Mitä tarvitaan sinun tekemiseksesi onnelliseksi?
”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” – Matt. 5:3, Um.
1, 2. Mikä ratkaisee luomuksen onnen vaatimukset?
MITÄ tarvitaan tomun tekemiseksi onnelliseksi? Ei mitään, koska tomulla ei ole kykyä tuntea mitään. Mutta entä jos Luoja ottaa tuota tomua ja tekee elävän elimistön? Mitä silloin tarvitaan sen tekemiseksi onnelliseksi? Se riippuu siitä, mitä Jumala teki tuosta tomusta. Jos hän teki yksisoluisen elimistön, niin se ei tarvitsisi kovin paljon. Hiukan happea, jonkin verran kosteutta, vähän ravintoa – ja tuon elimistön tarpeet saattaisivat olla täysin tyydytetyt.
2 Mutta entä jos Jehova ottaisi tomua ja tekisi siitä ihmisen? Mitä tarvittaisiin hänen tekemisekseen onnelliseksi? Siihen tarvittaisiin jonkin verran ilmaa ja vettä ja ravintoa, mutta vielä paljon enemmänkin. Ihminen on monimutkaisempi kuin yksisoluinen elimistö, ja hänen tarpeensa ovat paljon suuremmat. Jumala teki hänet sellaiseksi, että hänellä on eräitä haluja, ja ne täytyy täyttää, jotta hän olisi onnellinen. Ihminen tekee autoja kulkemaan bensiinillä, mihin täytyy sekottaa ilmaa sekä varata kipinä sen sytyttämiseksi. Täytä nämä tarpeet, niin moottori alkaa hyrrätä. Laske vettä bensiiniin, niin moottori yskii ja pysähtyy. Jumala teki samoin ihmisen sellaiseksi, että hänellä on joitakin tyydytettäviä tarpeita, jotta hän voisi toimia onnellisesti. Siinä tarvitaan enemmän kuin vettä ja ruokaa. Ihminen ei elä yksistään leivästä, ainoastaan aineellisista varauksista.
3. Miksi ihmisen tarpeet ovat suuremmat kuin muiden maallisten luomusten?
3 Jumala ei tehnyt ihmistä minkään toisen maallisen luomuksen kuvaksi ja kaltaiseksi. Hänet tehtiin ylevimmän mallin mukaan: ”Ja Jumala sanoi sitten: ’Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaisuutemme mukaan, ja olkoot heidän alaisuudessaan meren kalat ja taivaitten lentävät luomukset ja kotieläimet ja koko maa sekä jokainen mateleva eläin, joka matelee maan pinnalla.’” Ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi, mikä merkitsee sitä, että hänellä oli jumalalliset viisauden, voiman, oikeuden ja rakkauden ominaisuudet. Tämän tähden on ihmisellä tarpeita, mitkä nousevat niiden pelkästään aineellisten varausten yläpuolelle, jotka riittävät tyydyttämään kalat ja linnut ja metsän eläimet sekä kotieläimet. – 1. Moos. 1:26, Um.
4. Miten mielen nälkä näkyy ja voidaan parhaiten tyydyttää?
4 Kun Jehova antoi ihmiselle viisauden ominaisuuden, niin se ei merkitse sitä, että ihminen olisi aloittanut elämänsä pää täynnä tietoa. Se merkitsee, että hänelle annettiin aivot, mitkä voivat varata ja isota tietoa. Aivojen nälkä lapsuudesta asti nähdään lapsen tarkkaavaisesta katseesta ja sen ahkerista käsistä, jotka ovat aina kurottautumassa tarttumaan ja viemään esineitä sen suuhun lähemmin tutkittavaksi. Kun se osaa puhua, niin kysymyksiä tulvii sen suusta loputtomana virtana aikuisten hämmästykseksi, kummastukseksi, kiusaksi ja uupumukseksi. Mutta tuo sulkutuli on luonnollisen uteliaisuuden ja nälän tyydyttämiseksi, eikä tätä tiedonjanoa pitäisi ehkäistä nuorilta enempää kuin vanhatkaan saisivat sitä menettää. Hermot syöttävät tietonsa aivoihin, ja aivoilla on kyky merkitä ne muistiin, harkita niitä ja tehdä johtopäätöksiä niistä. Me elämme suuressa määrin ajatuksissamme, mutta niiden täytyy tulla jostakin. Mitä rikkaampi ajatusmaailmamme on, sitä rikkaampi on elämämme. Jehovan ajatukset ovat rikkaimmat, joten meidän täytyy kaivaa hänen Sanaansa varastoitua viisautta rikastuttaaksemme elämäämme: ”Jos sinä etsit sitä jatkuvasti kuin hopeata ja jos sinä haeskelet sitä jatkuvasti kuin kätkettyjä aarteita, niin siinä tapauksessa sinä ymmärrät Jehovan pelon, ja sinä löydät Jumalan tosi tuntemuksen.” – Sananl. 2:4, 5, Um.
