Ihmisen ja Jumalan osuus ’uudelleen syntymisessä’

”Kukaan Jumalasta syntynyt ei jatka synnin tekemistä, koska Hänen tuottava siemenensä pysyy hänessä, eikä hän voi harjoittaa syntiä, koska hän on syntynyt Jumalasta.” – 1. Johannes 3:9.

1, 2. Mitä olemme oppineet a) pelastettujen päämäärästä? b) Jehovan sitä koskevasta tarkoituksesta että jotkut ’syntyvät uudelleen’?

EDELLISESSÄ kirjoituksessa mainitsimme, että monet miljoonat kristityiksi tunnustautuvat väittävät olevansa ’uudelleen syntyneitä’. Olemme myös nähneet Raamatusta, että vaikka onkin vain yksi pelastus – joka perustuu uskon panemiseen Kristuksen lunastusuhriin – näillä pelastuksen saavilla ryhmillä on kaksi eri päämäärää, taivaallinen ja maallinen.

² Olemme nähneet myös, että Jeesus Kristus syntyi uudelleen sen jälkeen kun hänet kastettiin Jordanissa. Silloin Jehova Jumala pani pyhän hengen laskeutumaan Jeesuksen päälle kyyhkysen muodossa, jolloin Jumala tunnusti Jeesuksen hengestä siinneeksi Pojakseen. Olemme myös nähneet, mikä Jehovan tarkoitus oli Jeesuksen uudelleen syntymiselle, nimittäin että hän kuolemansa ja kuolleista nousemisensa jälkeen voisi olla Jumalan valtakunnan loistoisa ja voimakas Kuningas. Olemme saaneet myös tietää Jehovan tahdon olevan, että Jeesuksella Kristuksella on hallitsijatovereita ja että näidenkin täytyy ”syntyä uudelleen”. – Matteus 3:13–17; Johannes 1:12; 3:3; Heprealaisille 10:5–10; Ilmestys 20:6.

3. Miten ne, jotka tulevat olemaan Jeesuksen kanssa Valtakunnassa, eroavat ’uudelleen syntymisen’ suhteen hänestä?

³ Miten on näiden Jeesuksen Kristuksen voideltujen seuraajien laita? Milloin he ’syntyvät uudelleen’? Mitä askeleita heidän täytyy ottaa, ennen kuin Jehova toimii heidän puolestaan ja synnyttää heidät hengellisiksi lapsiksi? Jeesus syntyi täydelliseksi ihmiseksi, koska Jumala oli hänen Isänsä. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin hänen Isänsä synnytti hänet hengelliseksi Pojaksi ja aikaansai hänen ’uudelleen syntymisensä’. Mutta kaikki Aadamin jälkeläiset ovat syntyjään syntisiä, ’vieraantuneita ja todellisuudessa Jumalan vihollisia, koska heidän mielensä ovat teoissa, jotka ovat pahoja’. Sellaisina he eivät ole siinä tilassa, että Jehova voisi olla tekemisissä heidän kanssaan ja synnyttää heidät hengellisiksi lapsiksi. – Psalmit 51:7; Kolossalaisille 1:21.

Ihmisen osuus: kuusi alkuaskelta

4, 5. a) Ennen kuin Jumala harkitsisi tulevia opetuslapsia hengelliseen lapseuteen, kuinka monta askelta näiden täytyy ottaa, ja keiltä muilta ne vaaditaan? b) Mikä on ensimmäinen askel?

⁴ Minkä askeleiden ottamista tulevilta opetuslapsilta vaaditaan, ennen kuin Jehova harkitsisi heitä hengelliseen lapseuteen? On olemassa kuusi nimenomaista askelta, jotka heidän täytyy ottaa. Mutta huomattakoon, että Jumala vaatii näitä samoja askeleita kaikilta, joista tulee tosi kristittyjä ja jotka saavat pelastuksen, olkoonpa heidän lopullinen palkintonsa taivaallinen tai maallinen.

⁵ Ensiksikin sellaisten täytyy hankkia Jehova Jumalan, Luojansa ja Elämänantajansa, sekä hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, heidän Pelastajansa ja Lunastajansa, täsmällistä tuntemusta. (Psalmit 36:10; 100:3; Matteus 20:28; Roomalaisille 10:13–15) Kun Jeesus rukoili Jumalaa viimeisenä iltanaan ollessaan maan päällä ihmisenä, hän korosti tämän askeleen tärkeyttä sanoessaan: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” – Johannes 17:3.

