Innokkaita ”Herran työhön”
”Tulkaa vakaiksi, järkähtämättömiksi, sellaisiksi, joilla on aina runsaasti tehtävää Herran työssä.” – 1. Korinttolaisille 15:58.
1. Miksi ylösnousemustoivon pitäisi olla todella merkityksellinen meille kaikille?
YLÖSNOUSEMUSTOIVON pitäisi olla aina suuri kannustin meille kaikille, sillä vihollinen kuolema koskettaa meidän jokaisen elämää jolloinkin suoranaisesti tai epäsuorasti. Kun meille rakkaita ihmisiä kuolee, me voimme miettiä Jehovan suurenmoisia tarkoituksia, jottemme ”surisi niin kuin muut, joilla ei ole toivoa”. Me voimme uskoa siihen, että kuolleet heräävät jälleen eloon, aivan niin kuin Jeesuskin nousi kuolleista. (1. Tessalonikalaisille 4:13, 14) Me odotamme myös vakuuttuneina, että jos me itse kuolisimme, niin Jehova muistaa meitä ylösnousemuksessa, jos me olemme uskollisesti toimineet sen mukaan, mitä hänelle vihkiytymisemme edellyttää. – Johannes 5:28, 29; 6:40.
2. Millainen asenne meillä tulisi olla elämää kohtaan, kun otamme huomioon mitä sanotaan Saarnaajan 9:11:ssä?
2 Koska nämä ”viimeiset päivät” lähestyvät nopeasti loppuaan, monet meistä toivovat säilyvänsä elossa ”suuressa ahdistuksessa” tarvitsematta kuolla ollenkaan. (Matteus 24:21; 2. Timoteukselle 3:1) Mutta jopa nopeista, mahtavista, viisaista ja ymmärtäväisistäkin pitää paikkansa se, että ”aika ja aavistamattomat tapahtumat kohtaavat heitä kaikkia” (UM). Meitä saattaa kohdata odottamaton sairaus, onnettomuus tai tuho. Kuinka toivottavaa sellaisessa tilanteessa onkaan, että sitä ennen olemme omistautuneet Jumalan palvelukseen koko sydämestämme, sielustamme, mielestämme ja voimastamme! Silloin hänen hyväksymyksensä ja ylösnousemuksen saaminen on osaltamme varmaa. Lisäksi nuhteettomuutemme säilyttäminen olisi ollut rohkaisuna ja siunauksena toisille, jotka olivat tarkkailleet ja kuunnelleet meitä, niin että hekin voisivat saada pelastuksen ylösnousemustoivossa. – Saarnaaja 9:11; Markus 12:30; 1. Timoteukselle 4:15, 16.
YLÖSNOUSEMUSTOIVON VAHVISTAMIA
3. a) Mihin tavoitteeseen meidän pitäisi kiinnittää katseemme ja miksi? b) Millä tavalla ylösnousemustoivon pitäisi vahvistaa kristittyjä, ovatpa he voideltuja tai ”suureen joukkoon” kuuluvia?
3 Apostoli Paavali sanoi: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tässä elämässä, olemme kaikista ihmisistä säälittävimpiä.” Uskomme olisi hyödytöntä ja saarnaamisemme turhaa. Mutta me olemme kiinnittäneet katseemme Jehovan uudessa järjestyksessä saatavan elämän varmaan tavoitteeseen – saammepa sen säilymällä elossa Har-Magedonissa tai, niin kuin jotkut, pääsemällä varhaiseen ylösnousemukseen kuolleista. Paavali puhui aikanaan kristityille, jotka oli voideltu Jumalan hengellä ja joita vaadittiin kokemaan kaste kuolemaan, aivan niin kuin Jeesuskin oli kokenut niiden kolmen ja puolen vuoden aikana Golgatalla tapahtuneeseen teloitukseensa saakka. Niinpä Paavali esittää kysymyksen: ”Jos kuolleita ei kerran herätetä, miksi heitäkään kastetaan sitä varten että olisivat sellaisia?” Niin, ylösnousemustoivo vahvisti noita kristittyjä ja auttoi heitä kestämään monet koettelemukset, ja se voi vahvistaa kristittyjä nykyäänkin, olkoonpa heidän toivonaan ikuisen elämän saaminen taivaallisessa valtakunnassa tai – niin kuin useammilla – elämän saaminen tuon valtakunnan maallisella valta-alueella. – 1. Korinttolaisille 15:13–19, 29.
