Vapautuminen itsesaastutuksesta – miksi ja miten?
MASTURBAATIOSTA eli itsesaastutuksesta puhuttiin ennen hiljaa vain yksityispiireissä ”salaisena syntinä” tai ”salaisena paheena”. Nykyään se on nopeasti tulossa yleiseksi kaikkien huulille. Sanakirjat sanovat sen olevan ’sukupuolielinten hankaamista, kunnes kiihotus huipentuu orgasmiin mutta ilman sukupuoliyhteyttä’. Nykyinen ”sukupuolinen vallankumous” ”uusine moraaleineen” on suureksi osaksi syynä siihen, että tämä menettely on tullut yleiseksi, kuten seuraava ajankohtaisen mielipiteen näyte osoittaa.
Eräs Chicago Daily News -lehden otsikko kuuluu: ”Masturbaatio ei ole ruumiillisesti vahingollista”. Se kertoo lihavalla painetun puolen tuuman korkuisen otsikon alla, miten muuan yliopiston terveydenhoidon professori kehottaa opettajia ja nuorison neuvojia auttamaan tätä menetelmää koskevien ”pelkojen ja huolten hälventämisessä”. Erään ”huomattavan sukupuoliasiain tuntijan” ilmoitetaan myös koulussa sukupuoliopetuksen tunnilla kehottaneen oppilaita ”jatkamaan masturboimista”. Ranskan koulujen luokkahuoneissa laajalti levitetty lehtinen suosittelee masturbaatiota sanoen, että se ”voi täyttää oppitunnin tai ikävystyttävän illan tyhjyyden”.
Monet uskonnolliset johtohenkilötkin suosivat tätä tapaa. Esimerkiksi raportti, jonka Yhdistyneen presbyteerisen kirkon 3,1 miljoonan jäsenen yleiskokous ylivoimaisesti hyväksyi, sanoo mm.: ”Me emme löydä mitään todisteita itse masturbaation tuomitsemiseksi teologisin, psykologisin tai lääketieteellisin perustein. . . . Onpa joku todiste itsesaastutuksen myönteisistäkin arvoista.” Eräässä metodistien tuottamassa elokuvassa hekin väittävät, että masturbaatio ’on arvokas vaihtoehto sukupuoliyhteydelle’. Tämä elokuva näyttää avoimesti, miten sekä miehet että naiset voivat masturboida.
Lääketieteen asiantuntijat ottavat yleensä saman kannan. Eräskin lääkäri sanoo: ”Minä korostan masturbaation normaalisuutta, sen yleisyyttä ja sen vaarattomuutta.”
HYVIN YLEINEN TAPA
Tänä löyhän moraalin aikana on oltava yhtä mieltä lääkäreitten kanssa masturbaation ”yleisyydestä”. Katsohan tilastoja: ”Jokainen merkittävä tilastotutkielma, mikä meillä on, osoittaa selvästi, että . . . ainakin 95 prosenttia 13–25-vuotiaista pojista ja nuorista miehistä käy läpi vaihtelevan pituisen tavaksi tulleen masturboinnin kauden”, sanoo eräs tietolähde. Tytöistä taas tämä tietolähde sanoo, että ”40–50 prosentin havaitaan todella masturboivan”.
Jotkut sanovat, että nämä numerotiedot todistavat ”normaalisuutta” ja että ”terveen nuoren ihmisen masturboimattomuus on huolestumisen aihe”.
Mitä sinä nyt ajattelet? Oletko yhtä mieltä siitä, että koska se on hyvin tavallinen asia, melkein ’yleinen’ tapa, niin se tekee masturboimisesta luonnollisen, normaalin ruumiin toiminnan? Valehteleminen ja varastaminen ovat poikkeuksellisen yleisiä nykyään samoin kuin tupakan käyttökin. Sinä et kuitenkaan sanoisi sen tekevän niistä luonnollisia ja sopivia, vai sanoisitko? Nuha on kyllä yleistä, mutta se ei suinkaan tee sitä normaaliksi tai luonnolliseksi, vai mitä?
Mitä on sitten sanottava väitteestä, että masturbaatio on vaaratonta? Eikö sen synonyymi ”itsesaastutus” ole enää sopiva? Mitä sanovat tosiasiat?
MILLAISET VAIKUTUKSET TÄLLÄ TOTTUMUKSELLA ON?
