Mikä on Raamatun kanta?
Tunteeko Jumala katumusta?
”EI JUMALA ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?” – 4. Moos. 23:19.
Nämä Jumalan henkeyttämät Bileamin sanat osoittavat, että Jehova Jumala ei kadu samalla tavalla kuin ihmiset. Me saatamme arvioida asioita väärin tai erehtyä muulla tavoin ja sen vuoksi tuntea katumusta. Korkein ei kuitenkaan koskaan erehdy. Raamattu kertoo: ”Täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.” (5. Moos. 32:4) Tämän mukaan Jehovan tarkoitus pysyy muuttumattomana.
Hän ei esimerkiksi tule koskaan katumaan sitä, että hän on asettanut Poikansa ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin tavan eli järjestyksen mukaan. Psalmista julisti: ”Herra on vannonut eikä sitä kadu: ’Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan.’” (Ps. 110:4; Hepr. 7:21) Koska Poika tulee aina pysymään uskollisena, niin Jehovalla ei tule koskaan olemaan mitään syytä muuttaa asennoitumistaan häneen. Hänen tarkoituksensa Pojan suhteen ei ole erehdys.
Samalla tavoin Kaikkivaltias ei koskaan kadu sitä, että hän valitsi israelilaiset heidän antautuneitten esi-isiensä vuoksi. On totta, että he kerran toisensa jälkeen osoittautuivat uskottomiksi ja että ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla suurin osa heistä hylkäsi luvatun Messiaan. Siitä huolimatta jäännös heistä vastasi suosiollisesti. Se tosiasia, että heidän maanmiehensä osoittautuivat ”hyvän uutisen” vihollisiksi, ei vaikuttanut Jumalan näkökantaan uskovaa jäännöstä kohtaan. Tämä ei myöskään muuttanut sitä tosiasiaa, että esi-isät olivat palvelleet Jehovaa uskollisesti. Näin ollen apostoli Paavali saattoi kirjoittaa: ”Jumalan valinnan kannalta he ovat rakastettuja esi-isiensä tähden. Sillä lahjojaan ja kutsumistaan ei Jumala myöhemmin pahoittele.” (Room. 11:28, 29) Niin, Jumala rakasti juutalaisten uskollista jäännöstä enemmistön epäuskosta huolimatta.
Jehova Jumala saattaa kuitenkin tuntea mielipahaa eräällä erikoisella tavalla. Me luemme Raamatusta: ”Hän tunsi mielipahaa suuren ansaitsemattoman hyvyytensä runsauden mukaan.” (Ps. 106:45, UM) Miten tämä tulisi ymmärtää?
Koska Jehova Jumala ei tee erehdyksiä, niin hänen pahoittelunsa ilmeisesti viittaa hänen asennoitumisensa muuttumiseen ihmisiin nähden. Mikä aiheuttaa muutoksen hänen puoleltaan?
Otetaan esimerkiksi Nooan päivien tilanne. Siihen aikaan maa oli täynnä väkivaltaa. Raamattu kertoo: ”Kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui [pahoitteli, UM] tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.” – 1. Moos. 6:5, 6.
Meidän ei tule päätellä tämän perusteella, että Jumala tunsi tehneensä virheen luodessaan ihmisen. Näin ei voisi olla, koska hän julisti kaiken luomistyönsä ”sangen hyväksi”, sellaiseksi mikä täytti hänen täydellisyyden mittapuunsa. (1. Moos. 1:31) Jehova pikemminkin pahoitteli sitä, että ihmiset olivat valinneet tottelemattomuuden tien. Hän pahoitteli sitä, että he, Nooaa ja hänen lähimpiä omaisiaan lukuun ottamatta, olivat tulleet niin turmeltuneiksi, että hänen oli pakko ryhtyä oikeudenmukaisiin toimenpiteisiin heitä vastaan.
