ylläpidoksi ja hän näkee veljensä olevan puutteessa ja kuitenkin sulkee häneltä hellän sääliväisyytensä oven, niin millä tavalla Jumalan rakkaus pysyy hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanoin tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” (1. Joh. 3:16–18) Tietenkin jos joku on vastuuntunnoton, laiska ja haluton ottamaan saatavissa olevaa työtä, jota hän pystyy tekemään, niin kristityllä ei ole velvollisuutta auttaa häntä taloudellisesti. Raamatullinen sääntö on: ”Jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään.” – 2. Tess. 3:10.

19. Kuinka voisimme auttaa toisia uskovia hengellisesti sen mukaan, mitä apostoli Paavali kirjoitti?

¹⁹ Paljon useammin toisilla uskovilla on hengellisiä tarpeita. 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:14:n mukaan kaikilla seurakuntalaisilla on velvollisuus tehdä voitavansa hengellisen avun antamiseksi. Mehän luemme: ”Neuvokaa vakavasti häiriön aiheuttajia, puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan.” Jotkut voivat laiminlyödä kristillisiä velvollisuuksiaan, joten heitä tarvitsee neuvoa vakavasti. Esimerkiksi vanhempien naisten tarvitsee ehkä palauttaa ”nuoret naiset järkiinsä: rakastamaan miestään, rakastamaan lapsiaan, olemaan tervemielisiä, siveellisesti puhtaita, kodissa työskenteleviä, hyviä, omalle miehelleen alamaisia”. (Tiit. 2:4, 5) Ne, jotka ovat masentuneita tai alakuloisia pulmien tai koettelemusten takia, tarvitsevat rohkaisua. Eivätköhän he rakentuisi sen kuulemisesta, mitkä raamatulliset ajatukset ovat antaneet sinulle voimaa? Eikö heitä vahvistaisi varmuus siitä, että sinä olet kiinnostunut heistä? Ehkä jollakulla on heikko omatunto. Siksi niiden, joilla on vahva omatunto, tulisi kantaa veljiensä heikkoutta rajoittamalla oikeuksiensa käyttämistä. (Room. 15:1–3) Koska kaikki seurakuntalaiset ovat epätäydellisiä, niin meidän täytyy olla halukkaita kestämään toistemme vikoja rakkaudessa ja antamaan auliisti toisillemme sydämestämme anteeksi. (Kol. 3:13) Kun autamme toisiamme näillä tavoin, niin se vahvistaa varmasti rakkauden siteitä.

20. a) Mikä todellisuudessa ilmaisee meidät Kristuksen opetuslapsiksi? b) Mitä seuraa siitä, että annamme itseltämme toisten hyväksi?

²⁰ Me osoittaudumme Kristuksen opetuslapsiksi ilmaisemalla uhrautuvaa rakkautta uskovia ja epäuskoisia kohtaan. (Joh. 13:34, 35) Tämä merkitsee voimamme, aikamme, aineellisten varojemme ja – niin – koko olemuksemme kuluttamista yrittäessämme edistää toisten hengellistä hyvinvointia. Kun annamme näin itsellämme, emme tunne köyhtyvämme. Meidän onnellisuutemme sen sijaan lisääntyy jatkuvasti, sillä ”onnellisempaa on antaa kuin saada”. (Apt. 20:35) Syventäkäämme sen tähden jatkuvasti iloamme jäljittelemällä Jeesusta Kristusta yhä suuremmassa määrässä osoittautuen aina hänen uskollisiksi opetuslapsikseen.

”Ryöstäjien luola”

● Kun Jeesus Kristus ajoi rahanvaihtajat ja uhrieläinten myyjät pois temppelialueelta, hän sanoi: ”On kirjoitettu: ’Minun huonettani tullaan kutsumaan rukoushuoneeksi’, mutta te teette siitä ryöstäjien luolan.” (Matt. 21:13) Näin ollen Jeesus todellisuudessa sanoi rahanvaihtajia ja uhrieläinten myyjiä ”ryöstäjiksi”. Tämä viittaa siihen, että he ottivat kohtuuttomia voittoja. Juutalaisten Mišna osoittaa, etteivät Jeesuksen sanat olleet liioittelua. Se kertoo ajasta, jolloin pari kyyhkysiä maksoi kultadenaarin tai kaksikymmentäviisi hopeadenaaria. Tämä kohtuuton hinta sai Simeonin, Gamalielin pojan, vannomaan temppelin kautta sanoen: ”En salli yön kulua, ennen kuin ne maksavat vain [hopea-]denaarin.” Tämä merkitsee ilmeisesti sitä, että kyyhkysiä myytiin kaksikymmentäviisi kertaa kalliimmalla hinnalla kuin oli niiden todellinen arvo. Se oli tosiaan ”ryöstämistä”.