Antamisen onni

”[Onnellisempaa] on antaa kuin ottaa.” – Apt. 20:35.

1. Miten voi saada suuremman onnen?

ONNEA saa enemmän antamalla. Onko sinulla ollut koskaan tätä iloa? On, sinä sanot. Olen antanut monenlaista rakastamilleni ihmisille, ja se on tehnyt minut hyvin onnelliseksi. Mutta eikö sellainen onni ole ollut ainoastaan hetkellistä ja kestämätöntä? Tai onko sinusta koskaan tuntunut, että sinun täytyy antaa lahja jollekulle siksi, että hän on antanut sinulle lahjan, mikä on velvoittanut sinut suuremmassa tai pienemmässä määrässä tekemään vuorostasi samoin? Siinä antamisessa ei ollut onnea, vai oliko? Sinä annoit pakoituksesta, koska sinusta tuntui, että sinun täytyy antaa vastalahja. Näin on usein asianlaita tässä asiainjärjestelmässä, koska tämä vanha maailma toimii tällä perusteella: Sinä annat minulle lahjan, ja minä annan sitten sinulle lahjan. Henkilöt joutuvat sillä tavalla kiitollisuuden velkaan toisilleen. Tällaista tapahtuu pitkin aikaa poliittisessa, uskonnollisessa ja kaupallisessa maailmassa.

2. Miten voimme saada sen onnen, että voimme osallistua juhliin Jumalan valtakunnassa?

² Tämän maailman ihmiset eivät noudata Jeesuksen oivallista neuvoa, mikä on kerrottu Luukkaan 14:12–15: ”Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, älä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita, etteivät hekin vuorostaan kutsuisi sinua ja ettet sinä siten saisi maksua. Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita; niin sinä olet oleva [onnellinen], koska he eivät voi maksaa sinulle; sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa.” ”Tämän kuullessaan eräs pöytäkumppaneista sanoi hänelle: ’[Onnellinen] se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!’” Haluaisitko sinä istua Jumalan valtakunnassa valmistettavissa pidoissa? Sinä voit olla siellä, jos sinä noudatat Mestarin neuvoa etkä tämän vanhan maailman menettelytapoja.

3, 4. a) Miten kauan Jehova on antanut ja millä tavalla? b) Mitä voimme osoittaa vastalahjaksi ja miten?

³ Katsokaamme taaksepäin aikaan, joka oli kauan ennen sitä, kuin me tulimme maan päälle. Jehova Jumala suoritti antamisen, ja hän teki sen silloinkin meidän hyödyksemme. Hän antoi suuresta voimastaan, viisaudestaan, tiedostaan ja rakkaudestaan. Hän antoi alituisesti tavalla, mikä vaikuttaa nyt meidän elämäämme. Hän antaa yhä. Siunaukset virtaavat jatkuvasti häneltä hänen luomuksilleen, ja me olemme näiden ”onnellisen Jumalan” lahjojen vastaanottajia. (1. Tim. 1:11, Um) Jehova Jumala antaa meille yltäkylläisyydestään. Hän ei pyydä mitään vastalahjaksi, mutta me voimme osoittaa kiitollisuutemme.

⁴ Haluatko sinä osoittaa arvostavasi niitä monia siunauksia, joita Jehova on antanut sinulle? Hän on ollut onnellinen antaessaan meille. Eikö ole mitään, mitä me voisimme antaa Jehovalle? Mehän olemme saaneet häneltä kaiken, mitä meillä on. Jos me aiomme lainkaan antaa hänelle jotakin, niin mitä se näin ollen voisi olla? Isä, ihmisen Luoja, haluaa maan päällä olevilta ihmisluomuksiltaan tai nämä luomukset voivat antaa hänelle tosiaankin vain oikealaatuista palvontaa, tosi palvontaa. Tämä merkitsee Jehovan palvomista pyhässä asussa. Se tulee sydämestä, puhtaasta mielestä. Jos me palvomme totista Jumalaa sillä tavalla, kuin hän neuvoo Sanassaan, niin hän on tyytyväinen. Meidän palvontamme on meidän hänelle suorittama palveluksemme. Se tulee suorittaa tahrattomalla tavalla, ja me voimme tehdä sen noudattamalla hänen käskyjään.

5, 6. a) Mitä Sananlaskujen 2:6 sanoo Jehovan antavan, ja kuka voi saada sitä? b) Minkälaisia meidän tulee olla saatuamme sitä?

