Hyödytkö sinä neuvonnasta?

”ME KAIKKI kompastumme monta kertaa.” (Jaak. 3:2) Luultavasti olet yhtä mieltä tämän raamatullisen totuuden kanssa. Kaikki ihmiset tarvitsevat oikaisevaa neuvontaa. Mutta miten useimmat ihmiset suhtautuvat siihen? Hyötyvätkö he siitä? Hyödytkö sinä?

Ehkä olet havainnut monien olevan taipuvaisia siirtämään syyn erehdyksistä toisille. Tämä ei ole suinkaan uutta, kuten voidaan nähdä siitä, millä tavalla ensimmäiset ihmiset, Aadam ja Eeva, menettelivät, kun Jumala tiedusteli, miksi he olivat tottelemattomina syöneet erään puun hedelmää. Me luemme:

”Mies vastasi: ’Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin’. Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: ’Mitäs olet tehnyt?’ Vaimo vastasi: ’Käärme petti minut, ja minä söin’.” – 1. Moos. 3:12, 13.

Kun Aadam luki erheensä vaimon syyksi, ”vaimon, jonka annoit olemaan minun kanssani”, niin hän jopa vihjasi, että Jumalassa oli vika. Nämä yritykset itsensä vanhurskauttamiseksi eivät kuitenkaan aikaansaaneet mitään hyötyä, sillä Jumala karkotti Aadamin ja Eevan Eedenin puutarhasta, ja he kuolivat lopulta Jumalan tuomion täyttymykseksi. (1. Moos. 2:16, 17; 3:23, 24; 5:5) Jehova sanoi myöhemmin: ”Minä en julista syyllistä syyttömäksi.” (2. Moos. 23:7) Yritys saada väärä menettely näyttämään oikealta ei hyödytä mitään Jumalan edessä.

”ANTEEKSIANNON ENSIMMÄINEN EDELTÄJÄ”

Toisaalta halukkuudesta kuunnella hyvää neuvoa ja oikaista väärä menettely saadaan paljon hyötyä. Tarkastelkaamme Daavidin tapausta, kun hän rikkoi vakavasti Jumalan lakia. Daavid ei ainoastaan tehnyt aviorikosta Batseban kanssa, joka oli toisen miehen vaimo, vaan myös yritti peittää moraalittomuutensa järjestämällä niin, että Batseban aviomies kuoli taistelussa. (2. Sam. 11:1–27) Jumala nuhteli tämän tähden profeetta Naatanin välityksellä ankarasti Daavidia ennustaen hänen huoneelleen onnettomuutta. Mutta Raamattu kertoo edelleen: ”Niin Daavid sanoi Naatanille: ’Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan’. Naatan sanoi Daavidille: ’Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole.’” – 2. Sam. 12:1–13.

Daavid kirjoitti myöhemmin tästä kokemuksesta: ”Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: ’Minä tunnustan Herralle rikokseni’, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.” (Ps. 32:5) Eräässä raamatunselitysteoksessa The Soncino Books of the Bible mainitaan seuraavaa: ”Hän ei antanut tiedotusta Jumalalle, joka tiesi, mitä hän oli tehnyt; tunnustamalla sen Hänelle hän tunnusti sen itselleen. Se on tunnustamisen tarkoitus ja anteeksiannon ensimmäinen edeltäjä. . . . Kun syntinen oli suorittanut oman osansa, niin Jumala oli valmis suorittamaan omansa Anteeksiantajana.” Miten paljon Daavid hyötyikään tottelemalla ojennusta! Hyödytkö sinäkin ojennuksesta?

KUN EI RIKOTA MITÄÄN LAKIA

Entä jos sinä saat neuvontaa jostain teosta, joka ei riko mitään lakia? Olisiko sinun pidettävä asiaa ’vain omana asianasi eikä kenenkään muun’? Apostoli Paavali kirjoitti juuri sellaisesta tapauksesta seuraavaa:

”Syökää yhä kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantuntonne vuoksi, . . . Jos joku epäuskoisista [pakanoista] kutsuu teitä [aterialle] ja te tahdotte mennä, niin ryhtykää syömään kaikkea, mitä eteenne pannaan, kyselemättä mitään omantuntonne vuoksi.

