4. Kuka jättää lapselliset asiat ja miten ja miksi?

⁴ Nykyisten huomioimis- ja ymmärtämisetujemme tähden me emme haluaisi takaisin niihin päiviin, jolloin annettiin ennustamisen, kielilläpuhumisen ja tiedon ihmelahjoja. Ne asiat olivat sopivia vasta-alkaneelle kristilliselle seurakunnalle sen lapsuudessa, mutta Jumala ei katsonut sen tarvitsevan sellaisia lahjoja, eivätkä kirkon kypsyneet kristityt tunne tarvitsevansakaan niitä nyt tämän järjestön vanhalla iällä eivätkä tahtoisi palata niihin takaisin. Me voimme rakastaa ja palvella Jumalaa ilman noita lahjoja, ja me teemmekin siten niillä lahjoilla, joita meillä nyt on. Apostoli kuvailee seurakunnan kasvun ja edistyksen kokonaisuudessaan sanoessaan: ”Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, [minä ymmärsin kuin lapsi], ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.” (1. Kor. 13:11) Lapsi työskentelee tai leikkii sen tiedon, kokemuksen ja henkisen sekä kehollisen kehityksen mukaan, mikä sillä on, mutta kaikki nämä asettavat sille rajansa. Siksi sitä voidaan heiluttaa sinne tänne, niinkuin imeväistä kehdossa. Mutta mies on kehittyneempi henkisesti ja kehollisesti; hänellä on enemmän kokemusta ja harjaantuneet hengenlahjat, ja hän on vakaantuneempi eikä helposti heilutettavissa. Siksi hän jättää lapsuuden mielentilan, ajatuksenjuoksun, pelon ja menettelytavat. Hän tarttuu rohkeasti vakavampiin asioihin ja vastuunalaisempiin tehtäviin sekä suurempaan hyödyllisyyteen. Hän ymmärtää ja huomaa arvot paremmin. Hän haluaa parasta.

5. Miten meidän pitää tulla näkemään ja tietämään ja miksi siten?

⁵ Apostoli sanoi tuhat yhdeksänsataa vuotta takaperin, kirkon lapsuudessa: ”Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, himmeästi [silloiset kuvastimet tehtiin hopeasta tai kuparista ja kiilloitettiin hyvin], mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.” (1. Kor. 13:13, engl. hyv. käänn.) Me olemme nyt pääsemässä siihen, missä me olemme sivuuttaneet kuvastimesta näkemisen ja näemme asiat täsmälleen, yhtä selvästi kuin olisimme kasvotusten jonkun kanssa, kun täyttymys katsoo esikuvaa, varjoa ja ennustusta suoraan kasvoihin. Koska nyt on Jumalan aika paljastaa asiat, niin me olemme hyvin lähellä sitä aikaa, jolloin osittaistieto häviää, koska me tunnemme aivan kohta yhtä täydellisesti, kuin Jumala tuntee meidät täysin. Tämä kypsyttää ja yhdistää ja lujittaa hänen kirkkonsa niinkuin ei konsanaan aikaisemmin.

6. Miten rakkaus on suurin vielä olemassaolevista ominaisuuksista?

⁶ Olipa nykyään ihmelahjoja tai ei, niin yksi seikka pysyy silti totena sen jälkeen kun on edistytty tuhat yhdeksänsataa vuotta kohti Jumalan valtakuntaa: ”Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:13) Kirkolla on nykyään täydempine ja edistyneempine tietoineen mahdollisuus suurempaan uskoon, toivoon ja rakkauteen kuin milloinkaan aikaisemmin, vaikka sillä ei olekaan osittaisen tiedon ihmelahjoja. Sen täytyy osoittaa uskoa maallisen vaelluksensa päähän asti, mutta sen uskon eräät piirteet häviävät, kun Jumalan Sanassa ennustetut ja luvatut asiat toteutuvat. Usko on toivottujen asiain peruste, ja meidän toivomme eräät piirteet katoavat, koska me näemme ja koemme nuo toivotut asiat. Mutta rakkaus pysyy ainiaan täyteydessään. Sen sijaan että se vähenisi, sen on määrä syventyä ja kasvaa koko iankaikkisuus. Koska me osaamme nyt arvostaa oikein asiain arvot, niin pyrkikäämme pääasiassa rakkauteen, vaikka eräät hengelliset edut ja saavutukset ovat meille sydämen asioita, koska tämä on meidän suurin ja kestävin ominaisuutemme.

Sanan saarnaamista Tanskassa v. 1949

JEHOVAN todistajain täytyy olla voimakkaita ja päättäväisiä kaikessa, mihin he ryhtyvät. Kun katsoo Herraan ja mukautuu huolellisesti Jehovan ohjaukseen, niin huomaa elämänsä menestyvän ja työnsä edistyvän. Herran palvelijat ponnistelevat Tanskassa eteenpäin ahkerina, ja vaikka siellä on vain noin neljä miljoonaa asukasta, joille he voivat todistaa, niin tuon maan uskolliset palvelijat uskovat siellä olevan vielä monta, jotka tulevat totuuteen ja liittyvät edistämään tosi palvontaa. Heillä oli kuluneena vuonna 16 prosentin lisäys julistajien lukumäärässä. He ovat saaneet ahkerin ponnisteluin ja työssään pysymällä monet ihmiset huomaamaan, mitä heillä on sanottavana. Haaratoimistonpalvelijan raportti ilmaisee tämän.

Tänä vuonna oli meillä ensimmäinen piirikonventti, johon oli järjestetty täydellinen ruokailu. Kaikki hyvät puolet, mitkä havaitsimme Yhdysvaltain suurissa konventeissa, otettiin mahdollisuuksien mukaan käytäntöön, ja ystävät pitivät suuressa arvossa tilaisuutta saada ateriansa samassa rakennuksessa, missä konventtikin pidettiin. Ruokailujärjestely antoi lisäksi monille julistajille tilaisuuden lahjoittaa erilaisia ruokatarpeita, ja heidän anteliaisuutensa auttoi meitä toisten konventtikulujen suorittamisessa. Halukkaita työntekijöitä ei myöskään puuttunut, vaan heitä riitti kaikkiin tehtäviin.

Konventin jälkeen oli eräässä paikkakunnan sanomalehdessä pitkä kirjoitus, missä sanottiin muun muassa:

”He [Jehovan todistajat] sanovat, että ’maailman valtakunnasta on tullut Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta ja hän on oleva Kuningas aina ja iankaikkisesti’. . . . Taivaan äänet ilmoittavat meille sen tosiasian, että on tapahtunut hallituksen vaihdos maailman hallinnon yhteydessä. Luulisipa tämän olevan jotakin, mistä vaivautunut, pelokas, kiusautunut, pahoinpidelty ja hämmästyksissään oleva maailma olisi kiinnostunut . . . Ajateltakoon mitä halutaan Jehovan todistajista, tosiasiaksi jää, että se on mahtava liike, suuri pasuuna . . . ei mikään pikku mies, joka sivukadulla puhaltaa torveaan, vaan maailmanliike, joka kuullaan kaikissa osissa vanhaa maailmaa, mutta jonka historiallista merkitystä tuskin ymmärretään. Mutta maailmankaupungin, Baabelin, muurit rakoilevat. Ne luhistuvat pian, ja voittaja valloittaa Baabelin. Herätkää!”

Erikoisponnistuksemme katutyön tehostamiseksi ovat johtaneet hyviin tuloksiin. Tämä palvelusmuoto on ihmeellinen todistus edellyttäen, että julistajat ovat huolellisia ulkoasunsa ja esiintymisensä suhteen. Monet ihmiset, joita