5. Miten ihmisen voimanominaisuus voi tuoda onnea?
5 Jehova loi ihmisen antaen hänelle voiman ominaisuuden, ja omaten viisauden ohjata käsiään työssä ihmisellä on voima suorittaa monenlaista, mikä antaa onnea ja syvää tyydytystä. Hän voi istuttaa kukkia, kasvattaa viljaa, rakentaa taloja, keksiä koneita. Hän saattaa kirjoittaa runoja tai maalata tauluja tai säveltää musiikkia. Jos hän saa viisautensa Jumalalta ja käyttää voimaansa sopusoinnussa Jehovan tahdon kanssa, niin hän saa onnellisesti ”Jumalan rauhan, mikä käy yli kaiken ajatuksen”. Mutta ihminen saattaa käyttää väärinkin viisauttaan ja voimaansa, ja jos hän tekee siten, niin hänen kykynsä tehdä väärin on suuri. – Fil. 4:7, Um.
6. Miksi oikeudentaju vaikuttaa onneksi?
6 Ihmiselle annettiin tämän ehkäisemiseksi eräs kyky, nimittäin oikeudentaju. Ihminen on moraalinen luomus, jolla on kyky tietää oikea ja väärä, ja kun oikeudentaju tallataan pahan jalkojen alle, niin omaatuntoa loukataan, ja se huutaa. Vaikka omatunto arpeutuu ja vaikenee totunnaisesta väärinteosta, niin on olemassa sisäinen syyllisyyden tunne, mikä häiritsee ja kaivaa ja saattaa aiheuttaa psykosomaattista sairauttakin. Ihmisessä on siis moraalintaju niin syvällä, että piintyneet synnintekijätkin yrittävät selittää pahettaan hyväksi, kuten Jesaja kirjoitti: ”Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi, jotka panevat pimeyden valon sijaan ja valon pimeyden sijaan, jotka panevat kitkerän makean sijaan ja makean kitkerän sijaan!” He saattavat haudata vääryytensä näkyvistä, mutta eivät mielestään, ja jos he aikovat saada täydellisen onnen, niin he eivät voi jättää huomioonottamatta tätä Raamatun totuutta: ”Parempi vähän vanhurskaudessa kuin tuotteitten yltäkylläisyys ilman oikeutta.” – Jes. 5:20, Ts; Sananl. 16:8, Um.
7. Miksi rakkaus on erittäin tärkeä ominaisuus?
7 Mutta ominaisuus, mikä sulattaa täydelleen kaikki ominaisuudet ja voimat yhteen, on rakkaus. Se saattaa kaikki kyvyt tasapainoon. Sen laajuus ja tärkeys heijastuu tästä lyhyestä lausunnosta: ”Jumala on rakkaus.” Rakkaus ei ole toimeton, vaan toimiva ja ilmenee teoissa, mitkä ovat mieluisia ja hyödyksi sille, jota rakastetaan. Koska me rakastamme itseämme, niin me hoivaamme itseämme, pidämme itsestämme huolta, ryhdymme toimenpiteisiin itsemme varalta, suojaamme itseämme. Meidän pitäisi rakastaa toisia niin kuin itseämme toimien myöskin heidän hyvinvoinnikseen. Meidän toisille osoittamamme rakkaus panee toiset osoittamaan rakkautta meille, ja meidän on välttämättä sekä annettava että saatava rakkautta, jos tahdomme olla onnellisia. Jos me emme osoita rakkautta toisille, niin me tulemme itsekeskeisiksi. Jos emme saa tai vastaanota sitä toisilta, niin saatamme murskaantua ja vetäytyä kuoreemme kuin etana tai kapinoida katkeruudessa ja syöksyä rikollisuuteen. Ilman rakkautta ei ole onnea. – 1. Joh. 4:8.
8, 9. Mikä luonnollinen taipumus ihmisellä on, ja miten se täytyy tyydyttää?
