Hyviä uutisia levottomista maista
ERI puolilla maailmaa oleviin Vartiotorni-seuran toimistoihin tulee usein kirjeitä, joissa tiedustellaan niiden kristittyjen vointia, jotka asuvat maissa, joissa on ollut ankaraa vainoa. Miten heidän on käynyt? Palvelevatko he edelleen uskollisesti Jehovaa? Onko heillä ruokaa ja vaatteita?
Me vastaamme: Suurin osa näissä maissa asuvista Jehovan todistajista on pysynyt lujana uskossa. He käyttävät edelleen uskollisesti hyväkseen tilaisuuksia puhua toisille Jehovan kuninkuuden kunniasta. Ja lupauksensa mukaan Jehova siunaa heitä, kun he ponnistelevat hankkiakseen elämän välttämättömyydet. – Luukas 12:22–31.
Vallanpitäjien käsissä kärsimistään vaikeuksista huolimatta Jehovan todistajat pitävät mielessään sen, mitä apostoli Paavali kirjoitti toverilleen Timoteukselle: ”Kehotan sen tähden . . . että nöyriä pyyntöjä, rukouksia, esirukouksia ja kiitoksen ilmauksia esitetään kaikenlaisten ihmisten puolesta, kuningasten ja kaikkien niiden puolesta, jotka ovat korkeassa asemassa, jotta saisimme edelleenkin viettää rauhallista ja hiljaista elämää täydessä jumalisessa antaumuksessa ja vakavuudessa.” (1. Timoteukselle 2:1, 2) Sopusoinnussa tuon rukouksen kanssa Jehovan todistajat pyrkivät noudattamaan tunnollisesti kaikkia lakeja, jotka eivät ole ristiriidassa Jumalan käskyjen kanssa. He pyrkivät erityisen innokkaasti tekemään Jumalan tahdon, nimittäin kertomaan toisille hyvää uutista hänen valtakunnastaan.
Suhtautuminen muuttunut myönteisemmäksi
On ollut ilo huomata, että joidenkin hallitusten suhtautuminen Jehovan todistajiin on muuttunut viime vuosina ja että ne ovat tunnustaneet heidät laillisesti ja antaneet heille toimintavapauden vuosia kestäneen virallisen kiellon jälkeen. Hyviä esimerkkejä ovat Espanja ja Portugali, joissa entiset diktatuurit asettivat Jehovan todistajille kiellon. Kun kielto kumottiin Espanjassa vuonna 1970, siellä oli 11 000 toimivaa Jehovan todistajaa. Nyt, 11 vuotta myöhemmin, tuo luku on jo 48 000!
Miten Espanjan viranomaiset suhtautuvat nyt Jehovan todistajiin? Eräs Barcelonassa hiljattain sattunut tapaus kuvaa heidän asennettaan. Kaupunginhallitus mainitsi Jehovan todistajat eräässä virallisessa julkaisussa, jossa tuomittiin ylimalkaisesti eräät maassa nykyään toimivat häikäilemättömät lahkot. Mutta kun asiasta vedottiin kaupungin virkailijoihin, he esittivät heti anteeksipyynnön ja julkaisivat lehden seuraavan numeron etusivulla oikaisun, jossa sanottiin: ”Haluamme ilmoittaa, että Barcelonan kaupungintalo samoin kuin kaupungin hallituselimet pitävät tätä [Jehovan todistajien] Seuraa suuressa arvossa.”
Portugalin tilanne on myös vaikuttava. Kun kuusi Vartiotornin lähetystyöntekijää karkotettiin maasta vuonna 1962, siellä oli vain 1 285 toimivaa Jehovan todistajaa. Ja nyt maan väestöstä, joka on alle 9 500 000, on yli 21 000 Jehovan todistajia, joten suhde on yksi todistaja jokaista 438 asukasta kohden.
Vuonna 1974 myönnetystä vapaudesta huolimatta todistajat eivät olleet voineet koskaan pitää kierroskonventtia eräässä Portugalin eteläosassa olevassa kaupungissa. Erään ennakkoluulottoman pormestarin ansiosta saimme luvan käyttää maineikasta Kaupunginteatteria. Ensimmäisessä konventin jälkeen pidetyssä kaupunginvaltuuston kokouksessa pormestari ja valtuuston jäsenet onnittelivat Jehovan todistajia erinomaisista järjestelyistä ja konventin jälkeisestä siivouksesta.
Eräässä toisessa Portugalin kaupungissa Jehovan todistajat tarjoutuivat valamaan sementtilattian maatalousnäyttelyrakennukseen, missä he aikoivat pitää konventin. Paikalle tuli 70 ihmistä, ja he tekivät työn yhdessä päivässä. Se sai pormestarin sanomaan: ”En olisi koskaan uskonut, että se on mahdollista. Voitte pitää tässä rakennuksessa maksuttomasti kolmen seuraavan vuoden aikana niin monta konventtia kuin haluatte!”
