Raamatun kanta

Kun toisen omatunto on kyseessä

PYHÄ Raamattu sisältää vertaansa vailla olevia neuvoja kitkattomia ihmissuhteita varten. Yksi sen huomattavista periaatteista kuuluu apostoli Paavalin kirjoittamana seuraavasti:

”Tehkää minun iloni täydeksi siten, että olette samaa mieltä ja että teillä on sama rakkaus, että olette liittyneet yhteen sielultanne, että pidätte yhden ajatuksen mielessä, ettette tee mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsotte vaatimattomin mielin, että toiset ovat teitä parempia, ettekä pidä silmällä vain omia asioitanne niihin henkilökohtaisesti kiinnostuneina, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneina toisten asioita.” – Fil. 2:2–4.

Tämän neuvon soveltaminen on melkoinen haaste nykyään. 1970-lukua on sanottu ”Itsekkyyden vuosikymmeneksi”. Me elämme aikaa, jolloin itserakkaus ja oman edun tavoittelu ovat päällimmäisinä monien mielessä.

Miten voivat sellaiset, jotka haluavat miellyttää Jumalaa, osoittaa, että he pitävät toisten henkilökohtaisia etuja ”parempina” kuin omia etujaan? Se voidaan tehdä ennen kaikkea siten, että he ottavat huomioon sen, miten heidän käytöksensä vaikuttaa toisten omaantuntoon.

Huomaa, miten Raamattu seuraavassa neuvoo kristittyä, jonka epäuskoinen pyytää kotiinsa aterialle:

”Jos joku epäuskoisista kutsuu teitä ja te tahdotte mennä, niin ryhtykää syömään kaikkea, mitä eteenne pannaan, kyselemättä mitään omantuntonne vuoksi. Mutta jos joku sanoisi teille: ’Tämä on [epäjumalille] uhriksi uhrattua’, niin jättäkää syömättä sen henkilön vuoksi, joka toi sen ilmi, ja omantunnon vuoksi. Sanon: ’Omantunnon’, en sinun, vaan tuon toisen.” – 1. Kor. 10:27–29.

Raamattu neuvoo kristittyjä suhtautumaan uskonveljiinsä samalla tavalla: ”Lakkaa repimästä maahan Jumalan työtä vain ruoan tähden. Tosin kaikki on puhdasta, mutta se on vahingollista ihmiselle, joka syö antaen aihetta kompastumiseen. On hyvä olla syömättä lihaa tai juomatta viiniä tai tekemättä mitään, mihin veljesi kompastuu.” (Room. 14:20, 21) On selvää, että kun toisen omatunto voi vahingoittua, on sopivaa pidättyä jostain sellaisestakin, joka normaalisti on täysin hyväksyttävää, kuten esimerkiksi joidenkin ruokien syömisestä.

Kenties mieltymyksesi ruoan ja juoman suhteen eivät aiheuta vaikeuksia niille, joiden kanssa olet tekemisissä. Mutta edellä esitetyt Raamatun periaatteet täytyy soveltaa muuhunkin elämään. Ajatelkaamme esimerkiksi hiuksia ja vaatetusta. Jumalan sana ei määrittele sitä, miten pitkät miehen hiukset saavat olla. Mutta se ei anna kristityille miehille vapautta kasvattaa hiuksiaan miten pitkiksi tahansa tyydyttääkseen omia mieltymyksiään. Raamatusta löytyy seuraava kysymys: ”Eikö luonto itse opeta teille, että jos miehellä on pitkä tukka, se on hänelle häpeäksi?” – 1. Kor. 11:14.

On selvää, että käsitys siitä, mikä nimenomaan on ”pitkä tukka”, vaihtelee eri kansoilla. Mutta nimenomaisen säännön sijasta edellä lainatun Raamatun lausunnon takana olevan periaatteen soveltamisesta on tässä suhteessa enemmän hyötyä: ”Sanon: ’Omantunnon’, en sinun, vaan tuon toisen.”