8 Meidän on rakastettava Jehovaa, tunnettava hänet ja palvottava häntä voidaksemme tuntea itsemme turvallisiksi. Meidät luotiin siten, että meidän täytyy tehdä näin. Woman’s Home Companionin huhtikuun numerossa 1954 oli kirjoitus ”Me olemme syntyneet uskomaan”, minkä alaotsikkona oli: ”Me kaikki tunnemme yhtä voimakasta taipumusta Jumalan puoleen, kuin meidän sukupuoli- ja nälän vaistomme, sanoo eräs psykiatrisen ajatuksen rohkea uusi koulukunta.” Tämä lääkärin kirjoitus esittää: ”Jos miehet ja naiset tunnustavat tarvitsevansa uskoa Jumalaan ja heidän henkilökohtaisten huviensa ulkopuolella olevan elämän merkitykseen, niin tämä uusi koulukunta sanoo, että he voivat löytää rauhan ja onnen. . . . Miehiä ja naisia ei aja ainoastaan sukupuolivetovoima ja kunnianhimo, vaan myöskin ne ylittävä Jumalan tarve. Heidän täytyy voittaa se nykyinen käsitys, että uskonto ja Jumala eivät ole todelliset tarpeet ja että on yksinkertaista etsiä elämälle henkistä puolta.”
9 Todellisuudessa juuri tämä korkeamman voiman palvontahalu selittää niin monien uskontojen kehittymisen raakalaistenkin keskuudessa. Heillä on tarve, ja he yrittävät täyttää sen. Kun ihmiset jäävät yksikseen ja omien ajatustensa tai sokeain johtajiensa varaan, niin he täyttävät sen väärällä tavalla, väärillä uskonnoilla, palvoen kenties kuvia tai etsien henkimeedioita tai taivaan tähtiä oppaakseen. Tämä Jehovan palvontahalu on vääristelty nykyaikoina elokuvatähtien, urheilijoitten, poliitikkojen tai tiedemiesten epäjumaloimiseksi. Monet tekevät rahan jumalakseen, heidän uskontonsa on huvitusten haku. Mutta mitkään näistä eivät ravitse tyydyttävästi sisäistä Jumalan-kaipuutamme. Me voimme oikealla tavalla täyttää tämän halun ja osoittaa rakkautemme Jumalaa kohtaan ainoastaan käyttämällä mieltämme oppiaksemme Jumalan käskyt ja ymmärtääksemme hänen periaatteensa ja pannaksemme ne sitten täytäntöön, sillä ”rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä”. Jos me emme täytä tätä tarvetta, niin emme saavuta täydellistä onnea, sillä Jeesus lausui totuuden sanoessaan: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” – 1. Joh. 5:3; Matt. 5:3, Um.
MITÄ MATERIALISMI ON?
10. Mitä materialismi on?
10 Hengellisen tarpeemme suuri vihollinen on materialismi. Mitä me tarkoitamme materialismilla? Emme ruokaa, vaatteita emmekä asuntoa. ”Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan”, sanoi Jeesus. Hyvän ruoan ja kauniitten vaatteitten ja mukavan kodin hankkiminen itsellesi ei ole materialismia. Radion tai hienon auton tai melkoisen pankkitilin omistaminen ei ole välttämättä materialismia. Mutta jos meillä on sellainen rakkaus ruokaan, että se tekee meistä ahmatteja, rakkaus vaatteisiin, mikä tekee meistä turhanaikaisia, rakkaus taloon, mikä tekee meidät ylpeiksi, jos meillä on sellainen mieltymys radioon, että se nielee meidän aikamme, halu kalliiseen autoon voidaksemme näytellä sitä vaikuttavasti, rakkaus rahaan, mikä tekee meistä saitureita, niin silloin olemme langenneet materialismin saaliiksi. Aineelliset seikat ovat paikallaan, mutta kun niistä tulee meille ”-ismi”, niin se on väärin. ”-Ismi” merkitsee Websterin sanakirjan mukaan ”erikoisoppia, -ihannetta, -järjestelmää tai -menettelyä; – mikä on tavallisesti alentava”. Kun aineelliset seikat tulevat pääpyrkimykseksemme tai -ihanteeksemme ja kun niiden tavoittelusta tulee meille ohjaava oppi, niin me harjoitamme materialismia. – Matt. 6:32.
11. Mitä vahinkoa voi olla siitä, että omistaa liian vähän?
11 Koska meillä on sekä henkisten että aineellisten asioitten synnynnäinen tarve, niin meidän täytyy saattaa ne oikeaan tasapainoon. Joko liian monet tai liian harvat aineelliset varaukset voivat aiheuttaa meille henkistä vahinkoa. ”Älä anna minulle köyhyyttä äläkä rikkautta. Anna minun kuluttaa minulle määrätty ravinto, jotta en olisi liian täysi ja tosiaan kieltäisi [sinua] ja sanoisi: ’Kuka on Jehova?’ ja jotta en tulisi köyhyyteen ja tosiaan varastaisi ja hyökkäisi Jumalani nimen kimppuun.” Jotkut uskonnot tekevät köyhyydestä hyveen, mutta tahallinen aineellinen puute on häpeä ja pilkkaa: ”Niissä on tosiaan näennäistä viisautta itseomaksutussa palvontamuodossa ja valenöyryydessä, ruumiin ankarassa kohtelussa, mutta niillä ei ole mitään arvoa lihan tyydyttämistä vastaan taisteltaessa.” Jos aineellisia tarpeita ei täytetä, niin tulee kärsimystä, kylvetään katkeruutta ja kasvaa vihamielisyyttä, ja sen hedelmä on Jehovan syyttäminen vaikeuksista, hänen kiroamisensa ahdistuksista ja varasteleminen tarpeitten täyttämiseksi. Aineelliset puutteet voivat johtaa henkiseen köyhyyteen. – Sananl. 30:8, 9; Kol. 2:23, Um.
