Murtaudu vapaaksi tekemään ”Jumalan täydellinen tahto”

”Lakatkaa muodostumasta tämän asiainjärjestelmän mukaan ja muuttukaa sen sijaan uudistamalla mielenne, jotta voisitte varmistautua Jumalan hyvästä ja otollisesta ja täydellisestä tahdosta.” – Room. 12:2, Um.

1. Mitä riemullista ilmoitusta julistetaan nyt ja missä?

JEHOVA antoi käskyn: ”Julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille.” (3. Moos. 25:10) Vaikka pimeys peittääkin maan ja ydinaikakauden tiheä synkeys on laskeutunut kansojen ylle, niin vapautta julistetaan nyt maan ääriin asti. Miten? Sen suurenmoisen, riemullisen ilmoituksen avulla, että ”maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme [Jehovan] ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän on hallitseva kuninkaana iankaikkisesti”. (Ilm. 11:15–18, Um) Se tietää tuomiota kaikille Jumalan ja ihmiskunnan vihollisille. Se julistaa, että koko pian ”maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren”, ja että hyvää tahtovat ihmiset voivat nyt astua ikuiseen vapauteen ja onneen yhtenä ihmisperheenä ja ylistää sen Luojaa ja Suurta Hyväntekijää. – Jes. 11:1–9.

2. Mistä ainoastaan tämä hyvä uutinen löydetään?

² Miten ihmeellisen hyvä uutinen! Se on hyvä uutinen, joka lämmittää jokaisen rehellisen sielun sydäntä, olkoonpa hänen rotunsa, kansansa tai heimonsa mikä hyvänsä ja asukoonpa hän missä tahansa – Afrikassa tai Amerikassa, Aasiassa, Euroopassa tai meren saarilla. Tämä vapautuksen iloinen uutinen on löydettävissä ainoastaan Jumalan Vapauden kirjasta, Raamatusta, mistä Jumalan Poika, Jeesus sanoi: ”Sinun sanasi on totuus.” – Joh. 17:17.

3. a) Millä tavalla tämä maailma on vankila? b) Miten Jeesus ilmaisi perimätiedon ansat?

³ Julistaessaan vapautta vangitulle ihmiskunnalle Raamattu ilmaisee myöskin selvästi ne kuolemantuottavat ansat, mitkä ovat muuttaneet tämän nykyisen maailman suunnattomaksi vankilaksi. Tämä maailmako vankila? Niin, vankila, missä kietovat uskonnolliset perimätiedot pitävät sekä kristikuntaa että pakanamaailmaa kahleissaan. Suuri vapauden puolesta taistelija, Jeesus Kristus, tuomitsi yli tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten Juudan kansan vanginvartijat sanoen: ”Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? . . . te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut.” (Matt. 15:3, 6, 7) He osoittivat ulkokultaisesti ulkonaista kunnioitusta Jumalaa kohtaan opettaen samalla Saatanan orjuudessa olevan palvontajärjestelmän perimätietoja ja eläen niiden mukaan. Mutta perimätietojen ansat eivät ole rajoittuneet yksistään fariseuksien päiviin. Perimätiedon ja tottumusten kahleet ovat nykyisinkin kaikkien maan kansojen esteenä.

4. Miten joku voi murtautua vapaaksi tekemään Jumalan tahdon?

⁴ Miten tästä orjuudesta voidaan murtautua vapaaksi? Tämä murtautuminen voi tapahtua noudattamalla suuren vapauden esitaistelijan Jeesuksen sanoja. Jehova voiteli tämän Jeesuksen ”kertomaan hyvää uutista nöyrille, . . . julistamaan vangituille vapautusta ja silmien täyttä avaamista jopa vangeillekin”. (Jes. 61:1, Um) Hän avaa ymmärryksen silmät opettamalla totuutta, Raamatun totuutta. Hän sanoo niille, jotka uskovat hänen opetuksensa: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Joh. 8:31, 32) Totuus vapauttaa perimätiedoista, niin että ihminen voi todeta ja tehdä ”Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon.” – Room. 12:2, Um.

