Vaikeuksien selvittäminen kristillisessä rakkaudessa
”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, . . . Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle.” – Matt. 18:15–17.
1. a) Miksi kristityt pyrkivät työskentelemään keskinäisen rauhan hyväksi? b) Millä toiminta-aloilla?
JEHOVA on järjestyksen, sopusoinnun ja rauhan Jumala. Hänen ilmoittamansa päätös on, että tämän maan päälle saatetaan jälleen voimaan rauhaisat, paratiisilliset olosuhteet kaikkien niiden siunaukseksi, jotka palvelevat häntä ja tekevät Jumalan tahdon. Sellaiset ihmiset haluavat nyt ryhtyä saattamaan elämäänsä sopusointuun hänen vanhurskaitten periaatteittensa kanssa ja osoittautua siten arvollisiksi saamaan ilmaisen elämänlahjan Jumalan vanhurskaassa uudessa järjestyksessä. Siinä tarkoituksessa he ottavat varteen apostoli Pietarin sanat, jotka on kirjoitettu 1. Piet. 3:10–12:ssa: ”Joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta . . . kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita.” Apostoli Paavalikin kirjoitti kristityille: ”Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.” (Room. 14:19) Tämän Raamatun neuvon valossa tosi kristityt pyrkivät nyt tekemään kaiken voitavansa toimiakseen rauhan hyväksi omassa ja kaikkien ihmisten keskuudessa seurakunnissaan, kodeissaan tai muussa päivittäisessä aherruksessa.
2. a) Mitkä tekijät mm. voivat olla esteenä niillä, jotka nyt ’etsivät rauhaa ja pyrkivät siihen’? b) Onko heidän päämääränsä saavuttamattomissa?
2 Mutta maan päällä nykyään vallitsevat olosuhteet eivät valitettavasti johda rauhaisaan elämään. Nämä olosuhteet kuvailtiin profeetallisesti seuraavin sanoin: ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia.” (2. Tim. 3:1–4) Sen lisäksi olemme kaikki syntyneet epätäydellisinä ja kaikenlaisten inhimillisten heikkouksien, epätäydellisyyksien ja himojen rasittamina, joten nykyisillä kristityillä on ylen määrin pulmia ja vaikeuksia heidän yrittäessään ’etsiä rauhaa ja pyrkiä siihen’. Mutta jos henkilö näistä olosuhteista huolimatta pyrkii vilpittömästi soveltamaan käytäntöön Jumalan sanan hänelle tästä antamaa neuvoa, käyttämään hyväkseen kaikkea kristittyjen tovereittensa tarjoamaa apua ja noudattamaan Jumalan pyhän hengen johdatusta, niin hän voi edistää suuresti päämääränsä saavuttamista, rauhaisaa elämää toisten kanssa.
3. Mikä käytännöllinen maailmanlaajuinen esimerkki todistaa, ettei rauha nykyaikanakaan ole saavuttamaton?
3 Tällainen on nykyaikanakin mahdollista, kuten ilmenee Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnassa saavutetuista tuloksista. Siinä näet elämä ja toiminta rauhassa ja ykseydessä on luonut kadehdittavaa mainetta. Sitä on voitu havaita erityisesti heidän suurissa kansainvälisissä konventeissaan, joissa kaikkiin rotuihin, väreihin ja kieliin kuuluvat ihmiset toimivat yhdessä ilman merkkiäkään voimakkaista rotueroavuuksista ja kansallisista esteistä, jotka tässä nykyisessä järjestelmässä ovat niin yleisiä. On kiinnostavaa panna merkille, miten Binghamtonin (N.Y.) Sun selosti asiaa heidän vuonna 1958 New Yorkissa pitämänsä kansainvälisen konventin yhteydessä. Se lausui: ”Tuon suunnattoman väenpaljouden järjestys ja se tosiseikka, että se koostui käytännöllisesti katsoen kaikkien kansallisuuksien ihmisistä ja neekerit ja aasialaiset olivat tasa-arvoisina ja selvästi iloiten valkoihoisten joukossa, oli poikkeuksellinen ja todella huomattava piirre.” Selostaen samaa konventtia New Yorkin Amsterdam News kirjoitti: ”120 maasta olevat palvovat todistajat ovat eläneet ja palvoneet yhdessä rauhaisasti osoittaen amerikkalaisille, miten helposti se voidaan tehdä. . . . Konventti on loistava esimerkki siitä, kuinka ihmiset voivat työskennellä ja elää yhdessä.” Huomattakoon tässä, ettei näiden kristittyjen erinomainen käytös ole pintasilausta, joka puetaan ylle oltaessa julkisesti yleisön nähtävänä, mutta heitetään taas pois, milloin se tuntuu mukavammalta. Asianlaita on aivan päinvastoin, sillä se tavoittaa tämän antautuneiden kristittyjen ryhmän jokaisen yksityisen jäsenen sydämen syvyyksiin asti. Se on sellaista, mikä vaikuttaa juuri heidän sydämeensä ja mieleensä, niin että heidän suurissa kokouksissaan näkyvissä olevat piirteet kuvastavat sitä elämäntapaa, mitä kukin yksityiselämässään pyrkii noudattamaan.