12. Mitä vahinkoa voi tulla liian paljon omistamisesta?
12 Mutta yltäkylläisyys voi tunkea pois hengellisyyden, jopa Jehovankin sydämestä ja tuoda sijaan väärän jumalan: ”Heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.” Sellaiset ovat tehneet lihastaan Jumalansa, ja materialismi on heidän uskontunnustuksensa. He epäjumaloivat itseään, ovat syypäitä epäjumalanpalvelukseen, sillä Paavali puhui ahneudesta, ”joka on epäjumalanpalvelusta”, ja ahneesta, joka ”on epäjumalanpalvelija”. Meillä voi siis olla liian paljon aineellista, ja me voimme alkaa tuntea olevamme riippumattomia Jehovastakin ajatellen, että me emme tarvitse häntä. Me emme ehkä tunnusta häntä Huoltajaksemme, ja me saatamme kysyä muinaisen faraon hengessä: ”Kuka on Jehova?” Jos näin käy, niin miksi häpeäksi meille meidän aineellisuutemme tuleekaan! – Fil. 3:19; Kol. 3:5; Ef. 5:5.
13. Miten Jehova varoitti Israelia materialismista?
13 Jehova varoitti Israelia siitä, että aineellinen rikkaus voi tehdä sen hengellisesti sokeaksi: ”Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, niin ylistä Herraa [Jehovaa], sinun Jumalaasi, siitä hyvästä maasta, jonka hän on antanut sinulle. Varo, ettet unhota Herraa [Jehovaa], sinun Jumalaasi, ja muista noudattaa hänen käskyjänsä, oikeuksiansa ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan. Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, kun rakennat kauniita taloja ja asut niissä, kun karjasi ja lampaasi lisääntyvät ja kun hopeasi ja kultasi lisääntyy ja kaikki, mitä sinulla on, lisääntyy, niin älköön sydämesi ylpistykö, äläkä unhota Herraa [Jehovaa], sinun Jumalaasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä, . . . Älä ajattele sydämessäsi: ’Oma voimani ja oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden’, vaan muista, että Herra [Jehova], sinun Jumalasi, antaa sinulle voiman hankkia rikkautta.” Ja Moosesta käytettiin varoittamaan Israelia runollisessa laulussa, mikä puhuttelee tuota kansaa Jesurunina: ”Ja Jesurun lihoi ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet, ja halveksui pelastuksensa kalliota.” – 5. Moos. 8:10–14, 17, 18; 32:15.
RAHAN KIIHKEÄ HALU
14, 15. Mikä väärä syy esitetään toisinaan siihen, että rahasta tehdään Jumala, ja mikä on todellinen syy?
14 Miksi ihmiset tekevät rahasta jumalan? Rikkauksia palvelevat kieltävät sen olevan heidän jumalansa. He sanovat, että rahaa tarvitaan elämiseen. Syömiseen, vaatteitten ostamiseen ja kodin omistamiseen tarvitaan rahaa. Se on totta, ja se on syy rahan hankkimiseen, mutta asia ei pääty tähän niillä, jotka palvovat rahaa. Jos raha ei ole enempää kuin väline sen hankkimiseksi, mikä on tarpeellista, ja jonkin virkistyksen saamiseksi sen lisäksi, niin mitä enemmän sinä ansaitset rahaa, sitä suuremmassa määrin nämä seikat tulevat täytetyiksi ja sitä vähemmän lisärahaa sinä haluat. Mutta kuinka monet ajattelevat tällä tavalla? Yhteiskuntatieteilijät haastattelivat muutamia vuosia sitten satoja amerikkalaisia heidän tulojensa suhteen kysyen, tyytyivätkö he ansaitsemaansa rahamäärään. Enemmistö ei ollut tyytyväinen tuloihinsa. Se, joka ansaitsi 5 000 dollaria vuodessa, halusi 10 000, ja joka ansaitsi 10 000, halusi 20 000, ja se, joka ansaitsi 20 000, tahtoi 50 000. Nekin, jotka saivat miljoonia, halusivat useampia miljoonia. Haastattelijat ilmoittivat: ”Yleensä pitää paikkansa, että mitä enemmän ihmisellä on rahaa, sitä enemmän hän haluaa.”
