Kielen pitäminen kurissa
”Älkää yhä ylpeitä puhuko, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja; sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessänsä punnitaan teot.” – 1. Sam. 2:3.
1. Miten arvokas kieli on?
KIELI on hyödyllisimpiä ihmisen omaamista välineistä ja tosiaan suuri lahja Jehova Jumalalta. Eikö ihmisen ylevimmän ilmaisun näin ollen pitäisi kunnioittaa Jehovaa ja tunnustaa hänen suuruutensa? Raamattu on täynnä tapauksia, joissa Jumalan uskolliset palvelijat ovat käyttäneet kieltään tällä tavalla, ja ne kertomukset on säilytetty, jotta me voisimme lukea niitä ja sitten käyttää kieltämme toistaaksemme näitä Jumalan hyvyyden kiitollisen tunnustuksen ilmaisuja.
2. a) Miten Jehova osoittaa mielistyvänsä sanoihin, jotka puhutaan hänelle ja hänestä? b) Mikä erityisesti miellyttää häntä?
2 Onko konsanaan ollut iloisempaa ääntä kuin lapsen ensimmäiset sanat? Ja kun lapsi sitten vähitellen varttuu ja alkaa puhua merkityksellisiä sanoja, niin se herättää vanhemmissa sykähdyttävää jännitystä. Miten paljon järkevämpää onkaan olettaa, että taivaallinen Isä kuulee mielellään maallisten lastensa ilmaisevan sanoin arvostuksensa häneltä saamastaan elämän lahjasta! Hänen lastensa hänelle esittämät rukoukset ovat musiikkia hänen korvilleen, koska ne ovat keino, jolla me välitämme hänelle sydämemme halut ja kaipuut. Keskustelumme toisten kanssa hänestä tuottaa myös palkan: ”Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät [hänen nimeään ajattelevat, Um].” (Mal. 3:16) Harkitsehan tätä: Jehova tekee häviämättömän kertomuksen niiden hyväksi, jotka ajattelevat hänen nimeään! Mutta kielen käyttö tämän nimen ylistykseksi varsinkin nyt, jolloin se on laajalti tuntematon, on harvinainen kunnia. Kun me ylistämme tätä nimeä julistamalla sitä laajalti, niin se suo meille suojan tämän nimen kantajina. Sen tekemättä jättäminen saattaa olla kohtalokasta. ”Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.” – Sananl. 18:10.
3. Minkä pitäisi olla jokaisen ihmisen vakava halu? Toteutuuko se jonain päivänä?
3 Miten jokaisen elävän ihmisen pitäisikään haluta kertoa Jumalalleen, kuinka suuresti hän arvostaa elämän, onnen, Jehovan rakkauden ja Raamatun sisältämän kallisarvoisen Jehovan neuvon lahjaa! Lopulta kaikki, jotka ansaitsevat iankaikkisen elämän, antavat kunnian kaikkeuden Korkeimmalle ja hänen loistoisalle Pojalleen Jeesukselle. ”Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: ’Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!’” ”Paukuttakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa Jumalalle riemuhuuto.” – Ilm. 5:13; Ps. 47:2.
4. a) Millä tavalla nykyinen sukupolvi on erityisesti siunattu? b) Miksi Raamattu on erityisen arvokas nykyään?
4 Ihminen on nykyään ainutlaatuisessa asemassa. Koko Raamattu, kirjoitettu Jumalan sana, on varattu ihmisen käyttöön ja rakennukseksi. Tämä Sana on nykyään käytännöllisesti katsoen jokaisen saatavissa omalla kielellään. Paavali, ajanlaskumme tuotteliain Raamatun kirjoittaja, sanoo miksi: ”Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.” (Room. 15:4) Miksi erityisen arvokas nykyään? Sama Raamatun kirjoittaja sanoo, että ”tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut”. Vaikka Paavali kirjoitti Rooman ja Korinton varhaisseurakunnille, niin hän kirjoitti myös tätä päivää varten, kuten eräs Raamatun kääntäjä osoittaa esittäen Paavalin sanat seuraavasti: ”Se merkittiin muistiin kehotukseksi meille, jotka elämme maailman viimeisinä päivinä.” – 1. Kor. 10:11, Weymouth.
