Oikean sodan käyminen

”Sillä meidän sodankäyntiaseemme eivät ole lihallisia, vaan Jumalan avulla voimallisia kukistamaan vahvoja linnoituksia.” – 2. Kor. 10:4, Um.

1, 2. Mitä sodan syitä on nykyään?

JEHOVAN Sanassa on kirjoitettu: ”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. . . . Aika sodalla ja aika rauhalla.” Kansat ovat käyneet sotaa vuosisatoja keskenään, niinkuin Kristus ennusti, että olisi oleva sotia ja sanomia sodista ennen sitä aikaa, jolloin täydellinen loppu tulee tälle nykyiselle asiainjärjestelmälle. Me elämme nyt vuosisatojen odotuksen huippukohdassa. Nyt on aika, jolloin rauha on otettu pois maasta. – Saarn. 3:1, 8.

² Onko sinua opetettu uskomaan, että Jumala on aikaansaanut kaikki sodan kurjuudet ja sydänkivut, julmuudet ja raakalaisuudet? Onko järkevää ajatella, että rakkauden, viisauden ja armon Jumala olisi sen tuhlauksen ja tuhon, kalliin elämän menetyksen alkuunpanija, mikä sodasta on seurauksena? Ei suinkaan. Jaakobin 3:14–16; 4:1–4 osoittaa päinvastoin, että ahneus, riidat, sodat ja epäjärjestys ovat kaikki alkuisin paholaismaailmasta, Saatanasta, ”tämän maailman jumalasta”, joka tuhoaa maan himokkaassa halussaan saada valtaa Jehovaa vastaan kapinoitsevana. Hänen valvontansa kansoissa heijastuu selvästi niiden ajattelutavassa. ”Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta.” He ovat tulleet niin turmeltuneiksi, että me näemme pappien rukoilevan Jumalan siunausta kansojen lihallisille sodille, kun ne panevat kansalliset tai uskonnolliset edut Jumalan Sanan yläpuolelle ja huutavat: ”’Rauha, rauha!’ vaikka ei rauhaa ole.” – Jer. 6:13, 14.

3. Miksi meidän tulee antaa Raamatun johtaa itseämme?

³ Mikä on paras menettelytapa vilpittömien ihmisten noudattaa keskellä tätä maailman hämminkiä? Pitäisikö meidän ajelehtia joukon mukana, vai onko olemassa varmempi ja parempi tie kartoitettuna meitä varten? Raamattu neuvoo meitä, että niinkuin taivaat ovat maata korkeammat, niin ovat Jehovan tiet ja ajatukset paljon korkeammat kuin meidän. Me teemme hyvin tarkastellessamme hänen tietään hylkäämättä sitä kevyesti. Tarkasta huolellisesti, mitä Raamattu sanoo oikealaatuisesta sodankäynnistä, ja katso, eikö se ole paljon käytännöllisempää kuin kansojen menettely. Niiden loppu, jotka noudattavat omaa tietään, on hyvin kuvattu meille. He ovat ihmiskuntaa kohtaan tekemistään rikoksista huolimatta niin välinpitämättömiä ja häpeämättömiä, että eivät voi edes punastua, mutta ”he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra [Jehova]”. Miksi? Koska he ovat rikkoneet sateenkaariliiton, Jehovan veren pyhyyttä koskevan lain, ja ovat aiheuttaneet Jehovan vihan ja suuttumuksen kansoja ja niiden sotajoukkoja kohtaan. (Jer. 6:15; Jes. 34:1–4) Kaikkien tähän asti käytyjen sotien tuloksena ei ole ollut rauhan varmuus, vaan ainoastaan levoton, aseistettu hätävara.