15 Rahasta on tullut menestyksen vertauskuva. Luullaan, että raha tuo turvallisuutta, arvonantoa, vaikutusvaltaa, ystäviä ja rakkautta. Ihminen tarvitsee näitä, mutta rahan hankkimisella saadaan niitä vain osittain ja riittämättömästi. Jos me saamme rahalla turvan tai jonkinlaisen aseman yhteiskunnassa, niin kun raha häviää, katoaa turvallisuus ja arvonantokin. Jos meillä on ystäviä siksi, että meillä on rahaa, ja jos meitä rakastetaan meidän rahamme takia, niin meidän ystävämme ja rakastajamme katoavat meidän rahamme mukana. Me haluamme olla rakastettuja sen takia, mitä olemme, emmekä siksi, mitä meillä on. Raha ei ole näitä inhimillisiä haluja tyydyttävää ravintoa, ja siitä johtuu, että vaikka me täyttäisimme niitä miten paljon tahansa rahalla, ne eivät tule koskaan tyydyttävästi ravituiksi. Raamattu kertoi tämän totuuden kolmetuhatta vuotta sitten: ”Pelkästään hopeaa rakastava ei tule tyydytetyksi hopealla eikä kukaan rikkautta rakastava tuloilla. Tämäkin on turhuutta.” – Saarn. 5:10, Um.
16. Miksi materialismin vaivaamilla ei ole lainkaan lepoa?
16 Onnen tavoitteleminen tavoittelemalla rahaa on samaa kuin ajaisi sateenkaarta takaa yrittäen kaivaa niiden päissä esiin kultapatoja: sinä et löydä niitä milloinkaan. Mutta petetyt ihmiset eivät lakkaa koskaan tavoittelemasta materialismin sateenkaarta, koska he eivät ymmärrä, että se tarve, minkä he luulevat rahan tyydyttävän, ei täyty sillä milloinkaan. Mitä yhteiskunnassa kunnioitetaan, sitä siinä yhteiskunnassa asuvat ihmiset harjoittavat, ja koska rahaa kunnioitetaan tällä materialistisella vuosisadalla, niin monet etsivät sitä. He mittaavat ihmisen arvon hänen omaisuudellaan. He näkevät uuden auton ja haluavat sitä ja ostavat sen. Maksaessaan sitä he näkevät uuden kodin, mitä he haluavat. He ostavat sen, mutta suorittavat maksut pitkän ajan kuluessa. Olematta vieläkään tyytyväisiä he näkevät uusia huonekaluja, mitkä heidän täytyy saada, ja saavat ne sillä tavalla, että ”sinä käytät sitä maksaessasi sitä”. Nyt on kulunut vuosi, ja uudenaikaiset autot ovat tulleet vanhoiksi. Heidän täytyy saada uusi. Ei käy sen paremmin. Ero on pikemminkin heidän päässään kuin auton kannen alla. Mutta heillä täytyy olla uusin, viimeisin, paras, ja kun he saavat sen, niin he ajattelevat pian jotain muuta, mitä he haluavat, ja heidän elämänsä turmeltuu heidän itsensä takaa-ajoksi materialismin ympyrässä. He ovat joutuneet maailmallisuuden pyörteeseen: siinä on ”lihan halu ja silmien halu ja elämäntavan komeileva näyttäminen”. – 1. Joh. 2:16, Um.
17. Mikä sairaus monilla on, ja mihin se johtaa?
17 Heillä on rahansyyhy. Mitä enemmän he raapivat, sitä enemmän se syyhyää, ja mitä enemmän se syyhyää, sitä enemmän he raapivat. Syyhyäviä kämmeniä ei paranneta raapimalla, ne vain tulehtuvat siitä. Pidättyminen raapimasta vähentää syyhyämistä. Mutta raha on heidän mielessään, ja rakkaus siihen on heidän sydämessään, ja siinä on heidän sairautensa juuri. Se ei ole itse raha, vaan rakkaus rahaan, eivät huvit, vaan huvitusten rakastaminen, ei talo eivätkä huonekalut eikä auto, vaan talon tai huonekalujen tai auton rakastaminen. Tämä rakkaus aineellisiin ajaa hengellisyyden pois mielestä ja sydämestä, valtaa elämän ja imee voiman, kunnes ei jää lainkaan aikaa eikä voimaa hengellisten tarpeitten tyydyttämiseen. Monien tuhon juuret ovat tässä rahanrakkaudessa: ”Sillä me emme ole tuoneet mitään maailmaan, emmekä me voi viedä mitään poiskaan. Kun meillä siis on elatus ja vaatetus, niin me tyydymme näihin. Mutta ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, lankeavat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja sortumiseen. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja jotkut ovat tätä rakkautta tavoitellessaan harhaantuneet pois uskosta ja ovat lävistäneet itsensä kauttaaltaan monilla tuskilla.” – 1. Tim. 6:7–10, Um.