5. Osoita, miten nämä ”viimeiset päivät” ovat tärkeät.
5 Me olemme saapuneet nyt siihen maailmanhistorian aikaan, jolloin ”maailmanaikojen loppukausi on tullut”. Tämä on aika, minkä Jumalan profeetat näkivät. (Hepr. 11:10; Joh. 8:56; Dan. 12:8, 9) Se on aika, jota Jeesus opetti rukoilemaan. Aika vanhojen ”maailmanaikojen” loppua ja antaa tietä Jumalan loistoisalle uudelle asiainjärjestykselle, joka on varattu vanhurskaalle ihmiskunnalle. Aika ihmisten ja kansojen tunnustaa Iankaikkinen, joka sanoo: ”Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä.” (Ps. 46:11; 2:10–12; Luuk. 11:2) Se on aika, jolloin heltiää se kuristava ote, jossa Saatana, maailman ruhtinas eli hallitsija, on pitänyt ihmiskuntaa. Miten tämä epäpyhä valta voi murtua? Voiko ihminen hävittää kaikkialla vallitsevan demonien vaikutuksen? Sen aikaansaa Jumalan sota hänen ikuista vihollistaan Saatanaa vastaan. Hän nöyryyttää täysin Saatanan toimeenpanevan Poika-Kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. – Joh. 12:31; 14:30.
6. a) Miten voimme menestyksellisesti taistella Saatanan pahoja voimia vastaan? b) Millaisen esimerkin Jeesus antoi? c) Mitä apukeinoja on varattu?
6 Mutta ihmisellä on nyt etu ja velvollisuus sotia Saatanaa ja hänen demonijoukkojaan vastaan. Ihminen voi tehdä sen menestyksekkäästi käyttämällä hyväkseen aseita, jotka on varattu hengelliseen sotaan, koska ”meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia”. (2. Kor. 10:4) Ihminen Jeesus antoi meille esimerkin. Hän pystyi torjumaan Saatanan ammentamalla Jumalan kirjoitetusta sanasta sanoen: ”Kirjoitettu on.” (Luuk. 4:1–13) Hän ei käyttänyt kirjaimellista miekkaa, ei mitään maallista asetta. Hän käytti kieltään, asianmukaisesti koulutettua, oikein valvottua kieltään, ajaakseen vastustajan pakoon. Meidän täytyy tehdä samalla lailla luottaen Jumalan sanaan, ”hengen miekkaan”, puolustukseksemme. Mutta on toisiakin aseita eli apukeinoja, jotka auttavat meitä taistelussa ”ruhtinaskuntia ja valtoja vastaan, niitä vastaan, joilla on maailman hallinta näinä synkkinä päivinä, meitä korkeammassa järjestyksessä olevaa pahaa vaikutusvaltaa vastaan”. Apostoli Paavali ilmoittaa varusteiksemme totuuden vyön, vanhurskauden haarniskan, rauhan evankeliumin kengät, uskon kilven, pelastuksen kypärin ja hengen miekan rukouksen ohella. Omassa voimassamme emme kykene pitämään puoliamme pahan näkymättömiä voimia vastaan, mutta Jumalan varaamin apukeinoin voimme onnistua. – Ef. 6:11–18, Knox.
7. Selitä, millainen yhteys ”hengen miekalla” ja kielellämme on.
7 Varusteet ovat siis saatavissa. Jumalan sana, Raamattu, ”on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija”. Kun käytämme tätä ”miekkaa” johdonmukaisesti ”uskon kilvoituksessa”, niin se johtaa siihen, että me voimme tarttua ”kiinni iankaikkiseen elämään”, ja Jehova suojelee meidät nyt turvassa. Opetelkaa siis käyttämään tätä ”miekkaa” ollaksenne ”aina valmiina puolustukseen jokaisen edessä, joka vaatii teiltä syytä teissä olevaan toivoon, mutta tehden siten lempeämielisesti ja syvästi kunnioittaen”. Se merkitsee kielemme, oikein valvotun kielen, käyttöä. – Hepr. 4:12; 1. Tim. 6:12; 1. Piet. 3:15, Um; Ps. 31:24.