Yhdeksännellätoista vuosisadalla ja vielä suhteellisen äskettäinkin ajateltiin itsesaastutuksen turmelevan ruumiillista terveyttä, aiheuttavan mm. kalpean ihon, uupumusta, unettomuutta, tuberkuloosia, hedelmättömyyttä, vajaamielisyyttä, sukupuolielinten epämuodostuneisuutta ja muuta ruumiillista vahinkoa. Nykyään on kuitenkin varmistauduttu siitä, ettei masturbaatio aiheuta tällaista. Vain äärimmäisissä tapauksissa, joissa miehet masturboivat ylenmäärin, he ovat hedelmättömiä tai siemenneste on huonolaatuista. Eräs asiantuntija tekee yhteenvedon lääketieteellisestä mielipiteestä sanoen: ”Ei ole tieteellistä todistusta siitä, että masturbaatio olisi biologisesti vahingollista.”
Jollei se ole biologisesti vahingollista, niin miten on masturboijan henkisen, tunneperäisen ja moraalisen terveyden laita?
On merkillepantavaa, että lääkärien, jotka vakuuttavat meille, ettei mitään ruumiillista vahinkoa tapahdu, on kuitenkin pohdittava tämän tavan aiheuttamaa henkistä ja tunneperäistä vahinkoa. Encyclopedia Americana -tietosanakirja sanoo: ”Nykyaikaisin suhtautuminen masturbaatioon on, että niin usein havaitut vahingolliset vaikutukset . . . eivät johdu mistään ruumiille aiheutuneesta vauriosta, vaan niiden syyllisyyden tunteista, jotka harjoittavat itsesaastutusta, ja siitä että se pyrkii estämään heitä saamasta todellisia suhteita tovereihinsa.”
Väitetään tietysti, että tällaisia syyllisyyden tunteita on ainoastaan siksi, että noita henkilöitä on lapsuudesta asti kasvatettu pitämään masturbaatiota sopimattomana. Monet sanovat näiden syyllisyyden tunteitten olevan aiheettomia. Mutta onko näin?
Useimmat myöntävät, että todellisuudessa vain harvat vanhemmat käyttävät aikaa tai osoittavat kiinnostusta keskustellakseen masturbaatiosta lastensa kanssa. Miksi siis nuori poika (tai tyttö), joka aloittaa ensi kerran masturboimisen, siitä huolimatta tuntee syyllisyyttä, itsesyytöstä? Miksi valtavan suuri enemmistö, joka tätä harjoittaa, tekee sen salassa, salakähmäisesti?
Koska masturbaatio on luonnotonta. On totta, että pienillä lapsilla on hyvin vähän käsitystä miehen ja naisen sukupuolisuhteista. Mutta nuoruusiän mukana tulee sisäinen tietoisuus, joka sanoo miehelle, että hänen sukupuolisen halunsa tyydytys on saatavissa naisesta ja päinvastoin. Masturbaatio (samoin kuin homoseksuaalisuuskin) jättää huomioon ottamatta tai sivuuttaa tämän luonnollisen järjestelyn. Se on yksi tapa luopua ”luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa” vaihtaen sen ”luonnonvastaiseen”. Kaikissa ihmisissä synnynnäisesti olevan, Jumalan antaman omantunnon jäännös saattaa sen tähden itsensä kuulluksi ja paheksuu sellaista tapaa aiheuttaen sisäisen syyllisyyden tunnon. – Vrt. Room. 1:26, 27; 2:14, 15.
Vaikka monet psykiatrit ja lääkärit antavat ymmärtää, että syyllisyyden tunteet masturbaation johdosta aiheutuvat kokonaan henkilön ’yhteiskunnallisesta opetuksesta ja kasvatuksesta’, niin asianlaita voi hyvinkin olla päinvastainen. On nimittäin todennäköisempää, että jos tällainen syyllisyyden tunne puuttuu, niin se johtuu siitä, että toiset ovat saaneet henkilön aiemmin uskomaan, että masturbaation harjoittaminen on todella ”sopivaa”, ”normaalia”, jopa ”hyödyllistä”. Nykyinen propaganda yrittääkin vaientaa tai heikentää Jumalan antaman omantunnon.
