Onnen säilyttäminen karkoittamalla valituksen

”Onnellisia ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja pitävät sen!” – Luuk. 11:28, Um.

1. Millä tavalla Jehova on onnellinen, ja miten ihminenkin voi saada onnen?

JEHOVA on onnellinen Jumala. (1. Tim. 1:11, Um) Hänen onnensa tulee siitä, että hän on täydelleen antautunut vanhurskaudelle ja että hän tuottaa onnea luomuksilleen rakkaudellisella tavallaan. Hän on epäitsekkäästi pitänyt täydelleen huolta siitä, että ihmiset voivat elää onnessa maan päällä, ja hän antaa sitä varten heille, mitä he tarvitsevat. Tosi onnen saamiseksi ihmisen tarvitsee vain tarkata Jumalan hänelle antamaa opetusta ja elää elämänsä sen mukaan.

2. Onko nykyinen asiainjärjestelmä onnellisessa tilassa ja miksi on niin?

² Kuka voi kieltää sen, että nykyinen asiainjärjestelmä maan päällä on täynnä onnettomuutta ja murhetta? Siinä on paljon valittamista. Se on aiheutunut Ilmestyskirjan 12:12:nnen täyttymyksestä: ”Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” Seuraava ennustus on osoittautunut todeksi: ”Mutta tiedä se, että täällä on oleva viimeisinä päivinä arveluttavat ajat, joista on vaikea selviytyä.” (2. Tim. 3:1, Um) Jotkut poliitikot voivat kerskua, ettei ihmisillä ole ollut koskaan näin hyvä olla, mutta he ovat suuressa määrin onnettomia ja ahdistuksessa, koska heitä uhkaa maapallonlaajuinen onnettomuus atomisodassa, rikollisuuden ja pahaintekojen huolestuttava kasvaminen, kauhistavien sairauksien lisääntyminen viimeisimmistä tieteellisistä keksinnöistä huolimatta sekä yleinen epävarmuus. Ihmisten kasvot heijastavat tyytymättömyyttä, mikä on vallalla koko asiainjärjestelmässä.

3. Miten onnellisuus leviää nyt, ketkä tarttuvat siihen, ja mikä siitä on seurauksena?

³ Jehova, joka on epäitsekäs onnessaan, varaa kansan viemään tätä loistoisaa hyvää uutista. Sitä saarnataan kautta asutun maan todistustarkoituksessa. (Matt. 24:14, Um) Jotkut, jotka kuvaillaan Hesekielin 9:4:nnessä ihmisiksi, ”jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä . . . tehdään”, kuulevat tämän sanoman ja tulevat pois tuosta ahdistusten vaivaamasta asiainjärjestelmästä. He alkavat muuttaa mieltään ja kokea henkilöllisyyden vaihtumisen Jumalan onnelliseen tilaan. (Room. 12:2; Ef. 4:24, 31, 32) Kun joku tulee ymmärtämään ja arvostamaan Jumalan Sanan totuutta, niin hänen näkemyksensä elämästä muuttuu kokonaan. Hän tulee hyvin iloiseksi. Hänellä on nyt uudet seuralaiset, Jehovan todistajat, onnellisen kansan yhteiskunta. He ovat hengellisesti menestyviä ja kasvavia. He oppivat jatkuvasti enemmän ja enemmän uuden maailman elämän periaatteita, joita he pyrkivät soveltamaan elämässään. He säteilevät hyväuskoisuutta ja innostusta. Heillä on totisesti täysi syy olla onnellisia!

4. Antavatko niiden edessä olevat toiveet, jotka kuulevat Jumalan Sanan ja pitävät sen, aihetta valittamiseen?

⁴ Varaukset, mitkä Jehova on tehnyt, jotta nämä saisivat loputtoman onnen hänen uudessa maailmassaan, ovat totisesti ”onnellinen toivo”. (Tiit. 2:13, Um) Näiden viimeisten päivien tuskallisia olosuhteita, joihin liittyy sairaus, suru ja kuolema, mitkä ihmiskunnan ensimmäiset vanhemmat Aadam ja Eeva aiheuttivat sille, ei pidetä enää valittamisen syynä. Kuinka onnellisia he ovatkaan, kun Jumala on varannut poispääsytien! Iankaikkisen onnellisen elämän toiveet antavat heille täyden syyn riemuitsemiseen. Jumalan hyvyyden arvostus saa kiitollisuuden pulppuamaan heidän sydämessään. Se saattaa toteamaan, että jokin kuuluu Jumalalle, nimittäin hänen palvontansa. Sydämestä tunnettu kiitollisuus pakoittaa nämä antautumaan Jehovan palvelukseen. Heistä tulee ’työn tekijöitä’ ja ’onnellisia sen tekemisessä’. Koska he ovat kuulleet Jumalan Sanan ja päättäneet pitää sen, niin heidän onnelliset odotteensa jatkuvat loputtomiin. – Jaak. 1:25, Um.

