Vapaana pysyminen valittamisen hengestä
”Tehkää alati kaikki nurisematta ja väittelyittä.” – Fil. 2:14, Um.
1, 2. Millaiset olosuhteet maailmassa vallitsevat nykyään, ja miten monet suhtautuvat niihin?
ME ELÄMME nyt ”vaikeita aikoja”. Kansainvälisiä ja kansallisia sekä henkilökohtaisia pulmia syntyy joka päivä, ja ne näyttävät usein ylipääsemättömiltä. Me olemme saaneet nähdä verisiä sotia, nälänhätiä, tappavia kulkutauteja, nuorten ja aikuisten rikollisuutta ja surkeaa köyhyyttä. Raamatun kirjoittajan Paavalin sanojen mukaisesti ihmisistä on tullut ”itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia”. – 2. Tim. 3:1–4.
2 Suhtautuminen näihin olosuhteisiin vaihtelee yksilön mukaan. Monet, jotka huomaavat tämän jumalattoman asiaintilan, syyttävät Jumalaa siitä mitä tapahtuu. He ajattelevat, että hän toimii hitaasti tilanteen parantamiseksi, ja siksi he valittavat sanoen tähän tapaan: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kun isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.” (2. Piet. 3:4) Jeesuksen velipuoli Juudas sanoo, että ”he ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia”. – Juud. 16.
3. Mitä vanhurskassydämiset ihmiset ajattelevat maailman olosuhteista, ja millaiset suotuisat seuraukset siitä on heille?
3 Mutta vilpittömät, vanhurskassydämiset ihmiset päättelevät niin kuin profeetta Jeremia Valit. 3:38, 39:ssä (Um): ”Korkeimman suusta ei lähde pahaa ja hyvää. Miten elävä ihminen voi herjetä valituksiin, voimakas mies syntinsä vuoksi?” Nämä ihmiset tosin ”huokaavat ja valittavat” ympärillään tapahtuvien inhottavien asioitten tähden, mutta sen sijaan että he syyttäisivät Jumalaa, he sanovat nöyrästi Jeremian kanssa: ”Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö. Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset.” (Hes. 9:4; Valit. 3:40, 42) He huutavat Jehovalta pelastusta, ja hän kuulee rajattomassa laupeudessaan heidän avunhuutonsa ja vapauttaa heidät nykyisestä pahasta asiainjärjestelmästä saattaen heidät hengellisesti ”virvoittavien vetten tykö” kristittyjen todistajiensa seurassa. – Ps. 23:2.
4. Esitä syitä, joiden vuoksi Jehovan todistajat ovat nykyään tyytyväisiä ihmisiä.
4 Näillä tosi kristityillä on täysi syy olla onnellisia ja tyytyväisiä. Vaikka he asuvatkin 199 maassa, puhuvat useita eri kieliä ja tulevat erilaisista olosuhteista, niin heitä asuu rauhassa ja ykseydessä satojatuhansia! He iloitsevat läheisestä, kallisarvoisesta suhteesta Jumalaansa ja hänen tahtonsa selvästä ymmärtämisestä. Tämä ymmärtäminen vapauttaa heidät niiden sydänkivuista ja kurjuudesta, jotka yhä kuuluvat nykyiseen jumalattomaan järjestelmään, ja he odottavat toiveikkaina vanhurskasta uutta asiainjärjestystä aivan lähitulevaisuudessa. Onnellisina ilmaisten tämän ilon he käyttävät suuren osan ajastaan toisten rohkaisemiseen käyden heidän luonaan heidän kodeissaan, ilahduttaen niitä, jotka ovat masentuneita, ja kehottaen heitä: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” – 2. Kor. 5:20.
5. a) Mitkä kysymykset heräävät Jumalan kansan menestyksen huomioon ottaen, ja mitkä kolme syytä esitetään vastaukseksi? b) Mikä on välttämätöntä, jotta pysyisi vapaana valittamisen hengestä?
