Tie turvaan

”Minä olen tie ja totuus ja elämä.” – Joh. 14:6.

1. Mitä turvakaupungit esikuvaavat?

ISRAELIN muinaisen kansan keskuudessa turvakaupunkien varaaminen pelasti varmaan monen hengen. Niiden tarkoitus oli suoda suoja ja turva tahattomille miehentappajille, kun heitä uhkasi kuolema laillisen verenkostajan kädestä. Näiden kaupunkien ei pitänyt tarjota suojaa rikollisille. Ja koska näiden kaupunkien niin kuin monien muidenkin lain ”varjojen” (Hepr. 10:1) varaaminen oli profeetallinen esikuva, mistä kristityt voivat oppia paljon, niin tulemme väistämättömästi siihen johtopäätökseen, että se esikuvaa sitä suurenmoista pelastusvarausta, minkä Jumala, Jehova, saattoi kaikenlaisten ihmisten ikuiseksi hyödyksi, heidän vapauttamisekseen ja pelastamisekseen verivelan rangaistuksesta. Millä tavalla?

2. Mainitse eräitä syitä Jeesuksen Kristuksen tuloon maan päälle.

² Jumala lähetti korkeimman Poikansa Jeesuksen Kristuksen maan päälle tekemään täällä tunnetuksi tämän varauksen suuret totuudet ja myös kärsimään uhrikuoleman pelastaakseen ne, jotka todella uskovat häneen, varmasta ikuisesta kuolemasta ja antaakseen heille loputtoman elämän. Siksi luemme Ef. 1:7:stä: ”Jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” – Matt. 20:28.

3. Mitä se osoittaa, että sekä israelilaiset että muukalaiset voivat saada suojan turvakaupungissa?

³ Samoin kuin esikuvallinen turvakaupunki vastakuvallinen turvakaupunkikin on Jumalan armollinen varaus syntien anteeksiantamiseksi Hänen lakinsa katuville rikkojille Jeesuksen Kristuksen lunnaitten perusteella ja heidän vastaanottamisekseen hänen huolenpitoonsa ja suojelukseensa. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.” (Hepr. 9:15) Kirjaimellisessa turvakaupungissa voivat sekä israelilaiset että muukalaisasukkaat saada turvan. (4. Moos. 35:15) Se kuvaa sitä, että vastakuvallinen turvakaupunki ei tarjoa voimallista suojaansa ainoastaan hengellisille israelilaisille, ts. niille, joista tulee taivaallisen luokan jäseniä ja jotka hallitsevat ja palvelevat pappeina Kristuksen Jeesuksen kanssa, vaan myös kaikille, jotka tulevat saamaan iankaikkisen elämän maan päällä, ”muille lampaille”. – Joh. 10:16.

4. a) Mitä ei voida jättää huomioon ottamatta pelastusvarauksessa? b) Mitä varten Jumalan henki ja enkelit työskentelevät?

⁴ Tahaton miehentappaja Israelissa ei paennut ulkomaille lähtien maastaan, vaan suuntasi kulkunsa turvakaupunkiin, joka kuului ei-papillisille leeviläisille; Hebronin kaupunki kuului Aaronin suvun papeille. Tämä merkitsee sitä, että pelastusvaraus liittyy läheisesti Jehovan järjestöön. Hengellisen pappisluokan jäännös on vielä maan päällä nykyään ja muodostaa Jehovan kansan seurakunnan ytimen. Me emme voi jättää huomioon ottamatta sitä osaa, mitä Jehovan todistajien näkyvä järjestö näyttelee tässä pelastusvarauksessa. Apt. 2:47:stä luemme: ”Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Se merkitsee sitä, että ne, ”jotka saivat pelastuksen”, lisättiin varhaiskristillisen seurakunnan näkyvään joukkoon. Heidät koottiin yhteen yhdeksi yksimieliseksi uskon perheeksi. Jumalan kansan näkyvällä seurakunnalla on näin ollen jotain tekemistä pelastusvarauksen kanssa nykyään. Sillä on tosiaan tärkeä sija tässä varauksessa. Jokainen seurakunta muodostaa pienen osan Jumalan kansasta. Me emme voi jäädä Jumalan kansan järjestön ulkopuolelle erilleen siitä, jos haluamme saada Jehovan suojeluksen. Jehovan henki ja hänen enkelinsä saattavat kaikki osaltaan ajatuksen, päämäärän ja toiminnan ykseyteen. On siis olemassa tärkeä yhteys vastakuvallisessa turvakaupungissa saatavan Jehovan suojeluksen ja hänen hengellisten israelilaisten muodostaman näkyvän seurakuntansa välillä, jota valvoo ”uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija”. – Ef. 4:3–6; Matt. 24:45–47.

