Mikä on Raamatun kanta?

Täytyykö sinun syntyä uudesti?

HUOMATTAVA lahja Jumalan syntiselle ihmiskunnalle antamien lahjojen joukossa on tilaisuus päästä ystävälliseen suhteeseen Hänen kanssaan Jeesuksen Kristuksen välityksellä ja saada iankaikkisen elämän toivo. – Joh. 3:16.

Mitä ihmisen on tehtävä saavuttaakseen tuon palkan? Monet väittävät, että kaikkien, jotka haluavat saada ikuisen elämän, täytyy ’syntyä uudesti’. He lainaavat Jeesuksen Nikodeemukselle lausumia sanoja: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. . . . jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” – Joh. 3:3, 5.

He viittaavat myös 1. Joh. 5:1:een, missä sanotaan: ”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt”, ja tästä he tekevät sen johtopäätöksen, että kaikkien Jeesukseen todella uskovien täytyy ’syntyä uudesti’ Jumalan lapsiksi.

Merkitsevätkö nämä raamatunkohdat todella sitä? Täytyykö sinun ”syntyä uudesti” voidaksesi nauttia hyvästä suhteesta Jumalaan ja ikuisesta elämästä? Tarkastelkaamme, mitä Raamattu tarkoittaa tällä ilmauksella.

Apostoli Pietari selittää 1. Piet. 1:3, 4:ssä uudestisyntymisen tarkoituksen tällä tavalla: ”[Jumala] suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten.”

Ihmiset, jotka Jumala kutsuu taivaaseen, tulevat olemaan kuolemattomia, katoamattomia henkipersoonia, ”jumalallisesta luonnosta osallisia”. (1. Kor. 15:42–44, 53; 2. Piet. 1:4) Koska ”liha ja veri [ei] voi periä Jumalan valtakuntaa”, näiden yksilöitten täytyy kokea muutos. (1. Kor. 15:50) Saadakseen tämän toivon heidän täytyy ’syntyä vedestä’, kokea kristillinen vesikaste. Heidän täytyy lisäksi syntyä eli tulla siitetyiksi Jumalan pyhällä ’hengellä’ ja saada siten toivo henkielämästä taivaissa. (Joh. 3:5) Niistä, jotka ovat tällä tavalla syntyneet uudesti, tulee Jumalan hengellisiä ”lapsia”. – Room. 8:14, 15.

Miksi Jumala ottaa ihmisiä lapsikseen henkielämään taivaissa? Ilm. 20:6 mainitsee: ”He tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat [kuninkaina, Um] hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” Apostoli Paavali sanoi: ”Jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita.” (2. Tim. 2:12) Jumalan tarkoitus hänen kutsuessaan ihmisiä taivaaseen on sen tähden muodostaa Kristuksen Jeesuksen alaisuudessa toimiva taivaallinen hallitus. – Ilm. 5:9, 10 (maan päällä = maata, Um).

Minkä tahansa hallituksen muodostaa ainoastaan pieni osa koko väestöstä. Osoittaako Raamattu, että ainoastaan rajallinen määrä muodostaa Jumalan taivaallisen hallituksen? Huomaa, minkä lukumäärän Ilm. 14:1 mainitsee: ”Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi [taivaallisella] Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta.” Jakeet 3 ja 4 puhuvat ”sadasta neljästäkymmenestä neljästä tuhannesta, jotka ovat ostetut maasta”, eivät ainoiksi, jotka saavat pelastuksen, vaan sen sijaan ainoastaan ”esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle”. – Vrt. Jaak. 1:18.

Raamattu osoittaa, että toiset heidän ohellaan saavat ikuisen elämän. Jeesus sanoi, että hänellä on ”muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta”. (Joh. 10:16) Ilmestyskirjan 7. luku esittää toisaalta 144000 kristittyä, hengellistä israelilaista, ja toisaalta ”suuren joukon, jota ei kukaan voinut lukea” ja jonka Karitsa, Jeesus Kristus, johdattaa ”elämän vetten lähteille”. (Jakeet 4, 9, 17; Gal. 6:16) Vertauksessa kansojen erottelemisesta ”niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista” Jeesus teki eron niiden välillä, joita hän kutsui ’veljikseen’, ja niiden ”lampaitten” välillä, jotka silti ’perivät [Jumalan] valtakunnan’ (Um) ja menevät ”iankaikkiseen elämään”. – Matt. 25:32, 34, 40, 46; Room. 8:29.

