Ylösnousemusko?

TAPAHTUIKO Jeesuksen kuoleman aikaan ylösnousemus? Monet Raamatun selittäjät käsittävät niin tapahtuneen. He perustavat uskomuksensa Matteuksen 27:52, 53:nteen. Nämä jakeet kuuluvat: ”Ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös, ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.”

Roomalaiskatolisen Raamatun selitysteoksen Commentary on Holy Scripture mukaan edellisessä jakeessa mainittu maanjäristys aukaisi kallioon tehdyt haudat valmistaakseen poispääsytien ruumiille, joita ei herätetty ennen kuin Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen. Huomattakoon kuitenkin, että tämä raamatunkohta ei todellisuudessa sano näin, ei roomalaiskatolisissa eikä protestanttisissa käännöksissä.

Eräs parhaimmista protestanttisista Raamatun selitysteoksista, jonka on kirjoittanut Adam Clarke, sanoo näistä jakeista: ”On vaikea antaa selitys jakeissa 52 ja 53 mainitusta tapahtumasta. Jotkut ovat ajatelleet, että nämä kaksi jaetta on liitetty Matteuksen tekstiin Nasaretilaisten evankeliumista, toiset ajattelevat niiden yksinkertaisen merkityksen olevan tämä: – maanjäristys heitti esiin useita haudattuna olleita ruumiita, ja niin ne tulivat näkyville ja olivat maan pinnalla, kunnes Jeesuksen ylösnousemus oli tapahtunut, ja monet henkilöt kaupungissa näkivät ne. Miksi hautojen piti aueta perjantaina eikä ruumiita herätetty ennen kuin seuraavana sunnuntaina, on vaikea käsittää. Kohta on erittäin epäselvä.”

Raamatun selittäjä, tri Jenks, sanoo näistä jakeista: ”Tätä aihetta ei ole selitetty niin täydellisesti, kuin me uteliaisuudessamme toivoisimme. . . . Me saatamme herättää kysymyksiä sen suhteen, mitä me emme voi ratkaista.” Toiset Raamatun selittäjät ilmaisevat samantapaisia ajatuksia.

Voisiko näissä kahdessa jakeessa mainittu tapahtuma olla todella alku sille kuolleitten ylösnousemukselle, mistä Jeesus puhui Johanneksen 5:28, 29:nnessä? Ei, sillä Jeesus sanoi, että kaikki ne, jotka ovat muistohaudoissa, tulisivat esiin joko elämän ylösnousemukseen tai tuomion ylösnousemukseen. Koska kertomus sanoo, että nämä olivat ”pyhiä”, heidät olisi herätetty elämän ylösnousemukseen. Herätettiinkö heidät? Tuskin, tai sitten he eläisivät vielä nykyäänkin, kuten Jeesuskin on pysynyt elossa aina siitä lähtien, kun hän sai elämän ylösnousemuksen. – Ilm. 1:18.

Siksi me luemme, että ”Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista”. ”Hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.” Näitä pyhiä ei sen tähden olisi voitu herättää loputon elämä toiveenaan, ennen kuin Jeesus oli ensin herätetty. – 1. Kor. 15:20; Kol 1:18.

Heitä ei edes olisi voitu herättää elämään heti Jeesuksen jälkeen, koska Paavali osoittaa, että kristityt pyhät herätetään ja saavat palkkionsa ”sinä päivänä”, jolloin ”itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa”. Paavali kirjoitti tämän vasta monta vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, ja sen piti täyttyä vasta kaukana tulevaisuudessa. – 2. Tim. 4:8; 1. Tess. 4:16.

Olisivatko nämä sitten voineet olla esikristillisiä pyhiä, joilla oli päämääränä elämä, ei taivaassa, vaan maan päällä? Jos olisi ollut kysymys heistä, he eivät olisi voineet saada ylösnousemustaan silloin kun Jeesus sai, koska Paavali kirjoitti heistä: ”Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.” Jos nämä olisi herätetty elämään silloin, heidät olisi tehty täydellisiksi ilman ”meitä”, kristittyjä pyhiä. – Hepr. 11:39, 40.