5 Kun otamme huomioon tämän Jehovan kansan keskuudessa vallitsevan onnellisen hengellisen tilan, niin miksi apostoli Paavalin piti kirjoittaa Filippin varhaiskristityille: ”Tehkää alati kaikki nurisematta ja väittelyittä”? Miksi Vartiotornin tarvitsee käsitellä tätä aihetta ja antaa neuvoja sen suhteen? Se on tarpeellista, koska nämä kristityt ovat yhä epätäydellisiä ja Aadamilta perittyjen heikkojen lihallisten taipumusten alaisia, vaikka ovatkin vapaita hengellisesti. He ovat myös yhä nykyisessä pahassa asiainjärjestelmässä, ja jos he eivät ole varovaisia, niin ”maailman henki”, mihin sisältyy valittamisen henki, voi vaikuttaa heihin. Lisäksi liittyy Jehovan todistajiin joka vuosi kymmeniätuhansia ihmisiä, jotka ovat vasta äskettäin jättäneet taakseen monet tälle pahalle maailmalle yleiset epäterveet piirteet. Täydellinen vapautuminen valittamisen hengestä vaatii aikaa ja ponnistusta näiltä henkilöiltä sekä Jehovan apua ja ohjausta. Vapauduttuaan jokaisen yksityisen kristityn täytyy käydä jatkuvaa, edistyvää taistelua pysyäkseen vapaana, niin kuin ilmenee sanoista ”tehkää alati kaikki nurisematta”. – Fil. 2:14, Um; 1. Kor. 2:12.
SEN SYYT JA VAIKUTUKSET
6. Mitä meidän on tiedettävä pysyäksemme vapaina valittamisen hengestä?
6 Jotta pysyisimme vapaina valittamisen hengestä ja karkottaisimme sen kristillisestä seurakunnasta, meidän on kyettävä tuntemaan se eri muodoissaan, koska se voi ilmetä jokapäiväisessä elämässä ja veljiemme yhteydessä. Meidän tulee myös tietää jotain siitä, mikä johtaa valittavaan henkeen ja sen tuhoaviin vaikutuksiin. Tämä on tärkeätä, koska useissa tapauksissa ne, jotka valittavat, eivät edes huomaa sitä itse tai eivät ymmärrä täysin sen vahingollisia seurauksia.
7. Miten valittaminen on määritelty, ja millä tavoilla se voi ilmetä?
7 ’Valittaa’-sanan määritelmänä Nykysuomen sanakirjassa on mm. ”(tuskastuneena, pahoitellen tms.) ilmaista sanoin kärsivänsä, olevansa närkästynyt, pahoillaan jostakin, ilmaista tyytymättömyytensä”. Täten voidaan nähdä, että valittaminen on sisäisen tyytymättömyyden, ärtymyksen tai tuskan tunteen ilmaus. Tämä valituksen aiheitten ulkonainen ilmaisu tapahtuu tavallisesti kielen avulla, vaikka toisinaan vastenmielisyyden ele tai hapan kasvonilme saattaa myös välittää tunteesi toisille. Teot puhuvat usein äänekkäämmin kuin sanat, ja ihmiset vaistoavat nopeasti tyytymättömyyden hengen, vaikkei todellisia valitussanoja lausutakaan.
8. a) Mitä Jaakob kirjoitti kielen hillitsemisen vaikeudesta? b) Miten valittajat eivät ehkä käytä näitä Jaakobin sanoja, mutta miten tahaton rikkoja voi saada niistä lohtua?
8 Ei ole yhtään Aadamin lasta, joka ei olisi tehnyt syntiä kielellään. Tämän takia Jeesuksen opetuslapsi Jaakob kirjoitti Jaak. 3:2, 8–10:ssä: ”Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa. . . . kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous.” Mutta älköön kukaan käyttäkö näitä sanoja puolustellakseen valittamisen henkeään, sillä Jaakob jatkaa: ”Näin ei saa olla [jatkua. Um], veljeni.” Vaikka onkin totta, että me kaikki teemme syntiä aika ajoin, niin synnin totunnainen harjoittaminen kielellämme siinä määrin, että tulee todella valittajaksi, ts. omaa valittavan hengen, ei sovi yhteen tosi kristillisyyden kanssa. Toisaalta voimme saada lohdutusta Jaakobin sanoista, jos teemme syntiä tahattomasti, vaikka ponnistelemmekin ankarasti voittaaksemme lihallisen taipumuksemme tässä suhteessa.
9. Mikä on vielä tärkeämpää kuin kielen hillitseminen ja miksi, kuten Matt. 12:34:ssä olevat Jeesuksen sanat ilmaisevat?
9 Jeesus lausui kiistattoman tosiasian sanoessaan: ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu.” (Matt. 12:34) Samalla kun näin ollen on tärkeätä valvoa eli hillitä kieltään ja estää sitä puhumasta valittavasti, on vielä tärkeämpää valvoa ajatuksia, jotka johtavat valittamaan. Kieli puhuu vain sitä, mitä ihmisen mielessä ja sydämessä on, pukien hänen ajatuksensa sanoiksi. Millaiset ajatukset voivat johtaa ihmisen valittamaan?
