Kiinnostuksen osoittaminen ”Jumalan laumaa” kohtaan
”Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi, paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti omansa verellä.” – Apt. 20:28.
1. Miten Jeesus Kristus osoitti suurta kiinnostusta niitä kohtaan, joita hän vertasi lampaisiin?
KUKAAN ei ole maan päällä koskaan osoittanut suurempaa kiinnostusta ihmissuvun jäseniä kohtaan kuin Jeesus Kristus, Suuri Esimerkki. Hän sanoi niitä, jotka kuuntelivat hänen ääntään, ’lampaikseen’. Ja Hyvänä Paimenena hän antoi sielunsa eli luovutti elämänsä heidän puolestaan. (Joh. 10:11, 27) Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus painoi apostolinsa Simon Pietarin mieleen, miten tarpeellista on kiinnittää näihin ”lampaisiin” erikoishuomiota. Miten Jeesus sen teki? Tavalla, joka varmasti vaikutti Pietariin koko hänen maallisen elämänsä loppuajan.
2. a) Miten Pietari suhtautui herransa esittämiin kysymyksiin Johanneksen 21:15–17:n mukaan? b) Mitä Jeesus tähdensi tässä tapauksessa? Kuinka?
2 Jeesus esitti Pietarille kolme kertaa samankaltaisen kysymyksen. Kahdesti hän kysyi: ’Simon, rakastatko minua?’ Lopulta Jeesus tiedusteli: ”Simon, Johanneksen poika, oletko kiintynyt minuun?” Kun Pietarille oli tehty melkein sama kysymys kolmannen kerran, hän tuli murheelliseksi ja vakuutti painokkaasti Herralleen: ”Sinä tiedät kaiken; sinä olet tietoinen siitä, että olen kiintynyt sinuun.” Jeesus oli tosiaan täysin tietoinen siitä, että Pietari rakasti häntä ja oli kiintynyt häneen. Mutta kysymys oli siitä, että apostolin täytyi todistaa se pitkän ajan kuluessa. Miten? Osoittamalla kiinnostusta ”lampaita” kohtaan. Joka kerta kun Pietari oli vastannut myöntävästi esitettyyn kysymykseen, Jeesus tähdensi asian ydintä sanoessaan: 1) ”Ruoki minun karitsoitani”; 2) ”paimenna minun pieniä lampaitani”; 3) ”ruoki minun pieniä lampaitani”. (Joh. 21:15–17) Siten Jeesus erittäin painokkaasti tähdensi paitsi omaa henkilökohtaista kiinnostustaan ”lampaita” kohtaan myös Pietaria odottavaa raskasta vastuuta pitää heistä huolta, aivan niin kuin hänen Herransa oli niin painokkaasti osoittanut.
3. a) Miten Pietari todisti rakastavansa ”hyvää paimenta”? b) Mikä osoittaa, ettei Pietari ollut ainoa, joka osoitti kiinnostusta ”laumaa” kohtaan?
3 Se oli unohtumaton kokemus Pietarille. Epäilemättä Jeesus oli koskettanut syvältä apostolin sydäntä. Osoitukseksi rakkaudestaan Hyvää Paimenta, Jeesusta Kristusta, kohtaan Pietari ei koskaan laiminlyönyt ”lampaitten” ruokkimista. Rakkaudellisesti ja tunnollisesti hän yritti paimentaa ”laumaa”. Noin 30 vuotta myöhemmin Pietari kirjoitti ”tilapäisasukkaille, jotka ovat hajallaan”, ts. niille joista oli tullut Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia. ”Jumalan laumaan” kuuluvina heitä muistutettiin siitä, että heidät oli vapautettu entisestä hedelmättömästä käyttäytymismuodostaan. Miten se oli tapahtunut? Ei siten, että heidät olisi ostettu jollakin tavanomaisella, kuten hopealla tai kullalla, vaan heidät oli ostettu ”kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, nimittäin Kristuksen”. (1. Piet. 1:1, 18, 19) Pietari ymmärsi, että se oli ollut kallis hinta maksettavaksi. Se oli maksanut Jehova Jumalalle hänen ainosyntyisen Poikansa uhraamisen, Pojan jonka hän oli lähettänyt tänne maan päälle antamaan lunnaat monien edestä. (Matt. 20:28; Joh. 3:16) Siihen mennessä kun Pietari oli kirjoittanut ensimmäisen kirjeensä, ”lauman” ostettujen jäsenten lukumäärä oli kasvanut moniksi tuhansiksi. ”Lampaita” oli siis niin paljon, ettei Pietari voinut huolehtia heistä yksin. Pietarin rinnalle oli kuitenkin herätetty muita päteviä miehiä, jotka osoittivat kiinnostusta ”laumaa” kohtaan ruokkimalla, johtamalla ja suojelemalla sitä. Hekin ymmärsivät, että ”lauma” kuului Jehovalle. Ja meidän päivinämme tämän seikan ymmärtävät täysin ne kymmenet tuhannet hengelliset alipaimenet, joille on annettu vastuu huollossaan olevan ”Jumalan lauman” paimentamisesta.