8–10. a) Miten paimenpoika Daavid antoi meille hyvän esimerkin? b) Onko mielenmaltin menettämiselle mitään puolustusta?
8 Miten paimenpoika Daavid hallitsikaan itsensä! Hänellä oli ainoastaan viisi sileää kiveä ja linkonsa, kun sitä vastoin lähes kolmen metrin pituisella Goljatilla oli raskas panssaripaita ja keihäs, jonka kärki painoi seitsemän kiloa. Mutta vaikka hän juoksi lingotessaan kiven, niin hän voitti vihollisensa osumalla maaliin erehtymättömällä taidolla, halliten itsensä täydellisesti. Sileät kivet olivat epäilemättä kauniita, mutta ne olisivat olleet hyödyttömiä hänen paimenlaukussaan, jollei hän olisi osannut käyttää niitä tehokkaasti. Raamattu olisi aivan yhtä hyödytön meille, jollemme oppisi käyttämään sitä. Sillä täytyy tehdä enemmän kuin vain pitää sitä kirjahyllyllämme ihailtavana kauniina kirjana, joka on kirjoitettu kauniilla kielellä ja tyylillä. Meidän täytyy tehdä siinä esitetyt sanat ja vanhurskaat periaatteet omiksemme ja soveltaa niitä. Meidän täytyy painaa ne lujasti sydämeemme ja mieleemme, jotta ne olisivat valmiina puhuttaviksemme tilaisuuden tullen.
TIEDON KÄYTTÄMINEN
9 Kielen kurissa pitäminen merkitsee enemmän kuin tiedon omaamista: tietoa täytyy käyttää oikein, kuten edellä 1. Piet. 3:15:ssä huomautettiin, ”tehden siten lempeämielisesti”. Raamattu osoittaa, että Jumalan palvelijoita on ohjattu puhumaan hänen puolestaan toisinaan tuomion sanoja. On harvoja tapauksia, joissa he ovat menettäneet malttinsa, ja kun niin on käynyt, he ovat kärsineet sen takia. Filippin seurakunnan jäsenet joutuivat ankarasti pitämään puoliaan sikäläisiä olosuhteita vastaan. Katsohan, minkä ohjeen he saivat kielensä oikeasta käytöstä: ”Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa.” – Fil. 2:14–16.
10 Jeesuksella oli myös tilaisuus käyttää ankaria sanoja puhuessaan sille ”kierolle ja nurjalle sukukunnalle”, aikansa jäykkäniskaiselle ja kapinalliselle kansalle. Hänestä sanottiin kumminkin: ”Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu.” (Joh. 7:46) Tämä lausunto ei todennäköisesti voisi soveltua huolimattomasti, ajattelemattomasti, tarkoituksettomasti puhuneeseen. Se soveltuu sellaiseen, joka piti kielensä kurissa, valitsi sanansa, jolla oli arvokasta sanottavaa ja joka tiesi, miten se oli sanottava. Saavatko sinun sanasi tällaisia arvosteluja toisilta? Ajatteletko sinä ennen kuin puhut? Monen toimitusjohtajan pöydällä oleva toimintaohje kuuluu tähän tapaan: ’Älä avaa suutasi ennen kuin ajatuksesi ovat kurissa.’
11. a) Mikä aiheutti sanat: ”Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu”? b) Mikä teki Jeesuksesta suorasukaisen?