4. Millä tavalla tämä ryhmä eroaa muista?
4 Tällä ei tahdota väittää, että tämä kristittyjen joukko eroaisi rakenteeltaan muista, sillä he tulevat kaikilta elämän aloilta ja yhteiskuntakerroksista sekä kaikkinaisista taloudellisista asemista. Eikä se merkitse sitäkään, ettei heillä olisi omia henkilökohtaisia vaikeuksiaan ja pulmiaan. Päinvastoin. He joutuvat olemaan juuri noissa vaikeissa elämänoloissa, joista edellä on mainittu ja jotka ennustettiin näiksi viimeisiksi päiviksi. On inhimillisiä eroavuuksia ja henkilökohtaisia ristiriitoja, jollaisia voisi ilmetä missä tahansa muussa vastaavanlaisessa ryhmässä. Nämä henkilöt seurustelevat sitä paitsi tiiviisti toistensa kanssa kokoontumalla kuukausittain noin 30 tunnin ajaksi kristillisiin kokouksiinsa ja palvelustoimintaansa. Ei ole siis mitään yllättävää siinä, että henkilökohtaisia erimielisyyksiä esiintyy. Yllättävää sitä vastoin on, että noita vaikeuksia on niin vähän; tämän ryhmän niin huomattava erilaisuus johtuu siitä menettelytavasta, jota käytetään käsiteltäessä esille nousevia pulmia.
5. Mainitse esimerkki henkilökohtaisesta pulmasta, mikä esiintyi ensimmäisen vuosisadan kristittyjen keskuudessa. Miten Paavali käsitteli asian?
5 Henkilökohtaisia vaikeuksia esiintyi myös ensimmäisen vuosisadan kristittyjen keskuudessa, vaikka Jumalan hengen voima ilmeni heidän elinaikanaan niin monilla yliluonnollisilla ja ihmeellisillä tavoilla. Apostoli Paavali mainitsee sellaisesta lyhyesti mm. Fil. 4:2, 3:ssa, josta luemme: ”Euodiaa minä kehoitan ja Syntykeä minä kehoitan olemaan yksimielisiä Herrassa. Myös sinua, sinä minun oikea Synsygukseni [iestoverini, Um], minä pyydän: ole näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi, yhdessä sekä Klemensin että muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa.” Tässä oli nyt kaksi hengellistä sisarta, jotka selvästi olivat kypsiä Jumalan sanan tuntemuksessa ja olivat työskennelleet rinta rinnan apostoli Paavalin ja muiden kanssa hyvän uutisen saarnaamisessa, mutta siitä huolimatta heidän välilleen syntyneen pulman ratkaisu tuotti heille jonkinlaista vaikeutta. Olipa se niin vaikeata, että apostoli oli kiinnittänyt siihen huomiota ja näki sopivaksi mainita siitä Filippin seurakunnalle lähettämässään kirjeessä sekä kehottaa seurakuntaa tekemään kaikkensa pulman ratkaisemiseksi. Samalla Paavali pyysi, että kypsä kristitty veli auttaisi heitä selvittämään pulman rauhaisasti siinä tapauksessa, etteivät he itse siihen pystyisi, jotta he voisivat olla ”yksimielisiä Herrassa”.