5. Millainen taistelu on välttämätön vapaaksi murtautumiseksi ja vapaana pysymiseksi? Onko se sen arvoinen?

⁵ Jeesuksen opetuslapset puhuivat Mestarinsa tavoin siitä maailmanlaajuisesta orjuudesta ja päättäväisestä taistelusta, mitä vaaditaan vapaaksi murtautumiseen. Eräs näistä, apostoli Paavali, selitti: ”Sentähden minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka, [ovat] pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä”. (Ef. 4:17, 18) Mutta jotta hyvää tahtovat voisivat lakata vaeltamasta pakanoitten kanssa, niin heidän täytyy ”vangita jokainen ajatus kuuliaiseksi Kristukselle”. (2. Kor. 10:3–5) Heidän on taisteltava ja taisteltava ankarasti murtautuakseen vapaaksi Jumalaa tuntemattoman maailman hämmentävistä, turhista ajatuksista. Se saattaa merkitä ponnistelua ja suurta uhrausta, mutta Jumalan antamat palkinnot korvaavat ne satakertaisesti! – Mark. 10:28–30.

6, 7. a) Mikä perinteellinen kaava tavataan kaikkialla maailmasta? b) Missä määrin on epäjumalanpalveluksesta tullut ansa?

⁶ ”Muuttukaa uudistamalla mielenne”, sanoo Paavali. Mistä on muututtava? Maailman perinteellisestä kaavasta. Se saattaa vaihdella hiukan eri maissa, mutta yleinen kaava on sama. Se ei perustu totuuteen eikä rakkauteen, vaan taikauskoon, valheisiin ja itsekkyyteen. Salomo sisällytti mukaan koko tämän maailman, kun hän kuvaili sen ”turhuuksien turhuudeksi” ja vaivannäöksi ”tuulen hyväksi”. – Saarn. 12:8; 5:15.

⁷ Suuren osan tästä maailmanlaajuisesta kaavasta muodostaa uskonnollisen muodollisuuden kahle. Sekä kristikunnassa että pakanamaailmassa on pyhät kulkueensa, kynttilänsä, suitsukkeensa, epäjumalansa ja ”pyhimyksensä”. Niiden, jotka tuntevat niin sanottuja ”kristittyjä pyhimyksiä”, ei tarvitse ilmaista lainkaan hämmästystään, kun he havaitsevat itämailla käydessään budhalaisilla epäjumalilla pyhimyskehät ja rukousnauhat. Se kuuluu kaikki tämän maailman kaavaan. Paavalin neuvo on hyvä totuuden etsijöille kautta maailman: ”Rakkaani, paetkaa epäjumalanpalvelusta.” (1. Kor. 10:14) Epäjumalanpalvelus on ansa ja sokaisee joukot näkemästä tosi Jumalan palvontaa. – 2. Kor. 4:3, 4.

8, 9. a) Rajoittuvatko ”joulu” ja muut samanlaiset juhlat kristikuntaan? b) Mitä Pietari sanoo moisista kemuista?

⁸ Mutta niiden harvojen, jotka ovat murtautuneet epäjumalanpalveluksesta ja muista muotomenoista vapaiksi, täytyy kavahtaa vielä ovelampia epäjumalanpalveluksen muotoja. Kaikkialla maailmassa on juurtuneita uskonnollisia tapoja ja usein kansallisia tapoja, mitkä ovat Jumalan Sanan vastaisia. Niistäkin on tempauduttava irti, jos tahtoo saada elämän Jumalan uudessa maailmassa. Monet näistä tavoista ovat saavuttaneet eräänlaisen yleisyyden, niin että niitä noudattaa sekä kristikunta että pakanamaailma, kuten esimerkiksi ”joulun” kemut, mitkä kristikunta on lainannut pakanoilta.a Kuitenkin lainaa nyt ns. pakanamaailma ”joulun” jälleen takaisin, kuten seuraava uutinen kertoo Tokiosta, budhalaisesta Japanista: ”Poliisiluettelojen mukaan oli jouluillan joukkoja aina 25. päivän aamuun saakka 3 700 000. Se oli sodanjälkeisen juhlinnan huippu.”b