4. Mistä syistä meidän pitäisi välttää epikurolaisesta filosofiasta saastumista?
4 Kirjoittaessaan oman aikansa tilanteesta Paavali sanoo edelleen: ”Miksi mekään olemme vaarassa joka hetki? Päivittäin olen vastakkain kuoleman kanssa. Tämän minä vakuutan sen riemun kautta, joka minulla on teistä, veljet, Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Jos olen ihmisten tavoin taistellut petojen kanssa Efesoksessa, mitä hyötyä minulle siitä on? Jos kuolleita ei herätetä, niin ’syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme’.” Julistaessaan ”hyvää uutista”, joka keskittyi ylösnousseeseen Kristukseen, Paavali koki monia vaaroja ja vainoja, ja hän läpäisi ne Jumalan suojeluksessa ja siunauksessa. Jos ylösnousemus oli vain petkutusta, niin kaikki tämä olisi ollut turhaa. Siinä tapauksessa Paavali ja hänen korinttolaiset veljensä olisivat epikurolaisten filosofien ja heidän seuraajiensa tavoin voineet antautua nautintojen tavoittelemiseen. – 1. Korinttolaisille 15:30–32.
5. a) Kuinka todellinen ylösnousemustoivon pitäisi olla meille? b) Mitä hyviä esimerkkejä meillä on nykyaikana, kun asetamme Valtakunnan tavoitteeksemme?
5 Mutta ylösnousemustoivo ja messiaaninen Valtakunta ovat todellisia. Ne liittyvät Jumalan ikuiseen tarkoitukseen. Samoin kuin tämä toivo vahvisti kristittyjä apostolisina aikoina, niin se vahvistaa heitä nykyäänkin. Jehovan todistajien nykyistä historiaa kaunistaa niiden tuhansien kristittyjen esimerkki, jotka ovat kohdanneet kuoleman järkähtämättöminä tietäessään, että heidän nuhteettomuutensa varmisti heille varhaisen ylösnousemuksen joko ”uusiin taivaisiin” tai ”uuteen maahan”. Sadat todistajat mestattiin, ammuttiin, nälkiinnytettiin tai lyötiin kuoliaiksi katolisen Hitlerin keskitysleireissä. Lähempänä nykyhetkeä monet ovat kestäneet vaaroja ja vainoja eräissä sosialistisissa maissa ja kehitysmaissa. Mutta he ovat aina panneet luottamuksensa Jumalan tulevaan valtakuntaan. Se on ollut heidän tavoitteensa, saavutettakoonpa se sitten säilymällä elossa ”suuren ahdistuksen” läpi tai ylösnousemuksen kautta. Sen pitäisi olla meidän jokaisen tavoitteena nyt! – Ilmestys 21:1–4.
6. Mikä esimerkki Afrikasta rohkaisee valvojia ponnistelemaan pelottomasti?
6 Ottakaamme esimerkiksi afrikkalainen valtio Zimbabwe, jota sisällissota raastoi monien vuosien ajan. Jehovan todistajien puolueettomuus ja heidän jatkuva Valtakunnasta saarnaamisensa tuona väkivallan aikana oli huomiota herättävää. (Johannes 17:16) Matkavalvojien oli erittäin vaarallista jatkaa rakentavien vierailujensa tekemistä seurakuntiin. Mutta he jatkoivat tätä työtään ja vaaransivat henkensä. Välistä nämä uskolliset veljet joutuivat vangituiksi matkustaessaan seurakunnasta toiseen. Heitä syytettiin muukalaisuudesta ja vakoilusta alueella ja heidän henkeään uhattiin. Yksi kierrosvalvoja tapettiin, ja hänen ruumiinsa jätettiin makaamaan hänen polkupyöränsä viereen varoitukseksi ohikulkijoille. Mutta toiset kierrosvalvojat jatkoivat pelottomasti palvelustaan, kunnes rauhallisempien aikojen saapuminen poisti sellaisen vaaran. Jos samanlaiset olosuhteet kohtaisivat joskus meitä, niin jatkakaamme mekin yhtä pelottomasti Jumalalle suorittamaamme ”pyhää palvelusta”! – Luukas 12:4–7; Roomalaisille 12:1, 2.