5. Mikä painostus saatetaan aiheuttaa vasta Jehovalle antautuneen elämässä ja millaisin näennäisin muutoksin?

⁵ Onnettomuudeksi eivät kaikki Jehovalle antautuneet elä ja palvele jatkuvasti Jehovaa aina onnellisina tehtävässään. Jumalan Sanan ja päätösten uusien totuuksien oppimisesta johtuva riemu sekä ilo siitä, että saa antaa tätä hyvää toisille, vaatii jonkin aikaa koko heidän kiinnostuksensa. Sitten näyttää tapahtuvan jolloinkin näiden vasta-antautuneitten elämässä outoja asioita. Olosuhteet näyttävät muuttuvan. Nähdään, että elämä Jehovaa palvellen yhtenä hänen todistajanaan ei ole ruusuilla tanssimista. Saattaa tulla vaikeuksia, tai nousee ankara vaino, mikä riistää henkilöltä hänen vastalöytämänsä ilon. Jehova Jumalan jokapäiväinen palveluskin tulee raskaaksi. Saarnaaminen päivästä päivään tulee tiukemmaksi ja vaativammaksi. Lähetyskentällä kodeissaan tavatut ihmiset ovat välinpitämättömiä ja nurjamielisiä Valtakunnan sanomaa kohtaan. Ja saarnaaminen tuo tullessaan monia vaikeita ongelmia. Siihen sisältyy melkoisesti työtä ja loputtomilta näyttäviä yksityiskohtia, mitkä vaativat huolellista huomiota. Tai ehkä uuden todistajamme elämässä on esiintynyt taloudellinen pulma hänen uuden palvontatapansa johdosta. Se tuo sen ohella hyvin ankaran jännityksen perhesiteisiin, mikä uhkaa vaikeilla seurauksilla, jopa perhepiirin särkymisellä. Painostus saatetaan kohdistaa hänen antautumiseensa Jehovalle ja hänen vastatekemiinsä antautumislupauksiin.

6. Mitä tapahtuu, kun uusi Jehovan todistaja alkaa paheksua ja arvostella seurakunnan asioita?

⁶ Uusi Jehovan todistajamme tulee jälleen innon täyttämäksi. Hän on halukas pääsemään eteenpäin palveluksessa ja olemaan ahkerasti työssä. Kun hän katselee ympärilleen, ehkä pienessä seurakunnassa, niin näyttää siltä, että edistytään hyvin vähän. Hän päättelee sen johtuvan ilmeisesti siitä, että asioita ei hoideta oikein. Hän näkee, että seurakunnan yhteydessä on eräitä huolimattomia ja välinpitämättömiä. Saarnaamistyössä ei edistytä paljon. Hänestä tuntuu, että täytyy tehdä jotain pian, joten hän alkaa moittia ja arvostella. Hän havaitsee pian, ettei hän olekaan yhtä onnellinen kuin alussa. Hänen ilonsa Jumalan palveluksessa on häviämässä.