”Mutta jos joku sanoisi teille: ’Tämä on uhriksi uhrattua’, niin jättäkää syömättä sen henkilön vuoksi, joka toi sen ilmi, ja omantunnon vuoksi. Sanon: ’Omantunnon’, en sinun, vaan tuon toisen.” – 1. Kor. 10:25–29.

Käsititkö tässä neuvossa olevan perusperiaatteen? Jokaisen kristityn täytyy kunnioittaa toisten omaatuntoa. Teos Word Pictures in the New Testament (Uuden testamentin sanakuvia) sisältää seuraavat huomautukset:

”Paavali asettuu sellaisissa pidoissa taitavasti vahvan veljen asemaan, veljen, jonka odotetaan mukauttavan omantuntonsa sellaisen heikon veljen omaantuntoon, joka tekee kiistakysymyksen jostain erityisestä lihasta. Se merkitsee oman henkilökohtaisen vapautensa rajoittamista heikon veljen hyväksi. Kaksi persoonallisuutta törmää vastakkain. Ainoa syy on rakkaus, joka rakentaa ([1. Kor.] 8:2 ja koko 13. luku).”

Hyötyisitkö sinä samanlaisesta neuvonnasta nykyään? Ravinto ei ehkä herätä omantunnon kysymyksiä paikkakunnallasi. Mutta jotkin muut seikat saattavat herättää. Esimerkiksi: ulkoasu; pukutyylit; ajanvietteet. Jos joku osoittaisi sinulle, että valintasi näissä asioissa vaivaa jonkun toisen kristityn omaatuntoa, niin hyötyisitkö sinä siitä neuvosta ja hyväksyisitkö rakkaudesta ’henkilökohtaisen vapautesi rajoittamisen’?

ESTE NEUVONNASTA HYÖTYMISELLE

Miten suhtaudut asiaan, jos joku osoittaa tekemiäsi hairahduksia tai ehdottaa, että parantaisit jotain elämäsi piirrettä? Entä jos neuvon antava henkilö on nuorempi tai vähemmän kokenut kuin sinä tai alempiarvoinen toimipaikassasi? Tunnetko äkillistä mielipahaa, joka estää sinua hyötymästä hyvästä neuvosta? Mikä tällaista aiheuttaa?

Ihmisluonnolla on taipumus, jota käsitellään Roomalaisille 12:3:ssa: ”Sanon jokaiselle teidän joukossanne olevalle, ettei tule ajatella itsestään enempää kuin on tarpeellista ajatella.” Syy on ylpeydessä, joka on liiallista itsensä arvostamista tai kohtuutonta ylemmyyden tunnetta toisiin nähden. Miten voit selviytyä ylpeyden esteestä?

Tärkeintä on Roomalaisille 3:23:ssa esitetyn totuuden hyväksyminen: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla.” Uskotko sinä tämän? Saatat olla valmis vastaamaan myöntävästi, mutta osoittaako elämäsi sinun todella tarkoittavan sitä? Ei, jos annat sen vaikutelman, että olet ”aina oikeassa” torjumalla hyvän neuvon.

Ajattelehan, millaiset murheelliset seuraukset oikaisevan neuvonnan ylpeästä hylkäämisestä on! Ensinnäkin on yksinäisyys, sillä kuka haluaa sellaisen henkilön seuraa, joka ei voi myöntää erehdyksiään? Vielä pahempaa on, kuten Luoja sanoo: ”Kopeutta ja ylpeyttä . . . minä vihaan.” (Sananl. 8:13) Kopea henki vahingoittaa ihmisen suhdetta Jehovaan. Siitä ei siis koidu mitään hyvää. ”Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä.” – Sananl. 16:18.

Toisaalta taas ”kurittava nuhde on elämän tie”. (Sananl. 6:23) Se, joka noudattaa annettua neuvoa, säilyttää miellyttävät suhteet toisiin, ja mikä tärkeintä, Luojaan. Sellaista ihmistä ei rajoita lyhytnäköisyys. Hän ei ainoastaan hyödy henkilökohtaisesti toisten ajatuksista, vaan myös vuorostaan säteilee lähimmäisilleen laajentuneen näkemyksen hyötyä. Neuvonta on todella hyödyllistä. Kysymys on: hyödytkö sinä siitä?