11 Kuka kuvaili tuolla tavalla Jeesuksen sanat? Hänen lihaa ja verta olevat sukulaisensako vai naapurinsa? Miehet, jotka lähetettiin ottamaan hänet kiinni. He olivat niiden juutalaisten pappien lähettämiä viranomaisia, joita kiusasi, kun Jeesus jätti huomioon ottamatta heidän uhkauksensa ja julisti edelleen rohkeasti Isänsä sanaa. Kun he palasivat tyhjin käsin ja heiltä kysyttiin: ”Miksi ette tuoneet häntä tänne?” niin he vastasivat: ”Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu.” Hänen opetustapansa, viehätysvoimansa, mikä virtasi hänen huuliltaan, teki heihin niin syvän vaikutuksen, että he unohtivat tehtävänsä. Hänen sanomansa laatu ja kielensä täydellinen hallinta valtasi heidät niin täydelleen, että heidän uskonnolliset esimiehensä syyttivät, että heidät oli johdettu harhaan, ja muistuttivat heitä: ”Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen tai kukaan fariseuksista?” (Joh. 7:45–48) Jeesus ei ollut huomattu puhuja, sillä häntä ei ollut valmennettu rabbiinien kouluissa. Mutta Matteus sanoo, että kun Jeesus oli pitänyt vuorisaarnansa, niin ”olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa”. – Matt. 7:28, 29.
12, 13. a) Miksi Jeesuksen puhe oli niin vaikuttavaa? b) Miksi hän oli luottavainen?
12 Fariseukset kuuntelivat kiusaantuneina, kun Jeesus käytti kieltään niin kuin hänen Isänsä tarkoitus oli, mutta hänen opetuslapsensa kuuntelivat iloiten ja saivat runsaan siunauksen. Jeesus ei koskaan menettänyt kielensä hallintaa. Hän säilytti itsehillinnän silloinkin, kun hän vihaisena läksytti väärän uskonnon johtajia. Hän ei ollut milloinkaan karkea, rivo eikä säädytön puheessaan. Koskaan ei siivoton sana lähtenyt hänen suustaan. – Matt. 13:15, 16; Joh. 8:43–45; Matt. 23. luku; Ef. 4:26, 29.
13 Jeesus ei puhunut saadakseen johtajien suosiota. Hän puhui totuutta rohkeasti ja antoi siten oikean esimerkin opetuslapsilleen. Hän hallitsi täysimmin kielensä ja oli lujasti vakuuttunut siitä, että hänen Isänsä tukee häntä hänen oikeassa kielenkäytössään, kuten hän tunnusti: ”[En] minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista.” – Joh. 8:28, 29; Apt. 4:31.
14–16. a) Onko epätäydellisyytemme este kielemme saattamiselle kurinalaiseksi? b) Onko meillä todellisuudessa mitään pätevää syytä olla saattamatta kieltämme kurinalaisuuteen?
14 Millainen esimerkki seurattavaksemme! Me teemme hyvin, jos kuljemme läheisesti hänen askeleissaan varmistuaksemme Jehovan hyväksymyksestä. Mutta väitätkö, että on liikaa vaatia, että meidän pitäisi Jeesuksen, täydellisen ihmisen, tavalla hallita kielemme, kun Raamattu sanoo: ”Minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt”, ja ettei Jumala odota syntisellä ihmisellä olevan sellaista täydellistä hallintakykyä? Me emme saata tosin saavuttaa nyt täydellistä hallintaa, mutta meidän ei pidä myöskään kuunnella Saatanan ovelaa ehdotusta, että yhtä hyvin voimme luopua yrittämästä. Hän tietää, että me olemme epätäydellisiä, ja käyttää kaikkia keinoja saadakseen meidät tekemään syntiä huulillamme. Hänen tietonsa, että Jeesus oli täydellinen, ei estänyt häntä kiusaamasta Jeesusta. Koska Jeesus oli nimenomaan tullut maan päälle taivaallisesta asemastaan selvittämään kerta kaikkiaan ja ainiaaksi Saatanan haasteen, niin hänellä olisi saattanut olla halu ’purkaa sisuaan’ ja ’sanoa suorat sanat’ Saatanalle. Tekikö hän niin? Hän käytti tyynesti ja kiihkottomasti Raamattua vastatakseen sanoen: ”Kirjoitettu on”, ja siten hän nujersi Saatanan yrityksen voittaa hänet. – Ps. 51:7; Luuk. 4:1–13; 5. Moos. 8:3; 6:13, 16; 1. Piet. 2:21.
