jotka ensimmäisellä vuosisadalla väittivät itseään Messiaaksi, oli erikoista se, että kaikki toimivat juutalaisten kapinan kokoajina Rooman herruutta vastaan. Toisin kuin Jeesus – – muut tuon ajan ’messiaat’ olivat poikkeuksetta taistelunhaluisia kiihottajia ja isänmaallisia”. Heidän menettelynsä vain heijasti kansan odotuksia.

Huomaamme tästä kaikesta, että myöhempi käsitys kärsivästä tai kuolevasta Messiaasta oli ensimmäisen vuosisadan juutalaisille vieras. Juutalainen oppinut Joseph Klausner kirjoittaa jopa seuraavaa: ”Ylipäätään koko ajatus Messiaasta, jonka pitäisi tulla surmatuksi, oli Jeesuksen aikana juutalaisille – – täysin käsittämätön.” Nekään harvat juutalaiset, jotka uskoivat Jeesuksen messiaanisuuteen, eivät odottaneet, että hänen täytyisi kärsiä tai tulla tapetuksi. – Matteus 16:21, 22.

Sen tähden kaikki jotka olivat mieltyneet Jeesuksen opetuksiin olivat varmasti levottomia nähdessään, että hän ei tehnyt Rooman ylivallasta loppua ja itsestään Israelin kuningasta vaan joutui Rooman valtion teloittamaksi. Joseph Klausner selittää: ”Ristiinnaulittu Jeesus oli pettymys useimmille niistä, jotka olivat kannattaneet häntä hänen eläessään.” Ei siis ole ihme, että Tarsoksesta kotoisin ollut Paavali, ensimmäisen vuosisadan kristitty lähetystyöntekijä, kirjoittaa: ”Paaluun pantu Kristus, juutalaisille kompastumisen aihe”! – 1. Korinttolaisille 1:23.

Mutta vaikka Jeesuksen elämä ja juutalaisten odotukset erosivatkin toisistaan jyrkästi, tuhannet sen ajan juutalaiset uskoivat lopulta siihen, että Jeesus oli Messias. Mistä se johtui?

Pitikö Messiaan kärsiä ja kuolla?

KUTEN olemme jo nähneet, ensimmäisen vuosisadan juutalaiset odottivat johtajaa, joka olisi voittanut roomalaiset ja perustanut Israeliin juutalaisen kuningaskunnan, jonka alaisuudessa olisi päästy nauttimaan rauhan ajasta ja Jumalalta tulevista siunauksista. Koska