Miten se vaikuttaa sinuun?
KATSELETKO jalkapalloa tai muuta urheilua televisiosta. Katselitko MM-kilpailuja? Miten pitkälle menit nähdäksesi ne? Miten tärkeä sinulle oli niiden lopputulos?
Monille heidän joukkueensa voitto on käytännöllisesti katsoen kaiken muun yläpuolella. Maiden väliset kilpailut voivat olla uskomattoman kovia ja johtaa voimakkaisiin kansallismielisiin tunteisiin. New York Times huomautti: ”Jalkapallo on monille sodan vertauskuvallinen muoto.” Valaistakseen tätä sanomalehti kuvaili sen ottelun seurauksia, joka antoi Perulle paikan vuoden 1970 MM-kisoihin, sanomalla:
”Ottelun päätyttyä suurin osa Liman väestöstä virtasi kaduille. Resuisiin vaatteisiin pukeutunut poika ryntäsi ulos San Franciscon kirkon lähellä sijaitsevasta oviaukosta, kietoi kätensä valtavan suuren mustan koiran ympärille ja huusi: ’Mikä onni! Miten loistava päivä Perulle! Pepito, me olemme voittaneet! Me olemme voittaneet!’
”Lima oli koko yön kirjavasti koristeltujen autojonojen ja laulavien ja tanssivien väkijoukkojen otteessa. Useat tuhannet ihmiset marrssivat presidentti Velascon kodin edustalle ja tämä kiipesi katolle ja heilutti suurta lippua. Presidentti yhtyi lauluun liikutuksesta käheällä äänellä. Hän piti väkijoukolle improvisoidun puheen, jossa hän sanoi edellisten hallitusten huonon asiainhoidon johtaneen jalkapallojoukkueiden kehnoon menestykseen.”
Edellä kuvattu on tyypillistä monien urheiluintoilijoiden voimakkaille tunteille. Voitto nostaa heidät hurmion korkeuksiin, mutta häviö saattaa syöstä heidät epätoivon syvyyksiin. Se voi johtaa hirvittäviin seurauksiin, kuten havaitsimme edellisestä kirjoituksesta. Onko kilpailuhenki vaikuttanut koskaan sinuun? Kun suosikkijoukkueesi pelaa, joudutko tunnekuohun valtaan kenties sanoen haastavasti: ’Nyt me näytämme heille, kuka on paras’?
Raamattu antaa tähän liittyvää viisasta opastusta. Me hyödymme varmasti, jos sovellamme sitä. Pane merkille, mitä Raamattu sanoo: ”Älkäämme tulko itsekeskeisiksi, herättäen kilpailuhenkeä toisissamme, kadehtien toisiamme.” (Gal. 5:26) Mitä tämä merkitsee?
”Herättäen kilpailuhenkeä”
Sanakirjojen mukaan se kreikkalainen sana, joka on tässä käännetty ”herättää kilpailuhenkeä”, merkitsee ’ärsytellä’, ’houkutella esiin’, ’haastaa toinen taisteluun tai kilpailuun’. Niinpä eräs raamatunkäännös (The Bible, An American Translation) kääntää sen: ”Älkäämme haastako toisiamme kilpailuun turhamaisuudessamme.” Ja Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksen vuoden 1950 laitoksen (engl.) alaviite tarjoaa vaihtoehdoksi ”pakottaen toisemme ratkaisevaan otteluun”.
Armeijat pakottavat vastustajansa ”ratkaisevaan otteluun”, ja sotilaat tekevät samoin. Muista, kuinka röyhkeä Goljat huusi muinoin: ”Minä olen filistealainen, ja te olette Saulin palvelijoita; valitkaa joukostanne mies, joka tulee tänne minun luokseni. . . . Antakaa tänne mies, niin me taistelemme keskenämme.” (1. Sam. 17:8–10) Mutta kristityt haluavat välttää tällaista henkeä, kun he osallistuvat peliin. Elämä ei riipu sellaisten pelien voitosta tai häviöstä. Jalkapallo ja muu urheilu tulee nähdä jatkuvasti oikeasta näkökulmasta – pelkkänä huvina, satunnaisena ajanvietteenä – eikä minään elintärkeänä asiana.