4. Millaista hengellinen sodankäynti on?

⁴ Kansojen sodat ovat verta ja lihaa vastaan. Raamatun neuvo kristityille on taistella hengellistä sotaa. ”Meidän sodankäyntiaseemme eivät ole lihallisia, vaan Jumalan avulla voimallisia” toteuttamaan hänen päätöksensä. Voidaksemme käydä tätä hengellistä sotaa meidän täytyy tuntea syy taisteluun ja mitä vastaan me taistelemme. Tämä ei ole taistelua mies miestä vastaan eikä kamppailua ylivallasta etevämmillä tieteellisillä tuhokeinoilla. Paavali sanoo meille Efesolaisten kuudennessa luvussa, että se ei ole taistelua ”lihaa ja verta vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tämän pimeyden maailmanhallitsijoita vastaan, taivaallisissa paikoissa olevia jumalattomia henkivoimia vastaan”. Tämä ei merkitse millään tavalla, että meidän tulee taistella aikamme inhimillisiä hallituksia vastaan tai vastustaa niitä. Meitä käsketään todellisuudessa rukoilemaan kuningasten ja hallitusmiesten puolesta, jotta voisimme jatkaa rauhaisaa ja hiljaista elämää suorittaen sitä työtä, minkä Jumala on määrännyt meille. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos minun valtakuntani olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani taistelisivat.” (Joh. 18:36, KJ) Taistelu, mitä apostoli Paavali tarkoitti efesolaisille kirjoittamassaan kirjeessä, on Saatanan henkijärjestöä vastaan, mikä on hallinnut ja valvonut maata vuosisatoja. – 2. Kor. 10:4; Ef. 6:12; 1. Tim. 2:1–3.

5. Miten monet ovat sokaistuneet totuuden suhteen, ja mitä me voimme tehdä heidän auttamisekseen?

⁵ Tämän voimakkaan paholaisvalvonnan vaikutus ihmisiin on ollut epäuskoisten mielen sokaiseminen totuuden valoon nähden. Verho on ollut heitetty hyvän uutisen ylle, niin että tuhoutuvat eivät voi erottaa eli käsittää sitä. Taivaallisissa paikoissa olevat jumalattomat henkivoimat, jotka itsekin ovat pidätettyinä synkässä pimeydessä kapinansa takia, ovat levittäneet hämmennystä ja pimeyttä Jumalan tahtoon nähden. Miten hyvin ne ovat onnistuneet, nähdään siitä, miten vähän Raamattua tunnetaan kristikunnassakin. Uskolliset kirkossakävijät ilmaisevat pohjatonta tietämättömyyttä Jumalan päätösten suhteen ja muistavat ainoastaan muutamia huomattavia raamatunpaikkoja. Tämä ei ole hämmästyttävää, koska monia neuvotaan olemaan lukematta Raamattua koskevia julkaisuja, jollei kirkko ole ensin niitä hyväksynyt. He unohtavat Jumalan itsensä kehoituksen: ”Tulkaa nyt ja pohtikaamme yhdessä.” Seurauksena on, että ”pimeys peittää maan ja synkeys kansat”. (Jes. 1:18; 60:1–3, 19, 20) Tämän hengellisen luopumuksen vaikutusta vastaan taisteleminen on yksi kristityn tärkeimmistä töistä. Niinkuin Gideonin miehet murskasivat saviruukkunsa, mitkä heillä oli, antaakseen soihtujensa loistaa kirkkaasti vihollisen tyrmistykseksi, niin antavat maan päällä olevat Jehovan palvelijatkin totuudenvalon näkyä kristikunnan pimeimmästä nurkasta pakanamaailman pimeimpään nurkkaan asti.

6. Selitä kristillinen sodankäynti ja sen hyöty.

⁶ Eräs hengellisen hyvinvoinnin piirre, mikä tuottaa suurimman ilon, on vankien vapautus, vapauden julistaminen vangituille ja vankiloitten avaaminen niille, jotka ovat sidottuja. Tämä tehdään opettamalla kärsivällisesti totuutta hyvätahtoisille ihmisille vetäen vähitellen syrjään taikauskon ja uskonnollisen pimeyden verhon, mihin he ovat olleet tottuneita lapsuudestaan asti. Kun he ovat lopullisesti vapautuneet totuuden tuntemuksen kautta, niin heidän ilonsa on yhtä suuri kuin vangin, joka on vapautettu, tai sokean, jonka näkö on palannut. Meidän täytyy tämän aikaansaamiseksi tehdä niinkuin Paavali sanoo: ”Saarnaa sanaa, tee sitä uutterasti suotuisaan aikaan, sopimattomaan aikaan, . . . Säilytä sinä . . . tasapainosi kaikissa asioissa, kärsi pahaa, tee lähetystyötä, suorita perusteellisesti palveluksesi.” Apostoli Paavali jatkaa: ”Minä olen taistellut oikean taistelun, olen juossut kilpajuoksun loppuun, olen ottanut uskosta vaarin.” (2. Tim. 4:2–7, Um) Tämä on sellaista sodankäyntiä, mitä minkään maan kansan ei tarvitse pelätä, sillä se koituu kansan parhaaksi. Se edistää Jumalan tuntemusta ja rakkautta häneen sekä lähimmäisiimme. Tämä taistelu on rakentavaa, ja se vahvistaa niitä, jotka ovat hyvätahtoisia mieleltään, moraalisesti ja henkisesti. Sen hyöty on pysyvä arvoltaan ja johtaa elämään Jumalan suosiossa. Siitä ei ole mitään sellaisia sodan jälkivaikutuksia, mitkä idättävät katkeraa vihollisuutta ja orjuutta runnellessaan maata. Jumalinen kristillinen sodankäynti yhdistää sen sijaan kaikenlaisia ihmisiä kaikista kansoista kestävän rauhan ja keskinäisen ymmärryksen sitein Jumalan Sanan kautta.