⁹ ”Joulun” kaava on sama maailmanlaajuisesti. Mutta onko se kristillinen? Ehdottomasti ei! Ovatko uudenvuoden vietot, kevätjuhlat ja elonkorjuun kiitosjuhlat, joita vietetään maailmanlaajuisesti, sopusoinnussa Raamatun opetuksen kanssa? Vai ovatko ne maailmallista todellisuudenpakoa? Pietari sanoo niille, jotka muuttavat mielensä: ”Sillä se aika, mikä on kulunut, riittää jo siihen, että te olette täyttäneet kansojen tahdon, kun te vaelsitte irstaan käytöksen teoissa, himoissa, viinin kohtuuttomassa käytössä, kemuissa, juopotteluissa ja epäjumalanpalveluksissa, joilla ei ole lain estoa.” (1. Piet. 4:3, Um) Karta maailman kaavaa!

10, 11. a) Miten yleinen kuolemattomuusoppi on laskenut suuren taakan ihmisten kannettavaksi? b) Miten Raamatun totuus kuolleista tuo lohtua?

¹⁰ Johannes sanoi: ”Koko maailma on tuon jumalattoman vallassa.” (1. Joh. 5:19, Um) ”Tuo jumalaton”, Saatana, sanoi ihmiskunnan esivanhemmille: ”Ette suinkaan kuole.” Tämä oli ensimmäinen valhe, minkä valheen isä lausui, ja sisälsi hänen myöhemmän valheensa sielun synnynnäisestä kuolemattomuudesta. (1. Moos. 3:4; Joh. 8:44) Vastoin Jumalan selvää lausuntoa: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava”, maailman uskonnot pitävät kiinni Saatanan opetuksesta. (Hes. 18:4) Uskonsa mukaisesti, että sielu on kuolematon, sekä ”kristityiksi” tunnustautuvat että ”pakanat” pitävät pitkiä rukouksia ”edesmenneitten” henkien puolesta ja tekevät tiettyinä aikoina pyhiinvaelluksia perheen pyhäkköihin tai haudoille. Länsimaissa ovat hautajaiset usein tuhlailevan ylellisiä, ja kuolleitten puolesta pidetyt rukoukset kalliita, mutta ne ovat vielä kalliimpia itämailla. Kiinalaiset säästävät koko elinikänsä, jotta heidän kuolemaansa voitaisiin viettää äärimmäisen loisteliaasti. Lasten, lastenlasten ja serkkujen odotetaan osoittavan kunnioitustaan eläville ja kuolleille ja kantavan erilaisia suruvärejä vuosikausia jälkeenpäin.

¹¹ Mutta ne, jotka muuttavat mielensä tuntemaan Jumalan täydellisen tahdon, voivat murtautua vapaiksi moisesta uskonnon orjuudesta. Kun heillä on Raamatun totuus, niin he saattavat sitäpaitsi lohduttaa surevia kertomalla heille ”siitä toivosta Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, . . . sekä vanhurskasten että vääräin”. (Apt. 24:15) Ne, joilla on ”’toivo Jumalaan”, eivät mukauta tietään maailman kuolleita kunnioittavan menettelyn jälkeen. He kunnioittavat sen sijaan Jehovaa ja tekevät tunnetuksi hänen rakkaudellisen päätöksensä kuolleitten suhteen. – Joh. 5:28.