15 Tai joku voisi ajatella olevansa liian vanha muuttuakseen. Kun joku huomaa, että kauan noudatetut tavat ovat vääriä, niin olisi tyhmänrohkeaa hylätä se vastuu, minkä uusi valistava tieto saattaa tuoda, sanomalla: ”Olen liian vanha muuttuakseni.” Ihminen ei ole koskaan liian vanha muuttaakseen tapojaan. Jos hän noudattaa jatkuvasti menettelyä, mikä on ristiriidassa Jumalan sanan, Raamatun, kanssa, niin hän ei miellytä Jumalaa. Kun joku huomaa siis puhetapansa olevan vastenmielinen Luojalleen, niin hänen täytyy tehdä ratkaisu. Katsooko hän suoraan tosiasioita silmiin, vaikka se voi merkitä jyrkkää muutosta? Elämän saattaminen sopusointuun Raamatun vanhurskasten periaatteitten kanssa vaatii aloitteen tekemistä, rohkeutta ja nöyryyttä, mutta se on antoisaa, koska se saa Jumalan katsomaan suosiollisesti asianomaista. Ja sellaisen muutoksen tekeminen on elintärkeä, jos hän odottaa saavansa elää Jumalan uudessa asiainjärjestelmässä.
16 Koska me emme ole täydellisiä, niin meidän täytyy sitä suuremmalla syyllä ahkerasti yrittää saada kielemme alamaiseksi, jottei se tekisi Saatanan tahtoa vaan tuottaisi kunniaa Jumalalle ja itsellemme. Eikä meidän tarvitse olla ’taitavia puheessa’ asettaaksemme tämän suojan Saatanan hyökkäystä vastaan. Paavali on erinomainen esimerkki sellaisesta, joka menestyksellisesti taisteli vanhan asiainjärjestelmän vaikutukselle alttiin ’langenneen lihan’ taipumuksia vastaan: ”Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä.” Eikä hän välittänyt siitä, mitä hänen naapurinsa ajattelivat hänen päättäväisestä suorasta toimintatavastaan: ”Niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.” – 2. Kor. 11:6; 1. Kor. 9:26, 27; 1. Tess. 2:4.
17. Mikä ratkaisee Jeesuksen sanojen mukaan, millaista puhetta me käytämme?
17 On helppo nähdä, että ennen kuin kieli voi olla valmennetun mielen kuuliainen palvelija, se täytyy ottaa vangiksi ja orjuuttaa. Kieli heijastaa mieltä ja sydäntä. Jeesus tiesi tämän, koska hän sanoi fariseuksille: ”Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” – Matt. 12:34–37.
YMPÄRISTÖN VAIKUTUSTEN VASTUSTAMINEN
18, 19. Kun otamme huomioon ne ”vaikeat ajat”, joita elämme, ja puheen huolimattomuuden, niin mitä vaaditaan yhtä lailla vanhemmilta kuin lapsiltakin?
18 Tarvitsee vain kuunnella työtoveriaan tai toista ostoksilla kävijää tai opiskelutoveriaan tai lukea sanoma- tai aikakauslehtiä tai kuunnella radiota joutuakseen ’turhien sanojen’ pommittamaksi, sanojen, joilla ei ole mitään merkitystä. Rumaa ja häpeällistä kieltä puhutaan kaikkialla, minne meneekin, ja se täyttää suosittujen kirjojen sivut. Nyt, jolloin aikakausien sanotaan kohtaavan, yritetään tosiaan itsepintaisesti ylistää irstailevaa puhetapaa ja kieroa kieltä. Se on niin yleistä, että ihmiset ovat tottuneet siihen ja kuuntelevat sitä kiusaantumatta. Salomo osoitti sen: ”Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.” – Sananl. 17:4.
