”Eikä kipua ole enää oleva”
”EI ENÄÄ kipua! Mikä tervetullut uutinen se olisikaan!” huudahtaa parantumattomasta sairaudesta kärsivä. ”Mutta sellaista aikaa ei tule koskaan”, päättelet kenties sinä. ”Ihmiset eivät voita milloinkaan täysin kärsimyksiä.” Jos kipujen päättyminen riippuisi epätäydellisistä, itsekkäistä ihmisistä, niin ei sellaista aikaa tosiaan tulisikaan milloinkaan, mutta se ei riipu heistä. Jumala itse on luvannut kivun loppuvan, ja sen tähden se tapahtuu varmasti.
Henkeytetty apostoli Johannes kuuli apokalyptisessä näyssään äänen Jumalan valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” Eikö meidän pitäisi odottaakin juuri tätä kaikkivaltiaalta Jumalalta, joka rakastaa luomuksiaan? Totisesti! – Ilm. 21:3, 4.
Ihminen on ollut nyt noin kuusituhatta vuotta ruumiillisen, henkisen ja tunneperäisen kivun orjuudessa. Häiriintyneen mielen kärsimykset ovat kuvaamattomat. On olemassa myös mitä ankarimmanlaatuisia ruumiillisia kipuja, kuten esim. eräiden syöpäkasvainten aiheuttamat kivut, sydämenahdistus ja tic douloureux, kasvojenkouristus. Pelon, syyllisyyden, huolen ja pettymyksen aiheuttamat ahdistukset tuottavat myös paljon kärsimyksiä. Apostoli Paavali huomautti oikein, että ”koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti”. – Room. 8:22.
Nykyään voidaan saada monenlaisia kipujen vaimentajia nurkan takana olevasta apteekista. Kun nämä eivät auta, niin on turvauduttava lääkäriin ja kirurgiin, ja on lohdullista tietää, että he pystyvät tekemään yhä enemmän kipujen tyynnyttämiseksi. Mutta kaikista heidän ponnisteluistaan huolimatta jatkuu kaikenlaisten kipujen laajalle levinnyt orjuutus, ja monet tulevat hyvin katkeriksi tämän orjuuden takia. Kiroavatpa jotkut Jumalaakin kärsimystensä tähden, mitä menettelyä Jobin vaimo ehdotti Jobille sen takia, mitä tämä kärsi. Sellainen menettely on, kuten Job itse huomautti, lievimmin sanoen houkkuutta. – Job 2:9, 10.
Pankaamme ensi sijassa merkille, että kipu ei ole puhtaasti pahaa. Kaukana siitä! Kipu on Luojan viisas keino varoittaa meitä vaarasta. Henkilöt, joiden ruumis ei tunne lainkaan kipua – sellaisiakin on – ovat erittäin onnettomia. Jotkut heistä ovat kulkeneet nelisen päivää luu poikki täysin tietämättöminä tilastaan. Toiset ovat polttaneet vakavasti itsensä uunien tai lämmönsäteilijöiden kosketuksesta tai muuten vahingoittaneet itseään tietämättään, koska eivät kykene tuntemaan kipua. Mutta vaikka Jumala loi meidät viisaasti sellaisiksi, että me pystymme tuntemaan kipuakin, niin hänen tarkoituksensa ei ollut, että me olisimme kivun orjuudessa.
Tästä orjuudesta ei voida syyttää Jumalaa, vaan ensimmäisiä vanhempiamme. Kun heidät tuomittiin heidän itsekkään tottelemattomuutensa takia palaamaan multaan, mistä heidät oli otettu, niin Jumala sanoi Eevalle: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia.” Ja Aadamille: ”Kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi.” Ei Jumala määrännyt mielivaltaisesti, että miehen ja vaimon täytyy kärsiä, vaan päinvastoin, että kipu oli oleva epätäydellisyyden, synnin ja kuoleman seuralainen; se kuuluu osana kuolemistapahtumaan. – 1. Moos. 3:16–19.