4. Minkä sopivan paimentamista koskevan neuvon Pietari esitti, kun hän kirjoitti kristillisen seurakunnan vanhimmille?
4 Kun Pietari henkeytettiin kirjoittamaan ensimmäinen kirjeensä, hän epäilemättä pystyi muistamaan, mitä Jeesus oli painanut hänen mieleensä ja sydämeensä ”lampaitten” paimentamisesta. Tämä ilmenee niistä apostolin esittämistä kehotuksen sanoista, joita ei osoitettu ainoastaan ensimmäisen vuosisadan alipaimenille vaan myös nykyään Jumalan kansan keskuudessa oleville hengellisessä merkityksessä vanhimmille. Pietari kirjoitti: ”Sen tähden annan keskuudessanne oleville vanhimmille tämän kehotuksen, sillä minäkin olen vanhin heidän kanssaan ja Kristuksen kärsimysten todistaja, vieläpä siitä kirkkaudestakin osallinen, joka on tuleva ilmi: Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan halukkaasti, eikä epärehellisen voiton rakkaudesta, vaan alttiisti, eikä herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tulemalla laumalle esimerkeiksi. Ja kun ylipaimen on tehty ilmeiseksi, te saatte kirkkauden kuihtumattoman kruunun.” – 1. Piet. 5:1–4.
Rakkaudellinen huolenpito ”Jumalan laumasta”
5. a) Millainen asenne kristityllä valvojana pitäisi olla, jotta hän voisi täyttää tehokkaasti vastuunsa ”laumaa” kohtaan? b) Miksi valvoja voi nykyään suhtautua asioihin niin kuin Pietarikin?
5 Kristuksen kärsimysten silminnäkijänä Pietari halusi tähdentää sitä, miten tärkeätä on osoittaa kiinnostusta ”Jumalan laumaa” kohtaan. Kaikkien ”laumaa” paimentavien pitäisi osoittaa sitä kohtaan kiinnostusta niin kuin Ylipaimen Jeesus Kristuskin osoitti. Mutta kristitty valvoja ei varmasti voisi tehdä siten, jos hän tuntisi palvelevansa pakosta. Kenenkään nimitetyn vanhimman ei nykyään pitäisi ajatella, että hänen täytyy palvella siksi että häntä painostetaan. Vaikka tämän etuoikeutetun vastuun kantamiseen sisältyykin paljon työtä, rakkaudellinen alipaimen ilmaisee haluavansa auttaa ja palvella. Mutta hän ilmaisee tällaista henkeä vain silloin, jos hänellä on sama mielen asenne kuin Kristuksella Jeesuksella, joka osoitti nöyryyttä ja halukkuutta kestää kärsimyksiä. (Fil. 2:5–8; 1. Piet. 4:1) Jos vanhin ymmärtää olevansa osa Suuren Paimenen, Jehova Jumalan, huolenpidon alaisuudessa olevaa ”laumaa” ja tilivelvollinen Hänelle ja Hyvälle Paimenelle, Jeesukselle Kristukselle, eikä kenellekään ihmiselle, niin hän palvelee innokkaasti ja valittamatta. (1. Piet. 2:25) Vaikkeivät nykyajan valvojat olekaan Jeesuksen kärsimysten silminnäkijöitä niin kuin Pietari oli, niin heillä on Raamatusta yksityiskohtainen kertomus Kristuksen elämästä ja palveluksesta. Siksi he voivat suhtautua asioihin samalla tavalla kuin Pietari ja heillä voi olla samanlainen henki kuin tällä apostolilla, kun on kysymys ”lauman” paimentamisesta.