7. Miten El Salvadorissa olevia veljiämme on siunattu, kun he ovat pitäneet kiinni toivostaan?
7 Nykyään on samanlainen kriisitilanne El Salvadorissa, missä sisällissota on leimahtanut liekkiin kautta maan. Sielläkään Jehovan todistajat eivät osallistu millään tavalla väkivaltaisuuksiin. Kuitenkin jotkut heistä ovat saaneet surmansa ristitulituksessa. Mutta uskolliset vanhimmat ovat jatkaneet seurakuntien ja seurakunnista erillään olevien ryhmien palvelemista ja ovat vahvistaneet ja rohkaisseet niitä. (Vrt. Jesaja 32:1, 2.) Jotkut heistä ovat säästyneet hämmästyttävällä tavalla kuolemalta, mutta he ovat päättäneet jatkaa opettamis- ja paimennustyötään, vaikka heidän henkensä onkin jatkuvassa vaarassa. (1. Pietari 5:1–4) Seurakunnat pitävät kokouksensa ennen ulkonaliikkumiskiellon alkamista, ja Jehova on siunannut niitä runsaasti 22 prosentin julistajakasvulla vuoden 1981 aikana. Nämä 8 242 Valtakunnan julistajaa johtivat 13 948:aa Raamatun kotitutkistelua vastakiinnostuneille palvelusvuoden lopussa. Kuinka suurenmoisella tavalla Jumalamme siunaakaan kaikkia niitä, jotka ponnistelevat pelottomasti eteenpäin, vaikka ovatkin ”vaarassa joka hetki”!
8, 9. a) Miten jotkut vauraissa maissa asuvat ovat eksyneet? b) Miten meidän pilasi menetellä ja miksi?
8 Kuitenkin jotkut melko vauraissa ja näennäisesti ”turvallisissa” maissa asuvat ovat eksyneet hengellisesti vaaralliseen elämäntapaan. He ajattelevat voivansa olla läheisessä yhteydessä maailmaan ja tavoitella nautintoja epikurolaiseen tyyliin, mutta samanaikaisesti ikään kuin pitää yhden jalan Jumalan järjestössä. Heihin on saattanut vaikuttaa epäviisas seurusteleminen luopioitten kanssa, mikä on johtanut siihen, että heidän arvostuksensa säännöllisen, innokkaan Valtakunnan palveluksen etua kohtaan on himmentynyt. Kuinka tyhmää! Paavali sanoo osuvasti kaikille sellaisille: ”Älkää eksykö. Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” Oikullisen maailman nautintoihin uppoutuminen korvaa niin helposti hyödylliset teokraattiset tavat, joihin kuuluu kokouksissa käyminen ja Jumalalle suoritettava palvelus. Jumalan uusi järjestys häipyy näkyvistä ja sen mukana ylösnousemustoivo. Samoin kävi Hymeneukselle, Aleksanderille ja Filetukselle Paavalin päivinä. Ja, ikävä kyllä, samoin on käymässä joillekuille nykyäänkin. – 1. Korinttolaisille 15:33; 1. Timoteukselle 1:18–20; 2. Timoteukselle 2:15–19.
9 On vahinko, jos joku tänä myöhäisenä hetkenä lakkaa tukemasta kokosydämisesti Jehovan järjestöä ja sen suorittamaa palvelusta! Nykyinen maailmanjärjestelmä horjuu tuhonsa partaalla. Vain pysymällä ”hyvässä uutisessa” ja ’pitämällä siitä kiinni’ me ’myös pelastumme’. On välttämätöntä, että me jatkamme samaa menettelyä ja kasvamme Jumalan tuntemuksessa. Sopivasti Paavali sanoo niille, jotka ovat olleet tässä suhteessa laiminlyöviä: ”Raitistukaa vanhurskaalla tavalla älkääkä harjoittako syntiä, sillä jotkut ovat vailla Jumalan tuntemusta. Puhun saadakseni teidät häpeämään.” – 1. Korinttolaisille 15:1, 2, 34.
”TULKAA VAKAIKSI”
10. a) Millainen asenne sekä Paavalilla että nykyisellä ”orja”-luokalla on ”rakkaita veljiään” kohtaan? b) Miten vuoden 1982 vuositekstimme liittyy tähän?