6. Mikä on toinen askel, joka näiden täytyy ottaa?

⁶ Mutta tieto itsessään ei riitä. Ihmisen täytyy uskoa, niin kuin luemme: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” Ja apostoli Paavali osoittaa selvästi, että ”ilman uskoa on mahdotonta miellyttää [Jumalaa) hyvin”. Sellainen usko pitää Jumalan lupauksia todellisuutena, ikään kuin täyttyneinä. Se on enemmän kuin totena pitämistä, sillä opetuslapsi Jaakob muistuttaa meitä siitä, että demonitkin uskovat ja silti vapisevat ja että ”usko ilman tekoja on kuollut”. – Johannes 3:16; Heprealaisille 11:1, 6; Jaakob 2:19, 26.

7. Mikä on aivan ensimmäinen teko, joka vaaditaan ihmiseltä uskon todisteeksi?

⁷ Aivan ensimmäinen teko, joka vaaditaan ihmiseltä uskon todisteeksi, on katumus. Ihmisen täytyy katua väärää menettelyään ja lakata tekemästä syntiä tahallaan. Kun Jeesus alkoi saarnata, hän sanoi: ”Katukaa, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matteus 4:17) Jotta ihminen katuisi väärää menettelyään, hänen täytyy lakata noudattamasta sitä. Hänen täytyy tuntea syvää mielipahaa, surua ja tunnonvaivoja sen johdosta. Kaikkien, jotka haluaisivat saada elämän paratiisimaassa, on ehdottoman välttämätöntä tehdä myös siten, sillä ”kaikki jumalattomat [Jumala] hukuttaa”. – Psalmit 145:20.

8. Minkä askeleen täytyy seurata syntien katumista?

⁸ Mutta pelkästään se, että lakkaa tekemästä sitä mikä on syntistä, ei riitä. Ihmisen täytyy ottaa kääntymysaskel. Hänen täytyy tehdä täyskäännös ja edistyä vastakkaiseen suuntaan. Hänen täytyy noudattaa neuvoa, jonka Pietari esitti aikansa juutalaisille: ”Katukaa sen tähden ja kääntykää saadaksenne syntinne pyyhityiksi pois.” Niin, hänen täytyy ’tehdä katumukseen sopivia tekoja’. (Apostolien teot 3:19; 26:20) Se, että tämä askel vaaditaan kaikilta niiltäkin, jotka toivovat saavansa ikuisen elämän maan päällä, ilmenee selvästi Sananlaskujen 2:20, 21:n esittämistä sanoista.

9. a) Mitkä kaksi lisäaskelta vaaditaan näiltä ja kaikilta, jotka haluaisivat olla Jeesuksen Kristuksen seuraajia? b) Mistä Jeesuksen kaste oli vertauskuva?

⁹ Sitten, aivan samoin kuin Jeesus tarjoutui Jordanilla tekemään Isänsä tahdon, seuraava askel, joka vaaditaan kaikilta niiltä, jotka haluavat tulla Jeesuksen Kristuksen seuraajiksi siitä riippumatta mikä heidän toivonsa on, on Jumalalle tarjoutuminen. Nykyään tähän sisältyy Jehova Jumalalle vihkiytyminen, minkä jälkeen heidän täytyy kulkea hänen Poikansa Jeesuksen askeleissa.a (Luukas 9:23) Edelleen kuudentena askeleena heidän täytyy vertauskuvata tämä vihkiytyminen ja tunnustaa se julkisesti menemällä kasteelle, aivan niin kuin Jeesuskin meni. – Matteus 28:19; vrt. Apostolien teot 2:41.

Jehova Jumalan kaikkein tärkein osuus

10. Mistä kuvauksesta voidaan nähdä, että ’uudelleen syntymiseen’ tarvitaan enemmän kuin ihmisen osuus?

¹⁰ Johtavatko nämä käsitellyt askeleet – Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen tuntemuksen hankkiminen, uskominen, katumus, kääntymys, vihkiytyminen ja kasteelle meno – automaattisesti ihmisen ’uudelleen syntymiseen’? Eivät suinkaan! Kukaan ei voisi ”syntyä uudelleen” hengellisesti omien ponnistelujensa ansiosta sen enempää kuin kukaan voisi alkuunkaan syntyä omien ponnistelujensa ansiosta. Niin kuin ruumiillinen syntymä vaatii molempien ihmisvanhempien aktiivista osuutta, niin tämä hengellinenkin syntymä, ’uudelleen syntyminen’, vaatii jumalallisen Isän, Jehova Jumalan, ja hänen taivaallisen järjestönsä eli ’aviovaimonsa’ aktiivista osuutta. (Jesaja 54:1, 5) Edellä mainitut askeleet ottamalla ihminen voi vain asettaa itsensä ehdolle ’uudelleen syntymistä’ varten, jos tämä on Jumalan tahto.

