavia palvelijoita, niin että jokaiseen näistä velvollisuuksista voidaan määrätä eri henkilö. Muualla voi joku hoitaa useita näistä tehtävistä. Joissakin tapauksissa saattaa olla edullista määrätä useampia kuin yksi henkilö osallistumaan johonkin työhön. Joidenkuiden vanhimpien valvonnassa voi olla arkistoja, mutta jos on saatavissa avustavia palvelijoita, niin heitä voidaan määrätä auttamaan niiden hoidossa vanhimpien vapauttamiseksi tärkeämpään paimennustyöhön. Avustavat palvelijat voivat myös auttaa alueen määräämisessä työskenneltäväksi, kun julistajaryhmät kokoontuvat julkiseen saarnaamistyöhön. Vaikka hallitseva elin nimittää virallisesti avustavat palvelijat, niin paikallinen ”vanhimmisto” voi määrätä heidät siihen erityiseen työhön, mitä he suorittavat seurakunnan hyväksi. Ja samoin kuin vanhimmat vuorottelevat eri tehtävissä joka vuosi, vanhimmat voivat järjestää avustavat palvelijatkin ottamaan eri työtehtäviä joka vuosi siinä määrin kuin tämä osoittautuu käytännölliseksi. Miten erinomainen etu onkaan kyetä palvelemaan veljiään niin kuin nämä avustavat palvelijat tekevät!
47. a) Mitä voidaan tehdä silloin, kun seurakunnassa ei ole riittävästi vanhimpia huolehtimaan kaikista seurakunnan kirjantutkisteluista ja muista tehtävistä, jotka vanhimmat tavallisesti hoitavat? b) Jos avustava palvelija nimitetään tilapäiseksi apulaisseurakunnanpalvelijaksi, niin katsottaisiinko hänen kuuluvan seurakunnan tuomiovaltaiseen komiteaan?
47 Sellaisilla paikkakunnilla, joissa seurakunnat kasvavat hyvin nopeasti, saattaa muodostua tilanne, ettei ole riittävästi vanhimpia suorittamaan kaikkea opetus- ja paimennustyötä, jota tarvitaan. Saattaapa olla niinkin, että jollain paikkakunnalla, jolla kaikki ovat aivan uusia Jumalan palveluksessa, ei ole yhtään ainoata vanhinta. Kuitenkin heillä voi varmasti olla säännöllisiä tutkistelukokouksia ja he voivat osallistua toisille saarnaamiseen, ja aikanaan epäilemättä joku heidän keskuudessaan pätevöityy vanhimmaksi. Seurakunnassa, jossa on joitakuita vanhimpia, ei ehkä ole heitä riittävästi, niin että he voisivat huolehtia kaikista seurakunnan kirjantutkisteluista. Eräissä tapauksissa saattaa olla edullista muodostaa suurempia ryhmiä; jossain muualla saattaa joku vanhin kyetä johtamaan useampaa kuin yhtä tällaista tutkistelua tehden sen eri aikoina viikolla. Mutta jos on välttämätöntä, niin avustavat palvelijat saattavat auttaa hoitamalla joitakin näistä tutkisteluryhmistä, kunnes on vanhimpia saatavissa. Samalla tavalla voidaan paikallisista olosuhteista riippuen pyytää avustavaa palvelijaa huolehtimaan tilapäisesti jostakin niistä viidestä ensisijaisesta asemasta, joissa toimii vanhin. Mutta se, että paikalliset vanhimmat antavat hänelle tällaisen tehtävän, ei tee hänestä vanhinta. Ja jos hän olisi tilapäinen apulaisseurakunnanpalvelija tai raamatuntutkistelunpalvelija, niin hänen ei katsottaisi kuuluvan seurakunnan tuomiovaltaiseen komiteaan. Tällaisia asioita käsittelemään kutsuttaisiin joku vanhin avuksi lähiseurakunnasta. Se, joka auttaa työssä, jonka tavallisesti suorittaisi vanhin, voi ahkerasti ponnistelemalla itse aikanaan pätevöityä yhdeksi ”vanhimmista”, jotka ovat lauman valvojia.
48. Mitä sellaista me kaikki voimme tehdä, mikä osoittaa meidän olevan edistyviä näkemyksessämme Jumalan palvelijoina?
48 Kaikkien kristittyjen on hyvä olla edistyviä näkemyksessään. Kukaan ei halua jäädä lapseksi ruumiillisesti eikä hengellisesti. Varhaisia heprealaiskristittyjä kehotettiin: ”Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen [kypsyyteen, Um].” (Hepr. 6:1) Timoteukselle sanottiin: ”Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä.” (1. Tim. 4:15) Edistytkö sinä tällä tavalla kristittynä? Vahvistuuko antaumuksesi Jehovaa kohtaan? Edistytkö sinä hengen hedelmien kehittämisessä? Avarrutko sinä kristittyihin veljiisi kohdistuvassa rakkaudessasi? Yritätkö sinä mukauttaa oman elämäsi täydemmin Jumalan sanaan? Koska Jehovan kristittyjen todistajien järjestö on koettanut pitää tarkasti kiinni Jumalan sanasta ja toimeenpanna oikaisuja missä on ollut tarpeellista mukautua siihen vielä tarkemmin, niin Jumalan henki on ilmeisesti levännyt sen yllä. Jehovan todistajat julistavat nykyään kaikissa osissa maailmaa Jumalan valtakuntaa ihmiskunnan ainoana toivona ennen näkemättömässä mitassa. He auttavat vilpittömiä ihmisiä tietämään, mitä Raamattu opettaa, toimimaan sopusoinnussa sen kanssa ja siten olemaan todella ’viisaita ja ymmärtäviä’. Jos sinä haluaisit tällaista apua voidaksesi oppia ja hyötyä täysin Jumalan sanan sisältämistä hyvistä asioista, niin he mielellään auttavat sinuakin.