12. Mikä elävä voima voittaa materialismin ja tukahduttaa feodalistiset hallitsevat perinteet?

¹² Tämän maailman orjuuden muodot valtaavat kaikki elämän toiminnat. ”Ne, jotka rikastua tahtovat”, länsimaissa, lankeavat tappavan materialismin kurjaan orjuuteen. (1. Tim. 6:9, 10) Itämailla ovat toiset niin lujasti piintyneet tottumuksiin ja velvoituksiin, että heidän on mitä vaikeinta ajatella selvästi tai pohtia itsekseen. Heidän täytyy pysyä orjamaisessa asemassa feodaalisesti hallitussa yhteiskunnassa, niin he ainakin ajattelevat. Thaimaan budhalaiset sanovat, että kristitty pappi voi yhtä hyvin soittaa viulua vesipuhvelille kuin yrittää selittää Raamattua heille. Mutta tämä ei pidä kuitenkaan aina paikkaansa, sillä budhalaisetkin murtautuvat vapaiksi tullakseen ”kaikkien kansojen kalleuksien” joukkoon palvomaan Jehova Jumalaa. Tämä on totisesti todistus Jehovan Sanaan, Raamattuun, sisältyvästä väkevästä, elävästä voimasta. – Hagg. 2:7, As; Hepr. 4:12.

13. Minkä varoituksen Paavali antaa maailmallisen viisauden kahleista?

¹³ Sitten on maailmallisen viisauden kahleet. Monet sekä lännessä että idässä ovat inhimillisen filosofian orjuudessa. Konfutse painotti viisautta, pään saamaa oppia. Tähän päivään asti on ollut niin sanottuja älyniekkoja, jotka ovat korottaneet oppimisen jalustalle ja siirtyvät toisesta opinnosta toiseen. He sanovat sitä sivistyksen etsimiseksi. Paavali varoittaa tästä: ”Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.” – Kol. 2:8.

TÄYDELLINEN MURTAUTUMINEN VAPAUTEEN

14. a) Mikä on nyt tärkeätä? b) Miten tosi onnellisuus voidaan nyt saavuttaa?

¹⁴ Niille, jotka ovat vanhan maailman jonkin osan orjuudessa, on nyt tullut loistava tilaisuus tehdä läpimurto, murtautua täydelleen vapauteen. Nyt on tärkeätä tehdä tämä murto, sillä tämä maailma on ”viimeisissä päivissään”. (2. Tim. 3:1) Miten tärkeä täsmällinen tieto onkaan nykyään! ”Herran pelko on tiedon alku.” (Sananl. 1:7) Kun hyvää tahtovat ihmiset näkevät Jumalan pelottavaa kunnioitusta herättävät työt luonnossa ja hänen luomakuntansa ihanan moninaisuuden, niin heidän kaikkien täytyy ymmärtää, että hän on olemassa! Mutta Raamatun Jumala ei ole mikään nimetön käsite. Hän on Ylin Persoona, ”iankaikkinen kuningas, katoamaton, näkymätön, ainoa Jumala”. (1. Tim. 1:17) Hän on elämän ja voiman lähde. Hän on Jehova, Suuri Päättäjä, jonka ajatukset ja tiet ovat paljon ihmisten viisautta ylempänä. (Jes. 55:8–11) Onnellinen on tosiaan se ihminen, joka tutkii tunteakseen ja rakastaakseen Jehovaa ”kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan ja kaikesta mielestään”. (Matt. 22:37) Hän ”täyttyy hänen tahtonsa täsmällisellä tuntemuksella kaikessa viisaudessa ja hengellisessä oivalluksessa vaeltaakseen Jehovan arvon mukaisesti”. (Kol. 1:9, 10, Um) Hän rupeaa todellisesti arvostamaan sitä ihmeellistä huolenpitoa, mihin Jehova on ryhtynyt Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä, jotta hän voisi murtautua vapaaksi tekemään ”Jumalan täydellisen tahdon” ja varjeltua maailman lopussa.