10, 11. a) Esitä eräitä mahdollisia syitä, joiden takia ihmiset valittavat. b) Mikä on perussyy valittavaan asenteeseen?
10 Ylpeys saattaa olla yksi valittamisen aiheuttaja. Joku voi ajatella liikaa itsestään ja vahvistaakseen itsetuntoaan ja asemaansa veljiensä parissa ryhtyä arvostelemaan toisten virheitä. Tällä tavalla hän kiinnittää huomion siihen, ettei hänellä itsellään ole niitä virheitä samassa määrin. Toinen saattaa olla kärsimätön, koska hänen veljensä eivät käsitä yhtä nopeasti asioita kuin hän, tai ärtyä siitä, mitä hän pitää heidän heikkouksinaan. Toiset, joilla on jokin poikkeuksellinen vaikeus, saattavat tuntea itsesääliä verratessaan tilaansa toisten seurakunnan veljien asemaan ja siten valittaa tämän takia. Suuremman tehokkuuden halu voi panna jotkut valittamaan, koska heistä ehkä tuntuu, että he voisivat suorittaa tehtävän paremmin kuin se, joka on määrätty palvelemaan.
11 Eriteltyämme ainoastaan muutamia niistä monista mahdollisista syistä, joiden takia veljet valittavat, yksi seikka ilmenee kuitenkin selvästi: Sen aiheuttaa kaikissa tapauksissa liian suuri itsensä korostus, liian suuren tärkeyden antaminen omille tunteille tai omalle asemalle. Se on näin ollen rakkauden vastakohdan, itsekkyyden, ilmaisemista.
12. Miten luomus, josta tuli Saatana, kehitti valittavan hengen ja millaisin seurauksin?
12 Tässä on hyvä miettiä, miten se, josta tuli Saatana, tuli tyytymättömäksi erittäin etuoikeutettuun valvojan asemaansa. Raamattu sanoo syyn lausuen Tyyron kuninkaalle, joka ilmaisi Saatanan henkeä: ”Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi.” (Hes. 28:17) Hänen ylpeä halunsa olla kaikkeuden hallitsija sai hänet kapinoimaan suvereenia Jehovaa vastaan. Hän alkoi ajatella liikaa itsestään ja kehitti siten valittavan hengen, mikä ilmeni pian tekoina ja johti suureen kurjuuteen ja onnettomuuteen koko ihmissuvun.
13. Osoita, mikä vaikutus valittamisella on a) siihen, jota vastaan puhutaan, b) siihen, joka kuulee sen, c) uuteen tai heikkoon veljeen ja d) kun se kohdistetaan seurakuntaan.
13 Vaikkei kaikilla valituksilla olekaan näin tuhoisia seurauksia, niin vähäisinkin tyytymättömyyden ilmaus aiheuttaa kiusallisia tuloksia. Jos valittaminen kohdistuu veljeen tai sisareen, niin se on omiaan himmentämään hänen mainettaan sen silmissä, jolle puhut. Se kääntää huomion asioihin, jotka ovat heikkoja, joten se on kielteistä ja masentavaa. Jos se sanotaan heikolle tai uudelle veljelle, se voi häivyttää siinä määrin hänen kuvitelmansa, että hänen uskonsa ja luottamuksensa veljiinsä saattaa pahasti heikentyä. Jos se sanotaan Jumalan järjestöä tai sen määräämiä edustajia vastaan, sillä on vielä vahingollisempi vaikutus, se horjuttaa luottamusta järjestön toimenpiteisiin ja heikentää siten uskoa itseensä Jehovaan.
14. Mikä vaikutus valittavalla kielellä on koko seurakuntaan? Käytä Sananl. 21:19:ää valaistaksesi vastaustasi.
14 Vaikkei joku kompastuisikaan tai saisi vakavaa iskua hengellisesti kuuntelemalla valittavaa puhetta, koska hän on kypsä ja siten ymmärtää sen sekä poistaa sen mielestään, niin ei ole mieluista olla valittavan ihmisen lähettyvillä. Valittamisella on samanlainen vaikutus kuin hiekan panemisella hyvin voideltuun koneeseen. Se himmentää seurakunnan iloa. On kuin synkkä pilvi olisi äkisti ilmaantunut näköpiiriin. Sillä on sama vaikutus veljiin kuin riitaisalla vaimolla mieheensä, niin kuin kerrotaan Sananl. 21:19:ssä: ”Parempi asua autiossa maassa kuin toraisan vaimon vaivattavana.”