EI RUUMIILLINEN YLÖSNOUSEMUS

Sitä paitsi ei missään Kirjoitusten kohdassa mainita, että kuolleitten ruumiit kohotettaisiin esiin, vaikka ns. Apostolinen uskontunnustus opettaakin ihmisruumiin ylösnousemusta. ”Kuolleet” herätetään, mutta ei ”kuolleita ruumiita”. Kuolleet henkilöt herätetään Jumalan määräämänä aikana, ja heille annetaan sopiva ruumis; heillä tulee olemaan sama persoonallisuus. Huomaa apostoli Paavalin selvä todistelu tästä asiasta kristittyjen pyhien ylösnousemuksen ollessa kyseessä: ”’Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?’ . . . se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole! Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, . . . Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, . . . Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; . . . kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. . . . ei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.” – 1. Kor. 15:35–38, 42–44, 50.

Koska Raamattu ei opeta ihmisruumiin esiin nostamista ensimmäisessä eikä sitä seuraavassakaan ylösnousemuksessa, se tosiasia, että tässä nousi esiin ruumiita, todistaisi, että se ei olisi voinut olla näiden kummankaan ylösnousemuksen alku. Korkeintaan se olisi ainoastaan joittenkin uskollisten, todennäköisesti aivan äskettäin kuolleitten juutalaisten väliaikainen ylösnousemus. Heidän ylösnousemuksensa ei sen tähden olisi eronnut millään tavalla siitä ylösnousemuksesta, minkä Jeesuksen ystävä, Lasarus, ja muut hänen kaltaisensa kokivat.

Mutta tätäkin otaksumaa tulee tarkastella seuraavat kysymykset mielessä: Jos haudat aukenivat Jeesuksen kuollessa, miksi pyhien ruumiitten täytyi odottaa Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeiseen aikaan tullakseen esiin haudoista ja ilmestyäkseen monille? Jeesuksen noustessa ylös tapahtui myös maanjäristys; miksi ne eivät voineet odottaa sitä? Keille nämä ruumiit ilmestyivät? Kilpailiko heidän ylösnousemuksensa Jeesuksen ylösnousemuksen kanssa, hänen, joka ilmestyi kolmantena päivänä opetuslapsilleen? Mikä oli heidän ilmestymisensä tarkoitus? Mihin he kiinnittivät huomiota tai mistä he puhuivat? Kohottiko heidän ylösnousemuksensa Jeesuksen ylösnousemuksen arvoa tai lisäsikö se jotain siihen tai osoittiko se hänen ylösnousemuksensa todeksi? Kuinka on mahdollista, että niin epätavallista tapahtumaa ei mainita muualla Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa? Lisäksi, miksi apostoli Paavali ei kiinnittänyt huomiota heidän ylösnousemukseensa todistaessaan 1. Korinttolaiskirjeen 15. luvussa kuolleitten ylösnousemuksesta? Jos monia olisi herätetty, ja useat olisivat nähneet heidät, olisi se ollut yleisesti tiedossa, ja Paavali olisi maininnut tosiasian.

Järkevän ratkaisun tähän kysymykseen antaa kyseisten jakeitten esitys ”Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten uuden maailman käännöksessä” (engl.). Vaikka se on sanatarkka käännös, se pitää ajatuksen selvyyttä sanatarkkuutta tärkeämpänä. Se sanoo: ”Ja muistohaudat aukenivat, ja monta nukkumaan vaipuneitten pyhien ruumista heittyi esiin (ja henkilöt, jotka tulivat muistohautojen keskeltä hänen herättämisensä jälkeen, menivät pyhään kaupunkiin), ja ne tulivat näkyviksi monille ihmisille.” Tästä käännöksestä käy selvästi ilmi, että tämä ei ollut mikään ”nukkuvien pyhien” ylösnousemus, vaan pelkästään Jeesuksen kuoleman yhteydessä tapahtuneen maanjäristyksen aiheuttama ruumiitten heittyminen esiin haudoistaan.

