Rohkaise kiittämällä!

SANOILLA ei ole paljon merkitystä, kun tarvitaan tekoja. (Jaak. 2:15, 16; 1. Joh. 3:17, 18) Mutta olisi erehdys päätellä, että sopivat sanat ovat hyödyttömiä. Eivät millään muotoa! On aikoja, jolloin tarvitaan juuri sopivia sanoja, niin kuin henkeytetty sananlasku osoittaa: ”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.” – Sananl. 25:11.

Sopivien sanojen arvoa voidaan valaista erään viiden lapsen kovasti työtä tekevän äidin kokemuksella. Hän työskenteli ahkerasti pitääkseen perheensä vaatteet ja kotinsa siisteinä ja puhtaina, ja lisäksi hän laittoi erittäin hyvää ruokaa. Mutta ajatteliko hänen perheensä koskaan kiittää häntä siitä, miten puhtaana hän piti heidän kotinsa, ja niistä maukkaista aterioista, joita hän valmisti joka päivä? Ei. Kun hän kerran kiinnitti heidän huomionsa tähän, he vastasivat: ”Oi äiti, pitäisihän sinun tietää, että niin kauan kuin emme valita, kaikki on oikein hyvin!”

Miten luonteenomaista monille, monille perheille! Ja kuitenkin miten ajattelematonta, miten epäviisasta ja miten rakkaudetonta! Elämä on niin täynnä asioita, jotka ovat omiaan painamaan, masentamaan. ”Aika ja kohtalo kohtaa kaikkia” meistä; me joudumme sellaisten olosuhteitten uhreiksi, joita emme ehkä voi hallita lainkaan. (Saarn. 9:11) Pettymykset ja henkilökohtaiset epäonnistumiset ovat omiaan aiheuttamaan kielteistä ajattelua. Miten paljon arvoinen onkaan tällöin kiitoksen sana, milloin se vain voidaan antaa! Tähyile siis tilaisuuksia kiittää sen sijaan että jankuttaisit heikkouksista ja vajavaisuuksista!

Kaikessa tässä kristitty apostoli Paavali antoi erinomaisen esimerkin. Kirjoittaessaan useille oman aikansa kristillisille seurakunnille hänellä oli paljon neuvoja annettavana, mutta miltei poikkeuksetta hän aloitti kirjeensä antamalla rohkaisevaa kiitosta. Niinpä hän kirjoitti Roomassa oleville kristityille: ”Ensiksikin minä kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teidän kaikkien tähden, koska teidän uskoanne mainitaan kaikessa maailmassa.” (Room. 1:8) Samoin hän kirjoitti Filippin kristityille: ”Minä kiitän Jumalaani . . . aina . . . siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka.” (Fil. 1:3, 5) Ja ensimmäisessä kirjeessään Tessalonikan kristityille hän käytti koko nykyisen ensimmäisen luvun kiittääkseen heitä heidän uskostaan, kestävyydestään ja innostaan. Apostoli Johannes ilmaisi samaa rakkaudellista huomaavaisuutta. Kirjoittaessaan eräille yksityishenkilöille, ”valitulle rouvalle” ja Gaiukselle, hänkin aloitti kiitoksen sanoin. – 2. Joh. 1, 4; 3. Joh. 3, 4.

Kuka ei voi ottaa oppia apostoli Paavalista ja Johanneksesta tässä suhteessa? Oletko työnantaja tai työnjohtaja? Ajatteletko antaa rohkaisevan kiitoksen, kun joku työntekijä työskentelee ahkerasti ja tunnollisesti, ehkäpä ponnistellen tavallista enemmän poikkeuksellisten olosuhteitten takia? Tai oletko työntekijä, jota työnantajasi tai työnjohtajasi on suosinut tavallista suuremmalla ymmärtämyksellä ja huomaavaisuudella? Jos olet, niin oletko ilmaissut jollain tavalla kiitollisuutesi siitä? Tai te vanhemmat, kun lapsenne osoittautuvat velvollisuudentuntoisiksi ja vastustavat kiusauksia noudattaa muiden itsekästä, oikuttelevaa menettelyä ja tuovat sen sijaan koulusta kotiin hyviä todistuksia opiskelustaan ja käytöksestään, annatteko te rohkaisevan kiitoksen?

Entä te nuoret? Oletko koskaan ajatellut nähdä vaivaa ilmaistaksesi arvostuksesi isällesi ja äidillesi kaikesta, mitä he tekevät hyväksesi? Olisihan äitisi saattanut jättää sinut pienokaisena johonkin löytölastenkotiin, tai isäsi olisi voinut hylätä perheensä, kuten niin monet tuhannet isät ja äidit ovat tehneet. Oletko koskaan ajatellut yllättää heidät ”kiitos”-kortilla tai viestillä postitse? Pari tyttöä teki sen äskettäin leskiäidilleen, ja minkä onnen se toikaan hänelle!

Apostoli Paavali antoi meille toisenkin esimerkin käyttäessään sopivia sanoja toisten rohkaisuksi. Hän teki sen käyttämällä sellaista kreikkalaisen verbin muotoa (preesensiä), joka ei merkitse vain jonkin tekemistä vaan sen jatkuvaa tekemistä. Siihen sisältyy siis ajatus ”jatkaa hyvää työtä”. Useimmat raamatunkäännökset eivät esitä tätä hienoa merkitysvivahdetta, joka tunnetaan jatkuvana preesensinä, mutta Uuden maailman käännös (engl.) tekee oikeutta Paavalin huolellisesti valitsemille sanoille. Niinpä havaitsemme Paavalin kirjoittavan: ”Säilyttäkää itsellänne tämä mielenlaatu, mikä oli myös Kristuksella Jeesuksella.” ”Työskennelkää . . . jatkuvasti omaksi pelastukseksenne peläten ja vavisten.” ”Kaikki mikä on totta, . . . vanhurskasta, . . . puhdasta, . . . rakastettavaa, . . . sitä jatkuvasti miettikää.” ”Lopuksi, hankkikaa edelleen voimaa Herrassa ja hänen väkevyytensä mahtavuudessa.” – Fil. 2:5, 12; 4:8; Ef. 6:10; Um.

Miten viisasta olisikaan kaikille, joilla on valvontavastuu tai toisia huollettavanaan, kuten vanhemmille, opettajille, valvojille, työnjohtajille ja työnantajille, ottaa oppia apostoli Paavalista tässä suhteessa! ”Jatkakaa hyvää työtä” on rohkaiseva kahdella tavalla. Adjektiivi ”hyvä” osoittaa sen arvostamista, mitä on suoritettu, ja käsky ”jatkaa” sitä, mitä joku tekee, on kannustin eli kehotus tekemään enemmän sitä samaa. Kristittyjen seurakunnankokouksissa on paljon tilaisuuksia esittää tällaisia sopivia sanoja, niin kuin henkeytetyn apostolin kehotus osoittaa: ”Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” – Hepr. 10:23–25.

Sopivilla sanoilla, kiitoksen rohkaisevilla sanoilla, on totisesti sijansa meidän kaikkien elämässä ja varsinkin kaikkien kristityiksi tunnustautuvien elämässä!