”Kiitoksen ohella”

17. Miksi meidän pitäisi kiittää Jumalaa rukouksessa?

¹⁷ Paavali kehotti toisia uskovia antamaan anomustensa tulla Jumalalle tunnetuiksi rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla ”kiitoksen ohella”. (Fil. 4:6) Korkeimman kiittämiseen ja ylistämiseen on tosiaan runsaasti aihetta. (1. Aikak. 29:10–13) Jeesus antoi esimerkin seuraajilleen, kun hän kiitti ruoasta ja Herran illallisella vertauskuvina käytetyistä leivästä ja viinistä. (Matt. 15:36; 26:26, 27; Luuk. 22:19, 20) Sen lisäksi että ilmaisemme samanlaista kiitollisuutta Jumalalle, meidän pitäisi ’kiittää Herraa’ ”hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan”, ’hänen vanhurskautensa oikeuksista’ ja paljosta, paljosta muusta. (Ps. 33:2–5; 92:2, 3; 100:4, 5; 107:1, 8, 15, 21, 31; 119:62) Kuinka sopivaa onkaan kiittää Jumalaa hänen verrattomasta totuuden Sanastaan! Ja kuinka kiitollisia meidän pitäisikään olla hänen Poikansa uhrista, joka on tehnyt mahdolliseksi sovituksen Jehovan kanssa! – Room. 5:6–11.

18. Miksi meillä ei ole aihetta olla ylen määrin huolissamme, jos uskollisesti teemme Jumalan tahdon?

¹⁸ Jehovaa rakastavat voivat kiittää häntä myös siksi, että hän todella huolehtii heistä. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Nöyrtykää sen tähden Jumalan väkevän käden alle, jotta hän korottaisi teidät aikanaan, samalla kun heitätte kaiken huolenne hänelle, koska hän huolehtii teistä.” (1. Piet. 5:6, 7) Täten sekä Pietari että Paavali kielsivät uskovia tovereitaan olemasta huolissaan mistään ja sen sijaan uskomaan kaikki huolensa Jehovalle. Ja kuinka sopiva neuvo se onkaan! Ei ole olemassa kerrassaan mitään, mitä Korkein ei kykenisi tekemään tai valvomaan niiden hyväksi, jotka ovat kokosydämisesti omistautuneet hänelle. (Mark. 10:27; 12:29, 30) Kaiken, minkä Jumala sallii, uskolliset voivat kestää, koska hän antaa heille ’voimaa kaikkeen’. (Fil. 4:13; 1. Kor. 10:13) Syystä psalmista Daavid sanoi: ”Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.” (Ps. 37:5) Tee siis uskollisesti Jumalan tahto, niin sinulla ei ole aihetta paniikkiin eikä ylenmääräiseen huolestuneisuuteen. Sen sijaan sinulla on järkevä syy omata sisäinen rauha jopa ahdistuksen ja melskeen keskellä. Mutta kuinka suuri sellainen rauha on?

”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen”

”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, on varjeleva teidän sydämenne ja mielenkykynne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” – Fil. 4:7.

1. Miksi apostoli Paavali tiesi, ettei jumalisilla ihmisillä ole syytä olla asiattoman huolestuneita?

KRISTITTY apostoli Paavali tiesi kokemuksesta, ettei jumalisilla ihmisillä ole aihetta asiattomaan huolestuneisuuteen, sillä Jehova on heidän kanssaan. Paavali oli ollut vangittuna, häntä oli lyöty ja kivitetty, hän oli usein ollut lähellä kuolemaa ja oli kokenut monia vaaroja jopa valheveljien keskuudessa. Mutta Jumala ei ollut koskaan hylännyt häntä. Apostoli kääntyi alituisesti taivaallisen Isänsä puoleen rukoillen häntä hartaasti ja heittäen huolensa hänen haltuunsa, eikä hän koskaan kokenut pettymystä. – 2. Kor. 4:7–9; 11:23–27.

