Miksi et haluaisi tehdä mitä täytyy tehdä?

ELÄMÄSSÄ on paljon sellaista, mitä meidän täytyy tehdä. Olemmepa vanhoja tai nuoria, miehiä tai naisia, viranhaltijoita tai työntekijöitä, perheenemäntiä tai koulunopettajia, niin meille lankeaa tiettyjä velvollisuuksia pelkästään siksi, että olemme tässä maailmassa. Ne alkavat varhain elämässämme ja jatkuvat niin kauan kuin elämme.

Nämä asiat saattavat ilmaantua aamulla herätyskellon soidessa, hankittaessa rehellisesti toimeentuloa kaikkien nähden, veroja maksettaessa, liikennesääntöjä noudatettaessa, tai suorittaessamme tehtäviämme kotona, koulussa tai työpaikassamme. Riippumatta siitä keitä olemme, ja riippumatta ympäristöstämme me suoraan sanoen emme pääse eroon tietyistä velvollisuuksista, haluammepa sitten täyttää ne tai emme. – 2. Kor. 8:21.

Koska on niin paljon sellaista, mitä meidän täytyy tehdä, niin epätäydellinen ihmisluontomme saattaa kapinoida, mikä johtuu epäilemättä siitä riippumattomuuden tai kapinan hengestä, minkä olemme perineet ensimmäisiltä vanhemmiltamme ja minkä näemme ilmenevän kaikkialla ympärillämme nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Usein näyttää helpommalta tehdä sellaista, mitä meidän ei tarvitse tehdä, kuin sitä, mitä meidän tulisi tai täytyy tehdä.

Mutta koska elämään sisältyy niin paljon sellaista, mitä meidän täytyy tehdä, niin miten on parasta suhtautua siihen? Me voimme helpottaa elämäämme aika lailla, jos kehitämme halua tehdä sitä, mitä meidän täytyy tehdä. Voimme luetella itsellemme kaikki syyt, miksi meidän tulee tehdä jotain, kuten maksaa veroa tai noudattaa liikennesääntöjä, ja vakuuttaa itsellemme, että näissä olosuhteissa on sekä viisasta että oikein tehdä niin. Kun siis suoritat jotain välttämätöntä tehtävää, niin harkitse sen etuja sekä velvollisuutta. Tämä itsessään auttaa sinua tekemään, mitä sinun tuleekin tehdä.

Eikö toisaalta ole totta, että jos me haluamme tehdä jotain, me teemme sen todennäköisesti paljon paremmin ja vähemmällä vaivalla sekä saamme enemmän iloa sen suorittamisesta? Muinaisia israelilaisia käskettiin viisaasti: ”Iloitse näin Herran, sinun Jumalasi, edessä kaikesta, mitä kätesi on hankkinut.” Mitään ei pitänyt tehdä valittavassa eikä välinpitämättömässä hengessä. Siitä iloitseminen sisälsi halun tehdä se. – 5. Moos. 12:18.

Monet perheenemännät valittavat nykyään ikävystymistä: aina on tehtävä samaa, sijattava vuoteita, siivottava huoneita, pestävä vaatteita, valmistettava aterioita jne. Mutta eräs perheenemäntä-kirjailija huomautti äskettäin: ’Ikävystyminen johtuu ihmisestä itsestään, ja ainakin perheenemäntä voi sanoa itselleen työskentelevänsä rakastamiensa ihmisten hyväksi, mitä ei monikaan mies voi sanoa työstään. Mainokset antavat romanttisen hohteen avioliitolle, mutta koko järjestelmä perustuu todellisuudessa sille ajatukselle, että isä menee ja ansaitsee leivän ja äiti levittää voita sille.’a Viisas perheenemäntä nauttii siis työskentelystä perheen hyväksi ja on ylpeä tehtäviensä suorittamisesta hyvin sekä säteilee tyytyväisyyttä, kun onnistuu pitämään perheen terveenä ja onnellisena.