6. Mitä valvojien tulisi pitää mielessä, kun he ovat tekemisissä ”lauman” kanssa?
6 Ollakseen sopiva esimerkki kristitty alipaimen ei saa olla kiinnostunut epärehellisen tai itsekkään voiton tai sopimattomasti huomattavan aseman saamisesta. Mahdollinen ’suuruus’ tulee siitä, että asettuu veljiensä käytettäväksi, on helposti lähestyttävä ja palvelee heidän hengellisiä etujaan. Koska esimerkilliset vanhimmat tietävät, että ”lauma” kuuluu Jehovalle, joka osti sen Poikansa verellä, niin he eivät ’hallitse herroina niitä, jotka ovat Jumalan perintö’. Sen sijaan nämä alipaimenet kohtelevat ”laumaa” hellästi ja suojelevasti ja noudattavat siten Hyvän Paimenen antamaa neuvoa ja mallia. – Matt. 20:25–27; Tiit. 1:7; vrt. vastakohtana Hes. 34:2–4; Juud. 16.
7. Millä tavoilla monet valvojat osoittavat todellista kiinnostusta ”laumaa” kohtaan?
7 Onkin totuudenmukaisesti tunnustettava, että suuri enemmistö kristityistä valvojista osoittaa nykyään sopivaa kiinnostusta ”laumaa” kohtaan monin eri tavoin. He antavat hyvän esimerkin muille uskoville käyttäessään aikaa ”lampaiden” ruokkimiseen ja ponnistellessaan sen hyväksi, kiinnittäessään henkilökohtaista huomiota yksilöihin ja johtaessaan seurakunnankokouksissa. (1. Tim. 5:17) Ajattele myös sitä hyvää esimerkkiä, jonka tunnolliset alipaimenet antavat kenttäpalvelustoiminnassa etsiessään uusia lampaankaltaisia ihmisiä ja tehdessään opetuslapsia. (Matt. 28:19, 20; 2. Tim. 4:5) Entä mitä on sanottava huolenpidosta, jota he osoittavat suojellessaan ”laumaa” maailmallisilta aineksilta ja niiltä, jotka saalistaisivat ”laumaa”? (Ef. 4:11–14; Kol. 2:8; Juud. 22, 23) Näillä ja monilla muilla tavoilla ”Jumalan lauma” hyötyy niistä, jotka paimentavat sitä rakkaudellisesti kiinnostuneina sen hengellisestä hyvinvoinnista.
Arvokkaita läksyjä meille nykyään
8. Mitä apostoli Paavali järjesti Efesoksesta tulleiden vanhinten hyväksi hengellisen rohkaisun antamiseksi heille?
8 Kun luemme Raamatusta kertomuksia siitä, mitä ensimmäisen vuosisadan valvojat tekivät ”lauman” hyväksi, apostoli Paavalin hyvä esimerkki tekee meihin syvän vaikutuksen. Hänkin kannusti vanhimpia Pietarin tavoin. Ollessaan matkalla Jerusalemiin Paavali kutsui Efesoksen vanhimmat koolle. He arvostivat epäilemättä suuresti tilaisuutta viettää jonkin aikaa Paavalin kanssa, samoin kuin valvojat nykyäänkin kokoontuvat aika ajoin yhteen vaihtamaan hyödyllisiä kokemuksia, rakentumaan yhdessä uskossa ja saamaan raamatullisia neuvoja.
9. Miten Apostolien tekojen 20:18–21:ssä oleva kertomus osoittaa Paavalin olleen uhrautuvainen Jumalan mies?
9 Me voimme oppia arvokkaita läksyjä Paavalin keskustelusta Efesoksen vanhinten kanssa. Apostolien tekojen 20:17–38:n kertomuksesta saamme syvemmän käsityksen siitä, millaisen esimerkin tämä apostoli oli antanut veljilleen, joihin kuuluivat myös Efesoksen vanhimmat. Oliko Paavali itseään säästävä evankelista, joka vain nautti kulkemisesta Aasian piirikunnan eri osissa? Ei sinne päinkään. Hän oli uhrautuvainen Jumalan mies, joka palveli ”Herran orjana mitä suurimmalla mielen vaatimattomuudella ja kyynelin ja koettelemuksin” koko sen ajan, jonka hän oli siellä. (Apt. 20:18, 19) Hän ei pidättynyt ”opettamasta . . . julkisesti ja talosta taloon” vaarojenkaan uhatessa. Hän ei pelännyt sitä, mitä jotkut yhdyskunnan asukkaat ajattelivat hänestä, eikä vastustajien uhkauksia. Paavali antoi perusteellisen todistuksen alueella. – Apt. 20:20, 21; vrt. Apt. 19:1–20:1; 2. Kor. 1:8–11.