Kuinka sinä suhtaudut urheiluun? Onko esimerkiksi tapanasi olla poissa kristillisistä kokouksista, kun pelaat tai olet läsnä otteluissa? Toisaalta osoittaisiko säännöllisten kristillisten kokousten aikojen muuttaminen joidenkin urheilukilpailujen vuoksi, että hengellisiä asioita arvostetaan oikealla tavalla? Antaisiko tämä hyvän esimerkin niille, jotka alkavat parhaillaan edistyä hengellisesti? Muista Jeesuksen kehotus: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa.” – Matt. 6:33.
Entä osallistuminen?
Jalkapallon kaltaisten pelien pelaamisesta voi olla hyötyä. Raamattu sanoo: ”Ruumiillisesta valmennuksesta on hyötyä vähään, mutta jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen.” (1. Tim. 4:8) Jalkapallo varaa erinomaista liikuntaa, sillä siinä juostaan paljon. Ja pelin temmatessa mukaansa mieli voi hyötyä siten, että ajatukset kääntyvät pois muista huolista. Mutta kun pelataan väärästä vaikuttimesta – voiton saamiseksi hinnalla millä hyvänsä – seurauksena on ongelmia. Ja näin käy usein ammattilaisjalkapalloilussa. Lisäksi tärkeämpi asia – ”jumalinen antaumus” – saatetaan työntää syrjään. Pane siksi merkille, millaiseen ratkaisuun eräs ammattilaispelaaja päätyi:
”Vuonna 1965 unelmistani tuli todellisuutta, ja kerroin iloisena työtovereilleni lukkoverstaassa: ’Pojat, olen juuri allekirjoittanut sopimuksen Bayern-Münchenin (jalkapallon ammattilaisseuran) kanssa!’ Se, mitä ennen olin tehnyt työajan jälkeen, kuului nyt osana itse työpäivään: otteluun valmistautumiset, harjoitukset ja harjoitusleiri.
”Minulle oli avautunut 18-vuotiaana ammattilaisjalkapalloilun suuri maailma! Kasvinkumppanieni Franz Beckenbauerin ja Georg Schwarzenbeckin ohella pelasin Gerd Müllerin ja Sepp Maierin (kaikki neljä olivat vuoden 1974 maailmanmestaruusjoukkueen jäseniä) kanssa.
”Saksan jalkapallocupin voitto Frankfurter Wald -stadionilla 66000 ihailijan edessä vuonna 1966, sitä seuranneet Euroopan mestaruuskilpailut ja matkamme Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan vuonna 1967 olivat ammattilaisurani kohokohtia. 1968–69 siirryin 1. FC-Nürnbergiin ja 1969–70 Stuttgarter Kickersiin.
”Stuttgartissa aloin tutkia vakavasti Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Tajusin pian, ettei kristittyjen pitäisi laiminlyödä kokouksiaan. Se ei ollut mikään ongelma, kun olin kotona; mutta ollessani pelikiertueella koko viikonloppu kului tavallisesti matkustamiseen.
”Päätökseni luopua ammattilaispalloilusta ei ollut helppo. Kuitenkin vertauskuvasin Jehova Jumalalle antautumiseni vesikasteella Münchenissä 3. elokuuta 1973. Jalkapallo oli tuonut elämääni paljon mielihyvää, mutta sitä ei voinut koskaan verrata siihen mielihyvään, mikä ihmisellä on, kun hän tietää, että hänellä on erinomainen suhde Jehovaan.”
Ihmisen kyky pelata – hänen sulavat liikkeensä ja notkeutensa – on onnelliselta Luojalta saatu lahja. Mutta kuten on niin monien muiden lahjojen laita, näitäkin voidaan käyttää väärin ja ne voidaan turmella. Tarvitaan tasapainoa, jotta asiat nähtäisiin jatkuvasti oikeasta näkökulmasta. Meidän tulisi pitää aina mielessä jumalisen antaumuksen verraton arvo, ”koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen”. – 1. Tim. 4:8.