7. Mainitse esimerkkejä puhtaan palvonnan ylläpitämiseksi käytävästä taistelusta.

⁷ Jehovan todistajat osallistuvat kaikissa osissa maailmaa tähän taisteluun edistääkseen Raamatun tuntemusta. He ovat vieneet taistelun pimeyttä vastaan ihmisten koteihin, niinkuin Jeesus ja opetuslapsetkin tekivät ennen heitä. Paavali tiesi välittömästi kokemuksesta, millaista taistelua evankeliuminpalvelus merkitsee, kuten hän kertoi meille Efeson uskonnollisen roskajoukon kiihtyneen raivon, joukon, joka huusi kaksi tuntia: ”Suuri on efesolaisten Artemis!” yrittäen peloitella varhaiskristittyjä. (Apt. 19:28) Hän kertoi myöskin häntä vastaan punotuista salajuonista, vangitsemisista, ruoskimisista, vaaroista merellä ja maalla, vaikeuksista ja kieltäymyksistä, mitkä hän kesti taistellessaan Kristuksen tuntemuksen levittämiseksi. (2. Kor. 11:23–27) Taistelu ei ole vaimentunut tähän päivään mennessä, mutta Jehovan todistajat ovat jatkaneet rauhaisaa evankeliuminpalvelustaan roskajoukoista, kielloista ja vangitsemisista huolimatta. Esimerkiksi Trinidadissa julistettiin äskettäin neljä Vartiotornin lähetystyöntekijää ”vastenmielisiksi vierailijoiksi”, vaikkei esitettykään mitään syytä, kun he toivat moottorialuksensa satamaan polttoaineen ottamista varten ja saadakseen muonavaroja, jotta voisivat jatkaa evankeliuminpalvelustaan Karibian saarilla hajallaan oleville ihmisille. Toisissa paikoissa on Jehovan kansaa ahdistettu, pilkattu, karkoitettu, erotettu rakkaistaan, se on kärsinyt vankeutta ja kuolemankin, mutta se on silti pysynyt uskollisena totisena taistelijana. Se on tuonut sanomansa rauhassa, mutta sanoma on hylätty väkivalloin. Nyt ei ole ainoastaan kansojenvälisen sodan, vaan myöskin kiihkeän hengellisen sodankäynnin aika totuuden julistamiseksi.