JEHOVAN TODISTAJAT SAARNAAVAT JA OPETTAVAT
49–51. Missä määrin Jehovan todistajat ovat olleet toimeliaita kuluneena vuonna Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa?
49 Jehovan todistajat auttavat kaikenlaisia ihmisiä ympäri maailman; he toimivat 207 maassa. Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran 93 haaratoimiston ohjauksella oli 1 510 245 kristittyä miestä ja naista järjestäytynyt käymään talosta taloon tai julistamaan Jumalan valtakunnan hyvää uutista jollain muulla tavalla joka kuukausi kuluneena vuonna. Näin oli 125 000 todistajaa enemmän saarnaamassa ja opettamassa Jumalan sanasta kuin palvelusvuonna 1970. Mutta ennen kuin vuosi päättyi, lukumäärä kasvoi 1 590 793:ksi.
50 Koska Jehovan todistajat ovat kiinnostuneita toisten auttamisesta ymmärtämään paremmin Raamattua ja sen merkitystä ihmiskunnalle nykyään, niin he käyttivät 291 952 375 tuntia viime vuonna Jumalan sanasta puhumiseen. Eikö tämä ole hyvä todistus siitä, että he todella yrittivät lohduttaa kaikkien kansojen ihmisiä? Eikö Jumalan kirjoitetun sanan huolellinen tutkiminen auta ihmisiä tulemaan ’viisaiksi ja ymmärtäviksi’? Tämän toteuttamiseksi Jehovan todistajat johtivat joka viikko vuoden aikana 1 257 904 ilmaista raamatuntutkistelua kiinnostuneitten kodeissa. Yrittävätkö sen uskontokunnan jäsenet, johon sinä kuulut, auttaa ihmisiä tällä tavalla? Jehovan todistajat eivät ainoastaan saarnaa talosta taloon ja opeta yksityiskodeissa, vaan he myös jättävät raamatuntutkistelun apuvälineitä aina kun vain voivat, niin että jollei kuulijalla ole aikaa tutkia, kun joku Jehovan todistajista käy hänen luonaan, niin hän voi lukea ”hyvää uutista” silloin, kun hänelle itselleen sopii. Jehovan todistajat levittivät vuoden kuluessa 18 168 032 sidottua kirjaa ja Raamattua, 10 590 176 kirjasta, 218 898 563 Vartiotornia ja Herätkää!-lehteä ja saivat yhteensä 2 702 972 uutta tilausta näille lehdille.
51 Jotta voisit täydellisemmin käsittää, mitä Jehovan todistajat ovat oikein tehneet evankeliuminpalveluksessaan ja missä, niin me esitämme tässä taulukon Jehovan todistajien maailmanlaajuisen toiminnan palvelusvuoden 1971 raportista. Katso sivuja 66–69.
52. Mikä on Jehovan todistajien vaikuttimena heidän evankeliuminpalveluksessaan, ja mistä edusta he sen tähden nauttivat?
52 Jehovan todistajien lukumäärä ei ole suuri verrattuna maailman väestöön, mutta he rakastavat Jehova Jumalaa ja hänen sanaansa Raamattua. He uskovat, mitä Jaakob kirjoitti 4. luvun 4. jakeessa: ”Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” Ajattele tätä! Eikö ole totta, että kaikki maailman kansat ovat vaikeuksissa? Etkö voi nähdä, että miltei jokaisen käsi on hänen lähimmäistään vastaan kristikunnassakin? Ilmeisesti he eivät ilmaise Jumalan henkeä. Oletko sinä todella erilainen kuin he? Rakastatko sinä todella Jumalaa, ja ’rakastatko sinä lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’? Jos haluat olla tällainen ihminen, niin, kuten Raamattu sanoo, sinun täytyy ’olla alamainen Jumalalle, mutta vastustaa perkelettä, niin se pakenee sinusta. Lähesty Jumalaa, niin hän lähestyy sinua.’ (Jaak. 4:7, 8) Jos teet näin, niin tulet iloitsemaan siitä rakkaudellisesta valvonnasta, jota Jehova varaa koko ”Jumalan laumalle”.
[Taulukko s. 66–69]
JEHOVAN TODISTAJIEN MAAILMANLAAJUISEN TOIMINNAN RAPORTTI PALVELUSVUODELTA 1971
(Ks. painettu julkaisu)