TEE TILAA HENGELLE
18. Mitkä raamatunkohdat osoittavat lihan ja hengen välisen ristiriidan, ja mihin kumpikin johtaa?
18 Apostoli Paavalin langennut liha ei pettänyt häntä: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.” Liha merkitsee langennutta ihmisluomusta syntisine taipumuksineen, mieltymyksineen, mielijohteineen ja haluineen. Tämä liha on myyty synnin alaisuuteen synnin orjaksi synnin ollessa sen isäntä, joka ajaa sitä Jumalan hengellistä lakia vastaan, mikä tulee meidän mieleemme tutkimalla Jehovan Sanaa. Syntinen liha vastustaa henkeä ja panee meidät tekemään sellaista, mitä me haluaisimme karttaa: ”Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.” Jos meidän henkemme eli mielenlaatumme on sopusoinnussa Jehovan hengen ja hänen Sanansa kanssa, niin se ohjaa meitä oikeita teitä, ja hengen täytyy voittaa meidän vastustava lihamme, jos me haluamme elää emmekä kuolla: ”Niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha.” – Room. 7:18, 19, 22, 23; Gal. 5:17; Room. 8:5, 6.
19. Mikä on otettava huomioon, kun lasketaan materialismin yhteishintaa?
19 Me voimme voittaa langenneen lihan Jehovan hengen avulla ja pitämällä oman henkemme sopusoinnussa hänen henkensä kanssa. Mutta se merkitsee sitä, että meidän täytyy tehdä tilaa hengellisille asioille. Sellaisten aineellisten asioitten tavoitteleminen, mitkä eivät ole itsessään pahoja, saattaa johtaa meidän tuhoomme, koska ne kuluttavat meidän kaiken aikamme. Jos sinä et voi kääntää radion nappia, kun se pitäisi sulkea, niin radio maksaa enemmän kuin ostohinnan. Se maksaa sinulle sen ajan, minkä sinä kuuntelet sitä. Se saattaa maksaa sinulle kokouksissa käymisen tai uusintakäyntejä tai Raamatun tutkisteluja. Sinä voit maksaa kalliista autostasi tai hienosta kodistasi edun opettaa jollekulle totuutta tai valmentaa häntä palvelemaan Jehovaa. Laske materialismin kokonaishinta! Laske enemmän kuin hintalapuissa olevat markat ja pennit. Laske myöskin henkinen hinta. Rikkaan nuoren hallitusmiehen rikkaudessa ei ollut mitään väärää, mutta se esti häntä seuraamasta Jeesusta, mikä oli väärin. Ei siinä ollut väärää, jos katseli ostaakseen härkiä tai oli uuden vaimon seurassa tai tarkasteli juuri ostamaansa maatilaa, mutta jos viattomat asiat pidättävät sinut palvelemasta Jehovaa, niin niistä tulee vahingollisia. Sinä voit sallia niiden tulla orjantappuroiksi, mitkä tukahduttavat hyvän: ”On vielä toisia, mitkä kylvetään orjantappuroitten joukkoon. Nämä ovat niitä, jotka ovat kuulleet sanan, mutta tämän asiainjärjestelmän huolet ja rikkauden petollinen voima sekä muitten asioitten halut tunkeutuvat esiin ja tukahduttavat sanan, ja se tulee hedelmättömäksi.” – Mark. 4:18, 19, Um.