VASTAKUVALLINEN TAHATON MIEHENTAPPAJA

5. Keitä tahaton miehentappaja esikuvasi?

⁵ Mutta ketä esikuvataan sitten todellisuudessa tahattomalla miehentappajalla, joka sai turvan suojelevassa kaupungissa? Hän on kuvaus kaikista niistä, jotka tulevat tietoisiksi siitä, että he ovat jollain tavalla ja Jumalan näkökannalta katsoen vikapäitä vereen. Tämä käy selväksi tällaisille vilpittömille ihmisille, kun he joutuvat kosketukseen Jumalan sanan, Raamatun, valistavan sanoman kanssa, joka opettaa ihmiselämän pyhyyttä. Samoin kuin muinaisessa Israelissa nytkin joku on saattanut aiheuttaa onnettomuuden, jossa joku tai joitakuita on kuollut. Vuosi vuodelta kymmenettuhannet ihmiset menettävät henkensä maailman kaduilla liikenneonnettomuuksissa. Vaikkei olisikaan mitään pahaa aikomusta, niin kuitenkin siihen sisältyy jossain määrin syyllisyyttä, ja yleensä maan laki määrää rangaistuksen sellaisissa tapauksissa.

6. Miten ovat monet joutuneet verivelkaan meidän aikanamme?

⁶ Mutta tahattoman miehentappajan merkityksen sovellutus nykyisessä vastakuvassa on laajempi ulottuvuuksiltaan eikä rajoitu juuri mainittuihin tapauksiin. Meidän aikakautemme on suurimpien sotien aikaa ihmiskunnan historiassa. Ajattelehan ensimmäistä ja toista maailmansotaa. Miljoonat ihmiset pakotettiin osallistumaan noihin verisiin tapahtumiin, vaikkeivät he todella halunneet. Kymmenet miljoonat ovat siten kuolleet vuodesta 1914 lähtien taisteltaessa maailmanherruudesta ja myös julmissa ideologisissa vallankumouksissa. Ihmiskunnan verivelka on todella vuodesta 1914 lähtien kasvanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin koko historian aikana. On sanomattakin selvää, että ihmisen Luojan, joka julisti elämän pyhyyden, on täytynyt suhtautua kaikkeen tähän hyvin vastenmielisesti. – Hab. 1:13.

7. a) Miten väärään uskontoon on liittynyt raskas verivelka? b) Miten Ilm. 17:5, 6 kuvailee tämän?

⁷ Se tosiasia, että uskonnolliset johtajat ovat koko maailmassa antaneet siunauksensa ja tukensa tällaiselle ihmisveren järjestelmälliselle massavuodatukselle, on saanut monet uskomaan, että se on todella ollut Jumalan tahto ja sopivaa kristillisyydelle. Voidaan sen tähden otaksua monen tehneen väärin uskoen menettelynsä oikeaksi. Kristikunnan sisä- ja ulkopuolella olevien lukuisien kirkkojen ja uskontojen antama tuki järjestelmälliselle verenvuodatukselle paljastaa yhden seikan hyvin selvästi, nimittäin sen suunnattoman verivelan, mikä liittyy väärään uskontoon kautta koko maailman. Tämä verivelka ei ole lisääntynyt ainoastaan muutamina viimeisinä vuosikymmeninä vaan myös menneinä monina vuosisatoina. Veri on todella vuotanut virtoina monissa uskonsodissa, uskonnollisten johtajien yllyttämissä ja kannattamissa sodissa, ristiretkillä, ns. inkvisition aikana ja Jumalan uskollisia palvelijoita vainottaessa ennen Kristusta ja hänen jälkeensä. Ilm. 17. luvussa tämä väärän uskonnon maailmanmahti on osoitettu eli kuvailtu vertauksellisesti moraalittomana naisena nimeltä ”Suuri Babylon”. Me luemme: ”Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ’Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti’. Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä.” – Ilm. 17:5, 6.

