Syvempää näkemystä uutisiin

Isän vaikutus

● ”Suurin yllätys [erään lapsia ja uskontoa koskevan saksalaisen tutkimuksen tulosten] tarkastelussa oli isän osuus”, kertoi ”The German Tribune”. ”Tutkimus osoitti, että jos isä suhtautuu myönteisesti uskontoon, niin vanhemmilla lapsilla on enemmän uskonnon tuntemusta, ja se on omiaan lisäämään uskonnollisuutta.”

”Tribune”-lehti mainitsee, että ennen Kölnin lähellä Neussissa sijaitsevasta opettajainvalmistuslaitoksesta olevan Gisela Pannenin tutkimusta ”oletettiin, että äidillä oli suurempi vaikutus lapsen uskonnollisuuteen, koska hänellä on tärkeämpi osa sen kasvattamisessa”.

Perheen Alkuunpanija, Jehova, tiesi epäilemättä, kenelle antaa vastuun, kun hän henkeytti apostoli Paavalin sanomaan: ”Te isät, . . . kasvattakaa [lapsianne] Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Ef. 6:4) Äideillä on tietenkin myös tärkeä osuus lasten kasvattamisessa, ja olosuhteet saattavat jopa vaatia heitä kantamaan yksinään koko vastuun. Niinpä Raamattu usein liittääkin vanhempien vastuut yhteen, kun se esimerkiksi sanoo: ”Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta.” Timoteuksen äiti Eunike onnistui varmasti vanhemman tehtävässään, vaikkei hänellä ollut uskovan aviopuolison apua. – Sananl. 1:8; 2. Tim. 1:5; 3:14, 15.

Uskonnonvapautta ’laajennettu’

● Päätöksessä, jonka uutistoimisto AP sanoi ”dramaattisesti laajentaneen uskonnonvapautta työpaikalla”, Yhdysvaltain liittovaltion korkein oikeus julisti, että työntekijä, joka luopuu työpaikastaan uskonnollisten vakaumustensa vuoksi, saa työttömyyskorvausta. Indianan osavaltiossa erään terästehtaan työntekijä, joka oli Jehovan todistaja, oli siirretty entisestä työstään, teräslevyjen valmistuksesta, tykkitornin kokoonpanohihnalle. Kun hän jätti työpaikkansa, koska yhtiöllä ei ollut annettavana mitään siviilityötä, häneltä evättiin osavaltion antama työttömyyskorvaus. Indianan osavaltion korkein oikeus kannatti epäämistä, koska oikeusistuin oli sitä mieltä, etteivät hänen perusteensa täyttäneet ”hyvän syyn” vaatimusta.

Mutta kahdeksan Yhdysvaltain korkeimman oikeuden yhdeksästä jäsenestä oli eri mieltä. ”Meidän asiamme ei ole sanoa, että hänen vetämänsä raja oli kohtuuton”, kirjoitti liittovaltion korkeimman oikeuden presidentti Warren E. Burger päätöksessä. ”Oikeusistuimet eivät ole raamatuntulkinnan tuomareita.” Oikeusistuin sanoi, että kun osavaltio epää jonkin tärkeän korvauksen ”uskonnollisen vakaumuksen saneleman käytöksen johdosta ja painostaa siten melkoisesti asianomaista mukauttamaan käytöstään ja rikkomaan vaatimuksiaan, niin uskontoon kohdistetaan painostusta”, joka on perustuslain vastaista.

Päätöstä käsittelevä ”Times”-lehden uutinen alkoi Raamatusta otetulla lainauksella: ”Niin he takovat miekkansa vantaiksi. – Jesaja 2:4.” On varmastikin yksilön omantunnon asia, eikä oikeusistuimen asia, kuten korkeimman oikeuden presidentti Burger sanoi, olla ’raamatuntulkinnan tuomari’, kun on kysymys sellaisten periaatteiden soveltamisesta yksilön elämään.

Ryöstelykö ei syntiä?

● Brasiliassa vallitseva ”vuosisadan kuivuus”, joka on pahin sitten vuoden 1877, on kohdannut maan koillisosassa sijaitsevaa aluetta, joka on suurempi kuin Ranska ja Italia yhdessä, ja on vaikeuttanut vakavasti 13 miljoonan asukkaan elämää. Maaliskuussa neljässä osavaltiossa tunkeutui 39 kaupunkiin satoja nälkäisiä kuivuuden uhreja vaatien ruokaa. Muutamissa kaupungeissa, joissa heidän vaatimuksiaan ei heti täytetty, ryöstettiin kauppoja ja tavarataloja.

Kardinaali Aloísio Lorscheider Fortalezasta, ryöstelyn kohteeksi joutuneen Cearán osavaltion pääkaupungista, julisti: ”Henkilö, joka havaitsee olevansa äärimmäisessä hädässä, voi laillisesti ottaa sellaisen määrän hyödykkeitä, jonka toiset olisivat velvollisia antamaan hänelle hyväntekeväisyytenä.”

Kardinaali Lorscheider ei ilmaissut, millä perusteella hän julisti, että olosuhteet voivat tehdä ryöstelyn lailliseksi. Mutta jos hän olisi perustanut neuvonsa siihen, mitä apostoli Pietari sanoi, niin hän olisi sanonut: ”Älköön . . . kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin.” Ja jos se johtaisi siihen, että olisi kärsittävä nälkää, kunnes valtio järjestäisi avustusta, kristityt olisivat ’alamaisia esivallalle’, kuten Raamattu käskee. – 1. Piet. 4:15; Room. 13:1; ”Kirkkoraamattu”.