Koska tämä tapa on ”luonnonvastainen”, niin masturboija maksaa henkisesti sen seurauksista. Piintynyt tapa haittaa hänen yhteiskunnallista ja tunneperäistä kehittymistään, estää häntä saavuttamasta tervettä katsantokantaa ja asennetta toiseen sukupuoleen ja yleensä ihmisiin. Se voi tehdä ihmisestä sisäänpäin kääntyneen. Tai se voi johtaa ja usein johtaakin homoseksuaalisuuteen, jolloin henkilö tyytymättömänä yksinäiseen sukupuoliseen toimintaansa etsii toveria kahdenkeskiseen sukupuoliseen toimintaan. Vaikka lääketieteen ja psykiatrian asiantuntijat puhuvatkin masturbaation ”normaalisuudesta”, niin heidän on pakko tunnustaa, että usein piintyneestä masturbaatiosta tulee tosi este onnelliselle ja tyytyväiselle avioliitolle myöhemmin elämässä. Tosiseikat osoittavat, ettei ole tavatonta, että tämä tapa jatkuu avioitumisen jälkeenkin siinä määrin, että masturboija tuntee pakkoa etsiä psykiatrin apua. Miksi näin, jos tämä tapa on ”normaali”, ”luonnollinen” ja ”hyödyllinen”?
Mutta tajutaksemme asian paremmin meidän on hyvä ymmärtää eräitä seikkoja siitä, millä tavalla meidät ihmiset on muodostettu – ruumiillisesti, henkisesti ja tunneperäisesti.
MITEN MEIDÄT ON TEHTY
Kun poika tai tyttö kehittyy nuoruudessa sukupuolisesti aikuiseksi, niin ruumiissa tapahtuu monia muutoksia. Aivolisäkkeen, sukupuolirauhasten ja muiden rauhasten erittämät hormonit ovat toiminnassa ja aiheuttavat nämä muutokset. Tämä saa aikaan sen, että pojalla kivekset aloittavat siittiöiden muodostamisen.
Sen tähden on terveelle, normaalille miehelle luonnollista tuntea jossakin määrin sukupuolista ’viettiä’. Avioliittojärjestely varaa keinon tällaisen sukupuolisen halun tyydyttämiseksi. Mutta miten on naimattomien laita? Onko masturbaatio ainoa keino – lukuun ottamatta haureutta – tällaisen halun paineesta vapautumiseen? Ja jollei harjoita masturbaatiota, niin onko siemennesteen muodostumisella jokin vahingollinen vaikutus?
Vastaus näihin kysymyksiin on kielteinen. Sellaisen sukupuolisen paineen vähentämiseen on olemassa muita keinoja. Yksi on ”sublimaatio” – ts. paineen ohjaaminen erilaisiin ruumiillisiin ja henkisiin toimintoihin. Siten voi kasvava poika ja nuori mies pysyä ahkerana ja onnellisena työskennellen kovasti erilaisissa tehtävissä ja henkilökohtaisissa harrastuksissa.
Entä siemennesteen muodostuminen ruumiissa? Siitä, että se saavuttaisi sellaisen vaiheen, jossa se aiheuttaisi ruumiillista vahinkoa, ei ole mitään vaaraa. Ja todellisuudessa se, mitä ihminen elättää mielessään, vaikuttaa paljon enemmän sukupuoliseen kiinnostukseen. Lisäksi miehen elimistö vähentää normaalisti siemennesteen määrää ajoittaisilla yöllisillä siemenvuodoilla nukkuessa. Vähemmältä kuin 5 prosentilta 19-vuotiaista pojista esimerkiksi sanotaan tämän jäävän kokematta. (Vaikkei jollakulla olisikaan tällaisia vuotoja, niin se ei välttämättä ilmaise sukuelimissä olevan vikaa.) Yleensä kun miehellä virtsarakko yöllä täyttyy virtsalla, kohdistuu painetta vieressä oleviin rakkularauhasiin. Tämä saattaa ajoittain laukaista tahdosta riippumattoman siemenvuodon nukkuessa.
Selittäen, miksi tällaisia yöllisiä siemenvuotoja kutsutaan joskus ”märiksi uniksi” ja miksi niihin liittyy usein järjetöntä ja typerää uneksintaa, sosiologian professori Herbert J. Miles kirjoittaa:
”Kasvava tarve tyhjentää virtsarakko panee ihmisen vähitellen siirtymään unesta, missä tietoinen mieli on levossa, kohti toimivaa henkistä tietoisuutta, ts. heräämistä. Tämän asteittaisen muutoksen aikana unesta kohti valvetilaa mieli on eräänlaisessa ’hämärätilassa’, jossa alitajuinen mieli toimii. Mielikuvat ja ajatukset sekoittuvat, hämmentyvät ja voivat siirtyä nopeasti toisesta mielikuvasta, kokemuksesta tai teosta toiseen. Nämä sotkeutuneet, mullin mallin olevat, umpimähkäiset mielikuvat saattavat sisältää sukupuolisia ajatuksia tai toimintoja, joita ei suvaittaisi, jos tietoinen mieli ohjaisi ajatusta.” – Sexual Understanding Before Marriage, s. 160, 161.