VOITTAMATTOMAT VARUSTEET

8. Miksi meidän täytyy vyöttäytyä totuudella? Miten?

⁸ Mitä me voimme tehdä osallistuaksemme tähän taisteluun Jumalan puolesta? Niinkuin kenen sotilaan tahansa meidänkin täytyy tuntea varusteemme hyvin voidaksemme taistella. Meidän on ymmärrettävä syyt taisteluun ja oltava vakuuttuneita siitä, että ne ovat oikeat. Ottaen esille monia kokemuksiaan ja pitkät vuotensa evankeliuminpalveluksessa Paavali mainitsi kristillisten taisteluvarusteitten pääosat. Hän puhui ensiksi ’kupeitten vyöttämisestä totuudella’. Tämä ilmaisee, että totuuden täytyy olla aina läheinen meille, meidän täytyy olla sillä vyötetyt kuin välttämättömällä tuella. Tämä on aivan toinen asenne kuin eräät ottavat, jotka torjuvat keskustelun Raamatusta pannen huolimattomasti vastaan: ”Minulla on oma kirkkoni.” He vetävät ylleen jumalisuuden verhon kerran tai kahdesti viikossa, mutta heittävät sen syrjään muuksi ajaksi. Sellaiset eivät edes tutki sen rakennetta tai ominaisuutta, minkä he omaksuvat totuudeksi, eivätkä tunne edes uskontunnustustaan ja ovat vielä vähemmän perehtyneitä Jumalan Sanaan. Mutta täsmällinen totuuden tuntemus on välttämätön kristitylle. Jos me emme tunne eroa oikean ja väärän palvonnan välillä, niin me emme pysty osallistumaan taisteluun eksytyksen paljastamiseksi. (Jes. 28:17, 18) Tosi kristityt eivät ole jakautuneet. He tietävät, että on yksi oikea usko, mikä on kirjoitettu Raamattuun. He uskovat Jeesuksen lausunnon: ”Sinun sanasi on totuus”, ja toimivat sen mukaisesti. Tämän tiedon avulla he pystyvät heittämään pois muotomenojen ja perimätietojen kahleet ja saattamaan mielensä yhtäpitäväksi Jumalan kanssa. ”Sillä sellaiseen vapauteen Kristus vapautti meidät. Seisokaa sentähden lujina älkääkä salliko sitoa itseänne jälleen orjuuden ikeeseen.” – Gal. 5:1, Um; Ef. 6:14; Joh. 17:17.

9. Millainen suoja on vanhurskauden rintakilpi?

⁹ Sitten meidän täytyy pukea yllemme vanhurskauden rintahaarniska. Jos me saarnaamme totuutta, niin meidän täytyy elää sen mukaisesti vanhurskaudessa, muuten me olemme ulkokullattuja emmekä Jehovan tosi palvelijoita. Meidän palveluksemme täytyy olla kokosieluista eikä milloinkaan puolisydämistä. Niitä, jotka antautuvat lihan taipumuksiin ja siveettömään käytökseen, varoitetaan, että he eivät peri koskaan Jumalan valtakuntaa, ja vähäinenkin turmelus saa nopeasti käymään ja pilaa hyvät työmme Jumalan silmissä. Sellaiset lihan halut sotivat meidän sielumme etuja vastaan, ja ne täytyy torjua vanhurskauden rintahaarniskan avulla. – Gal. 5:9, 13; 1. Piet. 2:11.

10. Mitä hyvää uutista meitä käsketään levittämään?

¹⁰ ”Seisokaa sentähden lujina . . . jalassanne kenkinä rauhan hyvän uutisen varusteet.” (Ef. 6:14, 15, Um) Tämän sanoman ja lohdutuksen Jehovan todistajat vievät ihmisille. Se on sama ilmoitus, minkä Jeesus teki kuuluisaksi sanoessaan: ”Tämä hyvä uutinen valtakunnasta tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa . . . ja sitten tulee täydellistetty loppu.” (Matt. 24:14, Um) Jehovan todistajat kertovat nykyään kautta maailman ihmisille sitä hyvää uutista, että Kristus on nyt valtaistuimella taivaassa ja että me elämme muutoksen aikaa, mikä tuo Jumalan valtakunnan kautta pysyvän rauhan kaikille ihmisille, jotka uskovat. ”Kuinka kauniit ovatkaan vuorilla hänen jalkansa, joka tuo hyvää sanomaa, joka julistaa rauhaa, joka tuo hyvää sanomaa hyvästä, joka julistaa pelastusta, joka sanoo Siionille: ’Sinun Jumalasi hallitsee’!” (Jes. 52:7, As) Mitä väärää tässä rauhan ja toivon sanomassa on? Näiden hyvän uutisen sanansaattajien jalatkin näyttävät kauniilta Jumalamme silmissä. Kuitenkin on tämä rauhan sanoma kuin julkinen sodanjulistus Saatanan järjestölle.

11. a) Miten usko on suoja, ja miten se saavutetaan? b) Esitä menneitä esimerkkejä suuresta uskosta.