VAIKEUKSIEN SELVITTÄMISEN PERUSTE
6. Mistä löydämme raamatullisen ohjeen henkilökohtaisten vaikeuksien selvittämiseen, ja mitkä vaiheet se sisältää?
6 Miten juuri tämä pulma lopulta selvisi, emme tiedä, koska siitä ei mainita enempää Raamatussa. Mutta sen tiedämme, että Kristus Jeesus ollessaan maan päällä noin 30 vuotta aikaisemmin ei ainoastaan ollut selvillä siitä, että tuollaisia pulmia syntyy hänen epätäydellisten ja syntisten seuraajiensa kesken, vaan varasi myös ihmeellisessä viisaudessaan niihin ratkaisun. On siis varsin todennäköistä, että nuo kaksi kristittyä naista noudattivat apostoli Paavalilta kehotuksen saatuaan Mestarinsa antamaa terveellistä ohjetta yrittäessään ratkaista henkilökohtaista pulmaansa, ja sama menettely auttaa Jehovan todistajia nykyäänkin, tällä 20. vuosisadalla, ratkaisemaan ja poistamaan kristillisessä rakkaudessa monia henkilökohtaisia riitaisuuksia. Mikä tämä ohje on? Se löytyy Matt. 18. luvun jakeista 15–17. Jeesus sanoo siinä ensiksi: ”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, . . .” Näillä sanoilla Jeesus myönsi sen tosiasian, että pulmia voi syntyä hänen totisten kristittyjen seuraajiensa keskuudessa. Sitten hän ryhtyi esittämään ratkaisua, johon kuului kolme tarkasti määrättyä vaihetta, jotka loukatun eli sen, jota vastaan on rikottu, tulee ottaa. 1) ”Mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.” 2) ”Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, ’että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.” 3) ”Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle.” Sanotko tätä ohjetta yksinkertaiseksi? Niin, sellainen se tosiaan on, eikä sitä tule sivuuttaa eikä jättää huomioon ottamatta yritettäessä kristillisessä rakkaudessa selvittää mitä henkilökohtaisia vaikeuksia hyvänsä.
7. a) Mitä tulee tehdä yritettäessä ratkaista henkilökohtaista pulmaa jo ennen Matt. 18:15:ssä mainittua ensimmäistä askelta? b) Miksi tulee tehdä niin?
7 Tutkikaamme nyt hieman tarkemmin tätä ohjetta sellaisten lukijoittemme hyödyksi, jotka eivät kenties ole voineet nähdä sovellettavan sitä käytäntöön jokapäiväisessä elämässään. Olettakaamme, että joudut sellaiseen tilanteeseen, että uskot jonkun rikkoneen sinua vastaan tai loukanneen sinua. Mitä siis teet? Jo ennen kuin otat ensimmäisen edellä mainitun askeleen, sinun on tehtävä jotakin muuta vaikeuden selvittämiseksi kristillisessä rakkaudessa, se on: ajattele asiaa tyynesti ja rauhallisesti raamatullisten tietojesi valossa ja muista toivomuksesi, että sinä ja kristitty veljesi olisitte ”yksimielisiä Herrassa”. Kysy itseltäsi mm. seuraavanlaisia seikkoja: Onko asia niin vakava, että minun kannattaa ottaa se esille veljeni kanssa? Onko todennäköistä, että asia hälvenisi itsestään enemmittä puheitta, jollen minä ottaisi sitä puheeksi? Tekikö veljeni sen tarkoituksellisesti, vai oliko se vain kielen lipsahdus, jota hän ei itse edes tiedä? Voisinko yksinkertaisesti antaa anteeksi ja unohtaa? Raamatullinen sananlasku sopii tähän erinomaisesti: ”Halkojen loppuessa sammuu tuli.” (Sananl. 26:20) Muista myös henkeytetyn apostolin sanat: ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; . . . ei muistele kärsimäänsä pahaa, . . . kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.” (1. Kor. 13:4–7) Myös Pietari kirjoitti: ”Rakkaus peittää syntien paljouden.” (1. Piet. 4:8) Mikset siis antaisi rakkautesi veljeäsi kohtaan peittää hänen sinua vastaan tekemäänsä syntiä, niin kuin sinäkin toivot, että hänen rakkautensa sinua kohtaan peittäisi monet omat heikkoutesi ja loukkauksesi, joilla olet häntä vastaan rikkonut? Monen monia vaikeuksia voidaan poistaa suorittamalla kristillisessä rakkaudessa tällainen alustava tilanteen erittely.