Miten on niiden monien laita, jotka ovat kivun orjuudessa omien tyhmyyksiensä tähden? He ovat ehkä nauttineet liikaa ruokaa tai väkijuomia vuosien mittaan tai menneet muihin äärimmäisyyksiin huvituksissa tai työssä. Kuinka paljon kärsimystä onkaan aiheutettu huolimattomuudella kotona, tehtaissa ja teillä! Monien, jotka syyttävät Jumalaa, olisi varmasti myönnettävä, jos olisivat rehellisiä, että he voisivat paremmalla syyllä syyttää itseään.
Meidän ei tule sivuuttaa sitä seikkaa, että meidän suhtautumisemme kipuun voi joko lisätä tai vähentää sen ankaruutta. Sen järkevä ajattelu voi auttaa meitä kestämään sen, jopa iloitsemaankin siitä, niin kuin apostolit tekivät, koska heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään Kristuksen tähden. Me saatamme kyetä unohtamaan kipumme, ainakin tilapäisesti, myöskin antamalla mielemme askarrella jossakin muussa tai toimimalla ahkerasti. – Apt. 5:40, 41.
Jumalan Sana auttaa meitä täten kestämään kipua, sillä se ei ainoastaan sano meille, miksi Hän on sallinut sen, vaan myöskin vakuuttaa meille, että se lakkaa pian. Tärkeimpänä syynä, miksi Jumala on sallinut kipua, on Saatanan osoittaminen valehtelijaksi, kun hän kerskui voivansa vieroittaa kaikki ihmiset pois Jumalasta. Niinpä, kuten luemme Jobin 2:1–11:stä, Jumala salli Saatanan vaivata Jobia hänen nuhteettomuutensa koettelemiseksi. Oliko se sen arvoinen? Totisesti se oli! Se kunniaansaattoi Jehova Jumalan osoittamalla Saatana Perkeleen valehtelijaksi ja aiheutti runsaan palkinnon Jobille. Kun Jumalan päätös tässä suhteessa on täytetty, niin ihmisen kivun orjuus loppuu. – Job 42:12–17; Jaak. 5:11.
Kivun orjuus on lisäksi epätäydellisyyden, synnin ja kuoleman seuralainen. Koska Jumalan päätös on lopettaa nämä ikävyydet Poikansa uhrin perusteella ja valtakuntansa avulla, niin kivun orjuutuskin loppuu. (Joh. 1:29) Tottelevaiset saavat Jumalan määräaikana Kristuksen uhrin tuottaman hyödyn sen Valtakunnan alaisuudessa, mitä me olemme rukoilleet. Kristus hallitsee siinä, kunnes hän on pannut kaikki vihollisensa jalkojensa alle, myöskin kivun orjuuden ja viimeisen vihollisen, kuoleman. (1. Kor. 15:25, 26) Niin, silloin Jumala ”on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva.” Silloin saavat ne profeetalliset sanat, joilla on nyt ollut vain hengellinen täyttymys, kirjaimellisenkin täyttymyksensä: ”Kiitä Herraa, minun sieluni, . . . joka . . . parantaa kaikki sinun sairautesi.” ”Eikä yksikään asukas sano: ’Minä olen vaivanalainen [sairas, Um]’.” – Ilm. 21:4; Ps. 103:1, 3; Jes. 33:24.
Milloin kaikki tämä alkaa tapahtua? Meidän aikanamme. Raamatun ennustusten täyttyminen osoittaa meidän elävän tämän vanhan asiainjärjestelmän lopussa ja niiden uusien taivaitten ja sen uuden maan kynnyksellä, joissa vanhurskaus asustaa, maailman, missä ei ole syntiä, kuolemaa eikä kipua. – 2. Piet. 3:13.
Saakoot kaikki tästä lohtua ja toivoa! Sen sijaan että kapinoisit osaasi vastaan, rukoile Jumalalta voimaa kestää kärsivällisesti ja iloisesti odottaessasi sitä siunattua päivää, jolloin ei kipua enää ole!