Paimentaminen vainon aikoina
10. Millä tavalla monet nykyajan valvojat ovat jäljitelleet Paavalia yrittäessään auttaa ”laumaa” henkilökohtaisesta kärsimyksestä huolimatta?
10 Nyt apostoli oli kulkemassa kohti Jerusalemia säikähtämättä sitä, että ”kahleet ja ahdistukset” odottivat häntä siellä. Hän oli valmis tarvittaessa luopumaan elämästään, jotta voisi saattaa juoksunsa päätökseen uskollisena ja täyttää sen palveluksen, jonka hän oli saanut Herralta Jeesukselta. (Apt. 20:22–24) Kuinka hyvä esimerkki se olikaan Efesoksen valvojille! Paavali ei ollut kiinnostunut vain niistä, joiden tarvitsi kuulla ”hyvä uutinen”, vaan myös niistä yksilöistä, jotka kantoivat vastuun sanoman levittämisestä toisille. Eikö kaikkien nimitettyjen kristittyjen vanhinten pitäisi osoittaa nykyään juuri tällaista kiinnostusta? Onneksi keskuudessamme on miehiä, jotka jäljittelevät Paavalia siinä, että haluavat vaarantaa henkensäkin ”hyvän uutisen” tähden ja suojellakseen veljiään. Tosiaankin maissa, joissa kristityt kärsivät ankaraa vainoa, monet uskolliset alipaimenet ovat hellittämättä pysyneet ”lauman” kanssa, vaikka tällaisille vastuullisille miehille on ehkä avautunut tilaisuus lähteä maihin, joissa sellaiset kärsimykset ilmeisesti olisi voitu välttää. Kerromme yhden esimerkin: Jonkin aikaa sitten eräs vanhin, joka jo oli kärsinyt monen vuoden vankeustuomion ja julmia lyöntejä, oli Yhdysvalloissa saamassa Vartiotorni-seuran haaratoimistojen henkilökunnalle tarkoitettua valmennusta. Hänellä oli mahdollisuus mennä maahan, jossa ei tällä hetkellä ole vainoa. Mutta hän halusi palata samaan maahan, jossa hän oli palvellut, vaikka häntä näytti varmasti odottavan vankeus ja ankara vaino siellä. Samoin kuin monet muut kristityt alipaimenet hän katsoo ”laumasta” huolehtimisen arvokkaammaksi eduksi kuin oman henkilökohtaisen vapautensa. Sellaiset valvojat ansaitsevat tosiaan kiitoksen. Kuinka erinomaista, että he huolehtivat jatkuvasti ahdingossa olevista lampaista! – Vrt. Jes. 32:1, 2.
11. a) Millaisessa tilassa Paavali oli verivelkaisuuden suhteen sen mukaan, mitä Apostolien tekojen 20:25–27 sanoo, ja miten valvojat voivat nykyään pysyä samanlaisessa tilassa? b) Millaiset tunteet valvojilla on ymmärrettävästi sellaisia kohtaan, joita he ovat ensiksi auttaneet tulemaan opetuslapsiksi?