”KAHDENKESKEN”
8. a) Jollei tällainen pulman alustava erittely ratkaise sitä, niin mitä on tehtävä? b) Mitä tulee välttää?
8 Toisaalta voi myös käydä niin, että eriteltyäsi pulmaa olet vakuuttunut siitä, että asia ei ole vähäpätöinen etkä sinä voi ilman muuta unohtaa sitä. Silloin sinun täytyy toimia nopeasti. Älä päästä sitä jäytämään mieltäsi ja paisumaan aivan kohtuuttomasti, mikä kenties voi johtaa hengellisen hyvinvointisi menetykseen. Tässä tapauksessa sinua vastaan rikkonut ei ole noudattanut Jeesuksen vuorisaarnassaan esittämää periaatetta: ”Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.” (Matt. 5:23, 24) Sinun täytyy siis ottaa Matt. 18:15–17:ssä mainitun Jeesuksen antaman ohjeen ensimmäinen askel: ”Mene ja nuhtele häntä kahdenkesken.” Mikä erinomainen käytännöllinen neuvo! Jeesus tiesi, että inhimillinen taipumuksemme on haluta puhua asiasta toisille ennen kuin menemme veljemme luo, mutta ei, älä tee sitä! Mene sen sijaan yksinäsi hänen luokseen. ”Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.” (Sananl. 17:9) Sen sijaan että yrittäisit saada osaksesi toisten myötätunnon, jolloin asiaan liittyy vielä juoruamisen vaara, käytännössä on viisasta puhua yksityisesti rikkojan kanssa. Vain teidän kahden välinen tyyni keskustelu asiasta voi johtaa siihen, että yhteinen, molemminpuolinen rakkautenne peittää hänen syntinsä, ja se saattaa pian unohtua. – Ef. 4:26.
9, 10. a) Minkä tulee olla loukatun vaikuttimena hänen ottaessaan ensimmäisen askeleen, ja mitä on viisasta tehdä, jotta hän pääsisi oikeaan mielentilaan ottaakseen tämän askeleen? b) Millaisia ovat tulokset toisinaan?
9 Mutta odotahan hetkinen! Ennen kuin menet hänen luokseen keskustelemaan asiasta, niin harkitse: mikä on vaikuttimesi ottaessasi tämän ensimmäisen askeleen vaikeutesi selvittämiseksi? Tahdotko vain todistaa hänelle, että hän on rikkonut sinua vastaan, ja saada hänet polvilleen pyytämään sinulta anteeksi? Et tietenkään; eikä tässä kohden pitäisi yrittää vanhurskauttaa itseään. Jeesus sanoi: ”Jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.” Ahaa! Siinä siis on oikea vaikutin: veljesi voittaminen. Haluat päästä sovintoon hänen kanssaan, olla taas ykseydessä ja saada samalla henkilökohtaista helpotusta poistamalla mielestäsi asian, joka on vaivannut sinua. Mutta muista, että rakkaus ”ei etsi omaansa”. (1. Kor. 13:5) Koska tuo toinen siis on rikkonut jotakin kristillistä periaatetta vastaan, niin luonnollisesti haluamme auttaa myös häntä pääsemään väärältä tieltään, niin kuin Paavali kirjoitti Gal. 6:1:ssä: ”Ojentakaa . . . häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.” Mutta vaikeus ei monissakaan tapauksissa johdu niinkään paljon kristillisten periaatteitten rikkomisesta kuin jommankumman osapuolen väärinkäsityksestä. Sinun pitäisi siitäkin syystä ottaa tuo ensimmäinen askel ja päävaikuttimesi pitäisi olla sovintoon pääseminen veljesi kanssa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi sinun tulee olla valmis ja halukas tekemään joitakin myönnytyksiä eli myös antamaan hiukan perään. Tässä kohdassa on sen vuoksi viisasta pysähtyä ja miettiä mahdollista aikaisempaa tapausta, jossa kenties sinä olet ollut rikkojana toista vastaan, ja miten vaikeata sinun oli nöyrtyä ja pyytää anteeksi saadaksesi silloin sovinnon aikaan. Se ei totisesti ollut helppoa, vai kuinka? Ole siis valmis tekemään joitakin myönnytyksiä auttaaksesi veljeäsi. Ajattele myös sitä onnea, teitä yksimielisyyteen pääsemisenne tuotti sinulle ja tuolle toiselle veljelle, ja sen vuoksi kannatti nähdä vaivaa. Sellaisen tapauksen muisteleminen auttaa sinua pääsemään oikeaan mielentilaan, jollaisessa voit puhua sinua loukanneelle veljelle, ja silloin olet valmis ottamaan ensimmäisen askeleen vaikeutesi selvittämiseksi kristillisessä rakkaudessa.