Henkilöllä ei näin ollen ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä tällaisten siemenvuotojen tai niitä edistävien unien johdosta – jollei hän tiedä sallineensa ajatustensa viipyä moraalittomasti tai epäterveellä tavalla sukupuoliasioissa.
Mutta eikö masturbaatio ole tehokkaampi ja tyydyttävämpi sukupuolisen jännityksen laukaisemiseksi kuin nämä yölliset siemenvuodot?
Ei, sillä masturboija huomaa yksinkertaisen ja välittömän laukeamisen sijasta, että koko hänen hermostonsa on joutunut voimakkaaseen kiihtymystilaan, koska se, että hän on kiihottanut itseään, on kehittänyt hänessä jännitystä. Tämä voi jälkeenpäin jättää hänet hermostollisen pettymyksen ja epätyydytyksen tunteeseen. Kuitenkin hänellä on kohta pakottava halu toistaa tekonsa. Se on surkea noidankehä, jota on vaikea murtaa ja joka ei anna mitään aitoa tyydytystä.
Masturbaation epänormaalisuuden ja luonnottomuuden osoittaa sekin, että epänormaalit, mielenvikaiset ihmiset ovat yleensä tunnetusti masturboijia. Samansuuntaisesti sanoo The Bremerton Sun (Washington), että monet henkisesti häiriintyneet papit ja nunnat ovat kroonisia masturboijia.
KRISTILLINEN NÄKEMYS MASTURBAATIOSTA
On yleisesti tunnettua, että nykyään maailman ihmiset, suuri osa kirkonkävijöistäkin, jotka ovat ”päästäneet tuntonsa turtumaan”, suosivat ja suosittelevat luonnotonta masturbaatiotapaa. (Ef. 4:19) Jyrkkänä vastakohtana tosi kristityt pyrkivät oppimaan ja noudattamaan sitä, mitä Jumalan sana Raamattu sanoo sukupuoli- ja moraaliasioista. Raamatussa ei tosin ole sanoja ”masturbaatio”, ”itsesaastutus” ja ”itsetyydytys”. Mooseksen laki puhuu ”siemenvuodosta”, mutta kuten Raamatun selittäjät osoittavat, se tarkoittaa tahdosta riippumattomia yöllisiä siemenvuotoja eikä itseaiheutettuja siemensyöksyjä. (3. Moos. 15:16) Mutta on Raamatun periaatteita, jotka täysin riittävästi käsittävät masturbaatioasiankin.
Esimerkiksi Kol. 3:5, 6 (Um) sanoo: ”Kuolettakaa sen tähden ruumiinjäsenenne, jotka ovat maan päällä, haureuteen, saastaisuuteen, sukupuoliseen himoon, vahingolliseen haluun ja ahneuteen katsoen, joka on epäjumalanpalvelusta. Niiden vuoksi tulee Jumalan viha.” Kuten olemme nähneet, masturbaatio on todella ”vahingollinen halu”. Se on myös ”saastaisuutta”, sillä se on moraaliton tapa, ja tämä selittää, miksi masturboija häpeää tavallisesti itseään ja salaa vastenmielisen tekonsa toisten silmiltä.
Kristityn apostoli Paavalin neuvo on hyvin aiheellinen: ”Ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.” Ja edelleen hän kirjoittaa: ”Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” – 1. Tess. 4:7; 2. Kor. 7:1.
Entä masturboijan ”sukupuolinen himo”? Onko se ’kuoletettu’? Vai ruokkiiko hän ja elvyttääkö hän alituisesti sukupuolista haluaan, jopa siinä määrin, että tekee ”etukäteen suunnitelmia lihan halujen hyväksi” vastoin Raamatun neuvoa? – Room. 13:14, Um.