15. Millainen on vaikutus valittajaan itseensä?
15 Paitsi että valitus tekee kuuleviin turmelevan vaikutuksen, se vaikuttaa epäsuotuisasti itse valittajaankin. Hän on tyytymätön, onneton, ja hänellä on monissa tapauksissa syyllinen omatunto valituksensa jälkeen. Viisas mies puhui tosiaan hyvin sanoessaan henkeytyksestä: ”Joka suunsa ja kielensä varoo, se henkensä ahdistuksilta varoo.” – Sananl. 21:23.
VARJELKAA ”SYDÄMENNE JA AJATUKSENNE”
16. Kenen apua Paavali osoitti meidän pitävän etsiä varjellaksemme sydämemme ja hengenkykymme, ja mihin meidän ajatustemme tulee kohdistua?
16 Koska valitukset lähtevät sydämestä ja mielestä, on välttämätöntä, että valvomme sopivasti ajatuksiamme ja kohdistamme ne rakentaviin ja rohkaiseviin asioihin. Apostoli Paavali osoitti, että on etsittävä Jehovan apua, jotta näin voisi tehdä, sanoen: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Jos sinulla siis on jokin heikkous tässä suhteessa, niin älä epäröi pyytää Jehovalta apua sen voittamiseksi. Jehova kuulee sellaiset hartaat anomukset, ja hän suo sinulle mielenrauhan valittavan, tyytymättömän hengen sijaan. Mutta Paavali jatkaa osoittaen, että yksilön täytyy ponnistella toimiakseen rukoustensa kanssa sopusoinnussa, ja sanoo: ”Vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” – Fil. 4:6–8.
17. a) Miksi Fil. 4:8:ssa olevien Paavalin sanojen soveltaminen vaatii jatkuvaa taistelua? b) Mitä meidän tulee tehdä, kun veljiemme virheet alkavat ärsyttää meitä?
17 Tällä tavalla Paavali tähdentää, että ihmisen täytyy valvoa paitsi kieltään myös ajatuksiaan ja keskittyä veljissämme oleviin hyviin, hyveellisiin ja rakastettaviin asioihin. Langennut liha on taipuvainen näkemään ensiksi ihmisen heikkoudet, ja se sokaisee usein näkemästä niitä monia erinomaisia, rakastettavia ja kiitettäviä ominaisuuksia, joita hänellä on. Koska on kovin helppoa löytää heikkoja kohtia kenestä tahansa meistä, niin ei valittavan hengen ole vaikea löytää polttoainetta pysyäkseen palamassa. Siksihän meidän on jatkuvasti taisteltava pitääksemme ajatuksemme kurissa. Kun huomaamme jotain, mikä saa meidät tuntemaan kateutta tai ärtymystä, niin meidän tulee yrittää poistaa se mielestämme heti ja ajatella sen sijaan hyviä ominaisuuksia. Tämä ei ole alussa helppoa, mutta työskentelemällä sen hyväksi Jehovan avulla huomaat kehittäväsi läheisempiä suhteita veljiisi sekä heidän Jehovalle antautuneisuutensa syvempää arvostusta, ja luonnollisesti sinä itse tulet paljon onnellisemmaksi ihmiseksi, jonka seurassa viihtyy.
18. a) Minkä erehdyksen valittaja tekee Paavalin korinttolaisille ja roomalaisille kirjoittamien sanojen mukaan? b) Ketkä huomaavat näin ollen valittavan asenteen voittamisen helpommaksi?
18 Valittava panee painoa lihalle ja sen heikkouksille ja menettelee siten kuin hengellinen lapsi juuri siinä suhteessa. Sen sijaan että hän katsoisi veljiensä osoittamaan sydämen antaumukseen ja rakkauteen, hän katsoo langenneeseen, syntiseen lihaan. Korinton seurakuntakin syyllistyi tähän, ja siksi Paavali kirjoitti sille: ”Minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa. . . . Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?” (1. Kor. 3:1, 3) Room. 8:5:ssä hän esittää syyn, miksi näin on, sanoen: ”Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.” Sen tähden se, joka pysyttelee jatkuvasti Jumalan pyhän hengen täyttämänä säännöllisesti tutkimalla Raamattua, käymällä kokouksissa, rukoilemalla ja palvelemalla toimeliaasti Jehovaa, havaitsee voittavansa helpommin taipumuksen valittamiseen kuin se, joka on epäsäännöllinen näissä hengellisissä toiminnoissa.