10 Kuinka usein tapahtuukaan, että jos lähestyt veljeäsi tällä tavoin, tapaat hänetkin samassa mielentilassa! Hänkin on erittäin innokas ja haluaa kaikin mokomin toimia kanssasi vaikeuden selvittämiseksi, ja vain muutama minuutti on tarpeen täydellisen sovinnon aikaansaamiseksi. Tai saattaa käydä niinkin, että kun kuulet asiasta hänen mielipiteensä, huomaatkin saaneesi aivan väärän käsityksen, ja kun kumpikin esittää asian omalta kannaltaan, voidaan päästä ystävälliseen sovintoon, niin kuin sananlaskussa on sanottu: ”Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.” (Sananl. 18:17) Miten välttämätöntä onkaan sen tähden ensi askelta ottaessamme karttaa kaikkea omavanhurskauden tunnetta ja olla sen sijaan valmiit ja halukkaat alistumaan tuon toisen mielipiteen läpikotaisin tutkittaviksi! Jos tällä ensi askeleella päästään sovintoon, niin joka tapauksessa asianosaiset saavat rauhan ja onnen.
”OTA VIELÄ YKSI TAI KAKSI KANSSASI”
11. Jos ensimmäinen askel ei onnistu, niin mihin loukatun tulee kääntyä?
11 Tosin saattaa käydä niin, että ensimmäinen askel syystä tai toisesta epäonnistuu eikä sovintoon päästä. Kaikista ponnistuksistasi huolimatta et voinut lähestyä veljeäsi etkä selvittää asiaasi. Entä nyt? Älä hellitä! Rakkautesi veljeesi saa sinut päinvastoin pysymään lujana päätöksessäsi solmia rauha hänen kanssaan ja oikaista tehty vääryys. Joissakin tapauksissa henkilö voisi ajatella, että parasta on kirjoittaa kirje Vartiotorni-seuralle ja pyytää sen apua pulman ratkaisuun; ja Seura onkin varmasti valmis ja halukas auttamaan, jos tarve vaatii. Mutta huomaa, että kirjeessä on hyvin vaikeata antaa asiasta kokonaiskuvaa, kirjoitettakoonpa miten monta sivua hyvänsä. Pulman ratkaisuun onkin todella olemassa suorempi tie. Sinullahan on Jehovan todistajain paikallisseurakunnassasi Seuran määräämä henkilö, joka on pätevä antamaan sinulle tarvitsemasi avun, nimittäin seurakunnan valvoja. Eikö valvojasta sanota, että hän on ”turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta, . . . kuin vesipurot kuivassa maassa, kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa”? (Jes. 32:1, 2) Lisäksi apostoli Paavali osoitti, että yksityiset valvojat ovat kuin Jumalan antamia ”lahjoja ihmisinä” juuri sitä varten, että he vahvistaisivat ja rakentaisivat seurakuntaa. (Ef. 4:8, Um) Käyttäkäämme siis hyväksemme näitä keskuudessamme olevia Jumalan ”lahjoja” etsien heidän apuaan niiden henkilökohtaisten pulmien selvittämiseen, joita saattaa syntyä.
12. Miten valvojan tulee suhtautua asiaan, jos hänen on autettava vaikeuden selvittämisessä?
12 Nyt voidaan ymmärtää, miten välttämätöntä on, että valvojaa voidaan lähestyä, että hän on rakkaudellinen ja ymmärtäväinen, jotta jokainen seurakunnan jäsen voisi vapaasti mennä hänen luokseen hakemaan apua minä aikana tahansa. Eräs ensimmäisen vuosisadan henkeytetty valvoja kirjoitti: ”Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi.” (Room. 15:1) Kristitty valvoja asettuu siis uskonveljiensä käytettäväksi. Hänellä ei ole niin kiire, ettei hän ehtisi kuunnella heidän pulmiaan, vaan hän on päinvastoin aidosti kiinnostunut kaikkien seurakuntaan kuuluvien hengellisestä hyvinvoinnista. Kokousten edellä ja jälkeen, toimiessaan heidän kanssaan palvelustyössä ja tehdessään heidän luokseen lyhyitä, ystävällisiä vierailuja koteihin hän osoittaa hengellisille veljilleen olevansa ”turvana tuulelta . . . kuin korkean kallion varjo”, ja automaattisesti he kääntyvät hänen puoleensa, kun tarvitaan apua henkilökohtaisen pulman ratkaisemiseen.