15. Mitkä arvokkaat esimerkit mainitaan vapaiksi murtautuvista?

¹⁵ Raamatun sivut ovat täynnä esimerkkejä niistä, jotka ovat tehneet tämän murron ollakseen vapaita tekemään Jumalan täydellisen tahdon. Nämä ovat nuhteettomuuden säilyttäjiä, jotka ovat taistelleet koko elinaikansa tehden Jumalan täydellisen tahdon, ja se elämä on ollut iloa ja tyydytystä. Babyloniassa oli kolme uskollista heprealaista vankia, jotka kieltäytyivät seuraamasta kansanjoukkoa sen epäjumalanpalveluksessa. Heiltä vaadittiin rohkeutta seisoa yksin, samoin kuin nyt vaaditaan kristityiksi tunnustautuvalta tai budhalaiselta rohkeutta murtautua vapaaksi epäjumalallisista menoista, mitkä hänen esivanhempansa ovat välittäneet hänelle. Oli Jeremia, joka pysyi erossa kansan luopumuksesta ja julisti Jehovan Sanaa. Se vaati rohkeutta, samoin kuin hindulta tai afrikkalaiselta vaaditaan rohkeutta erottautua kansallis- tai heimouskonnosta ja todistaa Jehovasta. Oli Mooses, joka hylkäsi Egyptin korkeat seurapiirit Jumalan kansan alhaisen seuran vuoksi. Se vaati rohkeutta, mutta harkitsehan hänen löytämiensä hengellisten rikkauksien yltäkylläisyyttä, mikä ylittää kaikki tämän nykyisen maailman materialistiset edut. – Dan. 3:13–18; Jer. 1:4–10; Hepr. 11:24–27.

16. Millaisia palkintoja vapaiksi murtautuvat saavat?

¹⁶ Sadat tuhannet ovat nykyään samalla tavalla murtautuneet kaikkialla kristikunnassa ja pakanamaailmassa todelliseen vapauteen. He ovat ”niitten joukko, jotka tuntevat Jumalansa”, ja he ovat tulleet vahvoiksi maailmanlaajuisena uuden maailman yhteiskuntana uskossa Jumalaan ja Kristukseen Jeesukseen. (Dan. 11:32) Sukulaiset ja entiset ystävät saattavat pilkata ja sanoa: ”Mitä sinä siitä saat?” Mitä he saavat siitä? Jumalan täydellisen tahdon tuntemuksen rikkaudet, loistoisassa uudessa maailmassa saatavan iankaikkisen elämän toivon, todellisten ystävien kaiken ylittävän rakkauden nyt ja ikuisesti Jehovan uuden maailman yhteiskunnassa! Nykyinen maailma ei ymmärrä koskaan tätä rakkautta. Se näkee sen ja ihmettelee sitä, mutta ei ymmärrä sitä, jollei joku yksilö tule tähän yhteiskuntaan. (Joh. 13:34, 35) Jehovan todistajat saavat kaiken, mitä sydän voi toivoa kokosydämisestä antaumuksesta kaikkeuden Yksinvaltiaalle Hallitsijalle.