11. Jos se on Jumalan tahto, niin mihin toimintaan hän ryhtyy niiden suhteen, jotka ovat tehneet oman osuutensa?

¹¹ Ihmiskunnan perimän epätäydellisyyden vuoksi Jumala itse nyt toimii niiden yksilöiden puolesta, jotka hän haluaa kutsua taivaalliseen valtakuntaan. Sen tähden luemme: ”Meidät on . . . julistettu vanhurskaiksi uskosta.” Mihin kohdistuvasta uskosta? Kristuksen uhriin kohdistuvasta uskosta, sillä on sanottu: ”Meidät on nyt julistettu vanhurskaiksi hänen verensä välityksellä.” (Roomalaisille 5:1, 9) Huomaa, että Jumala, ei ihminen itse, julistaa täten virallisesti asianomaisen vanhurskaaksi. Se antaa hänelle eri aseman kuin on ”luomakunnalla”, ihmiskunnalla yleensä, jonka täytyy odottaa ”Jumalan [hengellisten] lasten ilmi tulemista”, ennen kuin siihen kuuluvat voidaan ’vapauttaa turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan [maallisten] lasten loistoisaan vapauteen’. (Roomalaisille 8:19–22) Niillä, jotka Jumala julistaa vanhurskaiksi, on siten oikeus heille suotuun täydelliseen ihmiselämään. Tämän tähden Jehova Jumala voi nyt vaikuttaa heihin suoraan hengellään. – Roomalaisille 8:33.

12. Mitä ilmiöitä liittyi ’uudelleen syntymiseen’, kun oli kysymys Jeesuksesta ja ensimmäisistä opetuslapsista, ja miksi sellaiset ovat lakanneet?

¹² Ne, jotka Jumala julistaa vanhurskaiksi, hän nyt synnyttää hengellisiksi lapsikseen. Miten? Pyhän henkensä eli toimivan voimansa avulla, jonka hän saattaa vaikuttamaan heidän hyväkseen ja johtamaan heidän ’uudelleen syntymiseensä’. Kun oli kysymys Jeesuksesta ja hänen opetuslapsistaan, jotka kokoontuivat yhteen helluntaina, Jumala ilmaisi yliluonnollisten ilmiöiden välityksellä sen, että hän oli synnyttänyt heidät hengellisiksi lapsiksi. Mutta kun nämä tosi kristillisyyden todisteet oli selvästi esitetty, ei enää tarvittu sellaisia ilmiöitä, ja ne ’poistuivat’. – Matteus 3:16; Apostolien teot 2:3; 10:44–48; 1. Korinttolaisille 13:8–10.

13. Mihin ”vesi” ja ”henki” viittaavat? (Johannes 3:5)

¹³ Tähän hengellistä uudelleen syntymistä koskevaan järjestelyyn Jeesus viittasi sanoessaan juutalaiselle hallitusmiehelle Nikodeemukselle: ”Totta totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja hengestä, hän ei voi mennä Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, ja mikä on syntynyt hengestä, on henkeä. Älä ihmettele, koska sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudelleen.” (Johannes 3:1, 5–7) Tässä mainittu vesi tarkoittaa epäilemättä kirjaimellista kastevettä. Entä henki? Yksilössä vaikuttavaa Jehovan pyhää henkeä.

14. Mitä ’kutsuminen’ ja ’valitseminen’ sisältää, ja mitä tarkoitusta varten nämä kristityt voidellaan ja asetetaan tehtäväänsä?

¹⁴ Raamattu sanoo noista ’uudelleen syntyneistä’, että heidät on ensin ”kutsuttu”. Se on Jumalan itsensä esittämä kutsu Jeesuksen Kristuksen yhteyteen. Ne, jotka toimivat kutsun mukaan, ovat ”valittuja”. (Ilmestys 17:14) Heistä tulee osa ”valittua” seurakuntaa, jonka tehtävänä on ’julistaa laajalti Jehova Jumalan oivallisuuksia’. (1. Pietari 2:9) Nämä ’uudelleen syntyneet’ kristityt on Jeesuksen tavoin voideltu Jumalan pyhällä hengellä saarnaamaan. Niinpä luemme: – ”Hän, joka takaa, että te ja me kuulumme Kristukselle, ja hän, joka on voidellut meidät, on Jumala.” – Jesaja 61:1, 2; Luukas 4:16–21; 2. Korinttolaisille 1:21.