HENKILÖKOHTAISET VALITUKSET
19. Mihin kahteen yleiseen luokkaan valitukset kuuluvat?
19 Eritellessämme tätä valittamisasiaa voimme jakaa sen kahteen yleiseen luokkaan: 1) Valitukset yksilöitä vastaan ja 2) vakavammanlaatuiset valitukset, joihin sisältyvät Jehovan järjestö tai hänen päätöksensä. Otamme henkilökohtaisten valitusten asian ensiksi ja käsittelemme seuraavassa Vartiotornin kirjoituksessa toista näkökohtaa.
20. Mitkä seikat aiheuttavat henkilökohtaisten valitusten valtaisan enemmistön, ja ovatko ne yleensä ennalta harkittuja?
20 Yksilöihin kohdistuvien valitusten valtavan enemmistön aiheuttavat vähäiset väärinymmärrykset tai persoonallisuuksien ristiriitaisuudet. Sisar, joka on hiljainen ja pidättyvä, saattaa hermostua toiseen sisareen, joka on paljon suorasukaisempi tavoissaan, ja hän voi ilmaista tämän hermostumisensa toisille. Henkilökohtaiset tavat, tottumukset ja teot voivat olla mieluisia joillekuille, mutta toisista ne saattavat olla hyvin kiusallisia ja saavat heidät joskus valittamaan. Useimmat näistä valituksista eivät ole ennalta harkittuja, vaan jokin sattunut pieni, kiusallinen seikka synnyttää ne sillä hetkellä. Ne lausutaan usein pikaisesti ja niitä kadutaan monesti jälkeenpäin. Mitä voidaan tehdä, jotta pysyttäisiin vapaina tämänkaltaisesta valittamisesta?
21. Miten meidän tulee suhtautua näihin veljiemme vähäisiin heikkouksiin erityisesti Matt. 6:14, 15:ssä olevien Jeesuksen sanojen valossa?
21 Ensiksi on tärkeätä, että myönnämme nämä valitukset sellaisiksi, jollaisia ne ovat: vähäpätöisiä, mitättömiä, jopa lapsellisia monissa tapauksissa. Ei ole tosi syytä valittaa; joku veli tai sisar ei vain tee jotakin siten, kuin heidän mielestäsi pitäisi se tehdä. Meitä auttaa myös, kun harkitsemme vakavasti, miten Jehova suhtautuu näihin veljiemme ”heikkouksiin”, ja ymmärrämme, että hän on valmis sivuuttamaan ja antamaan anteeksi ne. Eikö Jehova auliisti anna anteeksi sinulle monista puutteistasi huolimatta? Etkö sinä ota huomioon omat puutteesi ja pyydä Jehovalta anteeksiantoa yhä uudelleen, ehkä samalle heikkoudelle? Välttämätön edellytys Jehovan anteeksiannon saamiselle on, että me annamme anteeksi toisille, niin kuin Jeesus osoitti Matt. 6:14, 15:ssä: ”Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”
22. Osoita, miten valittaminen vähäisistä vajavaisuuksista paljastaa rakkauden puutteen.
22 Me osoittaisimme siis todella rakkauden ja anteeksiannon puutetta, jos pitäisimme kiinni tuollaisista vähäisistä heikkouksista veljiämme vastaan ja suurentelisimme niitä saattamalla ne muiden huomioon. Se ei olisi suinkaan taivaallisen Isämme jäljittelemistä. Kuvaillessaan rakkautta Jumalan sana sanoo: ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus . . . ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.” ”’Rakkaus peittää syntien paljouden’. Olkaa vieraanvaraisia toinen toistanne kohtaan, nurkumatta.” (1. Kor. 13:4, 5; 1. Piet. 4:8, 9) Ottaen tämän huomioon ei ole vaikea ymmärtää, miksi meitä neuvotaan ’kärsimään toinen toistamme rakkaudessa’. – Ef. 4:2.
