Rakasta lähimmäistäsi, älä maailmaa!
OLI sydäntalvi, ja pulaan joutunut autoilija oli vaipumaisillaan epätoivoon. Hän oli jo jonkin aikaa turhaan pyytänyt ohi kiitäviltä autoilijoilta apua. Lopulta tuli kuorma-auton ajaja ja toimi laupiaana samarialaisena hänelle nähdessään hänen tukalan tilansa. Mutta tuo avulias teko vaivasi syvästi pulassa ollutta autoilijaa. Miksi? Hän itse ilmaisi asian: ”Voi hyvä Jumala! Kaikista ohiajajista sen, joka pysähtyi auttamaan minua, piti kuulua Vartiotornin joukkoon!” so. Jehovan todistajiin. Kuorma-autossa oli Vartiotornin nimi, ja sitä ajoi Seuran Brooklynin-henkilökuntaan kuuluva mies.
Nämä ihmiset ovat saaneet kadehdittavan maineen kristillisten tapojensa takia. Professori Bruno Bettleheim, joka kertoo äskettäin julkaistussa kirjassaan The Informed Heart (1960) eräässä Saksan keskitysleirissä saamistaan kokemuksista, kuvailee todistajat ”esimerkillisiksi tovereiksi, . . . ainoaksi vankiryhmäksi, joka ei koskaan kohdellut huonosti eikä soimannut toisia vankeja”.
Miksi jotkut tuntevat vastenmielisyyttä todistajia kohtaan, kun taas toiset puhuvat heistä erittäin hyvää? Mistä tämä mielipiteitten eroavaisuus johtuu? Siitä, että jotkut eivät erota maailman rakastamista lähimmäisen rakastamisesta niin kuin todistajat tekevät. Jumalan sana sanoo selvästi, että kristittyjen ei pidä rakastaa maailmaa, ja yhtä selvästi, että kristittyjen on rakastettava lähimmäisiään.
Meitä on näin ollen toisaalta käsketty: ”Älkää rakastako maailmaa.” ”Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” Jeesus sanoi lisäksi, että hän, hänen seuraajansa ja valtakuntansa eivät kuulu maailmaan ja että hän ei rukoile Jumalaa maailman puolesta. – 1. Joh. 2:15; Jaak. 4:4; Joh. 17:9, 16; 18:36.
Kuitenkin kristittyjä vaaditaan toisaalta ’rakastamaan lähimmäisiään niin kuin itseään’ ja tekemään ”hyvää kaikille”. Miten kristityt voivat rakastaa lähimmäisiään rakastamatta kuitenkaan maailmaa, minkä voidaan sanoa koostuvan heidän lähimmäisistään? Siten, että he tekevät eron ”maailman”, ”asiainjärjestelmän” eli järjestön ja niiden yksilöitten välillä, jotka muodostavat tuon järjestelmän. – Luuk. 10:27; Gal. 6:10.
Valaisemme asiaa: Yhdysvalloissa on kaksi suurta poliittista puoluetta, republikaanit ja demokraatit. Hyvä ja uskollinen republikaani ei suinkaan suorittaisi avustusrynnistyksiä demokraattien hyväksi eikä äänestäisi demokraattista ehdokasta eikä avustaisi demokraatteja näiden rynnistäessä republikaaneja vastaan. Ja jos demokraatit olisivat vallassa, niin hän ei veljeilisi demokraattien kanssa saadakseen vain poliittista suosiota. Ei, hän ei tekisi mitään tällaista uskollisuudesta puoluettaan kohtaan. Mutta se ei merkitse sitä, että hän ei maksaisi verojaan siksi, että demokraatit hoitavat verovirastoa. Se ei merkitse sitäkään, että jos hänellä on naapuri, joka on demokraatti, niin hän ei auttaisi tätä, jos hänen talonsa syttyisi palamaan, siksi että hän on demokraatti, tai että hän ei asioitsisi hänen kanssaan tarpeen vaatiessa, ostaisi häneltä tai myisi hänelle. Ei tietenkään! Hän tekee siis eron demokraattisen poliittisen asiainjärjestelmän ja niiden yksilöiden välillä, jotka muodostavat sen puolueen ja sattuvat olemaan hänen naapureitaan.