17. Mitä myönteistä toimintaa vaaditaan vapaaksi murtautumiseksi, ja miten monet ovat epäonnistuneet tässä?

¹⁷ Antaumuksesta? Niin Jehovalle antautuminen on lopullinen askel murtauduttaessa vapaaksi tekemään ”Jumalan täydellistä tahtoa”. Kuitenkin tarvitaan myönteistä toimintaa tämän vapauteen murtautumisen suorittamiseksi samoin kuin kaikissa siihen johtavissa askeleissakin, myönteistä ponnistusta, päästäkseen ajattelemaan eri tavalla kuin maailma, myönteistä tutkimista, jotta rupeaisi ajattelemaan Jumalan ajatuksia, Raamatun teitä, ja myönteistä yhteyttä Jumalan oman kansan kanssa uuden maailman yhteiskunnassa. (Kol. 3:23, 24) Sen täytyy olla myönteisyyttä, mikä seuraa koko matkan Jehovalle antautumiseen saakka. Monet ovat epäonnistuneet tässä. He eivät ole koskaan muuttaneet kokonaan mieltään eikä tehneet päätöstä. He eivät ole milloinkaan toteuttaneet tätä varauksetonta antautumista. He ajattelevat, että olisi ”ihanaa” elää rauhaisassa uudessa maailmassa. Saattavatpa he mennä joskus Jumalan palvelukseenkin. Mutta he jättävät sen kuitenkin siihen, antautumatta koskaan. He menettävät sen todellisen ilon, mikä valtaa uuden maailman yhteiskunnan ja minkä pitäisi vallata heidätkin. Ei riitä, että antaa Jehovalle vain vähäisen osan sydämestä ja pidättää loput itsekkäisiin tarkoituksiin. ”Sinun täytyy rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko elinvoimastasi. . . . Sillä Jehova Jumala sinun keskelläsi on yksinomaista antaumusta vaativa Jumala.” (5. Moos. 6:5, 15, Um) Tämä merkitsee mielen muuttamista täydelleen, antautumiseen asti.

18. Miten Ruut oli huomattava esimerkki antaumuksessaan?

¹⁸ Asukoonpa joku kristikunnassa tai pakanamailla, niin hänen murtautumisensa vapaaksi tulee tapahtua samassa hengessä kuin mooabilaisen Ruutin. Hänet oli kasvatettu pakanauskonnon taustaa vasten, mutta Jehovan palvoja, Noomi, opetti hänelle tosi Jumalasta, Jehovasta. Ruut oli halukas hylkäämään vanhat suhteensa, jättämään oman kansansakin ja lähtemään kohti uutta maata, uudenlaista palvontaa. Hän ei ainoastaan lähtenyt tälle tielle, vaan myöskin kulki sen päähän liittäen kohtalonsa kaikkineen, mitä hänellä oli, Jumalan kansan, Israelin, kohtaloon. Kun hänelle annettiin tilaisuus palata takaisin, niin hän ei ajatellut sitä hetkeäkään! Hän sanoi Noomille: ”Mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani.” Hänen sydämensä omistautui antaumuksessa Jehova Jumalalle. Hän sanoi, ettei mikään muu kuin kuolema voinut erottaa häntä Jehovasta ja hänen kansastaan. Kuinka runsas hänen palkkansa olikaan Jumalan kansan, Israelin, maassa! Kuinka runsas palkinto hänellä onkaan uskollisuudestaan ylösnousemuksessa! Ei kuolemakaan voi erottaa häntä siitä. Eikä kuolema voi erottaa Jehovan antautunutta, uskollista palvelijaa nykyäänkään niistä siunauksista, mitkä Jehovalla on varattuna ylösnousemuksessa. – Ruut 1:16, 17; 4:13–15.

19. Miten Jumalan antautuneet palvelijat arvioivat arvoja?

¹⁹ Miten onnellinen onkaan niiden osa, jotka murtautuvat täydelleen vapauteen! He ovat niitä, jotka osaavat arvioida oikealla tavalla arvoja, jotka arvostavat Jehovaa ja hänen hyvyyttään ja jotka sanovat: ”Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä.” (Ps. 27:4) ”Herra, minä rakastan sinun huonettasi, sinun asuinsijaasi, sitä paikkaa, jossa sinun kirkkautesi asuu.” (Ps. 26:8) Onnellisia ovat ne antautuneet palvelijat, jotka elävät antautumisensa mukaisesti palvellen päivät ja yöt hänen temppelissään, iloiten aina hänen kansansa yhteydestä! – Ilm. 7:9–17.

VAPAUDEN ORJIA

20. a) Onko ristiriitaista sanoa, että vapaiksi murtautuvista tulee ”orjia”? b) Missä suhteessa he ovat orjia?