7. Miksi ja miten häviää toisinaan onni, mitä on koettu ensin liityttäessä uuden maailman yhteiskuntaan?

⁷ Uusi veljemme ei ehkä huomaa alussa, mutta hän on muuttumassa jyrkästi asenteessaan. Hän huomaa olevansa ehdottomasti eri mieltä seurakunnassa tehtyjen palvonta- ja palvelusjärjestelyjen suhteen. Hän arvostelee niitä, jotka palvelevat hänen kanssaan. Sen sijaan että hän palvelisi Jehovaa iloiten ja riemuiten, hänen huomataan nyt suhtautuvan vaativasti ja valittaen järjestelyihin. Hän haluaa asioiden olevan mukavammin ja helpommin järjestetyt. Hän on loukkaantunut työhön, kiusaan ja epämukavuuteen, mitä toisten erehdykset ja huolimattomuus aiheuttavat hänelle. Hän sanoo itsekseen tai toisten kuultenkin: ”Jos he vain tekisivät oikealla tavalla, niin olisi paljon helpompaa!” Sillä välin on alussa koettu onni hävinnyt kokonaan. Aina ei ilmene, miten ja miksi näin on käynyt, mutta varmaa on, että hän ei yksinkertaisesti tunne mielihyvää siitä. Hänen onnensa ja ilonsa ovat menneet. Hän on mennyt takaisin vanhan maailman nurisevalle ja valittavalle tielle. Hän moittii tottumuksesta Jehovan tekemiä järjestelyjä. Hän sanoo itsekseen: ”Jehova ja hänen järjestönsä ovat minulle velkaa jotain parempaa kuin tämän.” Hän epäilee ratkaisujen ja järjestelyjen viisautta ja haluaa tehdä omalla tavallaan. Koska hän ei ole halukas noudattamaan Jehovan järjestönsä kautta ilmaisemaa tahtoa, niin hän valittaa. Hän lakkaa saarnaamastakin ja on murheellinen. Hän on masentunut ja kävelee happamena kasvoiltaan. Hän on menettänyt nopeasti Jehovaan ja hänen uuden maailman yhteiskuntaan omaamansa yhteyden ilon.

8. Mistä perussyistä on valittaja tuottanut itselleen onnettomuutta?

⁸ Kuka haluaisi tahallaan olla onneton? Miksi sitten valittaa, koska se tuo aina onnettomuutta? Valittaja on aiheuttanut sen itse itselleen, hän on sallinut itsekkyyden päästä sydämeensä. Hän ei ymmärrä lainkaan, miksi koetukset tulevat hänelle. Hänellä ei ole enää oikeaa näkemystä taakoista, vaikeuksista ja vainosta, mitkä ovat kohdanneet häntä. Hän on unohtanut, mitä Pietari kirjoitti: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat [onnelliset, Um], sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.” (1. Piet. 4:12–14) Tässä on esitetty perussyy, miksi kristittyjen täytyy välttämättömästi säilyttää nuhteettomuutensa oikean henkisen näkemyksen ohella. Näin ollen täytyy odottaa taistelua nuhteettomuuden säilyttämiseksi. – Job 1:6–12.

9. a) Minkä varoituksen huomioonottaen kristityn ei pitäisi valittaa eikä kapinoida taakkoja ja vaikeuksia vastaan? b) Millaisia kokemuksia kristitty voi odottaa, kun hän on antautunut Jehovalle?

⁹ Jeesus Kristus varoitti myös siitä, mitä hänen seuraajiensa täytyy odottaa: ”Minä olen puhunut nämä teille, jotta ette kompastuisi. Ihmiset karkoittavat teidät seurakunnasta. Tulee nimittäin hetki, jolloin jokainen, joka tappaa teidät, kuvittelee suorittaneensa pyhän palveluksen Jumalalle. Mutta he tekevät näitä, koska he eivät ole tulleet tuntemaan Isää eikä minua. Minä olen kuitenkin puhunut nämä teille, jotta, kun niiden hetki tulee, te muistaisitte minun kertoneen ne teille.” (Joh. 16:1–4, Um) Älköön kukaan tulko niin itsekeskeiseksi, järjettömäksi tai muistamattomaksi Jehovan edessä säilytettävän nuhteettomuuden syihin nähden, että valittaisi tai vieläpä menisi siihen äärimmäisyyteen asti, että kapinoisi taakkoja ja vaikeuksia vastaan. Pysähdy päinvastoin harkitsemaan asiaa: Kun sinä antauduit palveluselämään Jehovalle, niin odotitko sinä elämää ylellisyydessä, mukavuudessa ja laiskuudessa? Se, joka haluaa lomaa, ei etsi työtä. Eikä kukaan, joka pestautuu johonkin armeijaan, odota lomaa. Ja kristityt ovat lähteneet vapaaehtoisina hengelliseen sotaan. – 2. Kor. 10:3, 4; Ef. 6:13.

10. Vaikka kristityn elämä voi olla vaikea, niin miksi häntä ei tule sääliä, ja onko hänen onnellisuutensa hävinnyt, kun otetaan huomioon kaikki vaikeudet ja pulmat?