JEESUS NÄYTTI MALLIN
Jeesus teki koko palvelusaikansa selvän eron näiden kahden välillä. Kun Saatana tarjosi hänelle maailmaansa, so. kaikkia sen valtakuntia, jos hän olisi langennut palvomaan Saatanaa, niin ”Jeesus sanoi hänelle: ’Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ”Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman”.’” Hän ymmärsi, kuten apostoli Paavali myöhemmin lausui, että Saatana on ”tämän maailman jumala”, ja niin hän varoi, ettei Saatana ’saanut hänestä minkäänlaista otetta’ (Um). – Matt. 4:10; 2. Kor. 4:4; Joh. 14:30.
Mutta sitä maailmaa ei tehnyt Saatanan asiainjärjestelmäksi ainoastaan se, että Saatana oli sen jumala, vaan myöskin se, että sitä hallitsevat ainekset olivat Saatanan valvonnassa ja täyttivät hänen käskynsä. Ja mitkä olivat nämä hallitsevat ainekset? Politiikka, liikemaailma ja väärä uskonto. Jeesus pysytteli erossa kaikista näistä kolmesta. Hän ei sekaantunut oman aikansa politiikkaan. Hän kieltäytyi osallistumasta Rooman hallitukseen ja nimitti sen edustajaa, Herodes Antipasta, ”siksi ketuksi”. Hän ei ollut yhteistoiminnassa keisareitten kanssa, vaan maksoi ainoastaan ”keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on”. Hän ei sallinut edes oman kansansa tehdä hänestä kuningasta, sillä me luemme, että ”kun nyt Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä”. – Luuk. 13:32; 20:25; Joh. 6:15.
Eikä Jeesus sekaantunut liike-elämäänkään kootakseen rikkauksia. Hän neuvoi seuraajiaan kokoamaan aarteita taivaaseen eikä maan päälle ja suorittamaan palvelustaan ilmaiseksi, koska hän oli antanut heille totuuden ilmaiseksi. Hän ajatteli tosiaan niin vähän aineellista omaisuutta, että hänellä ei ollut, ”mihin hän päänsä kallistaisi”. – Luuk. 9:58.
Hän ei ollut yhteistoiminnassa liioin Saatanan asiainjärjestelmän uskonnollisen aineksen kanssa, vaan hän päinvastoin moitti rohkeasti sen edustajia. ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut.” ”Te olette isästä perkeleestä.” Hän ei suosinut yhteisuskontoa, sillä, kuten hän sanoi, ”ei kukaan pane vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan, . . . Eikä nuorta viiniä lasketa vanhoihin nahkaleileihin.” Jeesus ei ilmeisestikään rakastanut oman aikansa maailmaa, Saatanan asiainjärjestelmää, mikä oli politiikan, liikemaailman ja väärän uskonnon muodostama. – Matt. 23:29; Joh. 8:44; Matt. 9:16, 17.
Mutta kuinka hän rakastikaan lähimmäisiään! ”Nähdessään kansanjoukot hän tunsi sääliä heitä kohtaan, koska heitä nyljettiin ja viskottiin ympäriinsä [Saatanan maailman taholta] niin kuin paimenettomia lampaita.” Hän pyysi heitä hartaasti: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” – Matt. 9:36; 11:28–30.