2. Mikä oli seurauksena, jos toiset kristityt noudattivat Filippiläiskirjeen 4:6:een muistiinmerkittyä Paavalin neuvoa?

² Täysin luottavaisesti Paavali siis sanoi toisille kristityille, ettei heidän pitänyt olla huolissaan mistään, vaan antaa kaikkien anomustensa tulla tunnetuiksi Jumalalle ja esittää kaikki Hänelle rukouksessa ja nöyrästi pyytäen kiitoksen ohella. Mitä tällaisesta menettelystä seuraisi? Apostoli jatkoi: ”Niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, on varjeleva teidän sydämenne ja mielenkykynne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” – Fil. 4:6, 7.

Rauha joka ”ylittää kaiken ajatuksen”

3. a) Mitä on ”Jumalan rauha”? b) Miksi meillä ei ole mitään syytä joutua huolten valtaamiksi, jos meillä on Jumalan rauha?

³ ”Jumalan rauha” on tyyneyttä ja rauhallisuutta, josta Jehovan antautuneet todistajat nauttivat mitä vaikeimmissakin olosuhteissa. Se on peräisin läheisestä henkilökohtaisesta suhteesta taivaassa olevaan Isäämme. Koska olemme saaneet sellaisen rauhan Jehovalta, me annamme Jumalan pyhän hengen vaikuttaa itsessämme ja olemme herkkiä noudattamaan sen ohjausta. Itse asiassa me rukoilemme tätä henkeä ja sen hedelmää rauhaa. (Luuk. 11:13; Gal. 5:22, 23; Ef. 4:30) Siksi meillä ei ole mitään syytä joutua huolten valtaamiksi, sillä me tiedämme, ettei mitään voi tapahtua ilman Jumalan sallimusta. (Vrt. Apt. 11:26.) Jehova tosiaan antaa kaikkien palvelijoittensa ’asua turvassa’. – Ps. 4:9.

4, 5. a) Millainen rauha toisilla on verrattuna siihen rauhaan, joka on Jehovan todistajilla? b) Miten ”Jumalan rauha” eroaa siitä rauhasta, jota ne saattavat kokea, jotka eivät palvele Jehovaa uskollisesti?

⁴ Jehovan todistajiin verrattuna monilla ihmisillä saattaa olla enemmän maallista koulutusta tai he saattavat olla kyvykkäämpiä joillakin inhimillisen toiminnan aloilla. Heillä voi tietysti olla ongelmia, mutta he luottavat siihen, että he pääsevät järkeilemällä tyydyttäviin ratkaisuihin. Siksi he tuntevat olevansa jokseenkin turvassa eivätkä ole erikoisen huolestuneita omasta tulevaisuudestaan. He näyttävät elävän rauhassa ja olevan suhteellisen levollisia. Mutta Raamatussa puhutaan jopa ”väärien rauhasta”! – Ps. 73:3, UM.

⁵ ”Jumalan rauha” on kuitenkin täysin erilaista. Se ei perustu itseluottamukseen eikä sellaiseen näkemykseen, että ihmisten järkeilyt johtavat aina onnistumiseen. Paavali sanoi, että tämä Jumalan antama rauha ”ylittää kaiken ajatuksen” tai ”on kaikkea ymmärrystä ylempi”. Sitä on sanottu ”Jumalan rauhaksi, jonka syvyyttä ihminen ei voi edes käsittää”. (Fil. 4:7, Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös; Kirkkoraamattu; Uusi testamentti nykysuomeksi) Niin, Jehovaa uskollisesti palvelevilla on sellainen rauha, jollaista ei ihmisillä yleensä ole ja jota he eivät voi ymmärtää.

6. a) Milloin on erikoisen ilmeistä, että meillä on ”Jumalan rauha”? b) Onko meillä mitään apua sinä aikana, kun odotamme Jehovan toimintaa sen asian johdosta, jonka takia olemme rukoilleet? c) Onko ’murheensa heittäminen Herran huomaan’ hengellisesti vahvistavaa, ja miksi vastaat siten?

