”Sinun sanasi on totuus”
Jumalan hengen osuus Raamatun kirjoittamisessa
TODELLA arvokkaat kirjalliset teokset ovat melkoisen ponnistelun tuotetta. Raamattu, joka tunnustetaan laajalti kirjalliseksi mestariteokseksi, vaati myös ponnistelua kirjoittajiltaan. Tämän osoittavat Saarn. 12:9, 10:n sanat: ”Saarnaaja . . . punnitsi, harkitsi ja sommitteli sananlaskuja paljon. Saarnaaja koki löytää kelvollisia sanoja, oikeassa mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja.”
Raamattu ei kuitenkaan ole pääasiassa ihmisponnistelun tuote, kuten muut kirjalliset teokset. Kirjoittajat antoivat Jumalan hengen ohjata itseään, he tosiaan olivat innokkaita tuntemaan sen johdatuksen. Yksi noista kirjoittajista, profeetta Jesaja, sanoi: ”Herra, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä; hän herättää minut aamu aamulta, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla. Herra, Herra on avannut minun korvani; minä en ole niskoitellut, en vetäytynyt pois.” – Jes. 50:4, 5.
Siitä huolimatta Raamatun kirjoittajilla itsellään oli usein tietyt tavoitteet mielessään. Lääkäri Luukas halusi evankeliumiaan kirjoittaessaan esittää täsmällisen kertomuksen johdonmukaisessa järjestyksessä vahvistaen sen varmuuden, mitä Teofilukselle oli suullisesti opetettu Jeesuksesta Kristuksesta. (Luuk. 1:3, 4) Paavalin, Pietarin, Johanneksen ja muiden kirjoittamat kirjeet oli laadittu täyttämään niiden tarpeet, joille ne oli osoitettu. Esimerkiksi apostoli Paavali käsitteli ensimmäisessä kirjeessään korinttolaisille (1:10–13) ykseyden tarvetta. Tämä johtui siitä, että hän oli saanut ilmoituksia erimielisyyden ilmenemisestä heidän seurakunnassaan.
Koska Raamatun kirjoittajat olivat alttiita Jumalan hengen ohjaukselle, he kykenivät esittämään juuri oikeaa tietoa, tietoa, joka oli aina sopusoinnussa Jumalan tarkoituksen kanssa. Ainakin yhdessä tilaisuudessa Jumalan hengen toiminta johti sellaisen aineiston esittämiseen, joka oli täysin erilaista kuin kirjoittaja alun perin tarkoitti. Opetuslapsi Juudas suunnitteli alun perin kirjoittaa pelastuksesta, joka oli yhteinen hengestä siinneille kristityille. Kuitenkin kristillisessä seurakunnassa kehittyneet olosuhteet ilmaisivat, että toisenlaista tietoa tarvittiin kiireesti. Moraalittomia, aistillisia ihmisiä oli pujahtanut kristittyjen keskuuteen, ja he ’käänsivät Jumalan armon irstaudeksi’. Tämän vuoksi Juudas Jumalan hengen ohjaamana antoi kehotusta auttaakseen uskovia tovereitaan selviytymään menestyksellisesti seurakunnan sisäpuolella olevista turmelevista vaikutuksista. – Juud. 3, 4.
Huomattava osa tiedoista, joista tuli osa henkeytettyä Raamatun kertomusta, oli helposti sen kirjoittajien saatavissa. Toisinaan kirjoittajat itse olivat nähneet kertomuksissaan mainitut tapahtumat. He myös turvautuivat jo olemassa oleviin kirjoituksiin, mm. sukuluetteloihin ja historiallisiin muistiinmerkintöihin. Historiallisiin muistiinmerkintöihin kuului ”Herran sotien kirja”, ”Oikeamielisen kirja”, ”Israelin kuningasten kirja”, ”Kuningas Daavidin aikakirja” ja ”Juudan ja Israelin kuningasten kirja”. – 4. Moos. 21:14; Joos. 10:13; 1. Aikak. 9:1; 27:24; 2. Aikak. 16:11.