8. Miten kirkot ovat harhaannuttaneet ihmisiä?

⁸ Sitä, miten paljon kirkot ovat esittäneet väärin Jumalan päätöksiä ja puolustaneet sotia, valaisee voimakkaasti seuraava ensimmäisen maailmansodan aikaisesta saksalaisesta protestanttisesta sunnuntailehdestä otettu lainaus: ”Meidän soturimme eivät ole ainoastaan kotimaan ja kodin, kuninkaan ja isänmaan puolesta taistelijoita, vaan he ovat Jumalan armeijoita, jotka taistelevat hänen palveluksessaan hänen välikappaleinaan ja toimitsijoinaan. Meidän kristittyjen sotureittemme on hyvä tietää, että he todella ovat paljon korkeammassa palveluksessa ja virassa, että he huolehtivat Jumalan asiasta ja että Herra on sen tähden ollut niin ihmeellisesti kanssamme . . . saattaakseen sodan hyvään loppuun. Kunnia olkoon yksin Jumalalle! Myös hänen sotansa on askel eteenpäin tiellä Jumalan valtakunnan toteutukseen.” (Walter Dignath, Kirche, Krieg, Kriegsdienst, s. 51) Kuinka osuvasti soveltuvatkaan profeetta Jeremian sanat kristikunnan väärien uskontojärjestelmien verivelkaisuuteen! Profeetta sanoo: ”Vaatteeni liepeetkin ovat köyhien, viatonten veressä.” (Jer. 2:34) Mutta verivelka liittyy myös pakanallisiin uskontojärjestelmiin.

VASTAKUVALLINEN VERENKOSTAJA

9. a) Milloin rangaistus kohtaa verivelkaisia? b) Kuka on vastakuvallinen verenkostaja?

⁹ Kun on näin paljon verivelkaa, niin rangaistuskin on asiaan kuuluva ja väistämätön. Se tulee varmasti, nopeasti, niin, meidän sukupolvemme aikana. Puhuen tästä Jumalan rangaistuksesta profeetta Jesaja kirjoitti: ”Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä.” (Jes. 26:21) Muinaisessa Israelissa laillinen verenkostaja selvitti tilit ja määräsi rangaistuksen. Me kysymme: Kuka on verenkostaja vastakuvassa? Jeesus Kristus, jolle ”on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä”. Ilm. 19. luvussa hänen kuvataan ratsastavan valkoisella hevosella ja käyvän sotaa vanhurskaudessa. Taivaan sotajoukot seuraavat häntä. Jeesus syntyi noin 1 900 vuotta sitten maan päällä täydellisenä ihmisenä, mistä syystä hän usein puhui itsestään ”Ihmisen Poikana”. (Matt. 28:18; 25:31) Hänestä tuli näin ollen ihmiskunnan läheisin sukulainen niin sanoaksemme, joten hän on täysin oikeutetusti vastakuvallinen verenkostaja.

10. Mistä lähtien on turvakaupunkikuvaus erityisesti soveltunut ja miksi?

¹⁰ ”Lopun aika” yllätti vuonna 1914 tämän ihmisyhteiskunnan järjestyksen, ja erityisesti siitä lähtien on turvakaupunkikuvaus tullut ajankohtaiseksi ja soveltuvaksi. Miksi niin? Koska Jeesus Kristus toimii suurena ja voimallisena verenkostajana meidän aikanamme, tämän sukupolven aikana. Hän tekee täydellisen lopun tästä verivelkaisesta yhteiskuntajärjestyksestä. (Dan. 2:44) Verenkostaja ja hänen pyhien enkelien muodostama suunnaton sotajoukkonsa yllättää jokaisen, joka ei ole aikanaan paennut suojaavaan turvakaupunkiin. Ei kerrassaan mikään voi estää tätä tulossa olevaa onnettomuutta. Yksikään kansa ei pelastu. Mutta yksilöt voivat pelastua siitä. – Sananl. 1:24–33.