Talkootyöt yhdyskunnassa ja avustustyö
Vainon aikanakin Jehovan todistajat rukoilevat vallanpitäjien vuoksi pyytäen, että he suhtautuisivat tasapainoisemmin ja suvaitsevaisemmin todistajien toimintaan. Mitään kaunantunnetta ei ilmene. Itse asiassa he tekevät noissa maissa halukkaasti yhteistyötä yhdyskunnissa järjestettävissä talkoissa.
Esimerkiksi eräässä afrikkalaisessa yhdyskunnassa suunniteltiin kaksia talkoita, tien ja koulun rakentamista. Töiden oli määrä alkaa kuudelta aamulla. Jehovan todistajat tulivat paikalle ennen sovittua ajankohtaa ja työskentelivät keskeytyksettä. Jotkut muut kylän asukkaat tulivat myöhään ja tekivät vähän työtä. Sitten he alkoivat riidellä keskenään. Veljet jatkoivat työskentelemistä saadakseen urakan valmiiksi. Siitä lähtien lähiseutujen asukkaat ovat arvostaneet tunnollisia Jehovan todistajia.
Eräästä toisesta Afrikan maasta, jossa Jehovan todistajia on vainottu, tulee seuraava raportti: ”Aineellisessa mielessä rajoitusleireillä olevat veljemme . . . ovat pystyneet melko hyvin hankkimaan itselleen elatuksen läpi vuoden. He ovat saaneet hyviä satoja. Silti joitakuita on täytynyt avustaa erityisesti vaatteiden ja lääkkeiden hankkimisessa, ja Vartiotorni-seura on antanut iloiten tällaista apua.”
Itse asiassa kaikissa eri puolilla maailmaa olevissa Jehovan todistajien seurakunnissa autetaan niitä seurakuntaan kuuluvia, jotka ovat todella avun tarpeessa. Kun sattuu kansallisonnettomuuksia, Vartiotorni-seuran paikallisen haaratoimiston ja naapurimaiden haaratoimistojen kautta järjestetään heti apua. – Apostolien teot 2:44–47; 6:1–6.
Myönteinen vaikutus
Samoin kuin väärinymmärrettyihin varhaiskristittyihin Jehovan todistajiinkin on usein suhtauduttu kielteisesti. Eräät juutalaiset kertoivat Roomassa apostoli Paavalille, mitä tiesivät aikansa kristityistä: ”Totisesti me tiedämme tästä lahkosta, että sitä vastaan puhutaan kaikkialla.” (Apostolien teot 28:22) Mutta kun poliittiset vallanpitäjät ovat saaneet tilaisuuden tutustua Jehovan todistajiin lähemmin, tulos on ollut usein hyvin suotuisa. Miksi? Koska he eivät voi olla huomaamatta olevansa tekemisissä puhdasta elämää viettävien lainkuuliaisten ihmisten kanssa, jotka edistävät yhteiskunnallisten olojen kohentumista parantamalla niiden moraalista tilaa, joiden kanssa he tutkivat Raamattua. Tämä käy ilmi Afrikan länsirannikolla sijaitsevasta Gambian tasavallasta tulleista tiedoista. Raportissa sanotaan: ”Vankiloissa tehdään hyvää työtä, ja Jehovan todistajat ovat ainoa uskonnollinen ryhmä jonka jäsenten annetaan mennä eräille suljetuille alueille, koska he ovat onnistuneet hyvin vankien auttamisessa muuttamaan elämäänsä.”
Eräästä toisesta Afrikan maasta, jossa Jehovan todistajia ei ole vielä tunnustettu virallisesti, kerrotaan: ”Vallanpitäjät arvostavat suuresti veljiä. Oli sydäntä lämmittävää kuulla virkailijoiden puhuvan veljistämme ja kiittävän heitä heidän rehellisyydestään ja ahkeruudestaan.”
Jehovan todistajien vilpitön halu on, että missä tahansa sosiaalisessa asemassa olevat ihmiset tulisivat tuntemaan Jehova Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen. Sen vuoksi he saarnaavat jatkuvasti hyvää uutista Jumalan Valtakunta-hallituksesta kaikkiin yhteiskuntaluokkiin kuuluville ihmisille, myös ”korkeassa asemassa” oleville. He myös rukoilevat heidän vuokseen, jotta ’me kaikki saisimme edelleenkin viettää rauhallista ja hiljaista elämää täydessä jumalisessa antaumuksessa’. – 1. Timoteukselle 2:1, 2; Johannes 17:3.