Kun Raamatun kirjoittajat merkitsivät muistiin tietoa toisista asiakirjoista tai kertoivat tapahtumista, jotka he olivat henkilökohtaisesti nähneet, niin mitä osaa Jumalan henki näytteli? Se esti epätarkkuuksien ja virheiden pääsemistä Jumalan Kertomukseen. Jumalan henki myös ohjasi mukaan liitettävän aineiston valinnassa. Henkeytetty apostoli Paavali kirjoittikin korinttolaisille: ”Tämä, mikä tapahtui heille [israelilaisille], on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille [kristityille], joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.” – 1. Kor. 10:11.
Nämä Paavalin sanat osoittavat, että Raamatun sisältämällä historiallisella tiedolla on tietty tarkoitus. Meille kerrotaan, että israelilaiset lankesivat epäjumalanpalveluksen, haureuden ja napinoimisen uhreiksi. Koska he olivat Jehovan liittokansa, tämä osoitti, että kristittyjenkin oli mahdollista sekaantua samanlaiseen väärintekoon. Tietenkään Jehova Jumala ei toiminut näkymättömänä Näytelmänkirjoittajana ja ”lavastanut” näitä tapahtumia ja saanut israelilaisia tekemään syntiä. Ei, vaan henkensä välityksellä hän piti huolta siitä, että tämä tieto tuli osaksi henkeytettyä kertomusta, jotta hänen tulevat palvelijansa voivat hyötyä varoittavista esimerkeistä. Kun kristityt käsittävät, että jopa Jumalan liittokansan oli mahdollista syyllistyä vakaviin synteihin, he voivat paremmin ymmärtää, miten tarpeellista on olla huolellinen oivallisen käytöksen säilyttämisessä. Tämä tekee vielä voimakkaammaksi henkeytetyn kehotuksen: ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” – 1. Kor. 10:12.
Historiallisen tiedon lisäksi Raamattu sisältää viisaita sananparsia ja neuvoja. Suuren osan tästä kirjoittajat itse ovat voineet oppia henkilökohtaisesta kokemuksesta elämässä ja vielä enemmän käytettävissään olevien Raamatun osien tutkimisesta ja soveltamisesta. Tästä huolimatta Jumalan hengen ohjausta tarvittiin, jotta kirjoittajat olisivat ilmaisseet ajatuksia, jotka heijastavat Jumalan viisautta eivätkä ihmisjärkeilyä.
Valaiseva esimerkki on apostoli Paavalin avioliittoa ja naimattomuutta koskeva neuvo. Paavali kirjoitti: ”Muille sanon minä, eikä Herra...” Ja edelleen: ”Neitsyistä minulla ei ole Herran käskyä, vaan minä sanon ajatukseni.” Lopuksi hän sanoo leskeksi jääneestä naisesta: ”Hän on onnellisempi, jos pysyy entisellään; se on minun mielipiteeni, ja minä luulen, että minullakin on Jumalan Henki.” (1. Kor. 7:12, 25, 40) Ilmeisesti Paavali tarkoitti, ettei hän voinut lainata Herran Jeesuksen Kristuksen suoranaista opetusta eräissä kohdissa. Sen vuoksi Paavali esitti henkilökohtaisen mielipiteensä. Mutta koska tämä kirje muodostaa osan Pyhästä Raamatusta, hänen mielipiteensä oli henkeytetty.
Vahvistaen Paavalin kirjeiden henkeytyksen hengen täyttämä apostoli Pietari luokitteli ne muun Raamatun eli muiden kirjoitusten veroisiksi, kun hän sanoi: ”Josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.” – 2. Piet. 3:15, 16.
Oli tietysti paljon sellaista, jota ihmisten olisi ollut mahdotonta saada selville ilman Jumalan hengen yliluonnollista toimintaa. Tähän sisältyi tieto maan historiasta ennen ihmisen ilmaantumista, näkymättömissä taivaissa sattuneista tapahtumista, ennustukset ja Jumalan tarkoitusten paljastukset.
Vaikka siis Raamatun kirjoittamiseen liittyi ehdottomasti ihmisen ponnistelua, Jumalan henki näytteli tärkeintä osaa. Se paljasti tietoa, jota ei olisi voitu hankkia ihmisen tutkimuksen kautta. Lisäksi Jumalan henki ohjasi ihmisiä sellaisella tavalla, että muistiin merkittiin täsmällistä, hyödyllistä aineistoa.