10 Paavali päättää suurenmoisen ylösnousemustoivon tueksi esittämänsä todistelun lämpimään, vetoavaan kehotukseen. ”Näin ollen, rakkaat veljeni”, hän sanoo. Hän haluaa hengellisten veljiensä saavuttavan tavoitteensa. Samoin nykyään ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” on syvästi huolissaan niiden miljoonien ihmisten hengellisestä hyvinvoinnista, jotka ympäri maailman ovat kiinnostuneita Jehovan tulevasta valtakunnasta. Tuo ”orja” haluaa kaikkien ”suureen joukkoon” kuuluvien olevan kelvollisia saamaan elämän tämän valtakunnan maallisella valta-alueella. He saavat sen ’pesemällä pitkät viittansa’ ja palvelemalla Jumalaa tullakseen vahingoittumattomina ”suuresta ahdistuksesta”. (Matteus 24:45–47; Ilmestys 7:9, 14) Miten tämä tavoite voidaan saavuttaa? Osallistumalla innokkaasti Herramme Jeesuksen Kristuksen työhön. Paavali esittää niin seuraavissa sanoissa, jotka ovat Jehovan todistajien vuositekstinä vuonna 1982:
”Tulkaa vakaiksi, järkähtämättömiksi, sellaisiksi, joilla on aina runsaasti tehtävää Herran työssä.” – 1. Korinttolaisille 15:58.
11. Mitä ’vakaaksi tuleminen’ merkitsee?
11 Niiden, jotka haluavat päästä Jehovan uuteen järjestykseen, täytyy välttämättä olla vakaita. Vakaana oleminen merkitsee pysyvänä, lujana ja horjumattomana olemista. Sellainen usko meillä täytyy olla, sen edessä olevan näkymättömän vakuuttunut odotus, joka Raamatun tutkimisemme kautta on tullut meille niin todelliseksi kuin se olisi todella edessämme. – Heprealaisille 11:1.
12. Mitä syitä meillä on olla horjumattomia palveluksessamme?
12 Me tiedämme, että messiaaninen Valtakunta on käsillä, että se on perustettu taivaissa vuonna 1914. Me olemme nähneet ”tunnusmerkin” Kristuksen ”läsnäolosta” Valtakunnan kirkkaudessa näinä ”viimeisinä päivinä” maan päällä esiintyneissä myrskyisissä tapahtumissa. Me olemme havainneet enkelien ohjaavan Jumalan kansaa, kun se on saarnannut lähetystyöinnolla ”koko asutussa maassa” ja kirjaimellisesti miljoonat ihmiset ovat kiinnittäneet huomiota ”hyvään uutiseen”. Saatanan maailman taholta tuleva painostus epäilemättä lisääntyy, mutta onko se mikään syy horjua ”pyhässä palveluksessamme”, elämämme Suvereenin, Jehova Jumalan, kallisarvoisessa palveluksessamme? Totisesti ei! – Matteus 24:3–14; 25:31–34; Ilmestys 7:15; 14:6, 7.
”TULKAA . . . JÄRKÄHTÄMÄTTÖMIKSI”
13. Miten me voimme Jobin tavoin osoittautua ”järkähtämättömiksi”?
13 Paavali kehottaa meitä myös tulemaan ”järkähtämättömiksi”. Tämä on vakaana olemisen kaltaista. Se merkitsee, että me emme saa Jumalan käskyjä noudattaessamme koskaan horjua nuhteettomuudessamme. Se oli esimerkillisen nuhteettomuuden säilyttäjän Jobin asenne, joka sanoi Jumalastaan ja Tuomaristaan: ”Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.” Onko meidän mahdollista ilmaista sellaista luottamusta? On, jos voimme sanoa Jehovasta niin kuin Job: ”Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta. Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni [kuin minulle on säädetty, UM].” (Job 23:10–12) Jos me Jobin tavoin menemme jopa pitemmälle kuin vakituiset kokousohjelmamme edellyttävät tutkiessamme tarkoin Vartiotorni-seuran julkaisuja saadaksemme lisävalistusta Jumalan sanan nykyisestä sovellutuksesta, me saamme siitä tosiaan apua pysyäksemme vakaina ja järkähtämättöminä totuudessa.
14. a) Miten Vartiotorni on antanut edistyvästi valistusta vilpittömille ihmisille, ja mikä siitä on ollut seurauksena? b) Mitä varoitusta se on kaiuttanut, ja millä tavalla monet ovat suhtautuneet siihen?
