Kristillisen rakkauden osoittaminen konventeissa
”SIITÄ kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:35) Kristillinen rakkaus on siis niin tärkeä, että Jeesus sanoi seuraajilleen sen ilmaisevan heidän omaavan oikean uskon. Kristityt haluavat tämän tähden seurata Jeesuksen antamaa esimerkkiä ahkerasti kehittämällä tätä huomattavaa ominaisuutta, rakkautta.
Rakkaus ilmenee toiminnassa, siinä, mitä se tekee. Se menee paljon pitemmälle kuin suulliset ilmaisut. Se tukee tätä suullista tunnustusta toiminnalla, minkä juuret ovat lähimmäisen epäitsekkäässä huomioon ottamisessa. Tällainen epäitsekäs toiminta on erityisen huomattava niiden keskuudessa, joilla on kristillinen usko.
Suurenmoinen tilaisuus vilpittömän kristillisen rakkauden osoittamiseksi on silloin kun Jumalan kansa kokoontuu yhteen joka vuosi suuriin konventteihin. Tällöin Jumalan antautuneet palvelijat yhdessä monien vastakiinnostuneitten henkilöitten kanssa kokoontuvat saamaan opetusta Jumalan sanasta. Heille opetetaan kristillistä oppia ja käytäntöä, mikä kaikki auttaa heitä edistymään kohti kristillistä kypsyyttä. Tällaiset kokoukset ovat erityisen tärkeitä meidän aikanamme, tämän jumalattoman asiainjärjestelmän viimeisinä päivinä. Apostoli Paavali neuvoi: ”Valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” – Hepr. 10:24, 25.
Yksi tärkeimmistä tavoista rakkauden osoittamiseksi näissä konventeissa on siihen opetukseen keskittyminen, mitä annetaan lavalta. Se osoittaa rakkautta Jehovaa, hänen järjestöään ja myös toisia läsnä olevia kohtaan, koska he eivät halua häirittävän kuunteluaan tarpeettomalla toiminnalla. Luonnollisesti saattavat jotkut suorittaa tärkeätä konventtityötä, mutta sekin pidetään ehdottomasti vähimpänä. Konventin päätarkoitus on pidettävä aina mielessä, eikä minkään tule vetää huomiotamme siitä pois. Huomaa, kuinka Raamattu osoittaa, mikä tämä tarkoitus on: ”Kokoa kansa, miehet, naiset ja lapset sekä muukalaiset, jotka asuvat porttiesi sisäpuolella, että he kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, teidän Jumalaanne, ja tarkoin pitämään kaikki tämän lain sanat.” (5. Moos. 31:12) Kun Jumalan lakia selitetään, ei silloin ole aika kuljeskella ympäri tai seurustella. Ohjelma ansaitsee koko huomiomme.
Toinen käytännöllinen tapa osoittaa rakkautta konventeissa on, että otamme hienotunteisesti huomioon istumajärjestelyn. Istuimia tulee käyttää samalla tavalla kuin Jehovan todistajain Valtakunnansaleissa. Koska me emme siellä halua panna laulukirjoja, sanomalehtiä emmekä sateenvarjoja istuimille ”varataksemme” ne, meidän ei tule käyttää sitä tapaa suuremmissakaan kokouksissa. Kun tulet sisään, käy istuimelle, mikä on vapaa, tai sille, minkä valvoja näyttää. Huomaavainen henkilö ei varaa istuimia eikä estä siten toisia käyttämästä niitä, jollei hän itse ole vielä valmis istuutumaan. Vanhempien tulee luonnollisesti istua lastensa kanssa, ja jos joku perheen jäsen viipyy lyhyen ajan tehtävien suorittamisessa ennen kokouksen alkua, silloin on luonnollista, että toiset perheen jäsenet haluavat etsiä hänelle paikan, missä hän voisi istua muun perheen kanssa. Mutta se on aivan eri asia, kuin että joku menee etukäteen varaamaan istuimia ryhmälle ystäviä, jotka eivät ole vielä valmiit istuutumaan.