Samoin on viisas se isä, joka haluaa olla oikeudenmukainen perhevelvollisuuksiaan kohtaan, joka haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi ja kasvattaa lapsensa Jumalaa pelkääviksi ja lainkuuliaisiksi. Sellainen isä onnistuu isänosassaan ja iloitsee siitä todennäköisemmin kuin mies, joka nureksii perheen viemää aikaa ja sitä velvollisuustaakkaa, mitä vaimo ja lapset merkitsevät. Sellaisten nureksivien isien täytyy jakaa vastuu laiminlyövien äitien kanssa siitä, millaista nykyinen nuoriso suureksi osaksi on. – 5. Moos. 6:6, 7; Ef. 6:4.

Sama pitää paikkansa koulunopettajasta. Opettaja, joka antautuu sydämestään työhönsä, joka todella haluaa opettaa nuoria, tietää sen koituvan suuressa määrin sekä onnellisuudekseen että menestyksekseen. Samoin hänen oppilaansa: oppiminen on heille pakollista, mutta se, miten paljon he oppivat ja muistavat, ei riipu suinkaan vähäisessä määrässä heidän suhtautumisestaan oppimiseen. Tiedon hankkiminen voi olla miellyttävää, jopa innostavaa ja täyttää heidät tulevaisuudentoivolla. Viisas opettaja koettaa sen tähden herättää oppilaissaan halua oppia, hankkia tietoa.

Elämän läheisempien suhteitten kysymyksessä ollessa me taas emme yksinkertaisesti voi suhtautua niihin oikein, ellemme halua tehdä, mitä meidän tulee tehdä. Aviopuolisot haluavat yleensä aluksi tehdä yhtä ja toista toisilleen, tehdä toisensa onnellisiksi. Mutta jos he eivät alinomaa huolellisesti ruoki tätä halua, heidän suhteensa saattaa tulla jokapäiväiseksi ja koneelliseksi, ja he huomaavat väheksyvänsä toisiaan ja osoittautuvansa uskottomiksi pikku seikoissa jolleivät suurissakin. Heidän täytyy oppia haluamaan tehdä oikein toisilleen ja tehdä toisensa onnellisiksi, vaikka se onkin samalla velvollisuus. – Ef. 5:22–33; Tiit. 2:4.

Niin, sinä voit harjaantua haluamaan tehdä sitä, mitä sinun täytyy tehdä, samoin kuin sinä voit harjaantua muissakin asioissa. Meidän taipumuksemme ja tunteemme voidaan pitää kurissa samoin kuin mielemme ja ruumiimmekin. Sinä voit suhtautua asioihin myönteisesti ja vastustaa jokaista taipumusta valittamiseen, pettymykseen ja ikävystymiseen.

Varsinkin kun kysymyksessä on suhteemme Jumalaan, on tärkeätä, että me haluamme tehdä hänen tahtonsa. Jotkut voivat yrittää työntää syrjään kaikki vastuun tunteet Jumalaa kohtaan sanomalla, etteivät he ole uskonnollisia, mutta se ei vapauta heitä velvollisuudesta, mikä heillä on luomuksina, joilla on elämä ja jotka päivittäin käyttävät hyväkseen sitä huolenpitoa, johon Luoja on ryhtynyt elämän ylläpitämiseksi. Toiset suorittavat palvelustaan Jumalalle tehden tunnetuksi hänen nimeään ja päätöksiään lähimmäisilleen, koska tuntevat vastuun, mikä heillä kristittyinä on, ja on totta, että heillä on velvollisuus tässä suhteessa. (1. Kor. 9:16, 17) Mutta miten paljon onnellisempi onkaan se, joka hartaasti haluaa tehdä Jumalan tahdon nähden sen suurenmoisena etuna palvella Luojaa ja auttaa toisia saamaan iankaikkisen elämän palkan!

Emme pääse siitä mihinkään, että elämä on suureksi osaksi velvollisuuksiemme täyttämistä, ja siihen saattaa sisältyä paljon samoja tehtäviä ja ankaraa työtä. Koska näin on, niin kehittäkäämme halua sen tekemiseen, mitä meidän täytyy tehdä, pitäen silmällä niitä etuja, jotka siitä koituvat, sillä ainoastaan silloin voimme tehdä sen hyvin ja nauttien.

[Alaviitteet]