¹⁰ Jehovan todistajain ei tarvitse sääliä osaansa Kristuksen kärsimysten jakajina. Valittajat ovat aina onnettomia. Jehova on luvannut, että häntä palvovat ovat onnellisia, eikä hän ole valehdellut. Entä sitten, vaikka meidän täytyykin kärsiä vaikeuksia, voittaa vaikeita ongelmia, kestää vainoissa. Merkitseekö vaikeuden kärsiminen onnen menetystä? Kokemus on osoittanut kiistattomasti, että vastaus on ehdottoman kieltävä! Oletko käynyt äskettäin jossakin Jehovan todistajain konventissa? Niitä pidetään säännöllisesti omilla paikkakunnilla ja koko maata käsittävässä sekä kansainvälisessä mitassa. Tämä merkitsee huomattavaa epämukavuutta ja usein suuria kulujakin. Se saattaa vaatia pitkää, vaarallista matkaa. Konventtilaiset leiriytyvät usein avoimelle kedolle, missä on hyvin harvoja mukavuuksia. Kun he sitten käyvät joka päivä kokouksissa, niin heidän saattaa olla tehtävä monien kilometrien matka tungokseen asti täysissä linja-autoissa tai maanalaisissa junissa istuakseen tuntikausia täydellä stadionilla. Mutta kuka tahtoisi sanoa, että jossakin Jehovan kansan konventissa oleminen ei kuuluisi elämän unohtumattomimpiin ja riemullisimpiin kokemuksiin?

11. Mikä on Kristuksen seuraajan oikea mielentila, ja hyväksyykö Jehova sellaisen omaksumisen?

¹¹ Kristityn oikea mielentila on vaikeuksien ja vainonkin rohkea ja iloinen kantaminen tietäen, että sellaiset vaikeudet eivät riistä häneltä hänen onneaan. Hän pitää siten kiinteästi mielessään erittäin tärkeät syyt, joiden tähden nuhteettomuus tulee säilyttää Jehovan edessä, eikä veltostu eikä masennu eikä valita omaamansa suuren edun vuoksi. Älkäämme unohtako, että Jehova hyväksyy meidät, kun kestämme vainoissa. Hänen oma Poikansa antoi huomattavimman esimerkin. Huomiomme kiinnitetään suoraan siihen seikkaan, että hän antoi meille esimerkin juuri tässä suhteessa. Meille ilmoitetaan hyvin tunnetussa raamatunpaikassa, että meidän tulee seurata läheisesti hänen askeleissaan: ”Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vainoja, syyttömästi kärsien. Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa. Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka ’ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut’, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee.” – 1. Piet. 2:19–23.

12. Mikä auttaa meitä säilyttämään onnen tehdessämme Jehovan tahdon?

¹² Ei ole hyvä, että kristityt ottavat ahtaan, lyhytnäköisen katsantokannan niihin koettelemuksiin nähden, mitkä kohtaavat heitä. Tuollaiset vaikeudet tuovat todellisuudessa mukanaan joitakin kaikkein suurimpia iloja. On erittäin tärkeää säilyttää oikea näkemys eteentulevista koetuksista ja ahdistuksista nykyisyydessä niinkuin tulevaisuudessakin. Saarnaamistyö miellyttää Jehovaa ja tekee hänet iloiseksi. ”Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.” (Sananl. 27:11) Me voimme säilyttää onnellisuutemme ainoastaan olemalla valittamatta tottelevaisia hänen tahdolleen ja kestämällä uskollisesti hänen palveluksessaan.

13. Kun tarkastelemme antautumisemme syitä, niin huomaammeko asiat kovin vaikeiksi aikanamme?

¹³ Kun pysähdymme harkitsemaan asiaa, niin asiat eivät ole todellisuudessa niinkään vaikeat ja koettelevat meidän aikanamme. Tämä pitää erityisesti paikkansa, kun otamme huomioon nuhteettomuuden säilyttämisen välttämättömyyden sekä syyt, miksi olemme antautuneet Jehovalle. Ketä on kohdeltu edes niin huonosti kuin Paavalia, joka joutui ’kärsimään sekä nälkää että janoa, olemaan alasti, tulemaan piestyksi ja kuljeskelemaan kodittomana’? Tämä Jeesuksen innokas apostoli kesti valittamatta kaikki nuo koettelemukset ja sanoi lisäksi: ”Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi; meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti.” – 1. Kor. 4:11–13.