⁶ Se, onko Jehovalle antautuneilla todella ”Jumalan rauha”, käy ilmi varsinkin silloin, kun tapahtuu jotakin heihin syvästi vaikuttavaa, mille he eivät voi mitään. Inhimillisesti puhuen he ovat kykenemättömiä selviytymään sellaisista huolista. Huomaammeko me joskus olevamme sellaisessa tilanteessa? Kuinka sopivaa onkaan, että me silloin rukoilemme hartaasti, olemme yksityiskohtaisia anomuksissamme ja pyydämme nimenomaista apua ja ohjausta Jumalalta! (Vrt. Tuom. 6:36–40.) Sen jälkeen meidän täytyy odottaa Jehovan toimintaa. Jos meillä on ”Jumalan rauha”, niin me voimme sillä välin tuntea Jehovan pyhän hengen avun ja pysyä rauhallisina ja odottaa kärsivällisesti nähdäksemme, miten Korkein ratkaisee ongelman. Tällainen asenne ei ole missään mielessä tyhmänrohkea, sillä psalmista Daavid sanoi: ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.” (Ps. 55:23) Lisäksi kun ongelma täten ratkeaa ja koetus on ohi, me tiedämme, että ”Jumala, joka antaa rauhan”, on vastannut rukouksiimme. – Room. 15:33.

Varjelee sydämen ja mielenkyvyt

7. a) Mitä ”sydän” usein tarkoittaa Raamatussa? b) Miksi me emme ”vihastu pahain tähden”, jos meillä on ”Jumalan rauha”?

⁷ Paavali sanoi, että ”Jumalan rauha” on ’varjeleva sydämemme ja mielenkykymme’. (Fil. 4:7) Eräs raamatunkäännös sanoo tätä rauhaa ”varuskunnaksi, joka varjelee sydämenne ja mielenne.”. (Weymouth) Raamatussa ”sydän” tarkoittaa usein kiintymyksen ja vaikuttimen tyyssijaa. (2. Moos. 35:21, 26, 29; Ps. 119:11) Asiaton huolestuneisuus voi vaikuttaa tunteisiimme ja vaikuttimiimme haitallisesti ja me voimme käyttäytyä tasapainottomalla tai väärällä tavalla. Me saatamme esimerkiksi ’vihastua pahain tähden’ ja menetämme siten rauhallisuutemme. Mutta niin ei käy, jos meillä on ”Jumalan rauha”, sillä silloin me tiedämme, että Jehova pitää huolen kaikesta ja selvittää asiat aikanaan. (Ps. 37:1–11) Niinpä sydämemme pysyy tyynenä eikä kannusta meitä toimimaan harkitsemattomasti. Se on hyväksi tunne-elämällemme, ja se on hyväksi meille myös hengellisesti ja jopa ruumiillisesti, sillä ”sävyisä sydän on ruumiin elämä”. – Sananl. 14:30.

8. a) Mikä ero on Filippiläiskirjeen 4:7:ssä mainituilla ”sydämellä” ja ”mielenkyvyillä”? b) Miksi me emme todennäköisesti menetä henkistä tasapainoamme, jos meillä on ”Jumalan rauha”? c) Aiheuttaako mikään sellainen, minkä taivaallinen Isämme sallii, meille pysyvää vahinkoa?

⁸ ”Mielenkyvyt” ja ”sydän” eivät ole toistensa synonyymeja, vaikkakin niiden välillä vallitsee vuorovaikutus. Mieli pohtii tietoa, kun taas sydän antaa ihmiselle vaikuttimen. Varmistautuaksemme siitä, että pyrimme oikeaan suuntaan, meillä täytyy siksi olla Jumalan sanan tuntemusta ja meidän täytyy rukoillen luottaa häneen. Jos mielemme olisi tavattoman ahdistunut – jos meillä olisi paljon huolia – emme pystyisi tekemään sopivia ratkaisuja. Saattaisimme jopa menettää henkisen tasapainon. Mutta niin ei todennäköisesti käy, jos meillä on ”Jumalan rauha”, koska silloin sydämemme on valvonnassa ja mielemme on levollinen. Me uskomme todella, että ’Jehovan käsi on kanssamme’ ja ettei mikään sellainen, minkä taivaallinen Isämme voi sallia, aiheuta meille pysyvää vahinkoa. (Matt. 10:28; Apt. 11:21) Sen sijaan että olisimme huolestuneita ja monien levottomuutta herättävien ajatusten saartamia, me todella luotamme Jehovaan, ja siten ’mielenkykymme’ varjeltuvat. Millä tavalla? ”Kristuksen Jeesuksen välityksellä”, jonka kautta läheinen henkilökohtainen suhde taivaalliseen Isään on tehty mahdolliseksi. – Gal. 1:3–5.