Raamattu mainitsee, että ’ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta’, tulee myös ’kuolettaa’. Tämä soveltuu tähän, sillä masturboijan kiintymys on kääntynyt pois Luojasta ja se annetaan halun kohteelle, tässä tapauksessa hänen sukupuolielimilleen, jotka saavat asiattoman tärkeyden. Tämä menettely voi siis sivuta epäjumalanpalvelusta samoin kuin muinaisessa falloksen palvonnassa, jota Jumala kovin vihasi. Sen sijaan että henkilö olisi antautunut ’kokosieluisesti Jehovalle’ (Kol. 3:23, Um), hänestä voi tulla lihallisten sukupuoliyllykkeittensä, -halujensa ja -himojensa orja ja hän voi tehdä niistä antaumuksensa kohteen. ”Sellaiset”, sanoo apostoli, ”eivät palvele meidän Herraamme Kristusta vaan omia alhaisia himojaan”, ”heidän himonsa ovat heidän jumalansa”. – Room. 16:18; Fil. 3:19; An American Translation.
”Autoeroottisuus” merkitsee kirjaimellisesti itseen kohdistuvaa eroottista rakkautta. Se on yksi sana, joka soveltuu osuvasti itsesaastutukseen, sillä sen piintynyt harjoittaminen saa henkilön ajatukset kääntymään sisäänpäin, niin että hänestä tulee itsekeskeinen ja itsekäs, ja hänellä on pulmia yrittäessään saada kosketusta toisiin. Tästä syystä ovat jotkut psykologit leimanneet itsetyydyttävän masturbaation narsismiksi kreikkalaisen mytologisen Narkissos-jumalan mukaan, joka tuhokseen rakastui omaan kuvaansa. Eikö Raamattu varoittanut, että näinä ”viimeisinä päivinä” ”ihmiset ovat . . . itserakkaita”? – 2. Tim. 3:1, 2.
Naimattomuuden kehittämisellä ”eunukkeina taivasten valtakunnan vuoksi” on monia etuja tänä lopun aikana. (Matt. 19:12, Um; 1. Kor. 7:32–38) Mutta älköön kukaan ajatelko, että tämä voidaan tehdä turvautumalla masturbaatioon. Sen sijaan itsehillintä on avain naimattomuudessa menestymiseen. ”Jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin”, on yhä paras neuvo. – 1. Kor. 7:9.
’Mutta eikö sukupuolisten tunteitten tukahduttaminen vahingoita persoonallisuuttani ja tuhoa hermostoani?’ saattaa joku kysyä. Kirja Why Wait Till Marriage (Miksi odottaa avioliittoon asti?) vastaa: ”Ei ole mitään todisteita siitä, että itsehillintä vahingoittaisi sukupuolielämääsi. . . . Suurimmassa vaarassa on poika tai tyttö, joka kulkee ympäriinsä tunteet valtoimenaan. Itsensä hillitsevä ihminen pystyy odottamaan.” Eikä tämä ole suuri ongelma, jos jollakulla on Jumalan henkeä, sillä hengen hedelmäänhän kuuluu ”itsensähillitseminen”. Itsensä hilliten kristitty voi välttää kaikenlaiset itsesaastutusmuodot ja vuorostaan saada suuren palkkion – henkistä, tunneperäistä ja hengellistä hyötyä, joka on paljon tyydyttävämpää kuin kuolemaa tuottavat ”lihan teot”. – Gal. 5:19–23.
Mutta miten tämä tapa, joka vaivaa niin monien ihmisten omaatuntoa, saa ensinkin otteen heistä?
EHKÄISY JA PARANNUSKEINO
Jos ymmärtää syyn, niin on helpompi panna täytäntöön huonon tavan ehkäisy ja parantaminen. Oletko tiennyt esimerkiksi, että äidit ja isät, jotka ovat hivelleet kiukkuilevien pienokaistensa sukupuolielimiä heidän pitämisekseen rauhallisina, kiihottavat tietämättään heitä tulemaan myöhemmin masturboijiksi? Pojat ja tytöt voivat alkaa leikitellä sukupuolielimillään murrosiässään, ja koska he eivät saa mitään neuvoa sitä vastaan, niin heidän ensimmäiseksi tiedostamansa asia on, että he ovat joutuneet tottumuksen ansaan. Ja jolleivät jotkut tiedä mitään tuollaisesta itsesaastutuksesta ennen oppikouluun menoaan, niin on todennäköistä, että he oppivat sen koulutovereiltaan tai itseltään opettajilta.