13. Miten valvojan tai kypsän veljen, joka toimii kolmantena asianosaisena, tulee ryhtyä ottamaan toista askelta?
13 Edellä esitetyn valossa voimme ymmärtää, miten järkevää on mennä seurakunnan valvojan tai jonkun muun kypsän veljen luo, selittää lyhyesti pulma sekä pyytää yhtä tai kahta heistä mukaan puhumaan rikkoneelle veljelle. (Matt. 18:16) Päävaikuttimena on edelleen yrittää ’voittaa veljesi’ aivan kuten ensi askeleella. Nämä kypsät veljet pitävätkin sen tähden mielessään, etteivät he lähde mukaan välttämättä ratkaisemaan, kumpi on oikeassa, kumpi väärässä, eikä tekemään asiassa päätöstä, vaan päinvastoin auttamaan noita kahta osapuolta pääsemään sovintoon Raamattua ja siinä annettua järkevää neuvoa noudattamalla. He kuuntelevat varmasti huolellisesti ja ennakkoluulottomasti kumpaakin osapuolta. Tarkasteltaessa asiaa rauhallisesti kolmannen ollessa läsnä voidaan kenties selvittää millainen väärinkäsitys hyvänsä ja päästä helposti sovintoon. Tai valvoja voi joutua vetoamaan joihinkin asianomaisten siihen saakka sivuuttamiin raamatullisiin periaatteisiin. Hän ei yritä mielivaltaisesti saada heitä suostumaan jonkinlaiseen ratkaisuun, vaan antaa pikemminkin Raamatun puhua, niin että veljet ymmärtävät, ettei kysymyksessä ole pelkkä inhimillinen viisaus, vaan että Jehova neuvoo heitä kirjoitetun Sanansa kautta. Kun raamatullinen neuvo on annettu, on usein tehokasta pyytää rikkojaa ehdottamaan, miten vääryys voitaisiin oikaista. Hänen rakkautensa Jehova Jumalaan ja veljeensä opastaa monissa tapauksissa hänet ehdottamaan sellaista, mikä voi menestyksellisesti johtaa vaikeuden selviämiseen. Kun on päästy näin pitkälle, niin miten ihmeellistä onkaan nähdä noiden kahden olevan jälleen sovussa ja yksimielisyyden vallitsevan heidän välillään! Jälleen vallitsee iloinen ja tyytyväinen ilmapiiri, mikä auttaa heitä vapaina mielipahasta jatkamaan palvelusta yhdessä.
KRISTILLISESSÄ RAKKAUDESSA
14. a) Mikä ominaisuus on välttämätön onnellisen ratkaisun löytämiseksi kaikenlaisiin pulmiin? b) Miten se voidaan säilyttää uuden maailman yhteiskunnassa?