²⁰ Mikä loistava vapaus, vapaus, joka voi kestää ikuisesti! Kuitenkin sanotaan Jumalan vapaita kansalaisia myöskin ”orjiksi”. Onko näissä sanoissa ristiriitaa? Ei näiden halukkaitten, onnellisten, iloisten Jehovan orjien kannalta, kun he toteuttavat antautumislupaustaan. Asia on niin, että heidän vapautensa on suhteellista vapautta, aina alistettu Jehova Jumalan tahtoon. Kun he tekevät tämän tahdon mielellään, niin hän siunaa heitä ihmeellisillä iloilla ja vapauksilla, mutta aina hänen teokraattisen järjestelynsä sopivissa rajoissa. Siitä syystä he ovat orjia, Jehovan orjia. (Ilm. 19:4, 5, [hänen orjansa, Um]) He ovat myöskin Jeesuksen Kristuksen orjia, koska hän osti heidät omalla elämänverellään. ”Tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” (1. Piet. 1:18, 19) Heistä on sen tähden tullut ”Kristuksen orjia, jotka tekevät Jumalan tahdon kokosieluisesti”. – Ef. 6:6, Um.

21. Miten vanhan maailman orjuus on Jehovan orjuuden vastakohta?

²¹ Mutta nekin, jotka eivät antaudu Jehovalle, ovat orjia, vaikka erilaisia orjia. He ovat Saatanan ja tämän maailman onnettomia orjia. Jokaisen ihmisen maan päällä täytyy nyt olla joko tämän kurjan maailman viheliäinen orja, tai hänen täytyy murtautua vapaaksi tullakseen Jehovan iloiseksi orjaksi. Kunkin on valittava. (Joos. 24:15) Jeesus sanoi: ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” (Matt. 6:24) Viisas lausuu: ”Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: ’Menkäämme Herran huoneeseen.’” (Ps. 122:1) Iankaikkiset nautinnot on varattu kaikille, jotka ottavat päättävästi antautumisaskeleen ja jotka sitten pitävät kiinni antautumisestaan.

22, 23. Millaisia perheongelmia saattaa nousta niiden eteen, jotka antautuvat Jehovalle, ja mikä neuvo annetaan ongelmien käsittelemiseksi?

²² Mutta vanhan maailman kaava tarjoaa monia ongelmia niille, jotka antautuvat. Monissa maissa on vaimo miehensä orja, ja eräissä paikoissa on aviomies vaimonsa orja. Miten tämä vaikuttaa antautumiskysymykseen? 1. Korinttolaiskirjeen 7:24 kuuluu: ”Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä, asemassa, missä hänet on kutsuttu.” Jäädessään epäuskoisen miehensä luo vasta-antautuneen vaimon täytyy ymmärtää, että hänestäkin tulee nyt ”Kristuksen orja” ”Jumalan edessä”. (1. Kor. 7:22–24) Toisin sanoen, hän ei voi osoittaa miehelleen sellaista viheliäistä orjamaisuutta, mikä estäisi häntä kristillisestä palvonnasta. Tämä ei merkitse kuitenkaan sitä, että hän jättäisi miehensä. Pysyen lujana Jehovan palvonnassa hän tekee myös ahkerasti, mitä häneltä vaaditaan hänen kodissaan. (Sananl. 31:27, 30) Hän rakastaa miestään ja heidän lapsiaan, ja hän haluaa tehdä työtä perheen hyväksi. Hänen uusi elämäntiensä sopusoinnussa kristillisten periaatteitten kanssa voi tehdä suuren vaikutuksen hänen mieheensä. – 1. Piet. 3:1–4.