Tutkimukset osoittavat, että suurin osa masturbaatiosta ei johdu niinkään paljon eroottisen paineen vahvistumisesta kuin samanlaisista jännityksistä ja huolista, jotka aiheuttavat unettomuuttakin. Nuoret ja monet vanhemmatkin ihmiset, jotka ovat jännittyneitä tunnevaikeuksista, turvautuvat masturbaatioon pakotienä ruumiillisista ja tunnepitoisista epämukavuuksistaan – jonkinlaisena rauhoittimena eli tyynnyttimenä, kuten he ajattelevat, saadakseen mielensä irtaantumaan huolistaan. Samoin myös henkilöt, jotka kärsivät ikävystymisestä, työttömät ja vangit, varsinkin jos he ovat käyttäneet huumeita, harjoittavat usein masturbaatiota.
Välttämällä näitä asioita, jotka aiheuttavat ja edistävät tätä tapaa, henkilö tekee paljon estääkseen tätä itsepintaista tapaa pääsemästä lainkaan alkuun. Mutta mitä voivat tehdä ne tuhannet ihmiset, joilla on nyt tämä tapa, riistäytyäkseen siitä vapaiksi?
Monenlaisia asioita ehdotetaan. Vältä pornografista kirjallisuutta ja niiden seuraa, joilla on löyhä moraali. Työskentele ahkerasti ruumiillisesti ja henkisesti. Älä anna pulmien muodostaa jännitystiloja, jotka aiheuttavat mieltä painavia huolia. Tämä ei ole liian vaikeata, jos noudatetaan Matt. 6:25, 33:ssa ja Fil. 4:8:ssa olevia Raamatun neuvoja. Älä ole koskaan syrjäänvetäytyjä, joka yrittää eristäytyä. Järjestä siten, että nukut yöllä toisten perheen jäsenten kanssa samassa makuuhuoneessa. Nuku kyljelläsi, älä selälläsi äläkä mahallasi. Tässä muutamia ehdotuksia päivittäisen ohjelman järjestämiseksi.
Mutta kukaan ei voi toivoa pääsevänsä vapaaksi tästä tavasta, ellei hänellä ole sydämestä lähtevää halua sen lopettamiseen. Niin kauan kuin ”lihan himo, [ja] silmäin pyyntö” ovat voimakkaampia kuin halu miellyttää Jehovaa, on lopettaminen vaikeata. (1. Joh. 2:16; vrt. Jaak. 1:14, 15.) Kun kerran sinulla on aito halu vapautua tästä ei-toivotusta tavasta, niin varustaudu lisäksi näillä erittäin tärkeillä aseilla – tahdonlujuudella, päättäväisyydellä ja itsehillinnällä – jos toivot voittavasi taistelun. Ei myöskään rukousta voida sivuuttaa, sillä Jehova lupaa auttaa niitä, jotka pyytävät apua kaikkien pulmiemme käsittelyssä. – Fil. 4:13; Kol. 4:2; 1. Piet. 4:7.
Jotkut huomaavat mitä vaikeimmaksi tavan lopettamisen jyrkästi. Ja kun he tilapäisesti sortuvat – tavallisesti puolittain tajuisessa unitilassa – niin he tuntevat syvästi syyllisyyttä ja kelvottomuutta saamaan Jehovan armoa. Näistä syistä ei ole ainoastaan hyödyllistä, vaan myös usein viisasta etsiä jonkun kristityn vanhimman apua ja rohkaisua. Kun tytöllä on tämä pulma, niin hän voi haluta lähestyä jotakuta vanhinta tai kypsää, kunnioitettua kristittyä sisarta saadakseen apua. – Tiit. 2:2–4.
Vielä yksi vaikuttava voima jonkun auttamiseksi pääsemään tuosta tavasta voi olla halu palvella enemmän kristillisessä seurakunnassa. Jos mies ”tavoittelee” tällaisen edun saamista, niin hänen tulee huomata, että yksi kristityille vanhimmille asetetuista vaatimuksista on ’itsehillintä’. (1. Tim. 3:1, Um; Tiit. 1:8) Jos mies masturboi säännöllisesti ja tavanomaisesti, niin voisiko hän täyttää nämä mitat? Tosin voi jollakulla sellaisella, joka on jo tällaisessa asemassa, olla tilapäinen kamppailu tämän pulman kanssa, ja jos hän taistelee sitä vastaan ja saa voiton, hänen ei tarvitse tuntea olevansa kelpaamaton. Mutta piintynyt masturbaation harjoittaja, jolta puuttuu itsehillintä, on vaarassa sortua vielä suurempiin väärintekoihin. Hän tuskin voi palvella ’esikuvana laumalle’. (1. Piet. 5:2, 3) Myös halu palvella rakkaudellisesti Jumalaa ja veljiä voi auttaa vapautumaan itsesaastutustavasta.