¹¹ Meitä varoitetaan sentähden: ”Ottakaa uskon suuri kilpi, jolla voitte sammuttaa tuon jumalattoman kaikki palavat heittoaseet.” Me voimme odottaa joutuvamme hyökkäyksen alaisiksi tässä sodankäynnissä, ja me tarvitsemme uskoa Jehovaan voidaksemme jatkaa sitä. Me voimme voittaa uskon avulla maailman suoriutuen kaikista esteistä, mitkä saattavat olla uskolliseen palvelukseen johtavalla tiellämme. Vahva usko estää meitä masentumasta, vaikka kärsivällisellä saarnaamisellamme ei olisikaan sitä välitöntä vaikutusta, minkä me haluaisimme nähdä. Nooa ei masentunut eikä hellittänyt saarnattuaan vuosikausia. Hän tiesi, että Jumala on totinen. Jesaja sanoo: ”Jehova, kuka uskoo meidän kertomuksemme? . . . Pitkin koko päivää minä olen ojennellut käsiäni kansaa kohti, joka on tottelematon ja puhuu vastaan.” Hän ei hellittänyt kumminkaan, ja Paavali mainitsee tämän esimerkin roomalaisille, koska hän ymmärsi, että vaikka monet eivät uskoneetkaan, niin Jumalan työ tuli kuitenkin suoritetuksi. Mutta meillä ei voi olla uskoa ilman tiedon perustusta, mille voimme sen perustaa. Mitä suurempi on täsmällinen Jumalan tuntemuksemme ja mitä enemmän sitä käytämme, sitä suojelevampi on uskonkilpemme. – Ef. 6:16, 17, Um; Room. 10:16, 20, 21; Jes. 53:1; 65:2, As.

12. Miten me saamme pelastuksen kypärän?

¹² Ota myös ”pelastuksen kypärä” varusteisiisi kuuluvana osana, neuvoo Paavali. Hän tiesi hyvin, miten Jumalasta oli tullut ansaitsemattomassa hyvyydessään iankaikkisen pelastuksen aikaansaaja meille Kristuksen kautta. Tämä huolenpito on lahja, mikä meidän täytyy ottaa vastaan saadaksemme sen hyödyn, koska sitä ei pakoiteta kenellekään. Paavali näki monien ennustusten täyttymyksen, ja siksi hän kirjoitti: ”Pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.” (Room. 13:11) Tämä on kaksinverroin totta nykyisistä kristityistä, koska me elämme siinä sukupolvessa, mikä näkee uskovien ihmisten pelastumisen. (Ilm. 12:10) Ne, jotka ovat ehdolla pelastukseen, tunnetaan helposti, mutta ei mistään omituisesta puvusta, vaan heidän uskostaan ja töistään. He antavat valonsa loistaa elämällä ja saarnaamalla Jehovan kristittyinä todistajina.

13. Miksi me tartumme iloiten hengen miekkaan, ja miten sitä käytetään?

¹³ Eräs hengellisen sodankäynnin erittäin tärkeä varuste on ”hengen miekka, se on, Jumalan sana”. (Ef. 6:17, Um) Tämä on välttämätön sekä puolustus- että hyökkäystoimissa. (2. Kor. 6:2–10) Mihin sotilas kelpaa ilman asettaan, tai kuinka kauan hän kestää taistelussa, jollei hän tiedä, miten sitä on käytettävä? Jos samalla tavalla evankeliuminpalvelijalla on Raamattu, mutta hän ei kykene käyttämään sitä tehokkaasti eikä löytämään raamatunpaikkoja, niin se tekee hänet avuttomaksi hengellisessä sodankäynnissä. Monet papit ovat kumminkin tällaisessa tilassa nykyään. Mitä viisautta heillä olisi, kun he hylkäävät Jehovan Sanan kieltämällä sen luotettavuuden tai henkeytyksen? Paavali käskee ottamaan hengen miekan. Hän kiitti berealaisia siksi, että he tutkivat ahkerasti Kirjoituksia ja ottivat vastaan sen, mikä osoittautui todeksi. Meidän on tehtävä, niinkuin he tekivät. Jumala paljastaa Sanansa kautta päätöksensä ja tahtonsa ihmiskunnalle sekä elämän saamiseksi asettamansa vaatimukset. Meidät on aseistettu tällä hengen miekalla hyökkäyksen varalta ja tehty väkeviksi Jumalan kautta hävittämään vahvoja linnoituksia.