15. Miten henki todistaa ihmisen ’uudelleen syntymisestä’, ja mikä vahvistaa tätä vakaumusta?

¹⁵ Apostoli Paavali todisti näistä ”valituista”: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.” (Roomalaisille 8:16) Miten Jumalan pyhä henki tekee tämän? Juurruttamalla tällaisiin kristittyihin taivaallisen toivon. ”Suuren armonsa mukaan hän [Jumala] synnytti meidät uudelleen elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen välityksellä, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja kuihtumattomaan perintöön. Se on varattuna taivaissa teitä varten.” (1. Pietari 1:3, 4) Kun nämä säilyttävät hyvän suhteen taivaalliseen Isäänsä, hän kaitselmuksellaan vahvistaa heidän vakaumustaan siitä, että he ovat todella ’uudelleen syntyneitä’ kristittyjä.

Miten joku voi olla varma?

16. Mistä lähtien ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” on tähdentänyt maallista toivoa, ja mihin päätelmään tämä johtaa?

¹⁶ Ne, jotka osallistuvat tämän Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen nykyään, luottavat täysin siihen, että Jehova Jumala johtaa vihkiytyneitä palvelijoitaan näkyvän hengestä siinneen järjestönsä, ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan”, välityksellä. (Matteus 24:45–47) Sen ohjauksessa taivaallista toivoa esitettiin ja tähdennettiin noin vuoteen 1935 saakka. Kun silloin ’valkeus koitti’ paljastaen selvästi, mikä oli Ilmestyksen 7:9:n ”suuri joukko”, alettiin tähdentää maallista toivoa. (Psalmit 97:11) On sen tähden järkevää päätellä, että siihen mennessä 144 000:n koko määrä oli lähes täysi. Tietenkin jos joku osoittautui uskottomaksi, tarvittiin tilalle toinen. Mutta ymmärrettävästi näitä oli verrattain vähän. Ja ketkä tulisivat näiden tilalle? Näyttää järkevältä myös päätellä, että todennäköisemmin tämä taivaallinen toivo annettaisiin sellaisille, jotka jo olivat kestäneet nuhteettomina, jotka olivat pitäneet kiinni vihkiytymisestään vuosien ajan, ennemmin kuin koettelemattomille vastavihkiytyneille. (Vrt. Luukas 22:28–30.) Mutta käytettävissä olevat raportit ilmaisevat, että jopa jotkut vastavihkiytyneet kristityt ovat pitäneet itseään ’uudelleen syntyneinä’.

17. Millaiset tunteet saavat jotkut ajattelemaan erheellisesti, että Jumala on juurruttanut heihin taivaallisen toivon?

¹⁷ Jokainen, joka on verrattain vähän aikaa sitten vihkiytynyt ja mennyt kasteelle ja joka pitää itseään ’uudelleen syntyneenä’, tekisi hyvin harkitessaan vakavasti seuraavia kysymyksiä: Mitä syitä sinulla on sellaiseen tunteeseen, että Jehova Jumala on istuttanut sinuun tämän toivon? Voisiko olla, että tunteesi on jäännöstä siitä erheellisestä uskomuksesta, joka sinulla oli aikaisemmin Suuressa Babylonissa ollessasi ja jonka mukaan taivas on kaikkien hyvien ihmisten määränpää? Tai voisiko olla niin, että tunnet tällä tavoin siksi, että koit suurta sisäistä levottomuutta, että ensin taistelit tätä ajatusta vastaan mutta että se vähitellen pääsi voitolle? Mutta pääsikö se voitolle siksi, että sinä halusit siten olevan, ehkäpä tietämättäsikin? Sellaiset taistelut eivät itsessään todista, että olet ’uudelleen syntynyt’.