9. Vaikka Paavalilla olikin ”Jumalan rauha”, niin eikö hänellä ollut mitään syvästi vaikuttavaa huolta?

⁹ Paavali luonnollisesti tiesi, etteivät kristityt ole täysin ilman syvästi vaikuttavia huolenaiheita. Hän myönsi sen, etteivät toiset juutalaiset omaksuneet ”hyvää uutista”, aiheuttaneen hänelle ’suurta murhetta ja lakkaamatonta tuskaa hänen sydämessään’. Apostoli ei ollut kuitenkaan ylen määrin huolestunut ja oli valmis jättämään asiat Jumalan haltuun, joka menettelee oikeudenmukaisesti valitessaan ne, joille Hän on armollinen. (Room. 9:1–18) Voimakkaista tunteistaan huolimatta Paavali siis antoi ”Jumalan rauhan” varjella sydämensä ja mielenkykynsä.

10. Miten sitten Jumalan antama rauha varjelee sydämemme ja mielenkykymme?

¹⁰ Kuten Paavalilla, joka kieltämättä oli syvästi huolissaan, meilläkin voi olla ”Jumalan rauha” – sisäinen rauhallisuus ja tyyneys, joka seuraa kallisarvoisesta suhteesta Jehovaan. Se voi todella varjella sydämemme ja mielenkykymme tulemasta liiaksi huolestuneiksi tarpeistamme. Me voimme olla luottavaisia ja täysin varmoja siitä, että Jehova huolehtii palvelijoistaan ja vastaa heidän rukouksiinsa. Alituisen kiihtymyksen sijasta sydämemme ja mielemme on levollinen, koska me luotamme ehdottomasti taivaalliseen Isäämme. – Ps. 33:20–22.

Varmuus elämän välttämättömyyksistä

11. Miksi meidän ei pitäisi olla tavattoman huolissamme elämän välttämättömyyksien saamisesta, jos meillä on ”Jumalan rauha”?

¹¹ Jos meillä on todella ”Jumalan rauha” ja olemme vakuuttuneita siitä, että hän on ”rukouksen Kuulija”, niin me kykenemme selviytymään huolista. (Ps. 65:3, UM) Me tunnemme aina saavamme Jumalalta apua, ja se tuottaa suuren sydämen- ja mielenrauhan. Emme esimerkiksi ole tavattoman huolestuneita elämän välttämättömyyksien saamisesta. Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Lakatkaa olemasta huolissanne sielustanne [eli ”elämästänne”], siitä mitä söisitte, tai ruumiistanne, siitä mitä pitäisitte yllänne.” Miksi meidän ei pitäisi olla niistä huolissamme? Koska Jehova, joka huolehtii runsaasti linnuista ja liljoista, varmasti voi ja haluaa ruokkia ja vaatettaa uskolliset palvelijansa. Niinpä Jeesus sanoi: ”Lakatkaa siis etsimästä, mitä söisitte ja mitä joisitte, ja lakatkaa olemasta huolestuneessa jännityksessä, . . . Etsikää kuitenkin jatkuvasti hänen [Jumalan] valtakuntaansa, niin nämä lisätään teille.” (Luuk. 12:22–31) Jos me tosiaan asetamme hengelliset edut ensi sijalle elämässä, niin me voimme luottaa siihen, että taivaallinen Isämme huolehtii meistä.

12. Mikä Raamatun esimerkki osoittaa, miksi Jehovalle omistautuneittenkin täytyy varoa panemasta liian paljon painoa aineelliseen?

¹² Jehovalle omistautuneittenkin täytyy varoa pitämästä aineellista liian tärkeänä. Esimerkiksi kun Aabraham ja hänen veljenpoikansa Loot eivät kyenneet saamaan elatustaan samasta maasta, ja myös heidän karjapaimentensa välisen riidan lopettamiseksi, Aabraham antoi Lootille mahdollisuuden valita, missä hän halusi asua. Loot valitsi parhaan osan maasta, mutta se merkitsi sitä että hän joutui asumaan väärintekijöiden keskuudessa. Ajan mittaan hänet otettiin vangiksi, ja hänet täytyi pelastaa. (1. Moos. 13:1–14:16) Myöhemmin Lootin oli pakko hylätä aineellinen omaisuutensa, jotta hänen henkensä olisi pelastunut kun Jehova tuhosi Sodoman. Vielä myöhemmin Loot katsoi välttämättömäksi lähteä Sooarin kaupungista ja asettua asumaan luolaan. (1. Moos. 19:1–26, 30–38) Vaikka häntä kutsutaan ”vanhurskaaksi Lootiksi”, niin vaikuttaa siltä, että hän sai oppia ankaralla tavalla, miten tyhmää jumalisen ihmisen on panna paljon painoa oletettuihin aineellisiin etuihin. (2. Piet. 2:7, 8) Kuinka paljon parempi onkaan rukoilla tähän asiaan nimenomaista ohjausta ja panna aina hengelliset edut ensi sijalle elämässä!