14. Missä mielentilassa Paavali lopetti toisen korinttolaisille kirjoittamansa kirjeen huolimatta kaikista taakoistaan ja kaikesta epäonnestaan?

¹⁴ Nykyisen kristityn elämä ei ole tosin aina helppoa. Eikä se ollut Paavalin aikanakaan: ”He ovat Kristuksen palvelijoita – . . . minä vielä enemmän. Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa. Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille; kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut; olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä; ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta. Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.” (2. Kor. 11:23–28) Paavali ei masentunut kaikista näistä taakoista ja tästä epäonnesta huolimatta. Hän kirjoittaa onnellisin mielin kirjeensä lopussa: ”Lopuksi, veljet, riemuitkaa, elpykää, lohduttautukaa, olkaa yksimielisiä, eläkää rauhaisina jatkuvasti, niin rakkauden ja rauhan Jumala on kanssanne.” – 2. Kor. 13:11, Um.

15, 16. a) Merkitseekö se asioitten liian ankaraa esittämistä, kun sanomme, että valittajat menettävät onnen ja elämänkin? b) Keihin ja milloin soveltuu valittavien israelilaisten varoittava esimerkki?

¹⁵ Tässä valitusasiassa on eräs vakava piirre, jota Jehovan todistajain ei tule sivuuttaa. Se on tämä: jonkun Jehovan järjestössä olevan valittaminen merkitsee yksinkertaisesti, että hän ilmaisee tyytymättömyyttä ja vaivaantumista Jumalan tahdon johdosta. Valittaminen tapahtuu siis todellisuudessa Jehovaa vastaan. On eräitä hyvin selviä raamatullisia esimerkkejä, jotka osoittavat valittajien menettävän poikkeuksetta onnensa. Ovatpa he usein kärsineet elämänkin menetyksen. Me voimme siis nähdä, miten vakavaa on, jos valitamme Jehovaa tai hänen järjestöään ja sen ohjeita vastaan, koska se tuo surua ja onnettomuutta ja lopulta kuoleman. Ajatteletko sinä toisin ja luuletko, että tämä on asian liian ankaraa esittämistä? Tai onko mielestäsi varoitus liioiteltu? On silloin hyvä kiinnittää huomio toiseen raamatunkohtaan. Se koskee sitä, mitä muinainen Israel koki ja mikä kuvasi meidän nykyisen aikamme tapahtumia. Ehkä olet viitannut tähän raamatunkohtaan monta kertaa. Oletko huomannut, että se on valittavan hengen karkoittamista koskevan tekstin yhteydessä? ”Älkää napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta. Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.” (1. Kor. 10:10, 11) Mitä napisemista heillä oli sitten? Eikö Jehova ollut vapauttanut heidät Egyptin sorrosta, suojellut heitä ja ruokkinut heitä rakkaudellisella tavalla, niin etteivät he olleet koskaan nälkäisiä, viluisia eivätkä alastomia? Heillä ei ollut mitään murheita. Mutta kaiken tämänkin jälkeen he valittivat niinkuin hemmotellut lapset. Älä unohda milloinkaan, että israelilaisten kokemus soveltuu nyt, tämän ajan valittajiin.

¹⁶ Kenties sinä ajattelet, että kuka tahansa olisi tyytyväinen sellaiseen elämään ja sellaisiin varmoihin edessäoleviin odotteisiin, mitkä väikkyivät Luvattuun maahan menossaolevien israelilaisten silmissä. Mutta he eivät olleet! He halveksivat Jehovan lahjoja. He olivat napisseet jatkuvasti ja saattaneet itsensä hyvin onnettomaan mielentilaan. Voimme helposti käsittää, miten tyhmää oli, että israelilaiset kadottivat näkyvistään sen, mitä Jehova oli tehnyt heille, mutta sovellammeko me tämän opetuksen omiin olosuhteisiimme nykyään, niinkuin meidän pitäisi, ymmärtääksemme, mikä valittamisessa on niin vakavaa?