14 Jo yli sadan vuoden ajan Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja on muodostanut edistyvästi totuuden kokonaisuutta, joka liittyy Jeesuksen lunastusuhriin, ylösnousemustoivoon ja Jumalamme tulevaan valtakuntaan. Se on sivujensa välityksellä saanut Raamatun tulemaan eläväksi miljoonien vilpittömien ihmisten mielessä ja sydämessä. Se on auttanut näitä ihmisiä huomaamaan kristikunnan uskonnoissa ja koko väärän uskonnon maailmanmahdissa, ”Suuressa Babylonissa”, opetetut erheet. Se on kiinnittänyt huomion ”Suuren Babylonin” suureen hengelliseen kukistumiseen ja on kaiuttanut enkelin profeetallista käskyä: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ellette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja ellette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan.” (Ilmestys 17:1, 5, 15, 18; 18:2, 4) Monia on autettu menettelemään juuri siten, ja heistä on tullut Jehovan messiaanisen valtakunnan uskollisia kannattajia.
15, 16. a) Mitä jotkut eivät ole arvostaneet? b) Mikä on Matteuksen 24:46:n ”orja”? c) Milloin ja miten tämän ”orjan” yhteydessä kävi selväksi, että Jumala käytti vain yhtä kanavaa totuuden jakamiseen?
15 Aina on kuitenkin ollut joitakuita, jotka eivät ole kannattaneet järkähtämättöminä uskollisesti Valtakuntaa, vaan ovat halunneet ajelehtia takaisin väärän uskonnon vakaumuksiin ja tapoihin. Tällaiset eivät arvosta sitä, että Isäntä, Kristus Jeesus, käyttää maan päällä olevien seuraajiensa voideltua joukkoa ”uskollisena ja ymmärtäväisenä orjana” jakamassa hengellistä ruokaa. – Matteus 24:45–47.
16 Jo vuonna 1895 eräät ”Siionin Vartiotornin” ystävät ehdottivat, että tämä lehti yhdistettäisiin tuohon ”orjaan” – ”siihen palvelijaan”. (Matteus 24:46, Kirkkoraamattu) Viholliset nousivat vastustamaan kiihkeästi sellaisten ystävien näkökantaa, minkä johdosta englanninkielinen Vartiotorni sanoi 1. lokakuuta 1909:
”Ystävämme sanovat tämän raamatunkohdan ehdottomasti ilmaisevan, että tämän evankeliumikauden lopussa Herra ei käyttäisi totuuden levittämiseen monta kanavaa, vaan yhtä kanavaa . . . He ovat sitä mieltä, että he kaikki ovat saaneet nykyisen totuuden tuntemuksensa suoraan Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran julkaisuista tai välillisesti niiden kautta, jotka ovat saaneet valistuksensa tämän kanavan välityksellä. He ovat sen mukaisesti mielellään yhteistoiminnassa ’palvelijatovereina’ Seuran työn kanssa ja uskovat, että siten he noudattavat jumalallisen Kaitselmuksen ohjausta ja Jumalan sanan neuvoja.”
17. a) Miten jotkut ovat ennen ja nyt yrittäneet horjuttaa uskoa totuuteen? b) Miksi meidän pitäisi mielellämme pysyä ”järkähtämättöminä” ”orjan” yhteydessä?
17 Viitaten sitten noihin totuuden vihollisiin Vartiotorni sanoi:
”He pyrkivät kääntämään valistettujen ajatukset toisaanne sanomalla heille, että ’jokaisen pitäisi kaivaa’ itse Jumalan totuuden jalokivet; että Seuran julkaisut antoivat heille vain alun, josta heidän pitäisi nyt edistyä, niin että lopulta sen opetukset olisivat kaukana taustalla. Nämä uskottomat ’palvelijatoverit’ antavat edelleen ymmärtää, että on olemassa vaara palvoa Seuraa ja että sen välttämiseksi on melkein välttämätöntä antaa potku sille tai kääntää sille selkänsä. He sanovat: tutkikaamme Raamattua mutta jättäkäämme pois Seuran julkaisut!”
Tämä kirjoitettiin 72 vuotta sitten, ja tähän päivään mennessä on ollut joitakuita, jotka ovat yrittäneet horjuttaa uskoa siihen totuuden kokonaisuuteen, jonka Jehova on antanut edistyvästi kertyä käyttäessään yhtä kanavaansa. Koska totuuden valo tulee yhä kirkkaammaksi, kuinka onnellisia meidän tulisikaan olla pysyessämme ”järkähtämättöminä” Isännän ’uskollisen orjan’ yhteydessä! – Kolossalaisille 1:21–23.
”AINA RUNSAASTI TEHTÄVÄÄ HERRAN TYÖSSÄ”
18. a) Mikä lääke pitää hengellisesti terveenä, ja kuinka Sananlaskut ilmaisee tämän? b) Millä eri tavoin meillä voi olla ”runsaasti tehtävää Herran työssä”?
