sanoja todistajia vastaan. Ohjelma oli nauhoitettu etukäteen ja meidän annettiin kuulla se ennen sen varsinaista esittämistä. Eräs toinen todistaja ja minä kamppailimme tämän pulman kanssa noin viikon päivät, ja meidän onnistuikin saada toimittaja poistamaan pahimmat solvaukset, mutta ohjelma oli silti hyvin paha. Kohta tämän jälkeen sain halvauksen hermojännityksen vuoksi. Menetin osittain näköni ja puhekykyni sekä tyystin kykyni lukea ja laskea.

Toivuin muutaman sairaalassaoloviikon jälkeen aika hyvin, mutta olen tuntenut vilua siitä pitäen. Lääkäri määräsi minut ”eläkkeelle” ja kielsi ponnistelemasta liikaa missään. Minun oli hidastettava vauhtia voidakseni jatkaa palvelustani, mutta olen iloinen, etten ole menettänyt ylistyshaluani.

Niin olenkin työskennellyt toisinaan ehkä kovemmin kuin olisi pitänyt, mutta olen nauttinut siitä. Sain äskettäin toisen halvauksen, joka oli edellistä pahempi. Puheeni, joka palasi melko pian, näyttää nyt jääneen kankeammaksi. Minun on ollut jälleen hidastettava tahtia, mutta haluan silti tehdä parhaani taistellakseni uskon ”hyvää taistelua”.

Kun katson taaksepäin niitä 44 vuotta, jotka olen viettänyt Jumalan kokoajanpalveluksessa, niin voin sanoa, etten olisi voinut käyttää elämääni paremmalla tavalla. Tällainen kokoajanpalvelus, jota oppii rakastamaan sitä enemmän, mitä pitemmälle vuodet vierivät, on niin siunauksellista, ettei mitään muuta työtä voida verrata siihen. Joskin työ Beetelissä samoin kuin kenttäpalveluksessa vaatii voimaa, niin se on kuitenkin suuren ilon lähde.

Lukijain kysymyksiä

● Apostoli Paavali kirjoitti 1. Kor. 10:13:ssa: ”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” Mistä tällainen kiusaus on alkuisin, ja miten Jumala valmistaa pääsyn siitä kristitylle? – USA.

Kuten Israelin erämaakokemukset, joihin Paavali viittaa edellisissä jakeissa, osoittavat, ”kiusaus” tulee sellaisten olosuhteitten takia, jotka voisivat saada jonkun rikkomaan Jumalan lain. Paavali kirjoitti aiemmin tässä luvussa: ”Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille [kristityille], että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat. Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: ’Kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat iloa pitämään’. Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta. Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa. Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta.” – 1. Kor. 10:6–10.

Olivatko nuo olosuhteet senlaatuiset, etteivät israelilaiset voineet vastustaa kiusauksia, jotka liittyivät niihin? Katsokaamme tosiasioita. Israelilaiset rupesivat ’himoitsemaan pahaa’ silloin, kun Jehova varasi heille yliluonnollisella tavalla kuukauden tarpeen viiriäisiä. Israelilaiset olivat olleet jonkin aikaa ilman lihaa, mutta heistä oli pidetty hyvää huolta, sillä heille oli annettu mannaa syötäväksi. Kuitenkin he antoivat myöten sellaisen hillittömän ahneuden kiusaukselle, että ”vähin määrä, jonka joku sai kootuksi, oli kymmenen hoomer-mittaa” eli 2 200 litraa viiriäisiä. – 4. Moos. 11:19, 20, 31–35.

Aikaisemmin Mooseksen ottaessa vastaan lain Siinainvuorella israelilaiset tulivat ”epäjumalanpalvelijoiksi”, kuten Paavali mainitsee. He ryhtyivät palvomaan vasikkaa ja antautuivat aistillisiin huvituksiin. Miksi? Heidän näkyvän johtajansa poissaolo muodosti olosuhteet, jotka aiheuttivat kiusauksen, sillä he sanoivat Aaronille: ”Nouse, tee meille jumala, joka käy meidän edellämme. Sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.” – 2. Moos. 32:1, 6.

Juuri ennen Luvattuun maahan menoa mooabilaisnaiset viettelivät tuhansia israelilaisia. Heidän syntiset himonsa heräsivät seurustelussa noiden naisten kanssa siihen määrään, että he harjoittivat sukupuolista moraalittomuutta. Tämä on se tapaus, johon Paavali viittaa ja jossa tuhannet saivat surmansa yhtenä päivänä syntinsä vuoksi. – 4. Moos. 25:1.

Israelilaiset antautuivat toisinaan myös kapinallisen valituksen kiusaukseen. He puhuivat eräässä tilaisuudessa suoraan Jehovaa ja Moosesta vastaan: ”Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan.” (4. Moos. 21:5) Israelilaiset ”kiusasivat” tällaisilla valituksilla Jehovaa, panivat hänen kärsivällisyytensä koetukselle. He kokeilivat, jäisikö sellainen valittaminen rankaisematta.

Eräs tapaus, jossa israelilaiset eivät torjuneet kiusausta napisemiseen, oli kapinallisen Koorahin, Daatanin ja Abiramin ja heidän liittolaistensa hävityksen jälkeen. Tämä johtui siitä, että he alkoivat järkeillä kapinoitsijoiden teloituksen olleen epäoikeutettu. 4. Moos. 16:41 kertoo: ”Seuraavana päivänä kaikki