11 Niiden keskuudessa, jotka olivat nyt valvojina Efesoksessa, Paavali oli kulkenut ”saarnaamassa valtakuntaa”. He itse olivat kuulleet sanoman hänen omilta huuliltaan. Hän oli vuodattanut sydämensä heille ja muille julistaessaan ”kaikkea Jumalan neuvoa”, ei omia ajatuksiaan. Siksi hänellä oli puhdas omatunto. Häntä ei voitu syyttää verivelkaisuudesta siksi, ettei hän olisi antanut todistusta. (Apt. 20:25–27) Samoin tulisi olla valvojien laita tänä koettelemusten, vaikeuksien ja vastoinkäymisten aikana, jolloin saatetaan päätökseen laaja Valtakunnasta todistamisen työ. Valvojat tietävät nykyään, miten paljon riippuu siitä, että he antavat innokkaan esimerkin johdon ottamisessa työssä. Siitä syystä he pyrkivät osallistumaan mahdollisimman paljon ”hyvän uutisen” julistamiseen. Siten he myös pysyvät puhtaina ja vapaina verivelkaisuudesta. Toiset seurakuntaan kuuluvat havaitsevat, että nämä vanhimmat ottavat johdon pahojen varoittamisessa ja vilpitönsydämisten etsimisessä. Niinpä nämä uskonveljet rohkaistuvat seuraamaan heidän hyvää esimerkkiään. Kuten oli niiden laita, joita Paavali auttoi, nykyäänkin monet ”lauman” muodostavista ovat henkilöitä, joihin valvojat ovat ottaneet ensiksi yhteyttä todistaessaan alueellaan. Kun nyt seurakunnassa on tällaisia yksilöitä, niin valvojat ovat vielä kiinnostuneempia heistä. – 1. Tess. 1:5, 6; 2:7, 8.
12. Miten Apostolien tekojen 20:28:ssa oleva Paavalin lausunto on ymmärrettävä?
12 Paavalin suuri kiinnostus Efesoksen vanhimpia sekä heidän huolenpidossaan olevaa ”laumaa” kohtaan ilmenee hänen sanoistaan: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi, paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti omansa verellä.” (Apt. 20:28) Jokainen noista miehistä tunsi varmasti tarpeelliseksi tutkia itseään sen vakavan vastuun suhteen, joka sisältyi ”lauman” paimentamiseen. Noiden valvojien tarvitsi myös soveltaa Paavalin neuvoa itseensä vanhimmistona. Heidän tarvitsi olla yhteistoiminnassa ja työskennellä yhdessä ”laumasta” huolehtiessaan. Jotta tulokset olisivat olleet mahdollisimman hyvät, heidän keskuudessaan täytyi vallita ajatuksen ja toiminnan ykseys. Se itsessään oli osoittava, että he olivat syvästi kiinnostuneita ”laumasta”.
13. Mitä voidaan sanoa Apostolien tekojen 20:28:n soveltamisesta nykyään?
13 Kuinka sopivaa onkaan käyttää Paavalin neuvoa kristittyjen vanhinten hyödyksi nykyään! Nämä Apostolien tekojen 20:28:aan muistiinmerkityt sanat ovat olleet usein terveen neuvonnan perustana silloin, kun matkavalvojat pitävät kokouksen seurakunnan vanhinten kanssa. Huomattakoon, ettei se, mitä siinä sanotaan, merkitse huomion kiinnittämistä ainoastaan itseensä. Sen sijaan koko vanhimmistolla kussakin seurakunnassa on vastuu pitää huolta ”lauman” erikoistarpeitten täyttämisestä. Tämä pitää paikkansa, vaikka jokaisella vanhimmalla saattaakin olla jokin nimenomainen tehtävä, joka myötävaikuttaa tämän yleistavoitteen saavuttamiseen. Valvojien täytyy täyttää paimennusvastuunsa tunnollisesti ja rakkaudellista huolenpitoa ilmaisten, koska he ymmärtävät, että ”lauma” on kallisarvoinen Jehovalle sen ostamiseksi maksetun hinnan takia. – Ef. 1:7.
Sudenkaltaisilta luopioilta varjeleminen
14. a) Mikä varoitus esitetään Apostolien tekojen 20:29, 30:ssä? b) Miksi Paavalin oli ajankohtaista varoittaa Efesoksen valvojia?
14 Koska Paavali tiesi, mitä tapahtuisi hänen kuolemansa ja toisten apostolien kuoleman jälkeen, hän esitti seuraavan varoituksen: ”Minä tiedän, että poismenoni jälkeen keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Apt. 20:29, 30) Myöhemmin apostoli Pietari varoitti, että tulisi esiintymään opportunisteja ja lahkojen edistäjiä, jotka veisivät saaliikseen varomattomia, oppimattomia ja epävakaita. (2. Piet. 2:1–3; 3:15, 16) Niin kauan kuin apostolit olivat läsnä, he estivät sensuuntaisten pyrkimysten kehittymisen. Mutta Raamattu ennusti selvästi suuren luopumuksen, ja se tulikin. Se jatkuu edelleen kristikuntana. – 2. Tess. 2:6–10.