⁵ Eräs viisas mies kirjoitti vuosisatoja sitten: ”Jehova antaa viisautta; hänen suustaan tulee tieto ja ymmärrys.” (Sananl. 2:6, As) Ajattelehan sitä suunnatonta tiedon määrää, mikä Luojalla on. Ajattele hänen mittaamatonta tietoaan ja viisauttaan. Kaikki tämä on hänen omaisuuttaan, mutta hän ei pidä sitä vain itsellään. Hän paljastaa päinvastoin paljon viisauttaan älyllisille luomuksilleen. Hän lähettää sitä Sanansa kautta ja antaa sitä meille meidän siunaukseksemme.

⁶ Jokainen hänen luomuksistaan – lienemmepä me sitten nuoria tai vanhoja, olemmepa käyneet koulua tai emme – voi saada jonkin määrän tätä viisautta ja tietoa. Sillä ei ole väliä, oletko sinä uusi Valtakunnan julistaja jossakin Jehovan todistajain ryhmässä tai tienraivaaja, lähetystyöntekijä, Beetel-kodin jäsen tai Vartiotorni-Seuran haaratoimistossa – sinä voit vastaanottaa kaikkea tätä ihmeellistä Jumalalta. Sinun täytyy kuitenkin olla antautunut ja ponnistella saadaksesi tätä tietoa ja osoittaa sitten viisautta sen jakelemisessa toisille. Me emme halua olla kuin pesusieni, joka imee vain vettä, niin että me tarvitsisimme sitten jonkun puristamaan sitä itsestämme tämän tästä, jotta oppimamme hyvät asiat hyödyttäisivät toisia. Toisten ihmisten ei pitäisi tarvita puristaa meitä ja pakoittaa totuutta ilmi meistä. Meidän pitäisi olla niin täynnä totuutta ja Jumalan Sanan ymmärtämistä, että se virtaa meistä alituisesti. Olisi parempi olla pulppuavan lähteen kaltainen, joka tarjoaa aina virkistävää elämääantavaa vettä vapaasti, ilman että kenenkään tarvitsisi kaivaa totuuden vettä. Älä unohda, että ”[onnellisempaa] on antaa kuin ottaa”. Miksi emme siis pulppuaisi kuin lähde ja ’sallisi jokaisen janoavan tulla ja jokaisen haluavan ottaa elämän vettä ilmaiseksi’? – Ilm. 22:17.

7. Millainen asenne meillä täytyy olla kokeaksemme antamisen onnea?

⁷ Antaminen merkitsee suomista korvauksetta. Kun Jumala antoi lahjaksi ainoasyntyisen Poikansa, niin hän ei antanut odottaen, että me kykenisimme maksamaan hänelle takaisin samalla mitalla. Ei, hänen meille suomansa elämän lahja oli täydellinen ja aulis. Me voimme säilyttää sen, jos pysymme uskollisesti tottelevaisina hänen tahdolleen. Samoin emme mekään antaessamme tätä hyvää sanomaa toisille odota maksua rahan, ajankäytön eikä omaisuuden muodossa niiltä, jotka vastaanottavat meiltä. Me olemme saaneet tämän elämän sanoman Isältämme lahjana, ja me haluamme antaakin ilmaiseksi toisille sitä tietoa, mistä me iloitsemme, jotta hekin saisivat iankaikkisen elämän toivon. Jos me aiomme siis saada todellisen antamisen onnen sillä tavalla kuin Jehovakin, niin meidän täytyy tehdä jotakin toisille ihmisille odottamatta heiltä vastalahjaa. Ihminen ei voi lisätä mitään Jumalalle, mutta ottaen huomioon ne monet lahjat, mitkä hän on saanut Luojansa kädestä, hänen pitäisi totisesti osoittaa kiitollisuutta ja suorittaa tosi palvontaa ja palvelusta Jehovalle. Tämä palvelus tuo onnen.

8. Mitä onni on, ja mitä sen puuttuminen seurakunnasta ilmaisee?

⁸ Onnellisuus on hyvinvoinnin ja miellyttävän tyydytyksen tila. Ihminen, joka on onnellinen, on rauhaisassa ja lohdullisessa mielentilassa. Mutta me emme havaitse aina Jehovan järjestössä olevien veljiemme ja sisartemme olevan miellyttävässä mielentilassa ja rauhassa ja lohduttavan toisia. He ovat toisinaan levottomia, jokin ärsyttää tai kiusaa heitä. Kun ei ole rauhaa seurakunnassa, niin on helppo havaita jonkin puuttuvan. Joku ei anna, ja seurauksena on, että toiset eivät saa niitä lahjoja, joita he saisivat, jos seurakunnassa olisi onni vallalla. Rakkaus puuttuu. Joku on unohtanut Jeesuksen sanoneen: ”Rakasta [Jehovaa], sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi” ja ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Mark. 12:30, 31) Siinä on siis syy: joku ei antanutkaan rakkautta lähimmäiselleen, niinkuin Jeesus käski meidän tehdä.