Sama johtopäätös voidaan tehdä siitä, kun Jehova valitsi Saulin israelilaisten ensimmäiseksi kuninkaaksi. 1. Samuelin kirjan 15:10, 11 sanoo: ”Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana: ’Minä kadun, että tein Saulin kuninkaaksi.’” Miksi? ”Sillä hän on kääntynyt pois minusta eikä ole täyttänyt minun käskyjäni.” Huomaa, että Jumalan katumus ei johtunut siitä, että hän olisi ajatellut Saulin valitsemisen olevan väärin, vaan se aiheutui siitä, että Saul ei käyttänyt etuaan sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Saul, joka omasi moraalisen toimintavapauden, oli muuttunut, ja tästä johtuen Jumalan täytyi muuttaa asennoitumistaan häneen.
Koska Saul oli valinnut tottelemattomuuden tien, niin häntä vastaan esitettiin epäsuotuisa tuomio. Korkein ei myöhemmin katuisi oikeaa tuomiota. Jehovan sana Samuelin kautta kuului: ”Herra on tänä päivänä reväissyt Israelin kuninkuuden sinulta ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi. Ja hän, joka on Israelin kunnia, ei valhettele eikä kadu.” – 1. Sam. 15:28, 29.
On kuitenkin ollut aikoja, jolloin Jehova Jumala on lausunut langettavan tuomion ja sitten katunut sitä. Jälleen kyseessä olevat ihmiset aiheuttivat muutoksen. Joonan ajan niniveläiset ovat esimerkki tästä. Profeetta Joona lähetettiin julistamaan heille: ”Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään.” (Joona 3:4) Kansa otti varoituksesta vaarin ja katui, kuningas mukaan luettuna. ”Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.” – Joona 3:10.
Koska niniveläiset katuivat, niin he eivät tavallaan enää olleet samoja ihmisiä, joita vastaan Jehova oli julistanut tuomionsa profeettansa kautta. Tuo tuomio oli kohdistettu pahuuden harjoittajia vastaan, joita he olivat lakanneet olemasta. Näin ollen Jehova Jumala katui eli oikeutetusti muutti asennettaan niniveläisiä kohtaan sopusoinnussa heidän muuttuneen toimintansa kanssa. Näin ollen aina, kun Korkein tiedottaa tulevasta tuomiosta, tuo ennakkoilmoitus antaa ihmisille tilaisuuden muuttua. Sama ehdollisuus pätee hänen tulevia siunauksia koskeviin julistuksiinsa.
Mutta tämä ei merkitse sitä, että Jehova Jumala antaisi yksilöille ja kansoille rajattomasti aikaa ja tilaisuuksia valita oikean ja väärän menettelytavan välillä. Kun hänen kärsivällisyytensä raja saavutetaan, hän toimeenpanee muuttumattoman tuomionsa. Näin tapahtui Jeremian ajan uskottomalle Jerusalemille. Tilanne oli kehittynyt sellaiseksi, että nämä ihmiset olivat niin piintyneitä pahoihin tapoihinsa, että he kieltäytyivät katumasta. Tästä syystä heille julistettiin Jeremian kautta seuraavaa: ”Kuka säälii sinua, Jerusalem, kuka surkuttelee sinua, kuka poikkeaa kysymään sinun vointiasi? Sinä olet hyljännyt minut, sanoo Herra, olet kääntynyt pois; niinpä minä olen ojentanut käteni sinua vastaan, ja minä hävitän sinut. En jaksa enää armahtaa [pahoitella, UM].” – Jer. 15:5, 6.
Jehovan menettelyt ihmiskunnan suhteen osoittavat, että Jehova ei koskaan kadu muuttumatonta tarkoitustaan. Hänen sanansa tulee osoittautumaan todeksi, ja hän toimii täysin lupaustensa mukaisesti. Kuitenkin jos yksilöt valitsevat väärän menettelyn, hän muuttaa asennoitumistaan heihin. Vaikka hän ei halua toimia heitä vastaan, heidän toimintatapansa vaatii häntä tekemään niin sopusoinnussa hänen muuttumattoman oikeuden mittapuunsa kanssa. Pyrkikäämme sen vuoksi olemaan aina uskollisia Jumalalle.