15. a) Miksi niiden, jotka nyt paimentavat ”laumaa” pitäisi olla valppaita? b) Miksi vanhinten on joskus tarpeellista toimia samaan tapaan kuin Roomalaiskirjeen 16:17–19:ssä esitetään?
15 Jehovan kristittyjä todistajia on tänä ”lopun aikana” selvästi varoitettu luopumuksesta. (Dan. 12:4; Matt. 24:9–13) Siksi uskollisten kristittyjen alipaimenten täytyy osoittaa kiinnostusta ”laumaa” kohtaan olemalla valppaita. Heidän pitäisi olla valppaita, niin että voisivat suojella ”lauman” jäseniä luisumasta huonoon seuraan. (1. Kor. 15:33) Terveen hengellisen näkemyksen ja asenteen säilyttäminen ei ole helppoa epäpuhtaan maailman taholta alituisesti tulevan painostuksen vuoksi. Sen tähden jokaisen seurakunnassa olevan pitäisi noudattaa kehotusta: ”Muistakaa niitä, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa, ja tarkastellessanne, millaiseksi heidän käytöksensä osoittautuu, jäljitelkää heidän uskoaan.” (Hepr. 13:7) Joskus vanhimmat saattavat havaita tarpeelliseksi esittää raamatullisia neuvoja ja varoittaa toisia uskovia niiden vaikutuksesta, jotka tavoittelevat omia itsekkäitä etujaan ja nautintojaan ennemmin kuin koko ”lauman” hengellistä parasta. Sellaisiin tapauksiin soveltuu Paavalin luja neuvo, jonka Roomalaiskirjeen 16:17–19 esittää. Paavali sanoi: ”Mutta minä kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka aiheuttavat jakaumia ja antavat kompastumisen aiheita vastoin sitä opetusta, jonka te olette oppineet, ja karttamaan heitä. Sillä sellaiset eivät ole Herramme Kristuksen, vaan oman vatsansa orjia, ja lipevin sanoin ja mairittelevin puhein he viettelevät vilpittömien sydämet. Sillä teidän tottelevaisuutenne on tullut kaikkien tietoon. Sen tähden iloitsen teistä. Mutta tahdon teidän olevan viisaita hyvän suhteen, mutta viattomia pahan suhteen.”
Työskennellen vaivaa nähden ”lauman” hyväksi
16. a) Mitä se ilmaisee, että Paavali joskus neuvoi kyynelin? b) Mitä valvojat nykyään pyrkivät tekemään ”lauman” hyväksi työskennellessään ahkerasti huolenpidon osoittamiseksi sitä kohtaan?
16 Koska Paavali kulki paljon, hänellä oli laaja näkemys siitä, mitä hänen aikansa seurakunnissa tapahtui. Hän tiesi, että ongelmia ja vaaroja oli monenlaisia. On siksi ymmärrettävää, että hän kehotti Efesoksen vanhimpia pysymään hengellisesti hereillä. Yli kolmen vuoden ajan Paavali oli ilmaissut rakkauttaan ja huolenpitoaan neuvomalla heitä jatkuvasti, jopa kyynelin. (Apt. 20:31) Ilmeisesti sellainen paimennustyö oli tunne-elämälle rasittavaa. Sellaisen valppaan ja rakkaudellisen huomion kiinnittäminen kulutti Paavalia. Ei ole siksi hämmästyttävää, että valvojat joskus nykyäänkin kokevat samaa, varsinkin silloin kun käsiteltävänä on vakavia ongelmia. (vrt. 2. Kor. 2:4.) Sellaisissa tilanteissa he ovat ennen kaikkea huolissaan ”laumasta”. He työskentelevät ahkerasti ja vaivaa nähden pitääkseen sen hengellisesti puhtaana ja terveenä, vapaana hapatuksesta. – 1. Kor. 5:6; Gal. 5:7–10; Tiit. 2:1.
17. a) Mikä tärkeä seikka pitäisi oppia Paavalin sanoista, jotka Apostolien tekojen 20:32 esittää? b) Millainen lopputulos on mahdollinen, kun ihmiset ja heidän etunsa uskotaan Jehovan huostaan?