SEN SALAISUUS

9. Mistä saamme tietää onnen salaisuuden, ja mikä se on?

⁹ Ei ole totisesti hauska elää vailla onnea. Kun käännymme Jehovan Sanan puoleen, niin voimme löytää onnen salaisuuden, ja me voimme säilyttää sen onnen päivästä toiseen läpi vuosien, jopa kautta ikuisuuden, jos pyrimme siihen. Jos me löydämme tämän onnen salaisuuden, niin meidän täytyisi totisesti olla innokkaat paljastamaan se toisillekin. Onnen salaisuus ei ole vain ottamisessa, vaan enemmänkin antamisessa. Jos näin on, niin antakaamme siis toisille siitä, mitä olemme saaneet. Ja meillähän on kaikkeuden Yksinvaltiaan kristittyinä palvelijoina annettavana juuri totuus, suurin lahja, Jehova Jumalan tuntemus. Me tunnemme Jehovan vaatimukset tosi palvonnan suhteen, ja meidän tulee antaa tämä tieto toisille.

10. Mikä auttaa vielä suurempaan antamisen onneen, kuten Jumala osoittaa?

¹⁰ Jehovalla täytyy olla suuri mielihyvä ja onni antaessaan luomuksilleen. Hän antoi meille niin paljon alussa luodessaan, ja hän osoittaa rakkauttaan jatkuvasti antamalla aurinkoa, sateita, hedelmiä ja kasviksia, villaa ja vaatteita, puita ja suojaa, mutta ennen kaikkea elämän sanaansa. Jehova ohjasi apostoli Paavalin kirjoittamaan meille: ”Rakkaus . . . ei etsi omaansa.” (1. Kor. 13:4, 5) Jehova ei totisesti etsinyt omaansa, kun hän antoi lämpimät kevätsateet kukkien tuottamiseksi hedelmää varten tai auringon vehnän kypsyttämiseksi tai lampaat villan kasvattamiseksi tai puut hirsien varaamiseksi. Kaikki nämä olivat ihmiskunnalle annettuja lahjoja ja siunauksia. Ne olivat Jumalan rakkauden ilmauksia. Jumala antoi ja antaa yhä kaikkea tätä ja paljon muutakin ihmiskunnalle, ja hän on ”onnellinen Jumala” antamisessaan. Jos me noudatamme tätä samaa rakkauden periaatetta, niin meidän ei tule antaessamme etsiä omia etujamme. Rakkaus ei menettele sillä tavalla. Lisäksi on onnellisempaa antaa toisille, kun he eivät voi maksaa takaisin. Jehova sallii sateen langeta vanhurskaille ja väärille; hänen aurinkonsa paistaa hyville ja pahoille. Meidänkään ei tule valita antaessamme hyvää uutista toisille. Jeesus käski saarnaamaan Sanaa kaikille kansoille, ja näin tekemällä me saamme onnen.

11. Mikä tuo tyydytystä elämään? Miten voimme saada sitä ja miten kauan?

¹¹ Jos onni tuo meille todellisen tyydytyksen elämässä ja tekee elämämme elämisen arvoiseksi, niin onnellisuus on silloin varmasti tavoiteltavaa. Elämä ei olisi nautittavaa tänä aikana ilman onnea. Miten me voimme sitten lisätä onnellisuuttamme? Me elämme ainoastaan lyhyen ajan nykyään, mutta me haluaisimme elää määrättömästi, aikakausia. Pietari tiesi, että Korkeimman sanojen ymmärtäminen tuo elämän. Hän sanoi Jeesukselle: ”Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.” (Joh. 6:68) Jos me noudatamme Jehovan Sanaa ja Jeesuksen sanoja, niin me emme ainoastaan saa elämää, vaan elämän ja onnenkin. Siksi Paavali sanoi: ”[Onnellisempaa] on antaa kuin ottaa.” (Apt. 20:35) Onnessa eläminen olisi varmasti ihastuttavaa kenelle hyvänsä.

12, 13. Miten Paavali itse valaisi antamista ja omaa kehoitustaan: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan”?

