Päinvastoin, jos olet vanhin, jota ensin lähestyttiin, sinä voit nöyrästi tunnustaa, että tunnet voivasi hyötyä toisen avusta.

Joillekuille seurakunnan vanhimmille on annettu velvollisuus palvella tuomiovaltaisena komiteana, mutta se ei suinkaan estä heitä etsimästä apua, kun edessä on vaikea ratkaisu. He voivat käyttää hyväkseen toisten vanhinten apua, vaikka he itse tekevätkin lopullisen ratkaisun. On kiinnostavaa, että juutalainen Mišna sanoo Israelissa kyläoikeusistuinten jäsenmäärän vaihdelleen niiden käsiteltävänä olleen jutun vakavuuden mukaan. – Ks. Aid to Bible Understanding, s. 385.

’Neuvonantajien runsaudella’ on tosiaan arvoa. Lukumäärät eivät kuitenkaan takaa oikeaan osumista. Enemmistö voi olla väärässä. Ratkaisevat tekijät oikeitten päätösten varmistamisessa ovat aina Raamattu ja Jumalan pyhä henki. Tosi viisauden lempeys vaatii nöyrää ja vaatimatonta alistumista näiden johtoon.

Lukijain kysymyksiä

● Millä tavalla israelilaiset erämaassa ”joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi”, kuten sanotaan 1. Kor. 10:4:ssä? – I. M., USA.

Apostoli Paavali selitti, mitä Jumala varasi israelilaisille heidän lähdettyään Egyptistä, sanoen: ”Söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.” – 1. Kor. 10:3, 4.

Apostolin mielessä näyttää olleen tässä kaksi merkitystä, ensiksi kirjaimellinen ja toiseksi hengellinen.

Ottaen huomioon Paavalin esittämät edeltävät selitykset Punaisenmeren läpi kulkemisesta on ilmeistä, että hän tarkoitti sitä kirjaimellista ruokaa ja juomaa, jota Jumala varasi yliluonnollisesti israelilaisille erämaassa. Jehova toimitti mannaa heille säännöllisesti. Koska tämä kirjaimellinen ruoka toimitettiin yliluonnollisesti eli Jehovan hengen avulla, niin sitä voitiin kutsua ”hengelliseksi ruoaksi”.

Samalla tavalla Jumala varasi heille henkensä välityksellä juomaakin. Kohta kansan lähdettyä Egyptistä siltä puuttui vettä. Mooses otti Jumalan käskystä sauvansa ja löi kalliota, jolloin saatiin vettä noin kahdelle miljoonalle israelilaiselle ja heidän eläimilleen. (2. Moos. 17:5–7) Lähellä heidän 40-vuotisen vaelluksensa loppua Mooses löi jälleen kalliota, ja vettä virtasi tuolle suurelle seurakunnalle. – 4. Moos. 20:1–11.

Miten he joivat kirjaimellisella tavalla ”kalliosta, joka heitä seurasi”? Vaikka se kallio, jota Mooses löi ensin, ei vierinytkään heidän jäljessään kaikkina noina vuosina, niin tosiasia on, että heillä oli Jumalan kalliosta varaamaa vettä ainakin kaksi kertaa, ensimmäisen kerran lähellä heidän 40-vuotisen vaelluksensa alkua ja toisen kerran lähellä sen loppua. Kirjaimellisen veden voitaisiin siis sanoa seuranneen heitä tässä merkityksessä. Tai kun vettä varattiin näin suunnattomat määrät, niin heitä on saattanut ’seurata’ jonkinlainen virta, joka kulki heidän ohellaan, pysyi heidän rinnallaan, koska he voivat juoda siitä jonkin aikaa vaelluksellaan.

Mutta miten tämä johdattaa mieleen tavan, jolla israelilaiset nauttivat silloin hengellistä huolenpitoa, joka seurasi heidän mukanaan? Israelilaiset odottivat Aabrahamille luvattua ”siementä”, Siiloa, jonka piti tulla. (1. Moos. 22:18; 49:10, Um) Heidän synteihinsä ja anteeksisaannin tarpeeseensa liittyvät uhrit ja menot viittasivat Messiaaseen, vastakuvalliseen ”kallioon”. Paavali kirjoitti toisaalla: ”Laissa on vain tulevan hyvän varjo” ja ”laista [on] tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme”. (Hepr. 10:1; Gal. 3:24) Siis sen ohella, että Jumala varasi kirjaimellista ruokaa ja juomaa israelilaisille, hän tarjosi heille myös hengellistä ylläpitoa, joka seurasi heidän mukanaan läpi erämaan. Messiasta koskevat hengelliset asiat voivat ylläpitää heidän toivoaan ja hengellistä elämäänsä.

Kun Jeesus tuli Messiaana, niin hänestä virtasi paljon arvokkaampaa hengellistä elämänvettä ja paljon arvokkaampia varauksia kuin nuo heprealaisille suodut kirjaimelliset annit. Jeesus sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” (Joh. 7:37, 38) Monet israelilaiset, jotka joivat kalliosta erämaassa, eivät päässeet elämään edes Luvatussa maassa. Mutta myöhemmille juutalaisille, jotka eivät kompastuneet Jeesukseen, ”kompastuksen kallioon”, Kristus antoi hengellistä vettä, joka tuli ”sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”. – Room. 9:32, 33; Joh. 4:14, 15.