23. Mitä tulee sitten tehdä näiden vähäisten epäkohtien suhteen?
23 Jollei meidän pidä ’muistella kärsimäämme pahaa’, niin meidän kristillinen velvollisuutemme on siis unohtaa nämä vähäiset epäkohdat, joita syntyy, poistaen ne kokonaan mielestämme. Älä anna niiden kasvaa kohtuuttomiin mittoihin, vaan ehkäise ne varhain, ennen kuin ne ovat ehtineet juurtua ja päästä kukoistamaan. Tukahduta valituksen henki ja torju paljo onnettomuus itseltäsi ja toisilta.
24. Miten Jeesus käski käsittelemään vakavampia henkilökohtaisia valituksia?
24 Saattaa kuitenkin olla aikoja, jolloin jollakulla veljellä tai sisarella on todella syytä valitukseen toista vastaan. Joku veli on saattanut tietoisesti tai tietämättään tehdä jotain, mikä on loukannut sinua jollain tavalla, etkä sinä rikkomuksen luonteen takia voi unohtaa sitä ja poistaa sitä mielestäsi. Voit havaita sen häiritsevän itseäsi huomattavasti, jopa vaikuttavan Jehovalle suorittamaasi palvelukseen. Juuri tällaisia tapauksia varten Jeesus antoi erittäin terveellisen neuvon Matt. 18:15:ssä: ”Jos veljesi rikkoo sinua vastaan [jos veljesi tekee synnin, Um], niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.”
25. a) Mitä kenenkään, jolla on vakava valitus veljeään vastaan, ei koskaan pidä tehdä ja miksi ei? b) Osoita, miksi Matt. 18:15:n neuvon noudattaminen on erittäin viisasta.
25 Vaikka sinulla olisi perusteitakin valitukseen, niin sitä ei tule koskaan levittää seurakuntaan valittamalla veljen menettelystä toisille. Se ei edistä rauhaa, vaan häiritsee koko seurakuntaa ja mahdollisesti aiheuttaa jakaantumisen veljien keskuudessa. Se ei suinkaan auta rikkovaa puolta, joka epäilemättä kuulee valituksesi välillisesti toisilta. Valittaminen tekee vain asiat pahemmiksi, sen sijaan että se parantaisi rikkouman, kuten sananlasku osoittaa: ”Joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.” (Sananl. 17:9) Ei, valittava asenne ei auta ketään. Oikea menettely on lähestyä veljeä yksityisesti ja keskustella asiasta tyynesti ja rauhallisesti hänen kanssaan. Saatat havaita, ettei hän edes huomannut loukanneensa sinua, ja jos näin on, niin kuvittele, miten onnellinen hän on siitä, että sinä lähestyit suoraan häntä, sen sijaan että olisit levittänyt valitusta seurakunnassa!
26, 27. a) Mikä velvollisuus loukatulla on, kun hänen veljensä pyytää anteeksi, ja miten pitkälle se ulottuu? b) Osoita, miten Kol. 3:12–14:ssä oleva Paavalin neuvo auttaa kaikissa näissä henkilökohtaisia valituksia koskevissa tapauksissa.
26 Kun veljesi pyytää sinulta nöyrästi anteeksi, niin velvollisuutesi on hyväksyä hänen pyyntönsä ja antaa hänelle anteeksi, niin kuin sinun taivaallinen Isäsikin antaa sinulle anteeksi. Rakkaus on velka, joka ei tule koskaan täysin maksetuksi. (Room. 13:8) Niinpä kun apostoli Pietari kysyi Jeesukselta: ”Kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?” niin Jeesus vastasi: ”Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.” (Matt. 18:21, 22) Kun olemme jalomielisiä rakkaudessamme, armossamme ja anteeksiannossamme veljiämme kohtaan, niin saamme vuorostamme paljon iloa ja onnea ja voimme pysyä vapaina valittamisen syövyttävästä, jakavasta hengestä. Arvostaen syvästi Jehovaa ja rakastamalla häntä ja veljiämme voimme kiinnittää mielemme ”tärkeämpiin asioihin”, jotka vaikuttavat tulevaan elämäämme, eikä niihin vähäpätöisyyksiin, jotka ovat tunnusomaisia nykyiselle epätäydelliselle asiainjärjestelmälle. – Fil. 1:10, Um.
27 Kuunnelkaamme tämän tarkastelun lopussa huolellisesti ja soveltakaamme ahkeroiden sanoja, jotka apostoli Paavali useita vuosia sitten kirjoitti kolossalaisille. Jos teemme siten, niin saamme suuren avun pysyäksemme vapaina kaikenlaisista henkilökohtaisista valituksista. Paavali kehotti: ”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.” – Kol. 3:12–14.