¹² Kirjoitettuaan paljon tietoa ja opetusta avuksemme täksi ajaksi Paavali muistutti meille, että todellinen, täydellinen onni tulee antamisesta. Katsokaamme nyt Apostolien tekojen 20:27:nnestä (Um) lähtien, mitä hän toi huomioomme. Hän sanoi: ”Minä en ole pidättynyt kertomasta teille koko Jumalan neuvoa.” Hän antoi varmasti siitä, mitä hän tiesi. Miten? Hän osoitti tämän saman luvun 20. jakeessa opettavansa ”julkisesti ja talosta taloon”. Hän ei siis pidättynyt minkäänlaisesta toiminnasta. Paavalin antama esimerkki on nyt hyödyllinen kaikille Jumalan palvelijoille seurattavaksi. Saarnaatko sinäkin talosta taloon? Paavalin teki niin onnelliseksi tämä hänen omaksumansa saarnaamistapa. Hän jatkoi sanoen: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan.” (28. jae) Teetkö sinä siis mahdollisimman paljon hyvää itsellesi ja Jumalan laumalle? Paavali oli kiinnostunut veljistään, heistä kaikista. Hän tiesi Jumalan lauman tarvitsevan huomiota osakseen. Hän ei halunnut nähdä Jumalan lampaita hajallaan, ja niin hän vaatikin oikeaa johtoa. Paavali tiesi, mitä tapahtuisi sen jälkeen, kun hän jättäisi saamansa opetukset, ja hän toisti Jeesuksen varoituksen susista: ”Minun lähtöni jälkeen tulee teidän joukkoonne ahdistavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi.” – 29. jae.

¹³ Paavali ei antanut ainoastaan hyvää uutista Kristuksen Jeesuksen lunastusuhrista ja luvatusta taivaan valtakunnasta, vaan myöskin tarpeellista varoitusta niille, jotka pyrkivät johonkin paikkaan Jumalan järjestöön. Hän lausui suorat sanat ja teki sen kuitenkin myötätuntoisesti, sillä hän rakasti Jehovan seurakuntaa ja Jeesuksen tuomaa uutta asiainjärjestelmää. Paavali tiesi, mitä Jeesus oli sanonut ahdistavien susien pääsemisestä seurakuntaan ja suuren häiriön aikaansaamisesta. (Katso, mitä Johanneksen 10:7–16 sanoo.) Paavalin kiinnostus veljiinsä oli harras, ja hän halusi antaa kaiken kehoituksen ja esimerkin, minkä hän voi. Paavali tunsi uhkaavat vaarat, mitkä saattoivat kohdata Efeson kristittyjä, ja sen, että edeltävaroittaminen merkitsee edeltäaseistamista. Siksi hän sanoi: ”Pysykää sentähden valveilla ja pitäkää mielessänne, että . . . minä en lakannut kehoittamasta jokaista kyynelin.” (Apt. 20:31, Um) Ottavatko kaikki Jumalan kansaan kuuluvat nykyään varteen tämän neuvon? Kuuntelevatko he Jumalan sanaa tämän apostolin välityksellä? Lukevatko he Raamattua? Tutkivatko he sitä? Rakentavatko he itseään? Muista: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne.” Kysykää siis itseltänne: Mitä minä teen esimerkin antamiseksi laumalle? Millaiset minun palvelussaavutukseni ovat?

14. Miten Paavali ei aiheuttanut taloudellista taakkaa seurakunnalle ja osoitti rakkautta, jota suurempaa ei ole?

¹⁴ Paavali ei ollut taakkana kenellekään seurakunnassa. Hän sanoi: ”Nämä kädet ovat huolehtineet minun ja mukanani olleitten tarpeista.” (34. jae) Hän ei pyytänyt ketään toista pitämään huolta itsestään eikä järjestämään matkojaan paikasta paikkaan. Olisi ollut ihmeellinen etu auttaa häntä millä mahdollisella tavalla hyvänsä, mutta Paavali oli antamassa veljilleen, ja hän sai onnen tekemällä siten. Hän ei pyytänyt heitä antamaan itselleen, eikä hän antanut odottaen saavansa takaisin. Paavali omisti elämänsä veljilleen, niinkuin Jeesus oli antanut maan päällä ollessaan esimerkin omistamalla aikansa ja tarmonsa apostoleille ja häntä kuunteleville hyvätahtoisille ihmisille. Kristus Jeesus antoi kaiken, mitä hänellä oli, elämänsäkin, veljiensä puolesta. Hän sanoi: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa [sielunsa] ystäväinsä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.” (Joh. 15:13, 14) Paavali noudatti tätä Jeesuksen viisasta neuvoa ja piti hänen käskynsä palvelemalla ystäviään. Teetkö sinä yhtä paljon? Jos teet, niin voit sanoa silloin kokemuksesta Paavalin tavoin: ”[Onnellisempaa] on antaa kuin ottaa.” – Apt. 20:17–35.