17 Jättäessään Efesoksen valvojat ”Jumalan ja hänen ansaitsemattoman hyvyytensä sanan huomaan” Paavali saattoi olla luottavainen sen suhteen, että he olivat mahdollisimman hyvässä huostassa. (Apt. 20:32) Samoin nykyään, kun valvojat ovat tehneet kaiken voitavansa neuvojen ja avun antamisessa tai mahdollisen muun raamatullisesti viisaan kurin antamisessa, he voivat jättää asiat Jumalan huostaan. Sellaisissa tilanteissa, joissa rakkaita uskonveljiämme ja -sisariamme vaivaavat vakavat ongelmat, on aina lohdullista tietää, että jättämällä heidät ja heidän etunsa Jehovan huomaan rukouksessa ja antamalla hänen Sanansa, henkensä ja järjestönsä suoda tarpeellinen ohjaus lopputulos on oleva Jumalan tahdon mukainen. Mitä tahansa sellaisissa tilanteissa tapahtuukin, se on tapahtuva Jumalan sallinnalla. (Vrt. 1. Piet. 2:23.) Tämäkin ilmaisee kiinnostusta ”laumaa” kohtaan, sillä se kohdistaa huomion Häneen, joka voi tehdä eniten hyvää jokaisessa tilanteessa.
18. a) Miten Paavali suhtautui aineelliseen toimeentuloonsa? b) Miten valvojat osoittavat kiinnostusta ”laumaa” kohtaan jäljittelemällä Paavalin esimerkkiä tässä suhteessa?
18 Paavali voi puhtain omintunnoin viitata siihen, ettei hän ollut pyrkinyt rikastumaan veljiensä kustannuksella. Hän oli tehnyt työtä omilla käsillään ja saanut siten tyydytyksen tarpeistaan huolehtimisesta. (Apt. 20:33, 34) Tosin puutteessa ollessaan hän otti vastaan jotakin Filippin kristityiltä. Hän ei pyrkinyt saamaan sellaisia lahjoja, vaan sen sijaan sitä hedelmää, joka liittyy sellaiseen antamiseen. (Fil. 4:14–17) Samoin kuin Paavali oli uuttera eikä palvellut epärehellisen voiton saamiseksi, niin nykyajan valvojatkin voivat antaa hyvän esimerkin osoittamalla, etteivät he ole laiskoja tai etteivät he pyri välttämään kovaa työtä. Heidän kiinnostuksensa ”laumaa” kohtaan estää heitä tulemasta taakaksi seurakunnalle. – 2. Tess. 3:6–10.
19. Mikä vaikutus valvojiin ja koko seurakuntaan on toimimisesta Apostolien tekojen 20:35:ssä esitetyn periaatteen mukaan?
19 Kun nuo Efesoksen valvojat olivat panneet merkille, mitä Paavali oli ilmaissut omassa elämässään ja palveluksessaan, niin heillä oli siinä jotakin mitä seurata, kun he yrittivät auttaa heikkoja ja antaa itseään seurakunnan rakennukseksi. Kun nykyajan kristityt valvojat toimivat sen periaatteen mukaan, että ”onnellisempaa on antaa kuin saada”, niin he antavat hyvän esimerkin toisille. (Apt. 20:35) He antavat tosiaan runsaasti ja auliisti. Kun he menettelevät siten jatkuvasti, niin se lisää kaikkien onnellisuutta Jehovan todistajien seurakunnassa.
”Huoli kaikista seurakunnista”
20. Missä määrin Pietari ja Paavali olivat kiinnostuneita ”laumasta”?
20 On ilmeistä, että sellaisten uskollisten apostolien kuin Pietarin ja Paavalin antama hyvä esimerkki oli hyvin merkittävä. He kuluttivat itseään toisten kristittyjen hyväksi ja osoittivat syvää kiinnostusta koko veljesseuraa kohtaan eikä ainoastaan yhtä seurakuntaa kohtaan. (1. Piet. 2:17) Monista epämukavuuksista, ongelmista ja koettelemuksista huolimatta apostolit pitivät ”lauman” hengellisen hyvinvoinnin päällimmäisenä mielessään.
21. a) Mitä ’ulkonaisia seikkoja’ Paavali muun muassa koki 2. Korinttolaiskirjeen 11:23–28:n mukaan? b) Miten Paavali osoitti syvän kiinnostuksensa toisia kohtaan?