18. Miksi syvien hengellisten asioitten arvostaminen ei sinänsä todista, että joku on ’uudelleen syntynyt’?

¹⁸ Tai ajatteletko, että Jumala on valinnut sinut yhdeksi 144 000 voidellusta siksi, että arvostat syvästi hengellisiä asioita, että pidät kovasti syvistä hengellisistä totuuksista? Jos näin on, niin pane merkille, että varsin monet, jotka eivät väitä olevansa ’uudelleen syntyneitä’, ovat ’hengellisiä ihmisiä’ sanan täysimmässä merkityksessä. (1. Korinttolaisille 2:14, 15) Eikä Heprealaiskirjeen 11. luvussa lueteltujen uskon miesten ja naisten hengellisestä voimasta ole mitään epäilystä. Kuitenkaan ei kukaan heistä ollut ’uudelleen syntynyt’. He kaikki odottivat saavansa ”paremman ylösnousemuksen [elämään Jumalan valtakunnan alaisuudessa]” tänne maan päälle. – Heprealaisille 11:35.

19. a) Miksi suuri innokkuus ei välttämättä todista, että Jumala on antanut henkilölle taivaallisen toivon? b) Mikä näyttää viittaavan siihen, että joillakuilla taivaallisen toivon vakuuttelu saattaisi johtua vaatimattomuuden puutteesta?

¹⁹ Tai saattaisiko olla niin, että tunteesi perustuvat siihen, että ilmaiset enemmän innokkuutta kuin jotkut muut kristityt toverini? Mutta se ei itsessään voisi olla ratkaiseva seikka, sillä apostoli Paavali havaitsi kerran toisensa jälkeen tarpeelliseksi neuvoa voideltuja kristittyjä suhtautumaan vakavasti hengellisiin velvoituksiinsa. (1. Korinttolaisille 11:20–22; Galatalaisille 4:9–11) Tai voisiko olla niin, että väitteesi siitä, että olet voideltu, johtuu vaatimattomuuden puutteesta? On joitakuita, jotka aivan viime aikoina ovat väittäneet olevansa voideltuja mutta jotka seurakunnan ykseyden rakentamisen sijasta ovat olleet sitä mieltä, että heillä täytyy olla oma raamatuntutkisteluryhmänsä. Sen sijaan kypsät ’uudelleen syntyneet’ kristityt pysyvät lähellä paikallista seurakuntaa, vaikka se koostuukin suureksi osaksi ”muista lampaista”. (Johannes 10:16) Mutta ’uudelleen syntyminen’ on Jumalan ja kunkin kristityn henkilökohtainen asia. Kenenkään ei pitäisi tuomita toista tässä kysymyksessä. – Roomalaisille 14:10:

20. Mihin päätelmiin tulemme ’uudelleen syntymisestä’ edellä olevan valossa?

²⁰ Mitä päättelemme kaikesta edellä käsitellystä? Jehova Jumala on oikeudenmukainen ja vanhurskas, viisas ja rakkaudellinen. Hänellä on oikeus määrätä älylliset luomuksensa kullekin kuuluvaan osaan – jotkut palvelemaan hänen tarkoituksiaan taivaissa, toiset täällä maan päällä. Taivaallinen palkinto ei ole saavutettavissa henkilökohtaisen valinnan ja ponnistelun avulla, eikä sitä tule haluta itsekkäästi. Se on niin ainutlaatuinen, ettei kukaan ihmisluomus saa käyttää sitä julkeasti hyväkseen. Se on todella suurenmoinen ansaitsemattoman hyvyyden osoitus, jonka Jehova Jumala antaa muutamille luomuksilleen viisaitten, oikeudenmukaisten ja rakkaudellisten tarkoitustensa edistämiseksi, mutta sitä ei anneta minkään ihmisten oman erikoisansion johdosta. ’Uudelleen syntyminen’ rajoittuu näihin. (Roomalaisille 3:23, 24; 11:33–36) Myös ikuinen elämä paratiisimaassa on sanomattoman etuoikeutettu tavoite, johon vanhurskauteen taipuvaiset ihmiset voivat pyrkiä. (Ilmestys 21:1, 3, 4) Kaikki on ansaitsematonta hyvyyttä. Kenenkään ei pitäisi olla niin röyhkeä että sanoisi Jehovalle: ”Mitäs teet?” – Daniel 4:32.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 25]

Ruumiillisen syntymisen tavoin ’uudelleen syntymisessä’ tarvitaan Isän ja hänen taivaallisen ”vaimonsa” aktiivista osuutta

[Kuva s. 26]

Suuri Babylon on opettanut monet ajattelemaan, että kaikki hyvät ihmiset menevät taivaaseen