14 Emme voi tässä kohden liiaksi korostaa kaikista hengen hedelmistä suurimman, kristillisen rakkauden, välttämättömyyttä, jotta henkilökohtaisten vaikeuksien ratkaisemiseen onnistuttaisiin soveltamaan Jeesuksen ohjetta. ”Rakkaus ei koskaan häviä; . . . Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:8, 13) Koska tällä pahalla maailmalla ei ole Jumalan henkeä, niin maailman ihmiset eivät pysty ratkaisemaan monia riitojaan. On myös huomattava, että kun yksityisten kristittyjen välille syntyy henkilökohtaisia pulmia, niin Jumalan henki on tavalla tai toisella estynyt eikä siis kykene täysin määrin toimimaan ja tuottamaan hedelmäänsä, joka on ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus [usko, Um], sävyisyys, itsensä hillitseminen”. (Gal. 5:22, 23) Mutta kun osoitetaan kristillistä rakkautta ja sen onnistuu poistaa tuo este, niin Jumalan henki voi jälleen vapaasti virrata asianomaisiin henkilöihin, ja nämä kykenevät tuntemaan ja tuottamaan elämässään runsaammin hengen hedelmää. Silloin vallitsee yksimielinen ja sopusointuinen tunnelma, minkä psalmista niin hyvin ilmaisee: ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat! Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan – Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille.” (Ps. 133:1, 2) Tämä ykseyden ominaisuus on nykyään ehdottoman välttämätön Jehovan uuden maailman yhteiskunnan hengelliselle hyvinvoinnille. Säilyttämällä sen teemme työmme tuottoisammaksi, sillä silloin kykenemme työskentelemään koko mielestämme, sielustamme ja voimastamme. Yhteisestä elämästämme tulee todella miellyttävä ja onnea tuottava kokemus, mikä jo sinänsä on voimanlähteenä meille. Se todistaa meidät myös selvemmin todella uuden maailman yhteiskunnaksi, joka toimii Jumalan pyhän hengen vaikutuksen alaisuudessa. Mutta siihen ei voida päästä yliluonnollisella tavalla, vaan se on mahdollista vain uuden maailman yhteiskunnan yksityisten jäsenten kesken, koska he kehittävät rakkautta toisiaan kohtaan. Muista, että rakkaus on hedelmä. Sitä voidaan ja täytyy kehittää. Eikä se missään tule paremmin esille kuin selvitettäessä vaikeuksia kristillisessä rakkaudessa.
15. a) Miksi on aluksi parasta käsitellä pulmaa avoimesti ja henkilökohtaisesti? b) Mikä kolmas, vakavampi askel voidaan useimmissa tapauksissa välttää?
15 Edellä mainitun huomioon ottaen voimme täysin arvostaa sitä jumalallista viisautta, mikä ilmeni Jeesuksen Kristuksen kautta hänen esittäessään meille tämän yksinkertaisen mutta tehokkaan menettelytavan syntyvien pulmien ratkaisemiseksi. ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa?” (Room. 11:33, 34) Koska Jehova ymmärsi edeltäpäin, että henkilökohtaisia vaikeuksia saattaa esiintyä hänen antautuneitten palvelijoittensakin keskuudessa, hän näki hyväksi varata meille tehokkaan parannuskeinon. On sen tähden varmasti jumalallisen viisauden mukaista käyttää hyväksemme tätä apukeinoa, kun vaikeuksia syntyy. Nopein ja tehokkain tapa ratkaista henkilökohtaisia pulmia on ottaa avoimesti ja henkilökohtaisesti ensi askel, sillä paljon aikaa ja vaivannäköä voit säästää itseltäsi ja toisilta, jos pulmat selvitetään heti ja kahden kesken. Jos tämä epäonnistuu, voimme pyytää seurakunnan kypsemmän veljen apua. Harvoin pitäisi olla tarpeen kolmas, vakavampi askel, minkä Jeesus pääpiirteittäin esittää Matt. 18:17:ssä, jonka mukaan asia on saatettava seurakuntaa edustavien jäsenten tietoon, rikkoja kutsuttava todistajain eteen ja hänen rikoksensa todistettava todeksi. Kypsä kristitty tekee kaikkensa selvittääkseen riitansa veljiensä kanssa yksityisesti kristillisessä rakkaudessa.
16. Minkä Raamatun neuvon noudattaminen auttaa meitä kestämään edessä olevat vaikeammat ajat?
16 Nyt on tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin tehdä näin. Me elämme ”viimeisiä päiviä”, ja olemme nyt niissä ”arveluttavissa ajoissa, joista on vaikea selviytyä”. Jehovan uuden maailman yhteiskunnan jäseninä me tarvitsemme nyt yhtenäistä rintamaa voidaksemme kestää edessämme olevat vaikeammat ajat. Me olemme sen tähden syvästi kiitollisia Jehovalle siitä, että hän on varannut meille apukeinon henkilökohtaisten erimielisyyksiemme selvittämiseksi ja Jehovan järjestön pitämiseksi puhtaana ja yksimielisenä. Tällaisia riitaisuuksia on vähän, mutta rakkaus tekee ne vielä harvalukuisemmiksi. Päättäköön siis jokainen nyt edelleen ’kärsiä toinen toistaan rakkaudessa ja pyrkiä säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä.’ – 2. Tim. 3:1, Um; Ef. 4:2, 3.