15. Onko vastaanottamisessa onnea? Mitä Paavalin kokemus ja oma kokemuksemme osoittaa?

¹⁵ Paavali ei sanonut, ettei vastaanottamisessa olisi lainkaan onnea. Siinä on. Hän tunsi sen ilon ja onnen, mikä tulee totuuden saamisesta ja kuulemisesta. Mekin tunnemme sen. Katsohan, miten Paavali osoitti kiitollisuuttaan kuunneltuaan Jeesuksen ääntä hänen ilmestymisensä loistossa. (Apt. 9:3–22) Me menemme nykyään iloiten konventteihin ja kokouksiin, Vartiotornin tutkisteluihin ja kirjantutkisteluihin ja iloitsemme saadessamme hyviä uutisia opettajalta. Mutta kun olemme omaksuneet kaiken tämän hyvän, niin on onnellisempaa antaa totuutta toisille, vielä onnellisempaa kuin sen saaminen. Eikö näin ollut Paavalinkin laita? Oli. Antautukoot siis kaikki Jehova Jumalalle ja jakakoot hänen Sanaansa toisille, jotta hekin saisivat elää. ”Saarnaa sanaa.” – 2. Tim. 4:2.

16. Miten me itse saimme totuuden, ja mikä on lisännyt sen saamisen tuottamaa onnea?

¹⁶ Kun luemme Kristillisiä Kreikkalaisia Kirjoituksia, niin voimme nähdä, miten kaikki apostolit antoivat veljilleen. Samoin antoi joku jolloinkin sinullekin. Muistatko sinä, milloin kuulit ensiksi totuutta? Kuulitko sinä sitä joltakulta, joka tuli ovellesi ja selitti Valtakunnan sanomaa, vai kuulitko sinä sitä jollakin muulla tavalla? Kun rupesit arvostamaan sitä, mitä sinulle selitettiin, niin olit iloinen ja aloit lyhyessä ajassa nähdä Jumalan järjestön ja seurustella hänen kansansa kanssa. Sinä olit onnellinen päästessäsi tähän järjestöön, koska sen menettelytapa oli oikeudenmukainen, vanhurskas ja rakastettava. Totuus, oppiminen ajattelemaan niinkuin Jumala ajattelee, alkoi muuttaa koko elämäntapaasi. Joku oli antanut sinulle jotakin maksutta, se oli ilmaista, ja se teki sinussa muutoksen parempaan päin, ja sinä olit kiitollinen antajalle. Sinä halusit sitten kertoa toisille siitä. Sinä omistit elämäsi Jehova Jumalalle, ja nyt sinä saat enemmän onnea vastaanottamasi totuuden antamisesta toisille. Sinä viet nyt heille lohtua, iloa, mielihyvää, uusia ihanteita ja uuden maailman henkeä, sinä voit antaa ihmisille elämän toivon. Eikö juuri tämän hyvän uutisen antaminen toisille tuota sinulle todellista onnea? Pelkkä tiedon ja ilmoituksen varastoiminen omaan mieleesi ja sydämeesi ei tuo tyydytystä, jollet sinä päästä sitä sieltä purkautumaan. Jos sinä pidätät sen itselläsi, niin se tekee sinusta saiturin, ja saituri on surkea ihminen. Hänen elämänsä on onneton, hän ajattelee vain oman varastonsa lisäämistä. Hänellä ei ole koskaan antamisen onnea. Haluatko sinä olla saituri tietosi suhteen? Jos olet sellainen, niin sinä olet aina onneton ihminen, koska täydellisen onnen salaisuus on antamisessa.

17. Miten tiedon saaminen voi muuttua hyödyttömäksi?

¹⁷ Onnellisuus ei voi levätä käyttämättömänä, se täytyy ilmaista. Onnellisuuden täytyy vaikuttaa sinuun tai johonkuhun toiseen. Oletko sinä pitänyt onnesi toimettomana? Oletko pitänyt sen nukuksissa? Oletko sinä saiturin kaltainen, joka on mieluummin onneton ja surkea, etkä anna koskaan kenellekään toiselle siitä, mitä olet oppinut? Vaikka sinä voisit koota koko maailman tiedon mieleesi, niin se olisi hyödytöntä, jos sinä et ilmaisisi sitä. Se unohtuisi aikanaan, ja sinun tietosi kuolisi sinun mukanasi. Miksi hankkisit tietoa, jos et aio käyttää sitä? Tosi kristityt saavat tietoa Jehovalta. Jehova opettaa heitä Sanansa kautta, ja he saavat onnen kertomalla sitä toisille.