Hän osoitti lähimmäisenrakkauttaan ennen kaikkea saarnaamalla heille totuutta Isästään ja Isänsä valtakunnan hyvää uutista. Yli kolme vuotta hän vaelsi Palestiinassa – Galileassa, Juudeassa ja Pereassa – saarnaten ja opettaen synagoogissa, Jerusalemin temppelissä, ihmisten kodeissa, vuorenrinteillä ja merenrannoilla. Ja lisätäkseen painokkuutta sanomaansa hän suoritti kaikenlaisia ihmetöitä parantaen sairaita, ruokkien ihmisjoukkoja ja herätti kuolleitakin. Varmastikaan ei kukaan maan päällä ennen sitä tai sen jälkeen elänyt ihminen ole osoittanut sellaista lähimmäisenrakkautta elinaikanaan. Ja kaikkein suurimman ilmauksensa siitä hän antoi luovuttamalla elämänsä maailman elämän puolesta. Rakastiko Jeesus maailmaa eli jumalatonta asiainjärjestelmää? Ei! Rakastiko hän lähimmäisiään? Totisesti hän rakasti!
ONKO RAKASTETTAVA MAAILMAA? – EI!
Maailma ei ole muuttunut Jeesuksen päivistä, vaikka kristikunta onkin korvannut useimmille näiden rivien lukijoille Jeesuksen ajan juutalaisuuden. Saatana on yhä tämän maailman jumala, ja hallitsevina aineksina ovat yhä politiikka, liikemaailma ja väärä uskonto. Pelkästään se, että suurta osaa tästä maailmasta kutsutaan kristikunnaksi, ei tee siitä kristillistä. Miten se voisi olla kristillinen, kun se ei tunnusta Jumalan lakeja ja periaatteita, hänen tahtoaan eikä valtakuntaansa? Jeesus sanoi: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” – Matt. 12:30.
Miten kristitty voi kuulua kaupungin- tai maan hallituksiin, kun niiden politiikka löyhkää mädänneeltä? Tuskin menee päivääkään, ettei siitä paljastu jotain. Erityisen hyvänä todistuskappaleena siitä on ”Bostonin likaiset rahat”, mikä ilmestyi amerikkalaisessa aikakauslehdessä Atlantic maaliskuussa 1961. Kaupungissa, mikä on ylpeä uskonnostaan, on välinpitämättömyys turmelusta kohtaan saavuttanut uuden huipun. Kenelläkään vilpittömällä kristityllä ei suinkaan voi olla mitään tekemistä sellaisen kieron politiikan kanssa. ”Huono seura hyvät tavat turmelee.” – 1. Kor. 15:33.
Mikä on kristillistä nykyisessä säälimättömässä ja pohjimmaltaan epärehellisessä liike-elämässä? Äskettäin vangittiin joidenkin Yhdysvaltain johtavien yhtiöitten virkailijoita siksi, että he olivat kavaltaneet hallitukselta ja toisilta miljoonia dollareita. Suurliikemaailma ei pysähdy mihinkään saadakseen hyötyä; se turmelee nuoret epäsiveellisellä ajanvietteellä ja väkivallalla; se turmelee poliitikot välittömillä ja välillisillä lahjuksilla; se turmelee perheenisän käyttämällä prostituoituja. Apostoli varoittaa asiallisesti: ”Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” – 1. Tim. 6:10.
Entä kristikunnan suositut uskonnot? Se, että ne yhtyvät turmeltuneisiin poliitikkoihin ja säälimättömään ja epärehelliseen liikemaailmaan, riittää tuomitsemaan ne. Tosiasia on näin ollen, että vaikka uskontojen lukumäärä lisääntyy suuresti, niin yhteiskunnan moraali rappeutuu alituisesti samoin kuin ristiriitaisten uskontunnustusten sekamelskakin. Jumalan sanan mukaan Kristus ei ole jaettu, mutta kristikunnan uskonto on, eikä ainoastaan moniin lahkoihin, vaan toiset lahkotkin ovat vuorostaan hajaantuneet jopa pariinkymmeneenkin uskonsuuntaan todistaen siten räikeästi kyvyttömyytensä tulla sovussa toimeen keskenään. – 1. Kor. 1:13.