Sama neuvo soveltuu partaan tai tiettyjen vaatteiden pitämiseen. Joissakin paikoissa ihmiset yhä yhdistävät parran yhteiskunnassa oleviin kapinoiviin aineksiin. Vastaavasti joillakin seuduilla väestö voi pitää tietyntyyppistä vaatetusta sopimattomana miehille ja naisille, jotka väittävät edustavansa Jumalaa. Tässä mielessä on hyödyllistä ajatella muita apostoli Paavalin esittämiä neuvoja. Vaikka Paavali tässäkin käsittelee tiettyjen ruokien syömistä, hänen neuvojaan voidaan soveltaa mille tahansa elämän alueelle, jossa toisten omaatuntoa voitaisiin loukata. Apostoli kirjoittaa:

”Ruoka ei suosittele meitä Jumalalle; jos emme syö, niin emme jää mitään vaille, ja jos syömme, niin emme saa siitä mitään ansiota itsellemme. Mutta olkaa jatkuvasti varuillanne, ettei tämä valtanne [syödä, mitä haluatte] tule mitenkään heikoille kompastumisen aiheeksi. . . . Niin, sinun tietosi välityksellä [jonka mukaan kristitty saa syödä kaikkea] joutuu turmioon se joka on heikko, veljesi jonka tähden Kristus on kuollut. Mutta kun näin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän omaatuntoaan, joka on heikko, teette syntiä Kristusta vastaan. Jos siis ruoka kompastuttaa veljeni, en ikinä enää syö lihaa, jotten kompastuttaisi veljeäni.” – 1. Kor. 8:8–13.

Kun kristitty, joka haluaa kertoa Raamatun totuuksista lähimmäisilleen, ajattelee ulkonäköään tai vaatetustaan, hänen on hyvä kysyä itseltään: Millaista kampausta ja vaatetusta tällä alueella asuvat ihmiset pitävät sopivana sellaiselle, joka opettaa Jumalan sanaa? Jollet ole varma, mikset kysyisi joltakulta sen kristillisen seurakunnan vanhimmalta tai muulta arvossa pidetyltä jäseneltä, jonka yhteydessä olet? Koska sellaiset ihmiset tietävät, minkä paikallinen väestö hyväksyy, he pystyvät tarjoamaan hyödyllisiä ehdotuksia ottaen kuitenkin henkilökohtaisen makusi asianmukaisesti huomioon.

On mielenkiintoista, että Raamattu neuvoo myös vastakkaisen äärimmäisyyden eli yliherkkyyden suhteen. Me luemme:

”Joka syö, älköön halveksuko sitä, joka ei syö, ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet tervetulleena vastaan. Kuka sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu. Hänet pannaankin seisomaan, sillä Jehova voi panna hänet seisomaan. Toisesta on yksi päivä toisen yläpuolella; toisesta on yksi päivä niin kuin kaikki muutkin; olkoon kukin omassa mielessään täysin varma. . . . miksi sinä tuomitset veljeäsi? Tai miksi sinä myös halveksut veljeäsi? Sillä me kaikki tulemme seisomaan Jumalan tuomarinistuimen edessä.” – Room. 14:3–5, 10.

Kaikkien, jotka haluavat elää Raamatun periaatteiden mukaan, täytyy välttää olemasta ahdasmielisiä ja helposti loukkaantuvia. Kun on kysymys esimerkiksi ruoan, kampauksen ja vaatetuksen valinnasta, kenelläkään kristityllä ei ole oikeutta hallita toisten elämää henkilökohtaisilla näkemyksillään, jotka ehkä ovat tai ehkä eivät ole äärimmäisyyteen meneviä. Raamatun kertomus jatkaa: ”Älkäämme . . . enää tuomitko toisiamme, vaan päättäkää pikemminkin olla panematta veljen eteen kompastumisen tai lankeamisen aihetta.” – Room. 14:13.

Yhtäpitävästi sen Raamatun kehotuksen kanssa, jota tämän artikkelin alussa lainattiin, ihmiset jotka haluavat miellyttää Jumalaa, ’eivät tee mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä’. Sen sijaan, että heillä olisi itsekeskeinen ”Minä ensin” -asenne, he ilmaisevat ’mielen vaatimattomuutta’ pitämällä toisten etuja tärkeämpinä kuin omia etujaan. – Fil. 2:2–4.

Kun on kysymys ratkaisujen teosta henkilökohtaisen ulkonäön tai vastaavien asioiden suhteen, kristittyjen pitäisi aina ottaa huomioon toisten omatunto. Jos tietyntyyppinen hiusmuoti tai vaatetus herättää epäilyksiä, heidän tulee välttää sellaista, vaikka he itse pitäisivätkin siitä. Edelleen he välttävät myös olemasta arvostelevia, yrittämästä tyrkyttää omia mittapuitaan toisille. Tämä on seuraavan henkeytetyn neuvon mukaista: ”Pyrkikäämme siihen, mikä edistää rauhaa ja mikä on rakentavaa toisillemme.” – Room. 14:19.