PAKO TURVAAN

11. Miten joku voi välttyä tulemasta verenkostajan yllättämäksi?

¹¹ Mutta miten yksilöt voivat välttyä joutumasta lähestyvän verenkostajan, Jeesuksen Kristuksen, yllättämiksi? Vastaus on: pakenemalla turvaan niin kauan kuin vielä on aikaa. Pako turvaan on tosiaan mahdollinen. Muinaisessa Israelissa oli kuusi turvakaupunkia, jotka sijaitsivat melko tasaisesti hajallaan kansan alueella. Siten ei tie turvapaikkaan ollut liian pitkä kenellekään, joka sitä tarvitsi. Turvallisuus oli ulottuvilla. Samoin on tämän profeetallisen kuvan täyttymyksessäkin. Rehelliset ja totuutta rakastavat ihmiset, jotka haluavat löytää tämän tosi turvan, voivat löytää sen. Pelastus on ulottuvilla. Matka sinne ei ole liian pitkä. Suojaava kaupunki, Jumalan pelastusvaraus, on lähellä. Mutta sinne pääseminen vaatii ponnistelua. Tie turvaan ei ole kuin huvikävelyä keväällä. Se merkitsee ankaraa työtä, niin, taistelua, ”uskon taistelua”. – 1. Tim. 6:12, Um.

12. Kenen vaellus tarjoaa oivallisen esimerkin siitä, kuinka verivelkaisten pitäisi menetellä?

¹² Tästä meillä on oivallinen esimerkki apostoli Paavalissa. Hänkin oli osallinen verivelkaan, joka painoi juutalaista uskontojärjestelmää siihen aikaan, kun häntä kutsuttiin Saulukseksi. Hän hyväksyi tosi kristittyjen tappamisen. Esimerkiksi Stefanuksen murhasta luemme: ”Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen.” (Apt. 8:1) Mutta miten suurenmoisen taistelun Saulus kävikään tosi uskon puolesta sen jälkeen, kun hän kääntyi kristillisyyteen! Miten hän ponnistelikaan juostakseen tien päähän asti ja varmistautuakseen pelastuksestaan! Hän saarnasi, kirjoitti lukuisia kirjeitä kristityille veljilleen, koki kaikenlaisia vaikeuksia, ja lopulta hänet surmattiin siksi, että hän oli kristitty. Paavalin ja monien muiden esimerkki osoittaa, että iankaikkisen elämän saaminen vaatii tosi ponnistelua. – 2. Kor. 11:23–27; 2. Tim. 4:6–8.

TIE TURVAAN

13. a) Mitä mm. vaaditaan, jotta voitaisiin paeta? b) Mitä usko todellisuudessa merkitsee?

¹³ Pohjimpana siinä, että alkaa paeta turvaan, on tietoisuus siitä, että on toiminut väärin Jehova Jumalan edessä ja on syyllinen hänen silmissään. (Ps. 51:5–7) Tämä saa rehellisen ihmisen katumaan, mikä merkitsee myös mielen muutosta. Tähän liittyy usko Raamattuun, Jehova Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen ja Jumalan valtakuntaan. (Apt. 3:19; Hepr. 11:6; Apt. 16:31) Mutta usko merkitsee paljon enemmän kuin vain sen myöntämistä, että Jumala on olemassa ja että Jeesus Kristus tuli pelastamaan syntisiä. Monilla on tällainen usko, mutta se on aivan riittämätön. Usko merkitsee Raamatun mukaan paljon enemmän: täydellistä luottamusta Jehovaan, täydellistä tottelevaisuutta Jumalaa kohtaan ja toimintaa. (Hepr. 11:1) Se merkitsee todellisuudessa antautumista Jehovalle ja tulemista Kristuksen seuraajaksi, ts. hänen opetuslapsekseen, sellaiseksi, joka elää Jumalan tahdon mukaan niin kuin se on esitetty Raamatussa. Näetkö, miten suuri ero on uskolla sellaisena kuin tämä sana yleensä ymmärretään ja uskolla sen oikeassa ja syvällisessä raamatullisessa merkityksessä? Jeesus Kristus sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen.” (Joh. 14:12) Tie turvaan vastakuvalliseen, pelastavaan turvakaupunkiin on todella sama kuin se kaita tie, josta Jeesus puhui: ”Se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” – Matt. 7:14.