18 Niin, ”runsaasti tehtävää”, ei siinä mitä itse haluaa, vaan Herran Jeesuksen Kristuksen työssä. Siinä on lääke hengellisen terveyden säilyttämiseen. Hengellinen laiskuus voi johtaa epäilysten heräämiseen. Se voi olla kohtalokasta, kuten Sananlaskujen 19:15 ilmaisee: ”Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.” Jatkuva hengellinen laiskuus johtaa hengelliseen nälkiintymiseen ja kuolemaan. Olkaamme sen tähden ahkeria säännöllisessä talosta-taloon-saarnaamisessa (vastaanottamattomillakin alueilla), satunnaisen todistuksen esittämisessä jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, uusintakäyntien tekemisessä lampaan kaltaisten ihmisten luo ja säännöllisten Raamatun kotitutkistelujen johtamisessa heille jostakin Seuran julkaisusta. Jotkut meistä voivat ehkä palvella ”tienraivaajina” eli Valtakunnan kokoajan julistajina tässä Herran Jeesuksen työssä, hänen joka on todellisuudessa uskomme ”tienraivaaja”. – Heprealaisille 12:2, Moffatt; Jesaja 6:8–10.
19. Mitä henkeä me voimme kaikki osoittaa, mutta miten joillakuilla saattaa olla suurempi osuus työssä?
19 Olemmepa ilmoittautuneet tienraivaajiksi tai emme, me kaikki voimme suorittaa ”pyhää palvelustamme” iloisesti aidossa tienraivaushengessä. Tämä voi saada monet meistä ryhtymään aika ajoin ”osa-ajan tienraivaustyöhön”, ja jos siitä saatu ilo voi kannustaa joitakuita meistä tulemaan vakituisiksi tienraivaajiksi, niin kuinka paljon suurempi onkaan osuutemme ”Herran työssä”! – Roomalaisille 12:1, 2.
20. a) Kenen työtovereita meillä on etu olla? b) Mistä vakuuttuneina meidän pitäisi ponnistella kohti tavoitetta? c) Mitkä Paavalin sanat meidän pitäisi lopuksi haluta omaksua itsellemme ja miksi?
20 Tämä Herran Jeesuksen työ, jossa me seuraamme hänen askeleitaan, on myös ”Jehovan työtä”. (1. Korinttolaisille 16:10; Johannes 5:17) Mikä etu meillä onkaan olla Suvereenin Herran Jehovan, Herran Jeesuksen Kristuksen ja taivaallisten enkeleitten työtovereita tässä ”asiainjärjestelmän päättymisessä”! (1. Korinttolaisille 3:9; Matteus 25:31–33; 28:19, 20) Mehän tiedämme, että vaivannäkömme ”ei ole turhaa Herran yhteydessä”. Saavutammepa uuden järjestyksen ylösnousemuksen kautta tai säilymällä elossa ”suuren ahdistuksen” läpi, me voimme sanoa uskollisen apostolin Paavalin 1. Korinttolaiskirjeen 15:57:ssä esittämin sanoin: ”Kiitos Jumalalle, sillä hän antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen välityksellä!” Niin, voiton kuolemasta, ja se johtaa suurenmoisiin ikuisen elämän siunauksiin!
Ymmärrätkö täysin seuraavat seikat?
◼ Miksi on tarpeellista pitää ylösnousemustoivo aina täysin elävänä
◼ Mitä kannustusta ylösnousemustoivo antaa veljillemme, jotka ovat joka päivä kuolemanvaarassa
◼ Miksi ne, jotka ovat yhteydessä epäilijöihin tai luopioihin, pitäisi ’saada häpeämään’
◼ Miksi on välttämätöntä olla vakaa, jotta pääsisi Jehovan uuteen järjestykseen
◼ Kuinka merkityksellinen on ”Vartiotornissa” yli 70 vuotta sitten esitetty ”yhtä kanavaa” koskeva lausunto
◼ Miten tienraivaus tai muu ’runsas tehtävä Herran työssä’ voi koitua suojaksemme
[Kuva s. 14]
Jotkut pelottomat valvojat palvelevat ”vaarassa joka hetki”
[Kuva s. 15]
Kokouksissa käymisen ja kenttäpalveluksen hyvät tottumukset auttavat meitä pysymään innokkaina Jumalan valtakunnan puolesta