17. Miksi on nyt onnellisuuden tähden tyhmää valittaa Jumalan varauksista ja asiain järjestämisestä?

¹⁷ Meidän ei pitäisi siis onnellisuuden tähden vaatia enempää ja parempaa Jehovalta, niinkuin israelilaiset tekivät nyrpistäessään nenäänsä hänen heidän hyväkseen tekemilleen varauksille. He huusivat tyhmästi, että se ei ollut kyllin hyvää eikä nopeaa, jotta se olisi sopinut heille. Ja nyt he eivät päässeetkään ottamaan vastaan sitä perintöä, mihin Jehova oli johdattanut heitä. He olivat yksinkertaisesti menossa kuolemaan autiomaassa. Yhtä vähän nekään, jotka valittavat nyt sitä tapaa vastaan, millä Jumala käsittelee asioita, tulevat perimään uuden maailman siunauksia, vaikka se onkin niin lähellä, ja he menettävät nykyisenkin onnensa. Jehova ei täytä uutta maailmaa napisijoilla. Niinhän esikuvassakin estettiin koko sukupolvi astumasta Luvattuun maahan napisemisen tähden. – 4. Mooseksen kirja 13, 14.

18. Kun mietiskelemme tulevaisuutta, niin millainen menettely olisi mielettömyyttä, ja keiden kokemukset palautetaan mieleen tässä yhteydessä?

¹⁸ Uuden maailman siunausten miettiminen on sydäntäsykähdyttävää, sanoinkuvaamatonta. Se osoittautuu varmasti ’maaksi, mikä vuotaa maitoa ja hunajaa’, kuten kuvailtiin vertauksellisesti muinaisaikoina. (4. Moos. 13:28) Kuka ajattelisi kääntyä takaisin tähän maailmaan, kun edessä on tällainen loistava tulevaisuus? Palauttakaamme jälleen mieleen niiden israelilaisten kokemus, jotka huusivat joukolla, koska Luvatun maan kynnyksellä tuli vaikeuksia ja vastoinkäymisiä heidän eteensä. ”Silloin koko kansa alkoi huutaa ja parkua, ja kansa itki sen yön. Ja kaikki israelilaiset napisivat Moosesta ja Aaronia vastaan, ja koko kansa sanoi heille: ’Jospa olisimme kuolleet Egyptin maahan tai tähän erämaahan! Jospa olisimme kuolleet! Ja miksi viekään Herra [Jehova] meitä tuohon maahan, jossa me kaadumme miekkaan ja vaimomme ja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi! Eikö meidän olisi parempi palata Egyptiin?’ Ja he puhuivat toinen toisellensa: ’Valitkaamme johtaja ja palatkaamme Egyptiin’.” – 4. Moos. 14:1–4.

19. Miksi kaikista ihmisistä vain Jehovan todistajilla ei ole syytä valittaa, vaan olla onnellisia?

¹⁹ Valittaminen johtaa kurjaan tilaan, niinkuin israelilaisten tapauksessakin. Pidä mielessäsi, että Jehova on vapauttanut nykyiset todistajansakin jumalattoman maailman sorrosta. He eivät pelkää sitä, mitä se pelkää, osallistu sen tuskiin eivätkä tee työtä sen taakkojen alaisuudessa. Muistakaamme, että meitäkin suojellaan ja ruokitaan ihmeellisesti hengellisellä tavalla ja että päämääränämme on loistava uusi maailma. Jos tunnemme tarvetta valittaa jostakin, niin tutkikaamme vaikuttimemme älkäämmekä jättäkö Jehovaa pois asioista, niinkuin itkevät israelilaiset tekivät. On yltäkylläisesti todisteita siitä, että Jehova tietää, minne hän johdattaa meitä ja miten hän hoitelee järjestöään. Ne, jotka pitävät siitä kiinni ja noudattavat sen ohjeita uskollisesti, tulevat olemaan erittäin onnellinen ja tyytyväinen kansa. Tältä näkökannalta katsoen voimme pitää mielessämme ne ihmeelliset seikat, mitkä Jehova on suorittanut kansansa hyväksi menneinä aikoina. Älkäämme unohtako, mitä hän tekee meille nytkin, älkäämmekä niitä kirkkaita tulevaisuudenodotteita, mitkä meillä on. Kun säilytämme nämä onnellistuttavat ajatukset mielessämme, niin olemme järkähtämättömiä nuhteettomuutemme uskollisessa säilyttämisessä, ja me päätämme kaiken menneisyydessä tapahtuneen huomioonottaen, että kaikista ihmisistä vain Jehovan todistajilla ei ole mitään syytä valittaa. He pysyvät päinvastoin valittamatta ja onnellisina heijastaen ”onnellista Jumalaa”, niinkuin Kristus Jeesuskin teki.