20. Mitä niiden tulee harkita, jotka yrittävät luopua materialismista, ja mitä Paavali sanoi asiasta?
20 Revi materialismi juurineen pois tehdäksesi tilaa hengelle! ”Älkää sammuttako hengen tulta”, varoittaa Paavali. Tuli tarvitsee ilmaa. Jos sen päälle kasataan liian paljon tavaraa, niin se tukehtuu. Älä tukahduta hengen tulta aineellisten huolten ja omaisuuksien liikataakalla. ”Te ette voi olla Jumalan ja rikkauksien orjia”, koska aika ja voima ovat rajoitetut. Kummanko sinä valitset? Onko vaikea päättää luopua materialismista? Harkitsehan sitten tätä. Sinä olet aloittanut Raamatun tutkisteluja henkilöitten kanssa, ja sitten he ovat lopettaneet, kun ovat nähneet palvelusvelvollisuuden. Sinä tiesit heidän olevan väärässä, että heidän ei olisi pitänyt huolehtia sellaisesta, sillä kun he olisivat aikanaan oppineet enemmän, niin he olisivat tulleet vahvoiksi ja halunneet saarnata. He saattoivat nähdä, mistä heidän piti luopua, mutta olivat liian uusia arvostaakseen sitä, mitä he voittaisivat. Jotkut todistajat ovat tällaisia materialismiin nähden. He näkevät, mistä heitä pyydetään luopumaan, mutta he eivät arvosta sitä, mitä he voittavat henkisesti. Mutta he voivat ottaa Paavalin sanat sen suhteen, koska hän oli henkeytetty: ”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemuksen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen.” Katso sen tähden aineellisen menestyksen yli nähdäksesi hengellisen hyödyn, mikä panee menetyksen tuntumaan tyhjältä. – 1. Tess. 5:19; Matt. 6:24, Um; Fil. 3:8.
21. Miten eräät koettavat puolustaa materialismiaan, mutta miten se jättää merkkinsä heihin?
21 Materialismi jättää merkkinsä ihmiseen. Tarkkailehan miestä, joka kallistuu aineellisiin. Hän kiinnittää nyt enemmän huomiota vaatteisiinsa, asuntoonsa, autoonsa ja huvituksiinsa. Hän saattaa päätellä, että hänen asemansa vaatii häntä näyttämään edustavalta, että maailma odottaa sitä häneltä. Mutta odotahan: Onko hänen asemansa korkeampi kuin Jeesuksen, kun hän oli maan päällä? Antoiko hän maailman muovata hänen menettelytapansa materialistisella näkemyksellään? Oliko hänellä kaikkein komeimmat oriit, joilla hän ratsasti, tai loistopalatsi, missä hän kallisti päänsä? Ei, hän hylkäsi materialismin sekä sanoin että teoin. Hän antoi esimerkin nöyryydestä pesemällä opetuslastensa jalat. Sen sijaan että hänen asemansa olisi hänen mielestään vaatinut komeilevaa esiintymistä, se vaati aivan päinvastaista. Häntä kiinnosti hengen voima eikä komeilu. Mutta pane merkille mies, joka muuttuu materialistisemmaksi. Ovatko hänen ajatuksenilmaisunsa hengellisesti aivan yhtä hyviä, hänen puheensa yhtä rakentavia, hänen keskustelunsa yhtä selväkäsitteisiä kuin ennenkin? Jos ne eivät ole, niin hänen materialisminsa näkyy, olkoonpa hänellä sitten silmät nähdä sitä tai ei. Hänen veljensä voivat nähdä sen, ja ole varma siitä, että Jumala näkee: ”Älkää harhaantuko: Jumala ei ole pilkattava. Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös korjaa, koska se, joka kylvää pitäen silmällä lihaansa, korjaa turmelusta lihastaan, mutta se, joka kylvää pitäen silmällä henkeä, korjaa iankaikkisen elämän hengestä. Älkäämme siis luopuko sen tekemisestä, mikä on oikein, sillä me saamme korjata aikanaan, kun emme hellitä.” – Gal. 6:7–9, Um.
22. Mikä on yksi materialismin suurista huonoista puolista, ja mitä se voi maksaa sinulle?
22 Jeesus sanoi: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä.” Eräs materialismin suuri paha puoli on, että sen uhrit eivät kiellä itseään. Se syö ruumiin- ja tahdonvoiman näkymättömänä kuin termiitit hirressä. Lihasta huolehtiminen nakertaa moraalin voimaa ja riistää meiltä itsehillinnäksi kutsutun hengen hedelmän. Meidän on harjoiteltava joka päivä kykyä sanoa itsellemme pienissä asioissa ”ei”, sillä jollemme me harjoittele päivittäin ponnistelukykyämme, niin me kadotamme sen. Kieltämällä itseltämme vähäisiä asioita me kehitämme voimaa sanoa itsellemme ”ei”, kun tulee kysymys suurista asioista. Jos me olemme uskollisia vähässä, me olemme uskollisia paljossakin. Tai epäonnistuminen vähässä antaa näytteen epäonnistumiselle paljossakin. Kykenemättömyys kieltää itseäsi voi maksaa sinulle elämäsi: ”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?” Älä menetä malttiasi syösten päätä pahkaa eteenpäin. Sinä et voi vaeltaa Jumalan kanssa ja juosta maailman kanssa. Raha on yksi tämän nykyisen maailman jumalista, ja raha puhuu sille. Se on kuuro, kun Jehova puhuu, mutta höristää korviaan, kun raha puhuu. Se voi kuulla rahan kuiskauksen kellaristakin, mutta se ei voi kuulla saarnaa talon katolta. Rahalla ei ole ääntä, mutta se voi puhua ihmisiltä kaiken, se voi puhua heiltä heidän elämänsä, voi puhua heidät kuolemaan. Meidän on parempi kuunnella äänettömien taivaitten julistavan Jehovan kunniaa. – Mark. 8:34, 36; Ps. 19:1–4.