14. Mistä tulee erottautua ja miksi?

¹⁴ Tämän kaidan tien kulkeminen merkitsee sitä, että me emme voi kulkea samalla tuhoon johtavaa leveää ja tilavaa tietä. Tämä merkitsee sitä, että meidän on erottava nykyisestä pahasta asiainjärjestelmästä. (Room. 12:2) Tosi kristitty pysyy poissa kaikesta toiminnasta, mikä voisi sekoittaa hänet osalliseksi verivelkaan. Hän omaksuu puolueettoman asenteen tämän maailman asioihin nähden. (Joh. 18:36) Kuten jo on osoitettu, tätä maailmaa painaa suunnaton verivelka, erityisesti sen uskonnollista osaa. Jos me jäämme näihin järjestelmiin, niin me olemme osa niistä ja niin ollen osallistumme näitä järjestelmiä yhteisesti rasittavaan verivelkaan. Siksi rehelliset ihmiset erottautuvat nyt Suuresta Babylonista samoin kuin apostoli Paavali erottautui verivelkaisesta juutalaisuudesta. Se merkitsee sitä, että he katkaisevat yhteytensä kaikkeen väärään uskontoon. Raamattu tekee tämän pakolliseksi jokaiselle, joka ei halua saada osaansa sille langetetusta tuhotuomiosta. ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.” – Ilm. 18:4, 5.

15. Miten on myönnetty, että kristikunnan kirkot ovat osa Suuresta Babylonista?

¹⁵ Sen, että kristikunnan kirkot ovat osa tästä Suuresta Babylonista, myöntävät heidän omat huomattavat jäsenensäkin. Yksi, jonka varmasti täytyy tuntea erittäin hyvin tila, missä kirkot ovat, on entinen Kirkkojen ekumeenisen neuvoston pääsihteeri, tri Visser’t Hooft. Selittäen hänen äskettäin pitämäänsä puhetta eräs uskonnollinen tiedonantolehti sanoi: ”Yhtenä esteenä [uskonnolliseen] ykseyteen johtavalla tiellä tri Visser’t Hooft mainitsi kirkon ’Babylonin-vankeuden’. Jokainen kirkko on solminut jonkinlaisen liiton maailman mahtien kanssa, ei ainoastaan valtioitten ja kansojen vaan myös rotujen ja kulttuureitten sekä kansallisten realiteettien kanssa.” – Schweiz. evang. Pressedienst, 30.9.1964.

16. Miksei pakoa tule viivytellä?

¹⁶ Viisas henkilö, joka rakastaa elämää ja haluaa tehdä sitä, mikä on oikein Jumalan silmissä, ei emmi erottautua tästä verivelkaisesta maailmasta, jossa elämme, olkoonpa hän ollut sen missä osassa tahansa, poliittisessa, yhteiskunnallisessa tai uskonnollisessa. Nyt on aika paeta, ei sitten, kun se on liian myöhäistä, kun verenkostaja alkaa toimeenpanna rangaistusta. Tähdentäen aikanaan pakenemisen tarpeellisuutta vastakuvallinen verenkostaja Jeesus Kristus sanoo: ”Rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.” (Matt. 24:20, 21) Tulee aika, jolloin olosuhteet eivät enää salli menestyksellistä pakoa, nimittäin Suuren Babylonin hävityksessä ja sitä seuraavassa Harmagedonin sodassa. – Ilm. 16:14–17:18.

”TURVAKAUPUNGISSA” PYSYMINEN

17. Kuka on nykyisen turvakaupungin ylimmäinen pappi?

¹⁷ Kuten olemme nähneet, tahattoman miehentappajan, joka sai suojan turvakaupungissa, oli jäätävä sinne, kunnes se ylimmäinen pappi oli kuollut, joka hoiti virkaa hänen paetessaan sinne. Sitten hän oli vapaa palaamaan entiseen asuinpaikkaansa. Verenkostajalla ei ollut sitten enää oikeutta koskea häneen. Tämän profeetallisen esikuvan täyttymyksessä Jeesus Kristus toteuttaa myös ylimmäisen papin osan, sillä hän on todella sellainen ylimmäinen pappi, kuten luemme Hepr. 3:1:stä: ”Sentähden, pyhät veljet, . . . kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen.”

18. Mitä turvakaupungissa pysyminen ylimmäisen papin kuolemaan asti merkitsee a) taivaalliselle luokalle? b) Harmagedonissa varjeltuville?