Kun henkilö lähtee istuimeltaan ohjelmajakson jälkeen, niin on myös huomaavaista, että hän ottaa tavaransa mukaan eikä jätä niitä istuimelle varatakseen sen myöhemmäksi ajaksi. Mutta jos jonkun on välttämättä poistuttava hetkeksi kokouksen aikana, niin asia on tietysti toinen. Toisinaan erotetaan myös naruilla istuimia sellaisten konventin työntekijöitten sijoittamiseksi, joilla on velvollisuuksia, mitkä pidättävät heitä viimeiseen minuuttiin, eikä kukaan paheksu sitä; kaikki arvostavat näiden veljien palvelusta.
Oikea käyttäytyminen konventeissa sisältää muutakin. Miten epäkohteliasta olisikaan tehdä jotain turhanpäiväistä kokousten aikana, kun Jumalan sanaa selitetään! Kypsä kristitty on huolellinen siinä, ettei käyttäydy siten, että se häiritsee tilaisuuden arvoa tai vetää ympärillä istuvien huomion pois asiasta. Varsinkin nuorten tulee tässä suhteessa olla varovaisia, etteivät kiinnostu enemmän toistensa kanssa seurustelemisesta kuin siitä, mitä sanotaan ja tehdään lavalla. Julkinen kuhertelu, itsepintainen puheleminen, nauraminen tai tarpeeton kuljeskelu ympäri kokousten aikana ja toisten editse istuimille ja niiltä pois ilmaisee kristillisen rakkauden puutetta. ”Rakkaus . . . ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa.” – 1. Kor. 13:4, 5.
Tässä on vanhemmilla raskas vastuu pitää oikeaa kuria lapsilleen. Heidän tulee joka aika tietää, missä heidän lapsensa ovat, ja kokousten aikana lapset tulee panna istumaan vanhempiensa viereen. Jos toiset nuoret haluavat tulla istumaan perheesi mukana, se tulee silloin järjestää asiallisesti molempien perheitten päämiesten kesken. Alaikäisten ja toisella kymmenellä olevien lasten istumista ei tule siis jättää näiden nuorten asiaksi, eikä heitä tule jättää yksin ilman riittävää valvontaa, koska ”hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen”. – Sananl. 22:15.
Kristillistä rakkautta osoitetaan myös olemalla huomaavaisia ja kärsivällisiä, kun jonotetaan ruokaa ja kirjallisuutta tai muissa tapauksissa. On niin ikään rakkaudellista olla huomaavainen niitä kohtaan, joiden kodeissa asumme. Koska he ovat osoittaneet vieraanvaraisuutta, niin me rakkaudellisesti vastaamme siihen olemalla huolellisia siinä, että annamme hyvän esimerkin, emme valvo pitkään palattuamme huoneisiimme, puhu äänekkäästi emmekä millään muullakaan tavalla häiritse isäntäväkeä.
Ymmärrä myös, ettei kaikilla läsnä olevilla ole samaa kypsyyden määrää. Jotkut ovat mukana ensi kertaa, toiset ovat nuoria ja kokemattomia. Kristitty ei odota sen tähden samaa kaikilta ja sivuuttaa auliisti toisten erehdykset, sillä ”rakkaus on pitkämielinen”. – 1. Kor. 13:4.
Osoittamalla harrasta halua panna käytäntöön se rakkaus, mitä olemme kehittäneet omassa kristillisessä seurakunnassamme, teemme niin kuin apostoli Johannes neuvoi sanoen: ”Älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” (1. Joh. 3:18) Ja miten usein toiset huomaavatkaan tämän rakkauden! Huomaa, mitä eräs uusiseelantilainen sanomalehti Challenge sanoi 30.8.1961 selostaessaan Jehovan todistajain suurta konventtia: ”Sanomalehtimiehet huomasivat sen, perheenemännät huomasivat sen, ajurit huomasivat sen, ja minä olen huomannut sen: käytöksen korkeatasoisuuden todistajain keskuudessa.”
Osoita siis kristillistä rakkautta konventeissa tuottaen siten onnea itsellesi ja toisille läsnäolijoille, ja ennen kaikkea kunniaa Jumalan nimelle!
”Niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.” – 2. Piet. 1:5–7.