23. Miksi meidän tulee kehittää yksinkertaista makua, ja miten Paavali harjaannutti itseään?
23 Tyydytä tarpeet ollaksesi onnellinen. Pidä tarpeet yksinkertaisina tyydyttääksesi ne. Älä pane onnea omaisuuden varaan. Monet asiat, joita luullaan välttämättömiksi, eivät ole lainkaan sellaisia. Makua voidaan kehittää huumausaineeseen, ja sitä tapaa on vaikea lopettaa, mutta se voidaan lopettaa ja sen orja vapauttaa. Kehitä materialismia, niin tarpeet laajenevat niin suuriksi, että sinä et voi täyttää niitä. ”Älä raada saavuttaaksesi rikkautta. Lakkaa nojautumasta omaan ymmärrykseesi.” Kehitä yksinkertaista makua, mikä ei orjuuta sinua. Paavali harjaannutti itsensä tyytymään kaikenlaisiin olosuhteisiin, joissa hän oli: ”Minä olen oppinut olemaan omaani tyytyväinen, millaisissa olosuhteissa lienenkin. Minä tiedän tosiaan, miten olla niukoissa varoissa, minä tiedän tosiaan, kuinka omata yltäkylläisesti. Kaikessa ja kaikissa olosuhteissa minä olen oppinut sekä sen salaisuuden, miten olla kylläinen, että sen, kuinka nähdä nälkää, sekä sen, miten omata runsaasti, että sen, kuinka olla puutteessa.” Puute ei tehnyt häntä katkeraksi, yltäkylläisyys ei kaatanut häntä materialismin salahautaan. Hän noudatti omaa neuvoaan: ”Olkoon teidän elintapanne vapaa rahanrakkaudesta, samalla kun olette tyytyväisiä nykyiseen.” Paavali tyytyi, olipa sitten vähän tai paljon. Hänen aineelliset tarpeensa olivat yksinkertaiset, hänen hengelliset rikkautensa olivat suuret. – Sananl. 23:4; Fil. 4:11, 12; Hepr. 13:5, Um.
24. Mistä yltäkylläisistä seikoista me voimme löytää iloa, ja mikä on tärkeämpää meidän onnellistuttamiseksemme?
24 Jotta olisit onnellinen, niin muista, miten Jumala teki sinut: maasta maata varten. Tosi ilo on siinä, mitä Jumala teki. Musta holvi, mistä myriadit tähdet vilkkuvat ja loistavat, auringon lämpö, tuulenhenkäysten viileys, kukkien tuoksut, lintujen laulut, eläinten sulous, kukkulat, jotka aaltoilevat, ja vuorenhuiput, jotka kohoavat korkealle, syöksyvät joet ja hitaat virrat, mehevät nurmikot ja tiheät metsät, lumen kimallus auringossa ja sateen rapina kattoon, sirkan siritys kellarissa, sammakon kurnutus lätäkössä ja kalan polskahdus, kun se lähettää vesirenkaat laajenemaan kuutamossa. Vielä enemmän iloa saadaan hyvää seuraa tarjoavista ihmisistä, sillä ihminen tehtiin seuralliseksi luomukseksi. Ystävällinen ajatus, myötätuntoinen kosketus, pehmeä ele tai ilmaisu, lämmin hymy ja rakkaudellinen teko, lapsen nauru leikissä ja pienokaisen jokellus kehdossaan, elämän kokemuksista rikkaan vanhan henkilön arvokkuus ja viisaus – nämä ovat tyydyttäviä asioita. Sillä on merkitystä, mitä me olemme, ei sillä, mitä me näytämme olevan. Kysymyksessä on rakkaus, mikä meillä on, eikä yhteiskunnallinen asema, se, mitä me voimme antaa, eikä se, mitä me saamme. Meidän aarteemme on se, mikä meillä on taivaassa, eikä kultakasa maan päällä. Merkitystä on tyytyväisyydellä vähässä eikä huolella paljossa. Jumalan ajatusten saaminen tekemään meidät viisaiksi, tämän viisauden käyttö voimamme ohjaamiseksi, hänen periaatteittensa noudattaminen oikeuden varmistamiseksi ja hänen esimerkkinsä seuraaminen rakkauden osoittamisessa täyttää tarpeet ja sen nälän, minkä hän pani sisimpäämme. Ja tätä kaikkea tarvitaan meidän tekemiseksemme onnelliseksi.