¹⁸ Kristus saa sen tähden kiinnostavassa turvakaupunkikuvauksessa esittää kahta osaa, verenkostajan ja ylimmäisen papin, jonka kuolema tiesi vapautusta suojelevassa kaupungissa oleville. Mitä vastakuvalliseen turvakaupunkiin jääminen ylimmäisen papin kuolemaan asti merkitsee sitten? Koska todellisuudessa kahden luokan jäsenet etsivät turvaa tästä kaupungista – ”israelilaiset” ja ”muukalaiset” – ts. taivaallisen valtakuntaluokan jäsenet ja maallisen luokan jäsenet, niin se merkitsee seuraavaa: Kun taivaallisen luokan jäsenet, hengelliset israelilaiset, päättävät maallisen vaelluksensa epätäydellisinä ihmisinä ja kun heidät palkitaan taivaallisella hengellisellä ylösnousemuksella, niin ylimmäinen pappi ”kuolee” heihin nähden niin sanoaksemme, ts. hän lakkaa toimimasta ylimmäisen papin ominaisuudessa heidän hyväkseen. Koska he eivät ole enää ihmisiä, he eivät tarvitse enää hänen synnit sovittavia palveluksiaan, koska heidät itse on korotettu kuolemattomuuteen, hallitsemaan kuninkaina ja pappeina Kristuksen kanssa tuhat vuotta. (Ilm. 20:6) Harmagedonissa elossa säilyviin nähden Jeesus Kristus lakkaa toimimasta heidän hyväkseen ylimmäisenä pappina, kun hänen kuninkaallisen hallituksensa tuhat vuotta ovat päättyneet ja kaikki ihmiset on saatettu inhimilliseen täydellisyyteen maan päällä. Puhuaksemme turvakaupunkikuvauksen sanoin Jeesus Kristus ”kuolee” silloin heihin nähden, ts. lakkaa olemasta synnit sovittavana ylimmäisenä pappina. Sitä palvelusta ei tarvita enää silloin. He joutuvat sitten suoraan Jumalan käsiin todistaakseen ikuisesti täydellisen antaumuksensa vanhurskaudelle. – 1. Kor. 15:24–28; Room. 8:33; 6:7.

19. Mikä varoitus meille annetaan?

¹⁹ Mutta jos se, joka inhimillisessä epätäydellisyydessään pakenee turvakaupunkiin, lähtisi kaupungista ennen Ylimmäisen Papin kuolemaa, niin hän asettautuisi kuolemanvaaraan, vaaraan tulla Verenkostajan teloittamaksi, koska hän ei olisi enää Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin aikaansaaman hyödyn alainen. Tämä on varoitus meille. Se osoittaa meille, että meidän täytyy pysyä vastakuvallisessa turvakaupungissa niin kauan kuin Jumalan huolenpito sitä vaatii. Jos haluamme varmistaa iankaikkisen pelastuksemme, niin meidän täytyy pysyä niissä Jehova Jumalan rakkaudellisen huolenpidon rajoissa, jotka kuuluvat hänen näkyvään järjestöönsä, jota johtaa hänen Ylimmäinen Pappinsa. Älkäämme antako viekoitella itseämme jättämään suojelevaa ja voimakasta turvakaupunkia nauttiaksemme lyhyen ajan petollisesta vapaudesta, joka saattaa meidät alttiiksi iankaikkiselle kuolemalle. Turvakaupunkiin jääminen asettaa meille tosin tiettyjä rajoituksia. Me emme ole täysin vapaita tekemään ja sanomaan mitä mielemme tekee. Meidän on toteltava Jumalan tahtoa ja pysyttävä Lunastajamme, Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa, mikä kuitenkin merkitsee sitä, että meillä on täysi vapaus tehdä sitä, mikä on oikein ja hyvää.

20. Minkä neuvon opetuslapsi Jaakob antaa meille?

²⁰ Vanhassa Mooseksen laissa varattu turvakaupunki puhuu näin ollen elämän ja kuoleman vakavuudella. Se antaa vakavan opetuksen. Se on ajankohtainen opetus meille, jotka elämme tässä 20. vuosisadan verivelkaisessa ihmisyhteiskunnassa. Se näyttää meille, miten me yksilöinä voimme pelastua sekä maailman yhteisestä verivelasta että tämän pahan asiainjärjestelmän saamasta lähestyvästä Jumalan rangaistuksesta. Onnellinen on totisesti se, joka ei ainoastaan lue ja kuule, mitkä Jumalan vaatimukset ovat, vaan myös sovelluttaa saamaansa tietoa heti ja ahkerasti elämässään! Opetuslapsi Jaakob sanoo: ”Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.” – Jaak. 1:22.