21 Kirjoittaessaan Korintossa oleville uskonveljilleen Paavali mainitsi lyönnit, vankeudet, koettelevat kokemukset ja monet muut vaarat, joita hän oli kohdannut palvellessaan. Sitten apostoli lisäsi: ”Näiden ulkonaisten seikkojen lisäksi päälleni vyöryy päivästä päivään huoli kaikista seurakunnista.” (2. Kor. 11:23–28) Voimme vain kuvitella millaista painetta ja huolta Paavali tunsi ”kaikista seurakunnista”, sillä hän piti yhteyttä lukuisiin toisiin kristittyihin. (2. Tim. 4:9–13) Hän matkusteli laajalti lähetysmatkoillaan ja palasi usein takaisin seurakuntiin. (Apt. 15:36) Hänen toisten hyväksi suorittamansa työ oli tosiaan vaativaa. Hän piti puheita, pitkiäkin puheita, ja todisti säännöllisesti synagogissa, julkisilla paikoilla ja talosta taloon. (Apt. 17:2; 19:9, 10; 20:20) Huolehtiakseen aineellisista tarpeistaan ja välttääkseen tulemasta taakaksi seurakunnalle Paavalin täytyi tehdä ansiotyötä. (Apt. 18:1–3; 2. Tess. 3:8, 9) Ilmeisesti tämä apostoli käytti myös melkoisesti aikaa Jumalan sanan tutkimiseen, ja täten hankittu tieto epäilemättä palveli häntä hyvin, kun Jumala henkeytti hänet kirjoittamaan neljätoista Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten 27 kirjasta. Paavali oli totisesti hyvin toimelias mies, mutta hän jatkoi ilmaisten aina suurta kiinnostusta ”laumaa” kohtaan.
22, 23. a) Millä tavoilla muun muassa ”Jumalan laumasta” pidetään huolta meidän aikanamme? b) Mistä kaikki tällainen huolenpito on todistus, ja miten sen pitäisi vaikuttaa meihin?
22 Nykyään on paljon työtä tehtävänä ”Jumalan lauman” hyväksi. Jehovan kansan seurakuntia on yli 42 000, joten ajattele kuinka paljon huomiota täytyy kiinnittää niiden tarpeisiin. ”Uskolliselta ja ymmärtäväiseltä orjalta” saadaan säännöllisesti hengellistä ravintoa. (Matt. 24:45–47) Ohjelmia seurakunnankokouksia, kierroskonventteja ja piirikonventteja varten järjestetään säännöllisesti, jotta kristityt voisivat tulla yhteen ja rakentua hengellisesti tutkimisesta, palvomisesta ja toistensa seurasta. (Hepr. 10:23–25) Matkavalvojia lähetetään vierailemaan kaikkiin seurakuntiin ja huolehtimaan niiden erikoistarpeista. (Vrt. Apt. 16:4, 5.) Seurakuntiin ja vanhimmistoille lähetetään neuvoja ja rohkaisua sisältäviä kirjeitä. (Vrt. Fil. 1:1; 1. Piet. 5:12; Juud. 3.) Muitakin järjestelyjä, joita on liian paljon mainittaviksi, on tehty ”Jumalan lauman” hyväksi hengellisesti ja muulla tavoin.
23 Tämä työ vaatii suunnattomasti aikaa, ponnisteluja ja kustannuksia. Mutta mistä se on todistus? Se osoittaa, että Jehova pitää huolen kansastaan. Poikansa, Hyvän Paimenen, välityksellä Jumala ilmaisee erinomaista paimennuskykyä. (Jes. 40:10, 11) Pyhä henki on nimittänyt kymmeniä tuhansia alipaimenia, ja he osallistuvat ”Jumalan lauman” paimentamiseen. Kaikki tämä on osoitus rakkaudellisesta kiinnostuksesta koko ”laumaa” kohtaan ja ”lauman” muodostavia yksilöitä kohtaan. Osoittakaamme henkilökohtaisesti arvostavamme sydämestämme sitä rakkautta, jota Suuri Paimen Jehova Jumala ja hänen Poikansa Jeesus Kristus osoittavat meitä kohtaan pitäessään meistä hellästi huolta.
[Kuva s. 14]
”Ruoki minun pieniä lampaitani”