niiden paimennukseen ja rakkaudelliseen valvontaan, jotka Jehova on asettanut tehtävään kristillisessä seurakunnassa nykyään. (1. Tess. 5:12, 13) Tämä suo meille mitä varmimmin suurenmoisen lähtöaseman uudessa asiainjärjestelmässä, missä ei ole jäljellä mitään vanhan asiainjärjestelmän piirteitä. On näin ollen todella pakottavat syyt, joiden tähden meidän jokaisen on tultava nyt kristillisen seurakunnan rakkaudellisen valvonnan alaisuuteen, työskenneltävä yhdessä, muutettava sydämemme ja mielemme, tehtävä kaikki ruumiilliset, tunne-elämää koskevat ja hengelliset muutokset, jotka ovat välttämättömät Jehovan miellyttämiseksi. – Room. 12:1, 2.

25. Mikä tekee Jehovan kansasta niin onnellisen joukon nykyään?

²⁵ Jehovan kristillinen seurakunta on todella ihme. Se ei ole täydellinen ehdottomassa eli lopullisessa merkityksessä, mutta se on varmasti täysin antautunut Jehovalle ja ilmaisee hänen laupeuden, armon ja oikeudenmukaisuuden ominaisuuksiaan. Vanhan asiainjärjestelmän saastunut ilmapiiri on kuolemaa tuottava. Uuden järjestelmän puhdas ilmapiiri on elämää antava. Miten onnellisia meidän samoin kuin kaikkien kiinnostuneidenkin, jotka rakastavat vanhurskautta, pitäisikään olla, kun me tiedämme, että meitä opetetaan, oikaistaan ja suojellaan Jehovan, hänen Kuningas-Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelija” -luokan varaamalla rakkaudellisella valvonnalla vaeltaessamme eteenpäin yhdessä ja ollessamme yhteistoiminnassa toistemme kanssa auttaen toisiamme saamaan pääsyn uuteen asiainjärjestelmään Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä!

Tosi katumus – miten voimme todeta sen?

”JOS sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.” Apostoli Johannes sanoi näin ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Kirjoittaessaan kristityille tovereilleen hän sisällytti itsensä sanaan ”me”. – 1. Joh. 1:8.

Olemmeko me tosi kristittyjä? Jos olemme, niin jo ennen kuin meidät kastettiin Jumalan Pojan opetuslapsiksi, me ’kaduimme ja käännyimme’ (Um) siltä väärältä tieltä, jota olimme kulkeneet. Tämä saattoi meidät sellaiseen asemaan, että voimme ’pyytää hyvää omaatuntoa Jumalalta’ ja tulla sovitetuiksi Hänen kanssaan hänen Poikansa sovitusuhrin eli ”syntiuhrin” perusteella. (Apt. 3:19, 26; 1. Piet. 3:21; 2. Kor. 5:19–21, Um, alav.) Mutta katumistarve ei pääty siihen. Johanneksen sanat osoittavat, että koska me olemme epätäydellisiä ja perinnöllisesti syntisiä, niin me teemme yhä erehdyksiä. Ne ovat useimmissa tapauksissa vähäisiä. Kristitty voi kuitenkin langeta suurempaankin väärintekoon. Kummassakin tapauksessa hänen on kaduttava ja etsittävä Jumalan anteeksiantoa.

VAKAVIEN SYNTIEN KATUMINEN

Kristitty saattaa tulla liian itsevarmaksi eikä tajua, että sen, ’joka luulee seisovansa, tarvitsee katsoa, ettei lankea’ (1. Kor. 10:12) Tai jos kristitty ei arvosta täysin Jumalan varauksia pysyäkseen hengellisesti voimakkaana ja terveenä ja kyetäkseen puolustautumaan Saatanan hyökkäyksiä vastaan, hän voi tulla heikoksi ja alttiiksi kiusaukselle. Hän saattaa suorittaa vakavan väärinteon. Entä silloin? Mitä hänen on nyt tehtävä?

Hän voi hyötyä sen tarkastelemisesta, mitä Daavid teki. Daavid sanoi 32. Psalmissa, joka on