13. Miksi kristittyjen ei pitäisi olla huolestuneessa jännityksessä elämän välttämättömyyksien takia?

¹³ Hengellisten asioitten asettaminen tärkeimmälle sijalle elämässämme auttaa meitä saamaan sydämen- ja mielenrauhan. Me voimme varmasti olla luottavaisia sen suhteen, että Hän, jolle kaikki kulta ja hopea kuuluu, kykenee täysin huolehtimaan palvelijoittensa elämän välttämättömyyksistä. (Hagg. 2:8) On tietysti oikein rukoilla että Jumala antaisi ”meille tänään leipämme täksi päiväksi”, ja on sopivaa työskennellä ahkerasti todellisten tarpeitten täyttämiseksi. (Sananl. 6:6–11; 31:10, 13–24; Matt. 6:11) Mutta koska ’me emme ole tuoneet maailmaan mitään emmekä voi viedä mitään pois, meidän pitäisi tyytyä elatukseen ja vaatteisiin’. (1. Tim. 6:6–12) Miksi olisimme huolestuneessa jännityksessä? Psalminkirjoittaja oli oikeassa, kun hän sanoi: ”Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” – Ps. 37:25.

Tie todelliseen menestykseen

14. Miksi meidän kristittyinä todistajina ei ole sopivaa panna suurta painoa inhimillisiin saavutuksiin ja niihin liittyvään kuviteltuun menestykseen?

¹⁴ Ei ole harvinaista, että maailman ihmiset aiheuttavat itse itselleen huolta pitämällä kovin tärkeänä inhimillisiä saavutuksia. Raamattu tietenkin kannustaa ahkeruuteen ja taitavuuden kehittämiseen työssään. (Sananl. 22:29) Mutta sokaiseva kunnianhimo ja kova huoli oletetusta menestymisestä eivät sovi yhteen ”Jumalan rauhan” kanssa. Itse asiassa toisten yläpuolelle pyrkiminen voi saada kunnianhimoisen ihmisen käyttämään kyseenalaisia menetelmiä, kenties kaivamaan maata toisten työntekijöitten ponnistelujen alta ja ryhtymään epärehelliseen toimintaan, josta seuraa Jumalan epäsuosio. (Sananl. 3:32; 2. Kor. 4:1, 2) Hyvin kunnianhimoiset ihmiset voivat tosin saada ihmisiltä suosionosoituksia, niin kuin ulkokultaiset uskonnolliset johtajat 1 900 vuotta sitten antoivat lahjoja, rukoilivat ja paastosivat ylistystä saadakseen. Mutta Jeesus Kristus tuomitsi heidän menettelynsä ja sanoi, että noilla itsekeskeisillä ulkokultailijoilla oli ”jo palkkansa täysimääräisenä”. (Matt. 6:1–18) Kuinka tyhmää kenenkään Jehovan todistajan olisikaan elää itse aiheuttamassaan huolestuneisuudessa yrittämällä olla ”suuri” vain todetakseen, että hän on siten menettänyt ikuiset siunaukset! – Vrt. Jer. 45:5.