”Uuden maailman käännös” ei ole ainoa, joka kääntää nämä jakeet tällä tavalla. Eräs nykyaikainen saksalainen käännös sanoo aivan samalla tavalla: ”Hautoja aukeni, ja monet haudattujen ruumiit lennähtivät pystyyn. Tässä asennossa ne työntyivät esiin haudoista, ja monet, jotka kulkivat paikan ohi matkallaan takaisin kaupunkiin, näkivät ne.” – Matt. 27:52, 53.

Aivan samanlaista tapahtui Ecuadorissa vuonna 1949. Siellä kuolleet haudataan tavallisesti suuriin hautaholveihin, joissa on hylly toisensa päällä ja holvi holvin päällä. Maanjäristys mursi nämä holvit auki lennättäen esiin monia kuolleita ruumiita, jotka täytyi haudata heti paikalla ruton puhkeamisen estämiseksi.

Millä perusteella nämä käännökset on tehty? Huomattakoon ensiksikin, että pronomini ”he” (Matt. 27:53) ei voisi viitata ”ruumiisiin”, koska kreikan kielen kaikilla pronomineilla on kieliopillinen suku, ja ”he” on maskuliinisuvussa, kun taas ”ruumiit” on neutrisukuinen. Eikä ”he” voisi viitata ”pyhiinkään”, sillä teksti ei sano, että pyhät herätettiin, vaan ainoastaan että heidän ruumiinsa nousivat tai heittyivät esiin. Lisäksi varhaisimmatkaan käsikirjoitukset eivät ole yhtäpitäviä toistensa kanssa tämän kohdan muotoon nähden. Siinailainen käsikirjoitus jättää pois sanat ”ja muistohaudat aukenivat” ja ”menivät”.

Ottaen huomioon kaikki kysymykset, mitkä nämä Raamatun jakeet herättävät, niiden ristiriitaisen muodon ja niiden vanhimmissa käsikirjoituksissa esiintyvät vaihtelut, on olemassa vielä eräs vaihtoehto, mitä ei voi jättää kokonaan huomioon ottamatta. Ja mikä se on? Se, että näitä jakeita ei olisikaan kirjoittanut Matteus itse, vaan että joku varhainen jäljentäjä olisi lisännyt ne. Tälle näyttää antavan lisätukea se tosiasia, että juuri tässä kohdassa käytetty ylösnousemusta tarkoittava kreikkalainen sana, égersis, ei esiinny missään muualla Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa. Tässä käytetään myös ainoan kerran ilmausta ”pyhät” evankeliumeissa, muuten se esiintyy vasta helluntain jälkeen. Lisäksi se tosiasia, että nämä jakeet löytyvät apokryfisestä Nasaretilaisten evankeliumista, mutta ei mistään muusta kanonisesta evankeliumista, tekee nämä jakeet epäilyksen alaisiksi. Ohimennen sanoen, jotkut pitivät tätä nasaretilaisten kirjoittamaa evankeliumia Matteuksen alkuperäisenä hepreaksi kirjoittamana evankeliumina, minkä hän myöhemmin käänsi kreikaksi. Se muistuttaa hyvin läheisesti hänen kanonista evankeliumiaan, lukuun ottamatta sitä, että se alkaa ilman sukuluetteloa.

Emme voi kieltää sitä, että jakeet 52 ja 53 Matteuksen evankeliumin 27. luvussa ovat epäselvät. Itse asiassa ne ovat koko Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten kaikkein vaikeimpia jakeita kääntää. Niiden epäselvyyden takia ei kukaan voi varmasti sanoa, kuinka niiden käännös pitäisi suorittaa. Tällaista Raamatun jakeiden kääntämistä, missä alkuperäisessä tekstissä on epäselvyyttä, ei tekstikritiikki voi määrätä, koska epäselvyys tekee sen mahdottomaksi. Pikemminkin eksegeesin eli Raamatun tulkinnan siitä, mitä alkuperäinen kirjoittaja on tarkoittanut, tulee olla määräävä tekijä. Siksi tapa, millä kukin kääntäjä kääntää sellaiset kohdat, riippuu siitä, miten hän ymmärtää muun osan Raamattua. Edellä esitetyt raamatulliset tosiasiat määräävät, miten ne tulee kääntää sopusointuisiksi Raamatun muiden osien kanssa.