14. Mitkä rukoukset Jumala kuulee?

¹⁴ Paavali jatkaa henkeytettyä neuvontaansa: ”Samalla kun te kaikin rukoilemis- ja anomismuodoin jatkatte rukoilemista joka tilaisuudessa hengessä. Ja pysykää sitä varten hereillä täysin kestävinä.” Rukous on meidän keinomme lähestyä Jehovaa ja olla yhteydessä häneen Kristuksen, Johtajamme ja Käskijämme, kautta tässä hengellisessä sodassa. Meidän täytyy anoa Jumalalta hänen henkeään antamaan itsellemme voimaa ja opastusta kaikkina tarpeen vaatimina aikoina. Voimme olla varmoja siitä, että hän kuulee rukouksemme, jos se on hänen tahtonsa mukainen, jotavastoin hän kieltäytyy kuuntelemasta niitä itsekkäitten etujen hyväksi esitettyjä rukouksia, joita vanhan maailmanjärjestelmän verentahrimat taistelijat säännöllisesti pitävät. (Jes. 1:15; Ef. 6:18, Um) Mitä tulee ’hereillä pysymiseen täysin kestävänä’, niin se on totisesti välttämätöntä sotilaalle, mutta erityisen tärkeätä kristityille nykyään tänä vaativana aikana. Kuten Kristus ennaltatiesi, niin hänen tulonsa on pysynyt maailmalta yleensä huomaamatta, vaikka Jehovan todistajat julistavat sitä julkisesti. Suurin osa ihmisistä nukkuu edelleen, eikä ilo hänen läsnäolonsa merkin johdosta herätä sitä. – Ilm. 16:15; Matt. 24:42–44.

15, 16. Miten me osallistumme hengelliseen sodankäyntiin? Mihin toimenpiteisiin on ryhdytty hyväksemme?

¹⁵ Lopuksi täytyy Jehovan jokaisen taistelijan kyetä tekemään totuus tunnetuksi toisille. Paavali sanoi: ”Jotta minulle annettaisiin kyky puhua . . . täyttä puhevapautta käyttäen tehdä tunnetuksi hyvän uutisen pyhää salaisuutta, . . . jotta puhuisin sen yhteydessä rohkeana niinkuin minun tulisi puhua.” (Ef. 6:19, 20, Um) Vaikka Paavali kirjoitti kahleissa olevana lähettiläänä, niin hän teki sen vapaasti ja rohkeasti, koska hän ymmärsi täydellisesti kysymyksen ja syyn taisteluun. Kristitty sotilas saa tämän tiedon Jumalan totuudensanan kautta. Hän saa tästä lähteestä myöskin sen rohkeuden, mikä tulee uskon mukana. Koska sinut on varustettu hyvin kaikilla näillä tavoilla valon eli vanhurskauden aseilla, niin älä vetäydy nyt arasti takaisin. Yö on pitkälle kulunut, päivä on lähestynyt, ja nyt on toiminnan aika! – Room. 13:12.

¹⁶ ”Kiitetty olkoon Jehova, minun kallioni, joka opettaa minun käteni sotimaan ja minun sormeni taistelemaan.” (Ps. 144:1, As) Niin, Jehova varaa viisaasti kaiken tämän: varustukset taisteluun, tiedon vihollisesta, voiman ja rohkeuden mennä eteenpäin. Meidän täytyy kuitenkin tehdä oma osamme. Samoin kuin harjoitus ja valmennus edeltää kaikkia inhimillisiä taisteluita, niin on hengellisessä sodankäynnissäkin. Jehova tietää, mitä me tarvitsemme, ja tuntee meidän vaatimuksemme, mutta meidän täytyy käyttää sitä, mitä hän on varannut meille. Mitä se on? Tutkistelu, toveruus ja palvelus. Jokainen näistä näyttelee tärkeää osaa meidän varustamisessamme ja valmistamisessamme. Tutkistelu sisältää sekä ahkeran ja alituisen henkilökohtaisen tutkimisen että myöskin osallistumisen toimeliaasti seurakunnan tutkisteluihin, mikä kaikki on osa siitä valmennusohjelmasta, joka valmistaa meitä taisteluun. Toveruudesta me saamme rohkaisua ja luottamusta ja varmistumme veljiemme kokosydämisestä tuesta. Kenelläkään ei ole menestystä taistelussa, jos hän on yksin, joten toisten seura on tärkeä. Meillä on sitten palveluksessa tilaisuus koetella varusteitamme, vahvistaa tietoamme ja totuttautua käyttämään hengen miekkaa. Käytä näitä Jehovan varaamia välineitä täysin määrin, ja kun olet tehnyt kaiken voitavasi, niin Jumala antaa, mitä sinä tarvitset voittaaksesi. Sillä ”meillä on tämä aarre saviastioissa, jotta tavallisuuden ylittävä voima olisi Jumalan eikä meistä itsestämme”. – 2. Kor. 4:7–11, Um.