15. Mitä jumalinen ihminen voi oppia Saarnaajan 9:11:stä ja 10:5–7:stä, kun on kysymys niin sanotusta menestymisestä?

¹⁵ ”Jumalan rauhasta” nauttivan tie todelliseen menestykseen ei johda kyseenalaisiin menettelyihin eikä aiheettomaan eteenpäin pyrkimiseen. Hän on oppinut Raamatusta, että nykyajan yhteiskunnassa, jossa on vain epätäydellisiä syntisiä ihmisiä, ”ei ole juoksu nopsain vallassa, ei sota urhojen, ei leipä viisaitten, ei rikkaus ymmärtäväisten eikä suosio taitavain vallassa”. (Saarn. 9:11) Tosiaankin ”tyhmyys asetetaan arvon korkeuksiin” ja voidaan nähdä ”palvelijat hevosten selässä ja ruhtinaat kävelemässä kuin palvelijat maassa”. (Saarn. 10:5–7) Niin, ruhtinaallisille tai jalosukuisille ei ehkä suoda heidän ansaitsemaansa arvonantoa, kun sen sijaan palvelijat – joilla on paljon vähemmän edellytyksiä – saattavat olla ”hevosten selässä” niin kuin jalosukuiset.

16. Mistä jumalinen menestys ja jumaliset saavutukset riippuvat?

¹⁶ Tunnetko ikään kuin ’joutuneesi hyllylle’, niin ettet olekaan saavuttanut sitä kuvittelemaasi menestystä, jota kerran halusit? Miksi olisit huolissasi siitä? Suo ”Jumalan rauhan” vallita sydämessäsi ja koe siitä tuleva lohdullinen tyyneys. Tee jatkuvasti Jumalan tahto ja odota, että taivaallinen Isäsi siunaa ponnistelusi hänen palveluksessaan. Tällä on todellista merkitystä elämässä. Jumalinen menestys ja jumaliset saavutukset ovat riippuvaisia hengellisistä tavoitteista ja näkemyksistä. Psalmista sanoi aivan oikein: ”Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa . . . vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.” – Ps. 1:1–3.

17. a) Mitä meidän täytyy tehdä, jotta voisimme nauttia suurimmasta mahdollisesta menestyksestä? b) Miten sinä voit auttaa toisia nauttimaan ”Jumalan rauhasta, joka ylittää kaiken ajatuksen”?

¹⁷ Suurin mahdollinen menestys elämässämme on päästä läheiseen suhteeseen Jehova Jumalan kanssa ja säilyttää tämä suhde. Harras halu miellyttää häntä saa meidät tuottamaan kunniaa hänelle jumalisilla sanoillamme ja teoillamme, tekemään hyvää toisille ihmisille ja kertomaan heille ”onnellisen Jumalan loistoisaa hyvää uutista”. (1. Tim. 1:11) Me saamme paljon iloa, jos me taivaallisen Isämme siunauksella voimme auttaa toisia hankkimaan tietoa hänen tarkoituksistaan ja pääsemään antautumissuhteeseen hänen kanssaan. Myös he oppivat selviytymään elämän huolista. Hekin saavat nauttia ”Jumalan rauhasta, joka ylittää kaiken ajatuksen”.

[Kuva s. 18]

Kristitty voi nauttia ”Jumalan rauhaa” mitä vaikeimmissakin tilanteissa

Kunnioita enkelien tavoin nöyrästi Jehovan järjestelyä

YLI 185 000 miestä käsittävä Assyrian armeija oli asettunut Juudean ylängön toisella puolella olevalle alangolle Libnaan yli 40 kilometrin päähän. Armeijan vanavedessä oli hävitettyjä kaupunkeja ja silvottuja ruumiita. Lopullinen tavoite oli Jerusalem.

Juudan kuningas Hiskia tiesi, että pelastuminen ihmiskeinoin oli mahdotonta. Assyrian edustaja oli esittänyt antautumisvaatimuksen ja palannut sitten assyrialaisten leiriin Libnaan. Mutta Hiskia rukoili hartaasti: ”Pelasta nyt meidät, Herra, meidän Jumalamme, hänen käsistänsä, että kaikki maan valtakunnat tulisivat tietämään, että sinä, Herra [Jehova, UM], yksin olet Jumala.” (2. Kun. 19:19) Vastaus tuli nopeasti, samana yönä kuin Hiskia rukoili.

Aikanaan Hiskia sai tietää, että Jehovan enkeli oli edellisenä yönä lyönyt kuoliaaksi 185 000 sotilasta assyrialaisten leirissä Libnassa. (2. Kun. 19:35) Siitä seurasi, että kuningas Sanherib palasi heti takaisin Assyriaan. Minkä kunnioitusta herättävän voimannäytteen silminnäkijänä hän olikaan ollut!