Täytyykö näiden ”lampaitten” syntyä uudesti? Muista, että sellaisen uudestisyntymisen päätarkoitus on kutsua ihmisiä taivaaseen. Mutta onko taivas Jeesukseen Kristukseen uskovien ainoa päämäärä? On kiinnostavaa, että Jeesus kannusti seuraajiaan rukoilemaan, että Jumalan tahto tapahtuisi ”myös maan päällä niinkuin taivaassa”. (Matt. 6:10) Ilmestyskirja 21:3, 4 kuvailee samansuuntaisesti aikaa, jolloin on ”Jumalan maja ihmisten keskellä . . . ja Jumala itse . . . on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva.”

Ihmiskunta elää ainoastaan maan päällä, koska lihaa ja verta olevat luomukset eivät voi mennä taivaaseen. (1. Kor. 15:50) Sen tähden juuri täällä maan päällä Jeesuksen vertauksen ”lampaat”, joihin ”suuri joukko” kuuluu, tulevat saamaan iankaikkisen elämän. He ’perivät valtakunnan’ ottamalla haltuunsa alueen, joka on alistettu kuninkaan, Kristuksen Jeesuksen, valtaan.a Koska hengellisen uudestisyntymisen kokevat ainoastaan ne, jotka menevät taivaaseen, tuohon luokkaan kuulumattomat kristityt eivät synny uudesti.

Tämä ei merkitse sitä, että ihmisillä, joilla on maallinen toivo, ei olisi pyhää henkeä. Vaikka esikristillisinä aikoina eläneitä uskollisia Jumalan palvelijoita ei ollut siitetty Jumalan hengellisiksi lapsiksi taivaalliseen toivoon, heillä oli Jumalan henkeä. (Tuom. 6:34; 11:29; 14:6; 2. Sam. 23:2; 2. Tim. 3:16) Esimerkiksi Johannes Kastaja oli ”täytetty Pyhällä Hengellä”; kuitenkaan hän ei mennyt taivaaseen, sillä Jeesus sanoi: ”Vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.” – Matt. 11:11.

Samaten nykyään kaikki, jotka haluavat miellyttää Jumalaa, etsivät hänen pyhän henkensä ohjausta elämässään. He pyrkivät ’pukemaan päälleen uuden persoonallisuuden’ ilmaisemalla ”Hengen hedelmää”, johon sisältyy rakkaus, ystävällisyys, sävyisyys ja itsehillintä. (Ef. 4:24, Um; Gal. 5:22) Mutta heidän ei tarvitse ’syntyä uudesti’ tehdäkseen niin.

On lisäksi kiinnostavaa havaita, että ”lampaitten”, jotka eroteltaisiin ”vuohista”, ei ollut määrä ilmaantua, ennen kuin ”Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan” Kristuksen näkymättömän ”läsnäolon” aikana ”asiainjärjestelmän päättymisessä”. (Matt. 25:31–33; 24:3, Um) Samaten Ilm. 7:9–17:n ”suuri joukko” ’tulee siitä suuresta ahdistuksesta’ nykyisen asiainjärjestelmän lopussa. – Ilm. 7:14; Matt. 24:21, 22.

Nämä seikat auttavat meitä ymmärtämään apostoli Johanneksen maininnan, että ”jokainen” Jeesukseen uskova oli syntynyt Jumalasta. (1. Joh. 5:1) Johannes kirjoitti ensimmäisellä vuosisadalla eläneille uskonveljilleen, jotka kaikki kuuluivat taivaalliseen ”esikoisten” luokkaan. Lisäksi tekstiyhteyden tarkastelu osoittaa, että Johannes ei tarkoittanut, että kautta historian jokainen yksilö, joka uskoisi Jeesukseen, syntyisi uudesti ja menisi taivaaseen. Hänen ydinajatuksensa oli, ettei kukaan voisi syntyä uudesti, ellei hän uskoisi Jeesukseen Kristukseen. Johanneksen päivinä jotkut kielsivät Jeesuksen; näitä Johannes kutsui ”antikristuksiksi”. – 1. Joh. 2:22, 23.

Täytyykö sinun syntyä uudesti? Ei, jos olet yksi niistä ihmiskuntaan kuuluvista, joiden toivona on elää maan päällä Jumalan valtakunnan alaisuudessa. Sinun täytyy kuitenkin tutkia Jumalan sanaa, etsiä pyhän hengen ohjausta ja ilmaista sen hedelmää. – Joh. 17:3.

[Alaviitteet]