²³ Toisinaan kuulee sanottavan: ”Minun mieheni on vastaan.” Mutta onko hän todellisuudessa vastaan? On eräitä, jotka eivät ole koskaan keskustelleet antautumisasiastaan aviopuolisonsa kanssa. Kenenkään ei pitäisi milloinkaan ajatella, että hän voi selviytyä pelkästään suorittamalla jonkin verran palvelustyötä, kun epäuskoinen puoliso ei ole paikkeilla. Kuinka paljon parempi on selittää suoraan, mitä tämä antautuminen merkitsee. Se, joka on antautumaisillaan Jehovalle, voi antaa puolison tietää, että se voi merkitä perheasioissa parempaa selviytymistä kuin ennen, niin kuin Raamattu sanoo pitävän olla. (1. Tim. 5:8; 3:11) Mutta mitä hengellisiin asioihin tulee, niin kokoukset, joissa on käytävä, ja kenttäpalvelus, jota on suoritettava, ovat asianomaisen pyhää palvelusta Jumalalle. (Room. 12:1) Näistä voidaan usein keskustella tahdikkaasti ja sopuisasti tehden aina selväksi sydämellisen yhteistoiminnan halun. Vaimojen tulee arvostaa jatkuvasti miestään päänä kotiasioissa. Mikä ilo, jos mies ottaa varteen totuuden! Mutta jos hän ei halua kuulla, niin vaimon nöyrä menettely voi puhua koko paljon todistaen hiljaa, että hän on parempi vaimo. – 1. Tim. 2:8–10.

24. Miten kristityn tulee suhtautua maallisiin toimiin?

²⁴ Monet ihmiset ovat työnantajansa tai liikkeensä orjuudessa. He ajattelevat, että heidän velvollisuutensa ulottuvat työtuntien ulkopuolellekin, että heidän täytyy ottaa osaa seurustelu- ja urheilutoimintoihin, joita järjestetään liikkeen työntekijöille. Toiset uppoavat siinä määrin maalliseen toimeensa, että he työskentelevät siinä päivät ja yöt eli seitsemän päivää viikossa. Mitä aineellista etua siitä lieneekin tai mitä korotusta he tähyillevätkin, niin mitään siitä ei voida verrata Jumalan uudessa maailmassa saavutettaviin iankaikkisen palveluksen loistaviin odotteisiin. Viisas henkilö pitää maalliset harrastukset omassa paikassaan. ”Ei kukaan, joka sodassa palvelee, sekaannu elatuksen toimiin, sillä hän tahtoo olla mieliksi sille, joka on hänet palkannut.” – 2. Tim. 2:4.

25, 26. a) Minkä neuvon Paavali antaa taakkana olevista perimätiedoista? b) Minkä yhtenäisen, edistyvän rintaman Jumalan palvelijat muodostavat?

²⁵ Tosiaankin ovat vanhan maailman vankilan kahleet monet. Paavali kehottaa tätä silmälläpitäen: ”Pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti [uskon puute], joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen.” (Hepr. 12:1, 2) Pois tämän pahan maailman raskas orjuus!

²⁶ Ole uuden maailman toiminnan yhteydessä ja uppoutunut siihen! Miten ihania nämä yhteydet ovatkaan! Jumalan palvelijat saattavat tulla monista erilaisista uskonnollisista piireistä, monilta eri elämänaloilta, useista erilaisista kansallisuuksista. Mutta totuus on tehnyt heidät yhdeksi. (Joh. 17:20–23) Heillä on veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinsa. Kaikkien henki on hehkuva. Kaikki ovat Jehovan halukkaita orjia ja iloitsevat edessä olevassa toivossa kärsien ahdistuksessa, kestäen rukouksessa. Kukaan ei ole veltto uuden maailman toiminnoissa. (Room. 12:10–12) Kaikki, jotka murtautuvat tosiaan vapaiksi, tekevät mielellään ”Jumalan täydellisen tahdon”. Siten tehden heidän elämänsä päivät tulevat pitkiksi, iloisiksi päiviksi, moniksi päiviksi, jotka ulottuvat koko iankaikkisuuteen!

[Alaviitteet]