Jesajan sanat osoittavat tälle vakaumukselle Jumalan antaman perusteen. Hän kirjoittaa: ”He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät; he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä; sillä niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn. He eivät tee työtä turhaan.” – Jes. 65:21–23.

Kristuksen hallitsema Jumalan valtakunta on todellakin ratkaisu ihmisen moniin ongelmiin. Se yksin voi saada aikaan rauhaisat, turvalliset ja oikeudenmukaiset olosuhteet kaikille. Mutta milloin tuo valtakunta ottaa maan asiat täysin valvontaansa?

Milloin ratkaisu toteutuu?

EI OLE epäilystäkään siitä, että koko ihmiskunta tarvitsee yhdistää, niin että kaikki voivat työskennellä yhdessä yhteiseksi hyväksi ja voittaa vaikeudet, jotka riistävät elämännautinnon. Onneksi Jehova Jumalalla on määräaika kaiken saattamiseksi sopusointuun hänen kanssaan hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Luemme siitä Raamatusta: ”Se on hänen [Jumalan] mielisuosionsa mukaista, joka hänellä oli itsessään tarkoituksena, päämääränä hallinto [asiainhoito, taloudenhoito] määräaikojen täyttymisen rajalla, nimittäin kaiken kokoaminen jälleen yhteen Kristuksessa, sen mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.” – Ef. 1:9, 10.

Huomaa, että tämä kokoaminen ykseyteen Kristuksen kanssa alkoi ”määräaikojen täyttymisen rajalla” eli Jumalan etukäteen määräämänä aikana. Se osoittautui yleisen ajanlaskumme vuodeksi 33. Silloin, pääsiäispäivänä, Jehova Jumala alkoi yhdistää miehiä ja naisia, joiden päämääränä oli taivaat ja hänen Poikansa hallitsijatoveruus. (Apt. 2:1–4, 14–21; 2. Kor. 1:20–22; Ef. 2:4–7) Hänen tarkoituksensa ei kuitenkaan rajoitu tähän. Hän haluaa koota myös kaiken sen ”mitä on maan päällä” täydelliseen ykseyteen Poikansa kanssa.

Miksi meidän sukupolvemme aikana

Koska tämän Jeesuksen Kristuksen alaisuuteen yhdistämisen ensimmäinen vaihe alkoi Jumalan määräaikana, emmekö voisi odottaa samaa myös ’maan päällä olevien’ lopullisesta yhdistämisestä? Kun katsomme nykyistä ongelmien raastamaa, jakautunutta maailmaa, eikö ole ilmeistä, että tätä yhdistämistä kaivataan epätoivoisesti aivan heti?

Me elämme varmasti vertaansa vailla olevaa historian aikakautta. Vuosi 1914 erottuu alkuna tälle ennennäkemättömälle väkivallan, epävarmuuden, hajaannuksen ja lisääntyvien ongelmien ajalle. Ei siis ole ihme, että historioitsijat yleensä sanovat vuotta 1914 ”käännekohdaksi”. Eversti R. Ernest Dupuy kirjoittaa:

”Vuonna 1914 kansojen yhteisön poliittinen rakenne, joka vaappui voimatasapainon keinulaudalla, romahti kuin korttitalo. Ennen kuin ensimmäinen maailmansota päättyi, kolme suurta valtakuntaa oli hajonnut verilöylyssä ja niiden mukana katosivat Pyhän Rooman valtakunnan viimeiset rappeutuneet jäänteet, samalla kun uusi mahti maailman voimarakenteessa oli hitaasti kohoamassa Karl Marxin oppien vaikutuksesta. . . .

”Ensimmäinen maailmansota oli merkittävä virstanpylväs maailman tapahtumien valtatiellä. Se merkitsi yhden aikakauden loppua ja toisen alkua.”