19 Mutta muista, että vanhurskaan ihmisen täytyy taistella myös tätä vastaan. Hänen täytyy kieltäytyä osallistumasta tähän saastaiseen rynnistykseen. Hänen täytyy säilyttää jatkuvasti esikuvanaan terveelliset sanat. Apostoli Paavali kutsuu näitä aikoja ”vaikeiksi ajoiksi”, jolloin on tärkeätä käyttää kieltämme Jumalan ylistykseksi. (2. Tim. 3:1) Koti on nykyään saastunut häpeällisestä puhetavasta. Isä tutustuu siihen työssä, äiti tehdessään ostoksia tai kerhossa, lapset leikkiessään. Perheen jokainen jäsen joutuu huomaamatta tälle ladulle ja omaksuu tällaisen keskustelutavan. Lapset eivät synny puhumaan alhaisesti, mutta ilman kotikasvatusta he pian omaksuvat katukielen jokapäiväiseen sanastoonsa. Vanhemmat, päättäkää itsenne tähden sekä lastenne vuoksi torjua mielestänne asiat, jotka eivät ole rakentavia, ja täyttää mielenne hyödyllisillä ja rakentavilla asioilla. Silloin lastenne kielikin puhuu arvokkaita ajatuksia ammentaen ne valistuneesta mielestä.
20. a) Mistä voimme etsiä ohjeita mielen ja puheen suojelemiseksi? b) Millä mieltä voidaan ruokkia?
20 Ei ole etsittävissä parempaa tiedonlähdettä kuin Raamattu. Harkitsehan esimerkiksi seuraavaa Fil. 4:8:sta otettua neuvoa: ”Kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa [sanonnaltaan viehättävää, hyvässä maineessa], jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” Tämän ja sen säännön perusteella, minkä Jeesus esitti (että suu puhuu sydämen kyllyydestä), kieli saatetaan sopusointuun vanhurskaitten periaatteitten kanssa, kun mieli täytetään oikealla tavalla vanhurskailla ajatuksilla. Ainoastaan varjelemalla mieltä vanhemmat ja lapset voivat suojeltua ajatuksissa alkavalta saastuttavalta puheelta. Puhtaat ajatukset synnyttävät puhtaan puheen; saastaiset ajatukset saastaisen puheen. Jotta puhe olisi puhdasta, mieltä täytyy vartioida kaikilta epäpuhtailta tungettelijoilta.
21, 22. a) Miten Raamatussa olevat neuvot voivat tulla omaisuudeksemme? b) Voiko laiskuri odottaa tulevansa valistuneeksi?
21 Raamattu sisältää tosien, vakavien, vanhurskaitten, siveitten, rakastettavien, hyveellisten ja kiitettävien asioiden varaston. Mutta niitä täytyy etsiä. Mutta vastoin sitä, mitä ehkä hyväaikeiset ihmiset sanonevat, näitä ei löydetä sulkemalla silmät ja sitten avaamalla Raamattu umpimähkään ja panemalla sormi vastauksen kohdalle. Pyhä henki ei ohjaa siten ihmisiä. Kuka istuu ja odottaa ’jokapäiväisen leipänsä’ ilmestyvän yliluonnollisesti tai haluaa, että häntä ruokitaan suoraan suoniin kolmesti päivässä? Useimmat ihmiset sanovat ’syövänsä elääkseen’. Heidän on niin ollen tehtävä työtä ruoan hankkimiseksi ja sitten istuuduttava pöytään syömään sitä. Hengellistä ravintoa, jonka Jeesus sanoi olevan tärkeämpää kuin ”ainoastaan leipä”, täytyy samaten etsiä ahkeroiden, sen hyväksi täytyy tehdä työtä ja sitten sitä on pureskeltava ja sulatettava. Katso tämän toteamiseksi Salomon sanoja Sananl. 2:1–5:stä: ”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.”
22 Henkilö, joka ei koskaan tee työtä elatuksensa hankkimiseksi, vaan tyytyy elämään almuilla, ei itse asiassa todellakaan arvosta sitä, mitä hän saa. Paavali muistutti Tessalonikan seurakuntaa siitä, ettei hän odottanut siltä ilmaista ruokaa, vaan teki työtä ja ahersi, sanoen: ”Ettemme olisi kenellekään teistä rasitukseksi; . . . Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä.” Sen tähden on ilo eikä laiskurin tapa tehdä niin kuin ’jalommat’ berealaiset, jotka huolellisesti tutkivat joka päivä Kirjoituksia. – 2. Tess. 3:8–10; Apt. 17:11.