Näin ollen on selvää, että vilpitön kristitty, joka on antautunut tekemään Jumalan tahdon, ei voi kuulua Saatanan maailmaan sellaisenaan. Hän käyttää maailmaa siten, että käyttää hyväkseen sen mahdollisuuksia ja maksaa saamistaan eduista. Mutta hän ei lukeudu osaksi siitä; sen ahneus, kunnianhimo, viekotukset ja kiusaukset eivät tempaa mukaansa häntä sillä tavalla kuin erään apostoli Paavalin työtoverin: ”Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas.” Ei, kristitty noudattaa rakastetun opetuslapsen varoitusta: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korkeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” – 2. Tim. 4:10; 1. Joh. 2:15–17.
ONKO RAKASTETTAVA LÄHIMMÄISTÄ? – ON!
Mutta se, ettei rakasta maailmaa, ei merkitse sitä, ettei kristitty saa rakastaa eikä rakasta nykyään lähimmäistään. Hän tekee eron Saatanan valvonnassa olevan asiainjärjestelmän ja niiden yksilöiden välillä, joita Saatana pitää vankeina ja jotka ovat hänen luomustovereitaan ihmisinä. Hän rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään menettelemällä lähimmäisensä kanssa samalla tavalla kuin hän toivoo lähimmäisensä menettelevän hänen kanssaan. Hän on aina valmis menemään auttamaan lähimmäistään, jos olosuhteet vaativat sitä, samoin kuin se kristitty kuorma-auton ajajakin teki, joka mainittiin tämän kirjoituksen alussa. Hän käyttää Jeesuksen vertauksen samarialaisen tavoin hyväkseen tilaisuudet olla avuksi jollekulle ahdistuksessa olevalle. Hän noudattaa käskyä, että tulee tehdä hyvää kaikille ihmisille tilaisuuden mukaan, mutta erityisesti kristityille tovereille. – Luuk. 10:30–37; Gal. 6:10.
Kuitenkin voivat antautuneet kristityt mennä harhaan halutessaan karttaa ystävyyttä maailman kanssa. Koska he ovat antautuneet tekemään Jumalan tahdon kristittyinä evankeliumin palvelijoina, niin he saattavat olla taipuvaisia ajattelemaan, että he voivat antaa toisille ainoastaan hengellistä apua, mutta niin ei ole. Se on tärkeintä, mutta on aikoja, jolloin lähimmäinen tarvitsee aineellista apua, ja silloin sitä tulee antaa, jos kykenee niin tekemään, vaikka ei pidäkään sallia liikatunteellisuuden viedä itseään äärimmäisyyksiin.
Niin, vaikka kristitty onkin aina valmis antamaan aineellista apua varojensa ja toisen tarpeitten mukaan, niin hän ei saa koskaan unohtaa, että kaikki vanhurskautta rakastavat maailmassa ovat nykyisin suuressa tarpeessa hengellisessä merkityksessä; heiltä puuttuu tieto ja ymmärrys Jehova Jumalasta, hänen nimestään, Sanastaan ja päätöksestään sekä hänen tahdostaan heidän suhteensa. Ahkeruus tämän hengellisen tarpeen tyydyttämisessä on paras tapa, millä kristityt voivat osoittaa rakkautta, sillä vankka ”viisaus on suojaksi samoin kuin raha on suojaksi, . . . tiedon etuus on, että viisaus varjelee elossa omistajansa”. – Saarn. 7:13, Um.
Kristityltä vaaditaan paljon lähimmäisenrakkautta, jotta hän voisi mennä säännöllisesti talosta taloon jättäen huomioon ottamatta loukkaukset, välinpitämättömyyden ja mitä kaikkea lieneekään ja tehdä siten kaikenlaisen sään vallitessa kehottaakseen toisia oppimaan Jumalan varaukset iankaikkisen elämän saamiseksi. Nämä eivät tekisi kaikkea tätä samanaikaisesti, jos he rakastaisivat maailmaa. Onko meidän siis rakastettava maailmaa? Ei! Onko meidän rakastettava lähimmäistämme? On!